1. Mieti aina tarina valmiiksi, jos satut olemaan yön yli kotoa poissa.
2. Älä epäröi ottaessasi toisen askeleen. Vain ensimmäinen, pettämiseen liittyvä askel, on harkinnan arvoinen.
3. Älä mieti teon tehtyäsi sitä. Sillä et voi voittaa mitään, teet ainoastaan pahaa itsellesi.
4. Älä tunnusta. Tunnustaminen ei lohduta ketään. Teet vain puolisosi entistä surullisemmaksi.
5. Ajattele ennen tekoasi. Älä ajattele tekosi jälkeen, se ei hyödytä enää mitään.
6. Älä selittele tekojasi, älä kadu tekojasi koskaan. Tehtyä ei voi katumalla saattaa paremmaksi. Ajattele ja kadu etukäteen, älä jälkeenpäin.
7. Ole rehellinen vain itsellesi. Älä petä, jos tiedät tuntevasi itsesi alhaiseksi ja törkeäksi ihmiseksi.
8. Seksi ei ole koston väline. Älä kosta pettämällä.
9. Seksi voi olla täydellistä. Miksi siis tuhraisit aikaasi pyytämällä yhä uudestaan partneriltasi jotakin, jota et saa niin usein kuin haluat? Etsi sopiva kumppani ja toteuta itseäsi.
10. Tärkein asia on se, että ymmärrät ja tiedostat tekemäsi teot jo ennen niiden tapahtumista. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
2. Älä epäröi ottaessasi toisen askeleen. Vain ensimmäinen, pettämiseen liittyvä askel, on harkinnan arvoinen.
3. Älä mieti teon tehtyäsi sitä. Sillä et voi voittaa mitään, teet ainoastaan pahaa itsellesi.
4. Älä tunnusta. Tunnustaminen ei lohduta ketään. Teet vain puolisosi entistä surullisemmaksi.
5. Ajattele ennen tekoasi. Älä ajattele tekosi jälkeen, se ei hyödytä enää mitään.
6. Älä selittele tekojasi, älä kadu tekojasi koskaan. Tehtyä ei voi katumalla saattaa paremmaksi. Ajattele ja kadu etukäteen, älä jälkeenpäin.
7. Ole rehellinen vain itsellesi. Älä petä, jos tiedät tuntevasi itsesi alhaiseksi ja törkeäksi ihmiseksi.
8. Seksi ei ole koston väline. Älä kosta pettämällä.
9. Seksi voi olla täydellistä. Miksi siis tuhraisit aikaasi pyytämällä yhä uudestaan partneriltasi jotakin, jota et saa niin usein kuin haluat? Etsi sopiva kumppani ja toteuta itseäsi.
10. Tärkein asia on se, että ymmärrät ja tiedostat tekemäsi teot jo ennen niiden tapahtumista. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Vastaukset 48
Vanhimmat
OK
"1. Mieti aina tarina valmiiksi, jos satut olemaan yön yli kotoa poissa.
2. Älä epäröi ottaessasi toisen askeleen. Vain ensimmäinen, pettämiseen liittyvä askel, on harkinnan arvoinen. "
-Näitä ei tarvitse miettiä turhaan jos ensin laittaa vanhan suhteensa poikki. Miksi ottaa riski loukata toista tällaisella paskalla?
"3. Älä mieti teon tehtyäsi sitä. Sillä et voi voittaa mitään, teet ainoastaan pahaa itsellesi."
-Niin. Huijaa itseäsi ennemmin.
"4. Älä tunnusta. Tunnustaminen ei lohduta ketään. Teet vain puolisosi entistä surullisemmaksi. "
-Niin taas. Valehtele. Keksi valheita valheiden perään kunnes vihdoin kenties mietit, että mitä helvetin järkeä on jatkaa tällaista suhdetta...
"6. Älä selittele tekojasi, älä kadu tekojasi koskaan. Tehtyä ei voi katumalla saattaa paremmaksi. Ajattele ja kadu etukäteen, älä jälkeenpäin."
-Kadu etukäteen? Kun ihminen katuu jotain on se opetukseksi seuraavalla kerralla...on ihan hyvä katua joitain asioita jälkeenpäin jos on aihetta niin on ensi kerralla viisaampi...rypemään ei tosin kannata jäädä...
"7. Ole rehellinen vain itsellesi. Älä petä, jos tiedät tuntevasi itsesi alhaiseksi ja törkeäksi ihmiseksi. "
-Kuinka joku itselleen rehellinen ihminen voi perustella tällaisen olevan oikeamielistä ja järkevää...saatika tuovan mitään hyvää?
"8. Seksi ei ole koston väline. Älä kosta pettämällä."
-Pettäminen on aina ihan yhtä perseestä. Ilman koston motiivia minulle etenkin aivan järjetöntä ja ilkeää...
"9. Seksi voi olla täydellistä. Miksi siis tuhraisit aikaasi pyytämällä yhä uudestaan partneriltasi jotakin, jota et saa niin usein kuin haluat? Etsi sopiva kumppani ja toteuta itseäsi. "
-Ainut järkevä lause sinulta...miksi ylipäänsä pilata koko suhde lähtemällä pettämisen tielle?
Poikki vain ja uusi hakuun, sellainen jolta sitten saa niin usein kuin haluaa...kyllä sitä saa ihminen olla itsekäs, muttei mikään mulkku paska tarvitse silti olla...
"10. Tärkein asia on se, että ymmärrät ja tiedostat tekemäsi teot jo ennen niiden tapahtumista. Tehtyä ei saa tekemättömäksi."
-Blaa blaa blaa...kylmäveristä paskiaisen touhua.
"Don't ever fall love with women." Miamoto Musashi, 1645.
Aivan turhaa olla rehellinen muille. Mikäli oma itsetunto ei riitä siihen, että pystyt hallitsemaan muutakin elämässäsi kuin sen pikku pikku suhteen, älä siis puutu muiden tekemisiin. Loppujen lopuksi rehellinen voi olla vain itselleen. Vain sinä itse tiedät, mitä teet, ei puolisosi.
Pettäminen ei ole mitenkään väärin, ainoa väärä teko on se, että kerrot siitä toiselle. Mitä hyödyt tälläisestä teosta?
Katumus ei koskaan tuo mitään hyvää itsellesi. Katumus on ensinnäkin länsimainen keksintö. Katumus on asia, jolla voidaan kuitata mikä tahansa teko tekemättömäksi, ilman että tarvitsisi harkita mitä tekee.
Älä siis koskaan kadu tekojasi, siitä ei seuraa mitään hyödyllistä.
Kadu etukäteen. Eli mieti sillä hetkellä, kun olet menossa jonkun muun mukaan sitä, miltä mahtaa tuntua toisesta ihmisestä ja kadu ajatuksiasi. Tai paremminkin peru ajatuksesi. Tekojensa katuminen on kuin koittaisi puristaa kusisia alushousuja takaisin kuivaksi kun kuset on jo housuissa. Katumalla ei saa asiaa tekemättömäksi.
Vanhaa suhdetta ei tarvitse laittaa pettämisen vuoksi poikki. Asia on kuin joka kerran, kun keität pannun kahvia, otat siitä kupillisen ja heität loput menemään, keittääksesi taas uuden pannun kahvia. Ei se pannullinen kahvia mene pilalle vaikka joisit välillä lasin maitoa.
Suhdetta ei laiteta poikki ja aina uutta hakuun. Siitä ei ole mitään hyötyä itsellesi. Pidä aina mahdollisimman vakaa ja tasainen elämäntilanne kotona. Tämä mahdollistuu parhaiten keksimällä ensin meno kaverin luokse jos aikoo lähteä vieraisiin. Varma alibi on paras asia, millä pidetään kotielämä tasaisena. Kenenkään etu ei ole riidellä asioista.
Noudata asioissa tärkeysjärjestystä. Tai paremminkin, mieti ja sisäistä nämä asiat:
I never act contrary to traditional morality.
I have no partiality for anyone or anything.
I never try to snatch a moment of ease.
I think little of myself but much of the public.
I am entirely free of acquisitiveness throughout my life.
I never regret what I have done.
I never envy others for their good luck, or on account of my ill luck.
I never grieve at parting from anyone or anything at whatever time.
I never reproach either myself or others; never complain about myself or others.
I never dream of falling in love with a woman.
Likes and dislikes, I have none.
Whatever my dwelling house may be, I take no objection to it.
I never desire dainty food for myself.
I never have antique objects or curios in my posession.
I never perform purification or observe abstinence to protect myself against evils.
I have no taste for implements of any kind, excepting swords and other arms.
I would never grudge my life in the cause of righteousness.
I never wish to have any estate that would make my old age comfortable.
I worship Gods and Buddhas, but never think of depending on them.
I would sooner lay down my life than disgrace my good name.
Never for a moment does my heart and soul stray from the way of swordsmanship.
"Aivan turhaa olla rehellinen muille. Mikäli oma itsetunto ei riitä siihen, että pystyt hallitsemaan muutakin elämässäsi kuin sen pikku pikku suhteen, älä siis puutu muiden tekemisiin. Loppujen lopuksi rehellinen voi olla vain itselleen. Vain sinä itse tiedät, mitä teet, ei puolisosi. "
-Puhut nyt ihan kylmäverisestä valehtelemisesta...minua kuvottaisi elää kaltaisesi valehtelijan kanssa, jolla on näköjään kaikki maailmassa hämärtynyt...
