Moni kirjoittaa, että todellinen yksinäinen on perheetön tai parisuhteeton. Kyllä perheestä huolimatta tajusin tänään, ettei minulla ole ketään, jolle soittaa ja kertoa iloista ja suruista. Itku tuli autolla kotiin ajaessa.
Töissä oli paska päivä. Illalla kävin harrastamassa ja yritin siellä puhua niitä näitä, mutta ei kukaan siellä halua tutustua ja tuntuu, että jutteluyrityksiä katsotaan kieroon. Harrastus itsessään tuo iloa, mutta ei se auta löytämään kavereita.
Päivällä minulle tarjottiin unelmien duunia, jonka olisin vielä muutama vuosi sitten riemusta kiljuen ottanut vastaan. En enää ota työtä, mutta minulla ei ole myöskään ketään kenen kanssa edes jutella tuosta asiasta ja avata tuntojani.
Lapsia kiinnostaa vain mistä löytävät hukassa olevat harrastuskamat ja mies toivoo, että ajan varovasti kotiin, heipä hei. Ketään ei oikeasti kiinnosta minun jutut ja terapeutti kyselee, että olenko nyt pitänyt ahkerasti yhteyttä ihmisiin joita normaalistikin tapaan vain kerran vuodessa. Ei terapeutti halua käsittää ettei väkisin pysty vuosien saatossa hailahtuneita kaveri- ja ystävyyssuhteita herättämään enää henkiin.
Lapsen kummille koitin soittaa ekan kerran tänä vuonna, kun maaliskuussa perui sovitun tapaamisen juuri samana päivänä. Ei vastannut vaan laittoi viestin, että on kiire ja soitellaan toisella kertaa. Sitä toista kertaa ei vaan tule vaikka vuodesta toiseen odottelen.
Yksinäisyys aikuisena
9
176
Vastaukset
- Anonyymi
Sinulla on paljon ihmisiä ympärilläsi. Perhe, työyhteisö, harrastusporukka, terapeutti!? Minulla noista ainoastaan 2 (1) työkaveria. Äiti saa soiton silloin kun tarvitsen kuuntelijaa. Aina vaan hämmästyttää ihmisten kohtaamattomuus. Kaikilla kiire mennä ja suorittaa tätä oravanpyörää?
- Anonyymi
Ihmisiä on tottakai ympärillä, mutta ei ne ole aitoja lämpimiä ihmissuhteita. Harrastuksessa jokainen treenaa omaa suoritustaan ja se ei sisällä sosiaalista toimintaa.
Ehkä juuri pahinta se, että äidistä ei ole enää minun juttukaveriksi, koska hän elää jo omassa maailmassaan. Karua tajuta miten kiinni tuohon on jämähtänyt ja nyt ei enää ole sitäkään ihmissuhdetta jäljellä.
Työkaverit on miehiä, itse olen nainen. Työasiat hoidetaan, muttei siinäkään kaveruutta ole kehittynyt. Aiemmissa työpaikoissa työkaverit olivat päivän pelastus, mutta nykyisessä työssä ei ole miesvaltaisuudesta johtuen kehittynyt vastaavaa, vaan naisena jään ulkopuolelle porukoista.
- Anonyymi
Oletko masentunut? Harva pääsee (ainakaan Kelan tukemana) terapiaan ilman diagnoosia. Eli tuntemuksesi voivat korreloida jotenkin diagnoosisi kanssa.
Itse olen eronnut keski-ikäinen nainen, mielenterveyssyillä eläkkeellä. Ennen koronaa tunsin itseni harvoin todella yksinäiseksi, vaikka vaikeita hetkiä ja jaksoja oli usein. Minulle riitti, että liikuin paikoissa, joissa näin ihmisiä. Minulla on pari ystävää, joista toisen kanssa soitellaan tiheästi. Tosin pahimpina kriisiakoinani hän on enemmän harmi kuin tuki, koska pyrkii pomottamaan, eikä oikein syvästi ymmärrä minua.
Muutin koronan ensimmäisen aallon helpotettua takaisin syntymäkaupunkiini. Minulla on niukasti kontakteja täälläkään, ei syvällisiä, mutta yllättävän hyvin olen saanut rakennettua taas elämääni ja lisättyä tyytyväisyyttäni, harrastuksilla on asiassa iso merkitys. En minäkään kaveeraa harrastuksissa kenenkään kanssa. Riittää, että muita ihmisiä on, on yhteistä tekemistä ja oppii jotain uutta. Pitäisiköhän sinun kokeilla ihan jotain toista lajia? Jos esim. ryhmäliikunta tuntuu kilpailulta, niin kokeile kuorolaulua tai hyväntekeväisyyteen neuleita tekevää kerhoa? Yhteisyyden tunnekin voi olla upea kokemus. Yhdessä tekemisellä voi siihen päästä ilman henkilökohtaista kaveeraamista.
Ihmisillä on myös aikalailla sisäsyntyisesti tietty elämäntyytyväisyyden kaari elämässään. Useimmille nuoruus on onnellista aikaa, keski-iässä onnellisuus romahtaa, ja vanhuudessa tyytyväisyys voi olla jopa suurempaa kuin nuoruudessa. (Tästä luki muistaakseni kirjassa Daniel H. Pink: Milloin? Oikealla hetkellä toimimisen taito). Eli tietty tyytymättömyys liittyy myös elämänvaiheeseen ja ikään. Ymmärrän hyvin, että lapsesi ovat eri