Siis itsekin uskon, ettei ihminen ikinä puhu täyttä totta mistään, mutta rajan voisi vetää siihen ettei haluaisi jakaa kumppaniaan kaikenlaisten hörhöjen ja kuvatuksien kanssa. Se tekee luottamuksettomasta parisuhteesta yhdentekevän. Eikö sinusta?
Do unto others as they've done to you.
"Pettäminen ei ole mitenkään väärin, ainoa väärä teko on se, että kerrot siitä toiselle. Mitä hyödyt tälläisestä teosta? "
-Öh. Kyllä minua loukkaa jos minua petetään tai minulle valehdellaan ja näin pidetään tyhmänä tai pilkkana...kyllä se on vähän helvetin väärin...myöntäminen on taas ihan oikein...
Onko se mitä itse hyötyy asiasta maailmassa oikea teko?
Vähän taidat olla sekaisin.
"Katumus ei koskaan tuo mitään hyvää itsellesi. Katumus on ensinnäkin länsimainen keksintö. Katumus on asia, jolla voidaan kuitata mikä tahansa teko tekemättömäksi, ilman että tarvitsisi harkita mitä tekee."
-Katumusta ei tule jos ei ole jotain tunneristiriitaa sisällä. Ei sen kieltämisessä ole mitään itselle rehellistä. Eri asia on kokonaan jos ei kadu...eli pysyn mielipiteessäni,että joskus on hyvä katua joitain asioita.
Eikä katumuksessa ole kysymys mistään tekojen tekemättömiksi tekemisestä vaan merkki siitä, että on ehkä aihetta ottaa asiasta opiksi, ettei tässä tapauksessa, tee enää muita onnettomiksi ja näin muutu itsekin onnettomaksi...mikäli nyt omaa yhtään empatiaa...sinä vaikutat melkoisen kylmältä hemmolta...jokskus on tietysti hyvä olla, mutta ihmissuhteissa...c'mon..
Ja mitä helvettiä, että katumus on länsimainen keksintö...taidat pöpistä omiasi?
Sulla tuntuu kyllä kaikenkaikkiaan olevan tuo katumuksen käsite hakoteillä...oletkos jotenkin ylpeä kun olet omasta mielestäsi voittanut katumuksen itsessäsi...?
Vaikket edes iedä mitä se tarkoittaa...
Puhut katumuksesta ja sen kieltämisestä itseltäsi hyödyttömänä....se ei tee sinusta kyllä mitenkään erityisen "itselleen rehellistä" ihmistä...vain hieman yksipuolisen...
"Suhdetta ei laiteta poikki ja aina uutta hakuun. Siitä ei ole mitään hyötyä itsellesi. Pidä aina mahdollisimman vakaa ja tasainen elämäntilanne kotona. Tämä mahdollistuu parhaiten keksimällä ensin meno kaverin luokse jos aikoo lähteä vieraisiin. Varma alibi on paras asia, millä pidetään kotielämä tasaisena. Kenenkään etu ei ole riidellä asioista"
-Mitä sinä yleensä suhteeltasi haluat? "Vakaa ja tasainen elämäntilanne? Kotielämä tasaisena? Hyötyä itsellesi? "
Olet näköjään ihan kuolleena syntynyt...
"Noudata asioissa tärkeysjärjestystä. Tai paremminkin, mieti ja sisäistä nämä asiat: "
-Tärkeysjärjestystä? Minkä suhteen?
Vaikka olen itsekin hyvin itsekäs ihminen, en saa kusipäisyydestä mitään pisteitä itseltäni...ehkäpä se on sellainen rakenteellinen ero?
Mistäs olet pieraissut noita elämänohjeitasi?
Itse en tarvitse itsekkyyteeni tai elämääni ylipäänsä mitään sääntökirjaa...
Elämäsi arvot voivat todellakin tuntua siltä, että ne ovat sekaisin. Suosittelen perehtymistä filosofiaan ja todellisen, itsenäisen ajattelun perusteisiin kansakunnan omantunnon sijasta.
Suhde ei ole todellisuudessa sen pyhempi kuin mikään muukaan asia. Suhde on kuin 3 pellavansiementä.
Mikäli ensimmäinen pellavansiemen putoaa hyvään maahan, se kukoistaa rikkaruohoista huolimatta.
Mikäli toinen niistä siemenistä putoaa rutikuivaan maahan, se ei kasva, kuten eivät kasva rikkaruohotkaan.
Mikäli kolmas pellavansiemen putoaa vääränlaiseen maahan, sen tukahduttavat ympärille rönsyävät rikkaruohot.
Jokainen voi päätellä rikkaruohojen ja pellavansiemenen vertauskuvat omassa mielessään.
Jos ajatellaan, että elämässä pyritään vain ja ainoastaan ponnistelemaan eteenpäin päämäärättömästi, voi helposti ajatella, että pettäminen on väärin, katuminen ja rehellisyys on oikein.
Ajatus ei kaipaa lisäselityksiä. On kuin tarjoaisi linnulle kiveä. Se ei ota sitä vastaan, koska se ei tarvitse sitä, eikä keksi mitä sille tehdä.
"Elämäsi arvot voivat todellakin tuntua siltä, että ne ovat sekaisin. Suosittelen perehtymistä filosofiaan ja todellisen, itsenäisen ajattelun perusteisiin kansakunnan omantunnon sijasta. "
-Olen itsenäinen, kenenkään mielipiteistä riippumaton "ajattelija"...kansakunnan omatunto ei vaikuta omiin mielipiteisiini pätkän vertaa...
Eikä minulla ole mitään jähmeitä muuttumattomia "elämänarvoja" kuten ylimielisesti tunnut kuvittelevan vaan tulkitsen tunteitani ja intuitioitani rehellisesti. Nyt tässä tekstin muodossa...
"Suhde ei ole todellisuudessa sen pyhempi kuin mikään muukaan asia. Suhde on kuin 3 pellavansiementä. "
-Vaikka "pyhä" ei sano minulle mitään...en käytä sanaa, niin mistä helvetin todellisuudesta sinä oikein puhut? Minusta alkaa tuntua ettei sinulla ole mitään "suhdetta" ole ikinä ollutkaan sellaisessa merkityksessä jossa sen minä käsitän...välittämistä, tukeutumista, läheisyyttä, läheisriippuvuutta, epätoivoa ja yksinäisyyden pelkoa...kaikkea sellaista jonka pysyvyyteen(ja torjuntaan..) vaaditaan LUOTTAMUSTA. Kumppanuutta(ei kaikkea voi jakaa).
Jos sinun suhteesi on mitä sanot sen olevan, niin miksei se toimi samalla tavalla molempiin suuntiin, vaan sinun tarvitsee olla kaksinaamainen? Soisitko saman ilon puolisollesi?
Loppuosa tekstistäsi on jo todella latteaa filosofiaa...ihan tyhjänpäiväistä tuolla tavalla irroitettuna asiayhteydestään.
Olet kuin lintu jolle tarjotaan kiviä ruokailuautomaatista. Se ei ymmärrä mitä niille pitää tehdä.
Pelokas ja pieni lapsi, jolla on vielä paljon edessä. Kaksinaamaisuutta ei voi olla olemassa, ellei sitten ole epärehellinen itseään kohtaan ja todellakin pelkää menetyksiä, puolison pettämistä, ole epävarma.
Näin ei pidä olla.
Et myöskään ole itsenäinen, kenestäkään riippumaton. Pelkääthän menettäväsi puolisosi, tai ainakin olet pelännyt, koska puolustat turhien pelkojen ja epäaitojen tunteiden tuntemista vain sillä, että pelot ja epävarmuus ovat täydellistä elämää. Näinkään ei pidä olla.
Olet kuin lokki tuulessa, jota tunteet heittelevät ja jonka kuka tahansa voi taas tiputtaa veden pintaan, niin että sattuu. Paha virhe elämässä. Mutta kuten sanoin, jos lintu tietäisi, mitä kivillä voi tehdä, se käyttäisi niitä.
Se, ettet ajattele vaan kirjoitat tunnepitoista, irrallista ja epätodellista ajattelutapaasi tukevasti, ei yllätä minua.
Elä, älä pelkää.
"Olet kuin lintu jolle tarjotaan kiviä ruokailuautomaatista. Se ei ymmärrä mitä niille pitää tehdä."
Mitenkä tuo vertaus liittyy tähän?
"Pelokas ja pieni lapsi, jolla on vielä paljon edessä. Kaksinaamaisuutta ei voi olla olemassa, ellei sitten ole epärehellinen itseään kohtaan ja todellakin pelkää menetyksiä, puolison pettämistä, ole epävarma."
Ei pelko ole mikään huono asia josta tulisi päästä eroon. Se pitää ihmisen varuillaan ja näin suojelee ihmistä. Kun kumppanin menetyksen pelko on olemassa voi olla että asian eteen tulee tehtyä jotain.
"Näin ei pidä olla.
Et myöskään ole itsenäinen, kenestäkään riippumaton. Pelkääthän menettäväsi puolisosi, tai ainakin olet pelännyt, koska puolustat turhien pelkojen ja epäaitojen tunteiden tuntemista vain sillä, että pelot ja epävarmuus ovat täydellistä elämää. Näinkään ei pidä olla."
Kukaan ei ole ympäristöstään riippumaton, johon myös toiset ihmiset kuuluvat. Pelot ovat turhia vain jos luulee että asiat menevät niinkuin ne menevät, teki mitä vaan.
"Olet kuin lokki tuulessa, jota tunteet heittelevät ja jonka kuka tahansa voi taas tiputtaa veden pintaan, niin että sattuu. Paha virhe elämässä. Mutta kuten sanoin, jos lintu tietäisi, mitä kivillä voi tehdä, se käyttäisi niitä.
Se, ettet ajattele vaan kirjoitat tunnepitoista, irrallista ja epätodellista ajattelutapaasi tukevasti, ei yllätä minua.
Elä, älä pelkää."
Vain ihminen joka ajattelee: -Vaimo lähti ja lapsikin jäi auton alle, no ei sille mitään voi.-, voi elää ilman pelkoja niin ettei tunteet paljon heittelehdi. Mutta onko se enää elämää?
Eihän toisista ihmisistä tarvitse välittää. Välittäminen on nykyajan ihmeellisyyksiä. Ei sitä lisääntymiseen tarvita.
Se ettet sinäkään ymmärrä vertauskuvia, ei ole ollenkaan ihme.
On kuin kysyisi zen-senseiltä, mitä on zen? 7 naulaa pellavaa.
Joten jos et ajatusta tai vertauskuvaa ymmärrä, lienee turha puuttua pikkuisine ajatuksinesi keskusteluun.
"Elä, älä pelkää. "
-Tiedän kyllä pelkojen rajoittavan elämää ja pyrinkin ne aina voittamaan olemalla itselleni rehellinen...elämästä nauttiminen on minullekin prioriteetti, mutta kuten jo totesin toisten ihmisten, jotka suhtautuvat asioihin(sanokaamme vaikka) lapsekkaammin ja viattomammin, loukkaaminen ei anna minulle kicksejä.
Pikemminkin saan niitä kicksejä siitä, että fyysisesti murjon ihmisiä, jotka tieten tahtoen ilkeyttään loukkaavat toisten tunteita julmasti...näin toteuttaen intuitioitani oikeudenmukaisuudesta...
Heitetään vaikka olettamus, että oikeudenmukaisuus on tiedostaville olioille luonnonlaki ja sen kaikki tiedostavat kollektiivisesti omien suodattimiensa läpi...mutta itsestään pystyy tappamaan niin paljon pois....mutta se oli vaan heitto...
"Et myöskään ole itsenäinen, kenestäkään riippumaton. Pelkääthän menettäväsi puolisosi, tai ainakin olet pelännyt, koska puolustat turhien pelkojen ja epäaitojen tunteiden tuntemista vain sillä, että pelot ja epävarmuus ovat täydellistä elämää. Näinkään ei pidä olla. "
Monet ihmiset eivät ole itsenäisiä, kenestäkään riippumattomia...tarvitseeko heille esittää jotain eliittistä gurua ja tieten tahtoen loukata ja saada heidät kärsimään?
Mitä tulee "epäaitoihin tunteisiin" niin saat kyllä luvan määritellä ne teknisesti huomattavasti huolellisemmin, jotta sinulla on varaa ylenkatsoa niitä...taitaakin olla vähän helvetin vaikea tehtävä? Taidatkin olla vain itsellesi määritellyt omat tunteesi johonkin jähmeään muottiin ja jättänyt ne siihen tilaan...taikka sitten sinulla ei ole tunteita kuten useimmilla...psykopatiaa?
Epävarmuus sitä paitsi on kehittävä voima ihmisessä jos niin haluaa...
Ja tunteet kyllä välillä heittelevät minne sattuvat, mutten rakenna mitään asioita miettimättä ensin...määrittele minulle tosiaankin tunteiden syvin olemus, niin että voit niitä ylenkatsoa ja sanoa niitä epätodellisiksi(suhteessa mihin?)..tunteet ovat tärkeä motivaattori niin työssä kuin huvissakin...
Myönnä vain, että olet joko tunteeton taikka sitten vain pahantahtoinen ihminen.
Ei toisista ihmisistä tarvitse välittää jos ei siihen pysty...mitä sinä sitäpaitsi muka jostain lisääntymisestä sitten välität kun sillä jotain olet perustelevinasi?
Mistä sinä välität elämässäsi(ihan vaan nimimerkillä utelias)?
Zenissä ihminen välittää vaikkei välitä.
Ei se kannusta ihmistä silti olemaan mikään ympärivuorokautinen kusipää...
1. Oma mielenrauha.
2. Omat tarpeet, siitä huolimatta, mitä muut ihmiset siitä ajattelevat.
Olen kertonut kaikille, joiden kanssa olen mennyt sänkyyn, että olen varattu. Se ei ole heitä estänyt, ei siis minuakaan. Syylliseksi se ei minua tee.
3. Zen on vain osa elämää. Loppuosa on järkevää, irrallista, objektiivista tarkkailua ja hyötymistä elämän eri käänteistä. Mikäli tarvitsen jotakin tai haluan jotakin, otan sen.
Elämässä määritellään tunteet sen mukaan, mitä olet kokenut.
Jos olet kokenut paljon kuolemaa, pahuutta, ihmisten petturuutta, se ei voi olla vaikuttamatta siihen, miten paljon välität toisten tunteista.
Toinen asia on se, että mielenrauhaa on pyrittävä varjelemaan. Ei ole välttämättä olemassa enää ihmistä nimeltä minä, jos tuhoan tunteitani tai elämääni sillä, että pelkään ja olen epävarma. Koskaan ei pidä katua tekojaan tai olla epävarma.
Tunteet, esimerkiksi rakkaus, on määritelty vasta 1400-luvulla. Ei ole varmaa, miksi näin tehtiin. Tunteita, miksi näitä henkisiä tiloja kutsutaan, voi kuitenkin myös hallita, siitäkin huolimatta, että se voi joistakin tuntua raaistuneelta maailmankuvalta. Yhtä hyvin voit esimerkiksi hallita täydellisesti katan tai vaikkapa sivupotkun (mawashigeri).
Elämää on hallittava siten, että pahakaan tapahtuma ei järkytä mielenrauhaasi ainakaan siinä määrin, että jäät toimintakyvyttömäksi.
Et voi toimia tunteiden mukaan tässä yhteiskunnassa. Sinun on ajateltava siten, että selviät eteenpäin, että saat elämästä irti sen, mitä haluat. Mikäli tunteet kulkevat ylitsesi kuin keväinen tulva joessa, olet kontrolloimattomassa tilassa. Et täysin tiedosta, mitä teet. Näin ei pidä, eikä saa olla.
Siksi tunteita tulee hallita. Se ei ole mitään salatiedettä, vaan siihen tulee pyrkiä, sillä itsesi hallinta on kuin pato purossa. Voit säädellä virtaa, joka padon ylitse menee.
"Et voi toimia tunteiden mukaan tässä yhteiskunnassa. Sinun on ajateltava siten, että selviät eteenpäin, että saat elämästä irti sen, mitä haluat. Mikäli tunteet kulkevat ylitsesi kuin keväinen tulva joessa, olet kontrolloimattomassa tilassa. Et täysin tiedosta, mitä teet. Näin ei pidä, eikä saa olla. "
-Jos ei uskalla tuntea, ei todellakaan uskalla elää...ilman tunteita ei olisi tarvetta pahemmin havainnoidakaan...ja kuka sanoo, että tunteet kulkevat ylitseni.
Enkä sitä paitsi usko, että itsekään kovin tarkkaan tiedostat mitä teet.
Paitsi tunnut pyrkivän enemmänkin tunteettomuuteen kuin tunteiden hallitsemiseen kaikesta huolimatta...ei tuollaista itsetarkoituksellista ilkeyttä muuten voi selittää...etkö ole huomannut, että kun käyttäydyt moitteettomasti, asiat kulkevat vähemmän ristiriitaisesti ja maailma on osaltasi parempi paikka?
Ja silti voit elää ja havainnoida yhtä lailla.
Ja mitä tuohon pahan kokemiseen tulee, en ole osattomaksi jäänyt minäkään...enkä ole silti "karaistunut" mitenkään tunteettomaksi...juuri noiden tunteiden hallitsemisella ja asioiden pohtimisella ja suhteuttamisella selviää eteenpäin...kaikki eivät omaa energiaa tuollaiseen selviämiseen, ovat jotenkin siinä määrin herkki, että kivettyvät...heikkoja...oletko sinäkin?
Ei omanta sydäntään saisi tuolla tavalla turmella, ei se ainakaan minun kirjoissani ole mitään elämästä nauttimista...
Ja sama se milloin rakkauden käsite on keksitty, tai mitä se kenenkin mielissä sitten merkitsee...joka tapauksessa ihmisten kunnioittaminen siihen kuuluu.
Aina on hallitsijoilla ollut haaremissa suosikki yli kaikkien muiden...tai sitten ollut vain yksi puoliso koko elämän ajan...näitä esimerkkejä löytyy niin kauan kuin historiaa on ylös kirjattu.
Olet vain yksinkertaisesti "epäterveellä" tavalla itsekäs, joka minun kirjoissani tekee ihmisestä pahan toisia kohtaan...vihaa, surua ja onnettomuutta tuot olemassaolollasi aikaan muille ihmisille...mitä olisikaan ystävyys sinun kanssasi?
Ei sellaista sinun määritelmiesi mukaan voi olla...ei pieni uhrautuvuus vie elämästä iloa...viisaudella minä hallitsisin mielenrauhaani, ennemmin kuin jollakin jäykällä mielenhallintatekniikalla...
Äläkä sano ettei koskaan kannata katua tai olla epävarma. On tilanteita, joihin täytyy valita tuollainen ajattelutapa, mutta joskus em. tuntemukset viisastuttavat ihmistä.
Keiden filosofien ajatteluun olet tutustunut ja kuinka syvällisesti? Ihan uteliaisuuttani kyselen.. Mitä mieltä olet Immanuelista?
.. säteitä sinulle, Varjo!! Ajattelet kuin sotilas, filosofiasi on vaarassa ja turvattomasti elävän filosofiaa, ellei sitten provokaatiota. Jos, niin kiitos ja kumarrus, olet selvästi onnistunut..
Mutta kun ajattelet noin itsenäisesti, niin ei kannata perustella väitteitään tunteiden määrittelyajankohdalla :)
Saimmehan me naisetkin sen sielun vasta kirkolliskokouksen päätöksellä aika myöhäisessä vaiheessa... Mikä enemmänkin kertoo siitä, että aikaisemmin asian määritelleet olivat väärässä. Ei siis niin, että naiselle putkahti sielu vasta kauan sen jälkeen kuin miehille!!! ;)
Muuten olen sitä mieltä, että ei ole hallintaa, ellei tiedä, mitä hallitsee. Koskee myös tunteita.Eli ei voi halita surua, ellei tiedä, mitä suru on.
Muutamia mestareita tiedän, useimmat Japanilaisia.
Gichin Funakoshi (Shoto), Sinmen (Miamoto) Musashi, Yatasune Azato, Yatsune Itosu muutamia mainitakseni.
Lisäksi voisin korostaa, että kaikki ajattelu on tehtävä itsenäisesti, eli ajatustapana pitää olla "ei opettajaa".
Mikäli olet kiinnostunut esimerkiksi Musashin kirjasta, se löytyy täältä:
http://www.samurai.com/5rings/
Suosittelen lukemaan monta kertaa ajatuksella läpi.
... että tunteet tulee oppia hallitsemaan. Soturin tie on kuolema, se on sisäistettävä joka ikisen kerran kun menee kehään / otteluun.
Tämä ei ole provokaatiota, tämä on toteamus.
minäpä luen!
Kun tutustuu muiden ajttelijoiden teksteihin, on siinä se hyvä puoli, ettei tarvitse tehdä koko työtä itse aivan alusta asti, saa näkökulmia ja pohjaa/vaihtoehtoja omille mielipiteille. On myös mielenkiintoista seurata muiden ajatuskulkuja, vaikka samaa mieltä ei voi aina olla.
Sinulle ja kaikille muillekin suosittelen Eero Ojasen kirjaa Hyvyyden filosofia (Kirjapaja). Saisit tässä ajassa elävän, suomalaisen filosofin näkökulman.
Suora lainaus, toivottavasti en riko tekijänoikeuksia:" Kaikissa kulttuureissa, kaikkina aikoina ja ihmisen kaikissa kehitysvaiheissa on nimittäin eletty myös rauhassa. Luultavasti rauha on empiirisesti ottaen useammin vallinnut olotila kuin sota, ja vaikkei olisikaan, se ei veisi pohjaa lujaan empiiriseen näyttöön perustuvalta lauseelta: rauha kuuluu ihmisluontoon.
Tätä lausetta ei vain koskaan ole toistettu samalla vakuuttavan ja kohtalokkaan tuntuisella painokkuudella kuin vastakohtaansa. Tämän lauseen ilmeinen karttaminen ja pelko sanoa sitä selkeästi julki kertookin jotain totuuteen ja hyvään kohdistuvan torjunnan mekanismeista.
Ehkä tuon lauseen sisäistämisen pohjalta voisi oivaltaa myös erään toisen kovain väheksytyn lauseen merkityksen ja totuudellisuuden: jos haluat rauhaa, valmistaudu rauhaan.
...
Maailma ei ole hyvä, mutta maailmassa on hyvää. Hyvä ei toteudu automaattisesti, mutta silloin mikään ei estä meitä yrittämästä edes jotenkin suuntautumasta myös siihen, mikä on hyvää ja koettamasta edistää hyvää."
Tämä on nyt kyllä aika kaukana alkuperäisestä aiheesta. Mutta siksi tätä kutsutaankin keskusteluksi..
Laajennetaan ajtteluamme!
vaikka maailmassa on paljon kuolemaa, syntymää on enemmän!! Fyysisesti ja henkisesti!!
Pois sieltä varjojen maasta! Kevät on tulossa, ja kesä!
Hitto pitäs tuollaisille sääntö-professoreille laittaa naru kaulaan ja ripustaa ne kiikkuun... Vanha klisee toimii aina: Jos on pakko päästä painamaan jotain muuta, pitää pystyä hankkiutumaan eroon entisestä. Ei tämä systeemi toimi tuollaislla säännöillä. Täytyishän aikuisten osata käyttäytyä...
Olen samaa mieltä, ehdottomasti ensin jättää entinen jos pitää uutta etsiä !!
Puhut asiaa. Eihän pettämistä ole jos siitä ei jää kiinni. Pettämistä pidetään syntinä ja meidät toisinajattelijat tuomitaan massasta eriävistä mielipiteistä. Totuushan on, että elämme jokainen vain itseämme varten, itse olemme vastuussa elämästämme, teoistamme, niiden seurauksista ja näin myös onnellisuudestamme. Voimme vain itse tehdä itsemme onnelliseksi tekemällä niitä asioita mitä todella haluamme tehdä; onnellisuus ei tule toisten ihmisten kautta, emme voi elää toisten ihmisten kautta. Jokaisen pitäisi vain antaa itselleen lupa nauttia elämästään ja seksuaalisuudestaan, tarkoitti se sitten pettämistä tai ei.
Elämä on loppujen lopuksi vain pieni hetki, ja liian monet tuhlaavat aikaa katkeruuteen, syyllisyyteen, pelokkuuteen. Elämän jokainen sekunti on lahja, josta pitää osata nauttia. "Elä jokainen päivä niin kuin se olisi viimeisesi" on ehkä klisee, mutta niin totta. Maailma olisi paljon parempi paikka elää meille kaikille, jos jokainen antaisi itsellensä luvan elää elämänsä niin kuin haluaa, eikä toisten ihmisten tunteita miettien. Antaisi siis itselleen luvan olla itsekäs. Vaikeatahan se on, tiedän, meillä ihmisillä kun on olemassa omatunto...
Mielestäni jokaisen tulisi tehdä elämässään juuri niitä asioita kuin haluaa siinä määrin, että itsellä on hyvä olo. Jos itse kokee esim. pettämisen tuomittavana ja saa siitä oman tunnon tuskia, ei sitä tulisi tehdä. Itse tuomitset itsesi ja päätät mikä on oikein tai väärin; älä välitä liikaa siitä mitä muut ajattelevat. Esim. millä oikeudella määrätään että ihmisen on PAKKO olla yksiavioinen (Suomessa siis)? Eihän se ajatus ole lähtöisin meidän päästämme, me vain elämme sen ajatuksen mukaan koska "niin tulee tehdä" ja niin on Raamattuun ja lakiin kirjoitettu... Tiedän, tästä tulisi varmaan monelta kommenttia yhteiskunnan normien noudattamisesta jne., mutta älkää jaksako alkaa siitä jauhamaan. Kunhan nyt sanoin mielipiteeni.
Uskaltakaa ihmiset nauttia elämästä ja tehdä KAIKKEA mitä mieli tekee!
Ei kenelläkään pitäisi olla oikeutta tuomita toista. Jopa raamatussakin on vertauskuva tälle, jossa sanotaan, että se joka on syytön, heittäköön ensimmäisen kiven.
Jos esimerkiksi minä haluan elää aivan vapaasti siitäkin huolimatta, että seurustelen, ei kenelläkään pidä olla nokan koputtamista. Ja jos haluaa elää vapaasti, pitäisi silloin myös olla vapaa peloista, mustasukkaisuudesta, vihasta ja kaikesta turhasta, joka estää näkemästä todellisuutta tehokkaasti.
Seksi ei ole sen ihmeellisempi asia kuin on esimerkiksi syöminen, siitä on vain tehty tuomittava asia muiden kuin puolison kesken. Miksi ja milloin, sitä ei varmaankaan kukaan tiedä. Veikkaanpa, että sen ovat keksineet omistushaluiset pikkusieluiset miehet, jotka eivät ole halunneet antaa vaimonsa nauttia muidenkin läheisyydestä. Itse en "panisi" pahaksi vaikka vaimo joskus kävisikin vieraissa.
En esimerkiksi koskaan kysele missä hän on ollut tai mitä tehnyt. Enkä tutki puhelinta tai kysy kuka soittaa. Jokainen saa vapaasti elää kuten tahtoo, niin myös ilmapiiri kotona on paljon miellyttävämpi.
En tule ikinä ymmärtämään ihmistä, joka kyttää toista ja ei käsitä, että pettäminen on vain sana, jonka joku on keksinyt.
"Älä koskaan kadehdi toisen onnea vain siksi, että haluat ne itsellesi." Sinmen Musashi, 1645.
Tässä muuten mielenkiintoista luettavaa tuosta filosofiasta, joka on ajattelemisen arvoinen nykyaikanakin:
http://www.samurai.com/5rings/
Suosittelen jättämään väliin ensimmäisen kappaleen ja aloittamaan kappaleesta "Introduction".
Jos haluaa olla itsekäs ja elää täysillä, kusettaa ja valehdella, niin miksi pitää antaa toiselle turhia lupauksia ja odotuksia..miksi ylipäätänsä sitten seurustella?
Jos haluaa nauttia seksistä, vapaudesta yms. asioista niin miksi siihen on pakko ympätä toisten ihmisten tahallista loukkaamista?
Tuohon en ole saanut vastausta vieläkään....
Ja Varjolle vielä: Kyllä koko sinun touhusi alusta loppuun saakka haisevat itsensä kusetukselta...kaikenlainen omantunnon "vaientaminen" ja ihmisen hyvien puolien kieltäminen saa aikaan sinussa paskaa karmaa...ja jos mietit asiaa itseksesi(etkä vain ole "väkisin" miettimättä "tunteitasi hallitsemalla") huomaat sen itsekin jossain vaiheessa...
Että herää unestasi.
...valittaminen herkästä ihmisestä ei tee minulle sen parempaa tai huonompaa karmaa kuin kenellekään muullekaan. Niinpä en keskity olemattomaan asiaan, vaan teen elämässäni kuten haluan, enkä niin kuin ympäristö haluaisi.
Jos ajattelet jotenkin herätellä ihmistä hyvyyden polulle, mielestäni ajatuskin jotenkin siveellisesti kristikunnan käsitysten mukaan käyttäytyvästä miehestä tai naisesta on lähinnä absurdi.
Ainakin nyky-yhteiskunnassa, jossa nuoret tappavat toisiaan, vanhemmat tappavat nuorempiaan, vanhemmat tappavat itseään, jne. Jos ajatellaan tähän seksiä, se on mielestäni paljon parempi valinta kuin mikään edellä mainituista.
Lisäksi ongelmaksi nousee se, että mustasukkaisuuden ja herkästi loukkaantuvan ihmisen ajatusten takana vaanii vaara. Koskaan ei tiedä koska tälläinen ihminen ei enää hallitse itseään ja tekee jotakin peruuttamatonta. Siksi suosittelenkin, että jokainen eläisi, eikä yrittäisi täyttää yhteiskunnan asettamia typeriä, täysin mahdottomia sääntöjä parisuhteen osalta.
Se, etten loukkaa ketään käymällä vieraissa tai sitten olemalla uskollinen, johtuu siitä, että kaikkea ei aina ole pakko mennä itku kurkussa vinkumaan puolison korvaan ja sitten tehdä se taas uudestaan. Jos järki pelaa, ei ketään loukata.
Vielä kerran niin, että tajuat: minä en tunnusta mitään valmiita arvoja, en kristillisperillisiä, enkä muitakaan...yhteiskunnallisia säädöksiä, kirjoitettuja tai kirjoittamattomia..
Enkä ole mikään ennakoimaton tunteellinen aikapommi, kuten yrität taas ylimielisesti kertoa...paha tätä on sinulle selittää jos pelkäät noin paljon tunteita ylipäänsä...
Jos järki pelaa niin ketään ei loukata, olen täsmälleen samaa mieltä...siispä toimin niin ettei ketään loukata, eikä tarvitse loukata...sinä et.
Sitä paitsi on vaikea todeta mikä on milloinkin järkevää minkäkin asian kannalta(mikä on järjen olemus?)...järkeväähän on kaikin puolin, ettei syvästi loukkaa taikka vahingoita ketään...eller hur?
Minä teen myös aivan mitä itse haluan, välittämättä kenenkään mielipiteistä...vaan en halua olla mikään kusipää...voisin perustella sivukaupalla miksi minulle tulee sellaisesta paska olo, mutta asia on niin, että joko itse tiedät mitä tarkoitan tai sitten vain "kärsit" tunteiden puutteista...itse tunnet karmasi, kuten minä käsinkosketeltavasti tunnen omani...älä aliarvioi kykyäni ajatella puolestani...
Ja eikös ihmisen hyvä taikka huono karma määriydy jokaisella (pohjimmiltaan) melko samanlaisten määreiden mukaan? Hyvä ja paha, jotka ovat ihmisen elämässä hyvin liukuvia käsitteitä(myönnetään), on kaikki sinunkin karmassasi, ilman mitään kristillistä taikka yhteiskunnallista paskanjauhantaakin.
Sanot, että pettäminen ei ole pettämistä, ellei siitä jää kiinni. Oletko sitä mieltä, että kun puu kaatuu metsässä siitä ei lähde ääntä, ellei joku ole kuuntelemassa?
On olemassa moraali, joka on riippumaton teon seurauksista.
Pitemmälle en jaksanut lukea.
Ihmisiä, jotka sisäistävät soturin tien on harvassa, useimmiten näitä tapaa esimerkiksi Japanissa tai vaikkapa nyrkkeily-, potkunyrkkeily-, shootfightingsaleilta. Soturin tie. Tiedätkö mikä on soturin tie. Soturin tie on kuolema.
Eli älä siis tunne mitään, koska valmistaudut elämäsi aikana mahdollisimman moneen otteluun ja ilman tunteita voitat. Mikäli tunteesi saavat vallan, mielesi heilahtaa ja häviät. Sinun tulee harjoitella tätä ja opiskella tämä hyvin. Tämä nimenomainen ajatus oli vuonna 19xx kun kävimme suorittamassa Japanissa erään vyöarvon 5 kuukauden ammattimaisella valmistautumisella okinawalaisella dojolla.
Hyvä karma, paha karma, niitä ei ole. Sellaista ajatusta ei pidä vaalia, joka johtaisi eroon valaistumisen tieltä. Buddhaa ei pidä palvoa, sen olemassaolo tulee ainoastaan tiedostaa. Mietiskelyllä ei voida saavuttaa mitään, ellei tiedosteta jo olemassaolevaa valaistumista, siis sitä, että karman tiellä ei itse asiassa tarvitse ponnistella saavuttaakseen nirvanan, jokainen ihminen on jo siellä.
Mikäli mielesi ei ole tyyni vesi ja kehosi kuin virtaava ja kaiken murskaava virta, häviät. Jos silmäsi eivät katso tasaisesti kaikkia pintoja kuin kuunsäde taistelussa, häviät.
Valaistumiseen ei ole olemassa yhtään tietä, valaistuminen on sinä itse. Ei ole olemassa karmaa, on vain sinä itse. Tee siis elämässäsi kuten tahdot, mutta älä koskaan kadu, sillä katuminen, mustasukkaisuus ja viha myrkyttää mielesi.
Oletko ollut kuuntelemassa kun puu kaatuu metsässä ja kukaan ei kuule?
Ei voida vastata zen-buddhalaiseen tapaan kysymyksellä, johon ei tiedetä vastausta. Tähän kysymykseen ei liity vastausta, se itsessään sisältää mietiskelyn aiheen ja liittyy meditaatioon, jollaisena mietiskelyä täällä kutsutaan.
Mitä on zen? 7 naulaa pellavaa.
Mitä on zen? 8 pientä kiveä.
En ole todellakaan mikään filosofi enkä muutenkaan viksu, mutta minusta on epä-oleellista kysyä oletko ollut kuulemassa kun puu kaatuu metsässä ja kukaan ei kuule. Sehän ei muuta tapahtunutta miksikään.
Ehkäpä kukaan ei puun kaatumista kuullut, mutta seuraukset voi KUKA TAHANSA nähdä. Puu makaa maassa joka tapauksessa, kuuli sen joku tai ei. Ja se joku voi olla henkilö, jolla ei puun kannalta ole merkitystä, mutta se voi olla myös hyvinkin oleellisen tärkeä henkilö, tästä juuri haluan keskustelua!
Ylipäänsäkään pettämiseen ei voi ottaa asennetta: "se ei loukkaa ketään, kun kukaan ei siitä tiedä". Perustelu: Mistä TIEDÄT ettei kukaan tiedä?
Tunnen paljonkin tapauksia, joissa on suoraan "jääty kiinni", mutta myös että puoliso on saanut pettämisestä selville ja ollut lasten takia vain hiljaa, ei ole edes kertonut puolisolleen tietävänsä että tämä pettää! siitä on tietenkin pidemmän päälle seurannut paljon pahaa, kyseinen henkilö sairastui vakavasti ensin henkisesti, sen seurauksena lopulta fyysisesti. Lapset tietenkin ovat näissä tapauksissa aina sijaiskärsijöitä, vaikka heitä yritetäänkin suojella. Erokaan ei aina ole niin yksinkertaista taloudellisista ym. syistä. Käytännön elämässä ei filosofioinnista tukea heru, se ei leipää tuo pöytään.
Tätä takuulla tapahtuu paljon enemmän kuin tiedetään! Kun on perhe ja lapsia, ei yksinkertaisesti VOI ajatella vain itseänsä ja keskittyä elämään omaa elämäänsä ja omaa onnellisuuttaan.
Tätähän tapahtuu juuri nyt ja jokainen näkee sen seuraukset nuorisossa ja yhteiskunnassa.
Sen jo pitäisi kertoa, ettei kyseinen ajattelumalli toimi.
Varjo väittää että valtaosa elää kirkollisten ja vanhanaikaisten sääntöjen mukaan, mutta sehän on vain pintaa. Tutkimusten (ja yhä useampien kokemustenkin) mukaan suurin osa pettää ja ajattelee kuten tämä Varjo.
Kuinka moni muka tuntee peri-kristillisen perheen, jossa rakkaus kukoisti eikä koskaan tullut avioeroa? Paljon yleisempiä ovat kertomukset eroista, usein syynä pettäminen, juuri se mistä niin "kenenkään ei pitänyt saada koskaan tietää". Nekin parit jotka ovat onnistuneet pysymään yhdessä, ovat lähes poikkeuksetta hyvin kylmiä toisiaan kohtaan, kun asioista ei puhuta ja kumpikin keskittyy vain itseensä.
Kuten Varjon ja monen muun hänen kaltaisensa yli-itsevarma käytös osoittaa, heidän pettämiskäytöksensä perustuu uskoon että petetty on tyhmä ja aina tietoa vailla.
Eli se perinteinen: "mitä tahansa voi tehdä, kun toinen ei kuitenkaan tiedä mitään".
Tämä ajatus ei kestä kritiikkiä, sillä kukaanhan ei voi toisen puolesta tietää mitä kaikkea toinen tietää!
On siis hedelmätöntä perustella pettäminen sillä ettei toinen tiedä, kun ei voi olla varma ettei toinen tiedä/tule ikinä tietämään!
Lisäksi on perhearvot. Ihmistä ei voi verrata eläimeen, joka vain lisääntyy ja kun pentu osaa kävellä, se heitetään pesästä.
Ihmislapsella on joka tapauksessa hyvin pitkä henkinen kehityskausi, sanoi Raamattu niin tai ei.
Ihmisen lapsi tarvitsee kasvaakseen turvalliset vanhemmat.
Lapsi elää tunteidensä varassa, joten aikuisellakin on oltava tunteet, jos lapsen aikoo kasvattaa.
Olento jolla on tunteet, voi olla hyvin vaarallinen yhteiskunnalle jos se on kasvatettu väärin. Siinä siis Varjo on oikeilla jäljillä, että tunteet voivat olla haitaksi.
Juuri japanissa vallalla oleva "tunteeton" kulttuuri näkyy väkivallan ihannoimisena ja kestävää kehitystä ei juuri mietitä.
On todettu lapselle olevan ensiarvoisen tärkeää tuntea kodin ilmapiirissä luottamuksen vanhempien välillä.
Lapsi, kuten petetty puolisokaan ei ole sen tyhmempi kuin pettäjä.
Pettämisen kyllä haistaa ilmassa ja halutessa saa hyvinkin helposti selville seuraamalla toista, mutta lasten takia varsinkin nainen vaistomaisesti ottaa herkästi kärsivän aseman ja saattaa uhrata siinä koko oman elämänsä, vain jotta pettäjä pääsee toteuttamaan "suurta filosofiaansa".
Mitä jollain filosofialla loppujenlopuksi edes on merkitystä tavallisten arkielämässä pärjääjien kanssa? Eikö sekin ole massa-ajattelua siinä missä jokin Raamattu, ainakin pettäjät näkyvät puhuvan kuin yhdestä suusta?
Ei kai vaipanvaihtojen tuoksinassa paljoa voi keskittyä vain itsensä kehittämiseen, kun jonkun kuitenkin on ne vaipatkin vaihdettava! ehkäpä juuri siksi filosofia ei kosketa tavallista arkea; se ei koskaan ole tarpeeksi kestävää yltääkseen sinne asti. Se on vain ylimielisten, pohjimmiltaan heikkojen ihmisten vakuuttelua itselleen, että on vahva ja aina vain oikeassa, kanssaihmiset tästä sitten maksavat hinnan..
Kyllä olen tutustunut noihin taistelulajien/samuraiden zen-ajatuksiin ja omaksunut niistä sen mistä pidin...(ja kyllä olen lukenut Klemolan kirjat)
Soturin teitä on kuitenkin monenlaisia muitakin.
Esim.shootfightingissa yms. parhaiten ovat pärjänneet ne, jotka eivät juurikaan harrasta mitään zen-mukaelmia...ainoa Japanilainen mestarisainesta oleva poikkeus taitaa olla Sakuraba, joka ei siviilissä kovin valaistuneelta vaikuta...
Ja tuo ajattelumalli, jota olet kokoajan tarjonnut ei ole sovellettavasti millään terveellä tavalla ihmissuhteisiin...niissä ei "taistella" samalla tavalla...eikä tuossa kuoleman filosofiassa ole mitään mitä moni sivistymätön länsimainen ei itse keksisi...olen sen itse huomannut..sinun mielesi on tuo valitsemasi zen-ajattelu kierouttanut ja jähmettänyt paikalleen, etkä eroa tavallisesta pulliaisesta juurikaan, paitsi kylmyydelläsi.
Minä sitä paitsi en ole valaistunut, enkä valaistu sinun tielläsi...minulla on omani.
Eikä sille ole nimeä, koska minua on vain yksi.
Joskus on muuten ihan terveellistä vähän myrkyttää mieltään...
Eikö muuten tuollainen jatkuva valehtelu, tarinoiden keksiminen yms. liittyvä ole erityisen energiaa vievää puuhaa? Ei ole pitemmän päälle terveellistä edes itsellesi..
On varmaan kiva huomata kuinka paljon energiaa sitä laittaa pelkkään paskaan...myrkkyyn.
Ja kenties meillä on erilaiset näkemykset siitä mitä tarkoitetaan karmalla.
Kuuluuko puun kaatuminen jos ei ole magnetofonia sen juurella ?? Lentääkö kivi?? Onko virtaava joki aina sama joki?? Tämä ei ollut pointtini, niin kuin varmasti tiedät, vaan:
Uskon, että ihmisellä on luontainen pyrkimys hyvyyteen, totuuteen ja kauneuteen. Tämä pyrkimys yhdistää meidät kaikki, sinut ja minut.
Samoin meillä on luontainen käsitys siitä, mikä on oikein. Ethän sinäkään ohjeistaisi pettäjiä, ellet olisi sitä mieltä, ettei siitä pitäisi jäädä kiinni. Siitä ei sovi jäädä kiinni, sillä se on pohjimmillaan ei- toivottava asia. Toisen luottamuksen pettäminen on moraalitonta, enkä erota tässä sitä, tapahtuuko pettäminen esim. kumappanin hylkäämisenä silloin, kun vaarassa on henki, vai silloin kun vaarassa on hyvä ihmissuhde. Molemmissa tapauksissa kysymyksessä on pettäminen, huono asia. Voimmeko me valita sen elämän alueen, jolla petämme toisen luottamuksen ja pitää silti itseämme luotettavina/eheinä/hyvinä ihmisinä?
Moraali sitten.. se on olemassa meidän toimintamme kautta ja kun me pyrimme siihen ja toteutamme sitä. Eli siihen on uskottava, että siitä tulisi totta.
Kuitenkaan ei ole olemassa puhtaasti yksilöllistä moraalia, vaan me käytämme sitä yksilöllisesti. Tämä tarkoittaa, että teemme moraalisia valintoja ja suhtaudumme moraaliin omalla tavallamme.
Tällainen subjektiivisuus ei ole koko moraali, sillä moraali on aina myös objektiivinen. Kysymys on totuudesta ja näiden kahden näkökulman yhteensovittamisesta.
On olemassa ihmisiä, jotka toimivat moraalista piittaamatta tai jotka ovat tietoisia moraalista, mutta silti toimivat sitä vastaan. Olen kuitenkin ajtellut, ettei kukaan julista moraalioppia, jonka mukaan kaikkien pitäisi tehdä vääryyttä. Tai ettei kukaan lähde tietoisesti toteuttamaan sellaista oppia.
Kiteyttäen, vihdoin: En pysty erottamaan mikä on pahempi asia, rikkoa lupaus uskollisuudesta vai rikkoa lupaus olla kertomatta salaisuutta vai rikkoa lupaus huolehtia heikommasta vai rikkoa lupaus sitten vaikka antaa apua taistelussa.
Se, että me kaikki teemme valintoja, ei silti anna niille valinnoille oikeutusta.
Jos minä petän puolisoani, niin se ei ole oikein. Ei, vaikka se olisi ruma, lihava ja tylsä.
Jos minä jätän ystäväni hengen pelastamatta siksi, että se on vaikeaa, tai se on ollut minulle ilkeä, niin se ei myöskään ole oikein.
Minulle tapa löytää mielenrauha on elää oikein, ei niin kuin on helppoa. Silloin voi olla ylpeä itsestäni.
Tiedän, ettei se ole muodikasta.
Yksinkertainen tie on useimmiten suorin. Ei ole olemassa monimutkaisia ajatuksia ellei niitä itse luo omaan päähänsä.
Ei myöskään ole olemassa karmaa, valoa tai pimeää. Viisaus lähtee omasta itsestään, kaikki muu on turhaa. Ponnistele eteenpäin tielläsi jonka olet valinnut... Ja soturin tiellä ei pelkoa pidä tuntea. Mikäli pelkäät mennessäsi otteluun, olet hävinnyt sen.
Ihmettelen suuresti ihmisiä, jotka tekevät lapsia tänne maailmaan toisten rääkättäväksi ja kidutettavaksi. Eikö järki sano, että lapsia ei missään nimessä kannata tehdä yhä raaistuvaan yhteiskuntaan tapettaviksi?
Tiesittekö, että suurin piirtein 80 vuoden välein Suomi on ollut sodassa? Joten kohtapuoleen alkaisi olla aika. Vuonna 1939 Englannin pääministeri sanoi, kaksi päivää ennen Saksan marssimista Puolaan, että "Sotaa ei enää koskaan voi tulla." Mistä tiedätte, mitä lapsenne joutuvat kärsimään? Miksi teette niitä?
Itse en lapsia tee ikinä, vaikka ikää on jo päälle 30 vuotta, sen paremmin kuin mene naimisiin. Elämän voi elää toisinkin ja omistaa sen itselleen, mieluummin kuin parkuvalle sinappikoneelle, josta on kaiken lisäksi rahan menoa.
Se, että arvostelet filosofiaa siitä, että se ei kosketa sinua, osoittaa vain pienuutesi. Kun puu kaatuu metsässä niin että kukaan ei ole kuulemassa, kuuluuko siitä ääntä? Tätä ei voida mitenkään rinnastaa kuten sinä teit. Filosofiaa ei vääristellä. Tämä kyseinen vertaus on tarkoitettu mietiskeltäväksi, ei vertauskohdaksi. Tällä yritetään saavuttaa tasapaino, vertaamalla sitä sellaiseen, jota on mahdoton todistaa. Sitä ei voi verrata toiseen samankaltaiseen asiaan koska se ei ole sitä. Et voi verrata sitä näin, koska sen merkitys hämärtyy ja saat sen verratuksi täysin epäoleelliseen asiaan. Et voi esimerkiksi todistaa matemaattisesti että 2 5=9 koska näin ei ole.
...vain itselleen ja omille ajatuksilleen. Ei voida ajatella niin, että pitäisi pyrkiä hyvyyteen muiden kohdalla, koska kukaan ei pyri aina etupäässä auttamaan toisia. Vain rehellisyys omalle itselleen on sitä oikeaa rehellisyyttä. Et saa koskaan perääntyä taistelusta, mieluummin kuolen kuin peräännyn taistelusta. Et koskaan saa rakastua naiseen, se tekee sinut heikoksi. Älä koskaan unohda taistelijan tietä, vaan pyri kärsimyksiä säästämättä eteenpäin.
Muille ihmisille tapahtunut pahuus on aivan yhdentekevää sen rinnalla, että pääset soturin tiellä eteenpäin. Älä koskaan epäröi. Älä koskaan epäröi tappaa jos tilanne sitä vaatii. Älä koskaan jätä kostamatta mikäli sinua kohtaan tehdään vääryyttä. Rankaise aina kovimman rangaistuksen mukaan niitä, jotka rikkovat sinua kohtaan.
Siinäpä sitä aluksi, tee itse mitä haluat, mutta minä pitäydyn tielläni, jolla olen jo ollut 24 vuotta.
Mikään mitä sanoit ei ole totta:
"Yksinkertainen tie on useimmiten suorin. Ei ole olemassa monimutkaisia ajatuksia ellei niitä itse luo omaan päähänsä. "
-Suorin minne? Mikä kiire tässä on minnekään? Kun niin paljon on viellä tietämättä...
On olemassa monimutkaisia ajatuksia, vaikka vastaus voikin toisinaan vaikuttaa yksinkertaiselta.
-Viisaus ei lähde vain omasta itsestään vaan myös kaikesta ympäriltä olevasta...kaikesta.
Karma ei ole vain ihminen itse(tai ihmisessä itse) vaan se yhteys joka hänellä on kaikkeen. Kaikkeen.
"Mikäli pelkäät mennessäsi otteluun, olet hävinnyt sen. "
-Ei pidä paikkaansa. Kokemusta löytyy: toisissa äärimmäinen pelko herättää tilan, jossa toimii ennenkuin ehtii edes ajatella..jokin ihmisen itsesuojeluvaisto herää...
Tunnen henkilökohtaisesti monia, jotka ovat selvinneet äärimmäisen ylivoiman edessä voittajina...jossain budo-ottelussa tuo sääntö voi päteä jossain määrin, mutta katutappeluissa se onkin toinen juttu...
Ponnistelemisen suhteen olet oikeassa: mitä kovemmin jännität jousta, sitä pitemmälle nuoli lentää(sanoi ystäväni)...se pätee myös ajattelemiseen ja siihen mitä sillä saavuttaa.
On omakohtaista kokemusta.
Hyvyydellä ei pärjää tässä maailmassa, hyvyyttä ei palkita eikä se ole yhtä kiinnostava tai jännittävä kuin pahuus. Mutta juuri pahuus kirkastaa hyvyyden. Miksi maailmassa kaikesta huolimatta on hyvää ja miksi ihmiset tekevät hyvää, kun siitä ei hyödy? Hyvää voi siis pitää ihmisen todellisuuden perustavana asiana.. Hyvää en osaa määritellä, mutta me kaikki tiedämme mitä tarkoittaa: minulla on hyvä olla.
Ja edelleen.. Me emme valittaisi maailman pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, ellei meillä olisi käsitystä toisenlaisesta asiantilasta, hyvyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Näin hyvää voisi pitää jopa maailman arvioimisen mittarina.
En tietenkään halua, että käännyt toiselle tielle! Elämän rikkaus tulee juuri eri tavoista elää se. Tosin en ole joka kohdassa samaa mieltä kanssasi ja sinun tapasi hiukan pelottaa siltä osalta, että miten määrittelet vihollisen? Onko se joku, joka tekee sinulle vääryyttä, vai onko se perinteisessä mielessä tuolla rajan takana? Milloin esim. minusta tulee vihollisesi, jota rankaiset?? Tarkoittaako se väkivaltaa? Siis näin rauhan oloissa.. Vai onko nyt sinun milestäsi rauha?
En oikein ymmärrä tuota "Muille ihmiselle tapahtunut pahuus.." Tarkoittaako se, että jos toisen onneon kohtalo hyödyttää sinua, niin ei sen väliä? Eli onko se vähän niin kuin että tarkoitus pyhittää keinot? Mikä on soturin tie? Tarkoittaako se henkistä puolta vai etenemistä taistelussa, tai arvoasteikossa? ??
Anteeksi kysely, mutta me kissat olemme niin pirun uteliaita.. ei hillintää..
Itse asiassa minäkin ihmettelen miksi lapsia vielä viitsitään tehdä, enkä itsekään ainakaan tahallani ole ajatellut hankkivani (en tosin aborttiinkaan pysty mikäli joskus ehkäisy pettää).
Se on kuitenkin asia mikä tulee ottaa huomioon, kun suurin osa ihmisistä kuitenkin perustaa perheen Herra Varjon tuomitsevasta mielenlausahduksestakin huolimatta.
Ja kun totuus vain nyt ON se, ettei filosofia kosketa tavallista taablaajaa, en puhunut yksin itsestäni, itse asiassa olen joskus lukenut filosofiaa, mutta kyllästyin siihen juuri siksi ettei se johda mihinkään hyödylliseen ja hedelmälliseen, piiri pieni pyörii vaan oman navan ympäri.
On kuin hakkaisi päätänsä seinään.
Kuten sinunkin jutuistasi huomaa, niissä ei ole päätä eikä häntää, moinen ei herätä mielenkiintoa vaan pelkkiä selventämistä vaativia kysymyksiä, ei todellakaan hedelmällistä mietiskelyä, joten olet itse tainnut ymmärtää filosofian väärin?
Mihin tarvita filosofiaa, pelkkä maalaisjärkikin riittää, paljon pidemmällekin näköjään.
Ja tietenkin tunnustan pienuuteni, tekisi sinullekin hyvää.
Kun kerran mietit niin suuria, niin mieti miten valtava on maailmankaikkeus ja miten sinun suuret ajatuksesi eivät merkitse lopulta yhtään mitään ja miten yksin niiden kanssa jäät, kun me muut uskallamme pitää hauskaa ja nauttia toisistamme riskeistä huolimatta!
Eli et siis ole saanut mitään irti filosofiasta. Tarkoittaako se sitä, että et osaa ajatella, vai sitä, ettet halua ajatella.
Filosofia ja uskontojen tutkiminen on osa tätä maailmaa, kaikkien ei todellakaan tarvitse alistua siihen muottiin jonka tämä länsimainen hömppä on meille tarjonnut. Eipä ole ihme, ettet tajua filosofiaa. Ja nauttia voi elämästään muutenkin ottamalla suunnan abc.
Eli a) Etsin itselleni puolison. b) Hankin lapsia c) Otan helvetunmoisen asuntolainan. Eli abc.
Miksi minun pitäisi osallistua tälläiseen toimintaan. En ole ymmärtänyt, sisäistänyt enkä tule sisäistämään mitä hyödyn tästä. Elämässä voi olla muitakin arvoja kuin yhteiskunnan tarjoama perusta perhe, tee työtä ja kuole.
Mistä muka luulet tietäväsi miten ajattelen ja minkä mukaan toimin?
Taas otit jotenkin itsestään selvän kannan, että olen tyhmä vain koska en ole kanssasi samaa mieltä.
Ilmeisesti kaikki silmissäsi "toisinajattelijat" ovat automaattisesti idiootteja ja ajatteluun kykenemättömiä.
En todellakaan elä yhteiskunnan/Raamatun sanelmien mukaan vaan nimeenomaan ajattelen itse, minun nähdäkseni sinä taas et ajattele juuri mitään.
Sinähän kieltäydyt kokonaan ajattelemasta, sehän on hyvin lähellä tunteita; ajatteleva ihminen on myös tunteva ihminen. Kun taas ihminen joka tekee mitä lystää pohtimatta lainkaan voisiko tehdä toisinkin, ei minun nähdäkseni paljoa pohdinnoilla päätään stressaa.
Ja filosofia on massa-ajattelua siinä missä yhteiskunnan ja Raamatun normitkin.
Siinäkin huumaannutaan jostakin valmiista ajatuksesta ja ryhdytään toteuttamaan sitä. Ainakin tämänkaltaisessa, jossa sinäkin sanelet valmiita sääntöjä.
Itse en halua valmiita ajatuksia, en sinulta enkä muiltakaan kanssaihmisiltä, vaan olen aina ollut vähän "outolintu" kun en tee kuten kaikki muut, vaan ajattelen asiat omalla kohdallani itse.
Olen sitä vain täysin eri ääripäässä kuin sinä, mutta sinullehan on turha uusia ajatuksia kertoa, kun kykenet ajattelemaan vain filosofiasi hurmoksessa, et itse.
Verrastat siis filosofiaasi ajattelukykyyn, millä perusteella?
Eikö voi ajatella ihan omalla järjellä ja päättelykyvyllä jos sitä on luotu?
Osaatko itse ajatella ilman filosofiaasi? Koetapa elää hetki ilman sitä. Silloinhan vasta ajattelet ITSE. Kaikki mitä tässä olet sepustanut, on jostakin opeteltua, eikä tosiaan anna tarpeeksi ajattelukapasiteettia kaikille elämänalueille.
Pitäähän sinun osata AJATELLA erilaisia tilanteita, ihmisiä jotka TEKEVÄT lapsia, vaikket itse olisikaan niitä tekemässä!
Ei kai se estä AJATTELEMASTA, kun kerran sitä ajattelemista niin väität harrastavasi, älä siis kieltäydy ajattelemasta joitakin tiettyjä asioita! Eiväthän perheelliset silti mihinkään olemattomiin katoa, vaikka kieltäytyisitkin ajattelemasta heitä.
Loppupäätelmä: SINÄ se et siis kykene ajattelemaan itsenäisesti mitä hyvänsä asiaa, vaan kaikki ajatuksesi ovat RAJOITTUNEITA tämän YHDEN asian ympärille, aivan kuten uskoon hurahtaneella.
Ja enkös jo sanonut etten ole todellakaan lasta hankkimassa saati naimisiin menemässä?
Tosin en sitä voi varmaksi tietääkään, ajatteleva ihminen kun muuttaa mielipiteitään elämän mittaan ja kasvaessaan.
Mutta seurustelu ja seksi nyt on luonnollisia tarpeita ja asuntolaina minulla on koska se on järkevää, ei ole järkeä maksella vuokria kuten kaikki kaverini tekevät. Maksan asuntoni yksin, en miestä siihen ota mukaan. Älä ota itsestään selvänä, että jokainen ajattelee saman kaavan mukaan ja vain yksin sinä tosin.
Kyllä sinunlaisia ihmisiä paljon enemmän löytyy! ja sinä se et osaa ajatella mitään muuta kuin filosofiaasi, eli olet itsekin jonkin asian sokaisema.
että kun sanot: Vain rehellisyys omalle itselleen on sitä oikeaa rehellisyyttä.
Miten sen perustelet?
Miten se on sen "oikeampaa" rehellisyyttä, kuin olla rehellinen myös toisille?
Eihän valheessa eläminen ole rehellisyyttä itselle eikä toisille.
Ja kyllähän ihmiset yleensä pyrkivät auttamaan toisiaan, ei nyt ehkä etupäässä, mutta oman itsensä ohessa..
Miksi pitäisi valita vain toinen: pyrkiä täydelliseen hyvyyteen tai täydelliseen itsenäisyyteen, kun voi valita kultaisen keskitien?
Olet hionut itsestäsi täysin itseäsi varten elävän olennon sillä perusteella että siten hyödyt kaikesta parhaiten.
Tottahan se on, kun ei tarvitse uhrautua kenenkään takia, on elämä pelkkää herkuttelua.
Mutta voitko olla itsestäsi ANSAITUSTI ylpeä?
Jos on joku jumala joka näkee kaiken mitä teemme, hän viimeistään tietää totuuden meistä kaikista, hänen lisäkseen vain me itse tiedämme omat tekosemme, joten tavallaan jumaluus on meissä kaikissa, ei erillisenä olentona josain pilven hattaralla.
Ehkä omatunto on se jumalan meihin kaikkiin asettama "mikrosiru", jolla hän seuraa meitä ja testaa kestävyyttämme.
Kuka tahansa kykenee (ja haluaa) pettämään ja valehtelemaan maailman houkutuksien edessä, mutta kuinka moni pystyy olemaan rehellinen, kun rehellinen ei koskaan saa niin paljon hyötyä itselleen?
Totta vieköön, rehellisyys TOISIA kohtaan on oikeaa ja harvinaislaatuista tänä päivänä.
Byrokratian takia rehellinen ihminen joutuu aina virkamiesten kanssa kahnauksiin, sukulaisten kanssa ristiriitoihin ja työelämässäkin on vaikea edetä olemalla puhdas pulmunen.
Joten jos jokin on soturin taistelua, se on REHELLISYYS valheisiin perustuvia yhteiskunnan systeemeitä kohtaan!
Voitko tosiaan pitää itseäsi kunniallisena ihmisenä? Kunnia pitää käsittääkseni ansaita. Ihminen joka tekee toisille hyvää ilman että odottaa kourat ojossa palkkiota, on aidosti kunnioitettava. Ei se, joka ottaa toisista kaiken hyödyn, eikä edes rohkene tunnustaa syyllisyyttään.
Onko nämä nyt uuden ajan ja uuden jumalan 10 käskyä? Sopivat ainakin tähän aikaan hyvin, mitä nyt eletään. Hoetaan vain sitä, miten pitäisi ajatella itseänsä ja rehellisyys onkin muka itsekästä.
Mihin maailma on menossa, kun kaikki ajattelevat tyyliin "mitä tahansa voi tehdä kun sen tekee salassa"?
Tätä sovelletaan niin politiikassa, työpaikkojen johtajaportaistoissa (luottamushenkilönä minulle tuttua), kuin tavallisten ihmisten tavallisessa arkielämässä.
On kuin pyydettäisi menemään takaisin lapsen tasolle, joka tekee pahojansa siksi ettei äiti ole näkemässä ja sanomassa ei.
Onko tämä juuri vapaan kasvatuksen seurausta?
Miten niin ei pitäisi katua?
Mikä sitten erottaa ihmisen eläimistä, kuin kyky tuntea katumusta ja mielipahaa, ei vain itsensä vaan myös toisten puolesta?
Meidän pitäisi olla ajattelevia olentoja, ei viettiemme ohjaamia empatiaan kykenemättömiä robotteja.
Katumus on NORMAALI tervejärkisen ihmisen tunne. Jos kerran teet jotain minkä tiedät olevan väärin, TIETENKIN sinun tulee katua! ei tule pyrkiä elämään niin ettei tunne katumusta, vaan niin ettei HANKKIUDU kaduttaviin tilanteisiin. Kuvailemasi käytös vastaa psykopaatin määritelmiä.
Itse rehellisenä ihmisenä tiedän, että tuollainen ajattelu kyllä sopii nykymaailmaan parhaiten, olet siis keksinyt reseptin siihen, miten ihminen tekee itsestään onnellisen.
Mutta itse en suostu alistumaan tähän maailman menoon, en suostu siihen että yhteiskunta muokkaa minua sopimaan valtavirtaan.
Haluan ajatella itse, sen mukaan mikä on OIKEIN eikä mikä tuntuu hyvältä ja mistä saa parhaat kiksit.
En tietenkään nauti elämästä yhtään niin paljon, kuin jos keskittyisin miellyttämään vain itseäni. Mutta kestän sen, kun tiedän tekeväni sen mikä on OIKEIN, vaikka kaikki muut elävätkin valheidensa varassa.
Vaatii paljon enemmän rohkeutta ja vahvuutta valita rehellisyyden tie, jolloin joutuu ottamaan vastuun teoistansa, kuten aikuinen ihminen.
Selän takana hiiviskely on raukkamaisuuden ja heikon luonteen sekä huonon itsekurin merkki!
Rehellinen olen vain itselleni. Koskaan en peräänny taistelusta, mieluummin kuolen.
Mikäli muut siitä joutuvat kärsimään, kärsikööt. Vain soturin tie on kunniallinen.
Eikös tässä puhuttu uskottomuudesta? Missä kohtaa siinä joutuu taisteluun? Enpä taia sit moiseen taistoon ryhtyä. Sotilaan kunnia on pettää??
Sinulle tuntuu olevan turhaa sanoa mitään kun et suostu käsittelemään informaatiota sellaisenaan, vaan väännät kaiken tarkoittamaan jotain muuta, näet asiat kuten itse ne haluat nähdä.
Tämä on nykyään todella yleistä.
Ehkä se tosiaan on heikoille ihmisille paras tapa sietää elämää tässä pahassa maailmassa; alistua sille pahalle.
On turha koittaa hokea että maailma on pyöreä, kun toinen ei sitä kerran suostu uskomaan. Ajattele sinä sitä sitten litteänä, kun se kerran sinua enemmän miellyttää.
Ehkä se siitä sitten muuttuukin litteämmäksi!? Rautalannan vääntäminen saanee jo riittää.
Niin mitä kunniallista siinä selän takana nynnyilyssä sitten olikaan...?
Mitä vastaan muka joudut "taistelemaan" elämällä valheessa? Silloinhan päästät itsesi helpoimmalla.
Kokeilepa rehellisyyttä, se vasta jokapäiväistä taistelua on, kun maailma on täynnä tuollaisia "kunniallisia sotureita" kuin teikäläinen itse!
Otsikko ja nimimerkki meni päinvastoin äskeisessä, sorry!
... voi asettaa muitakin asioita tärkeäksi kuin ne, jotka meille valmiiksi tarjotaan sellaisina. Eikö mielesi tee koskaan kyseenalaistaa omia arvojasi?
Ovatko ne oikeita? Olisiko parantamisen varaa? Oletko koskaan koettanut elämässäsi vääriä arvoja, jotta tiedät mitä vältät?
Viimeinen kysymys on oikeastaan turha, sillä jokainen ihminen on joskus tehnyt moraalisesti omalta kannaltaan ajateltuna väärin. Mutta kysyn silti.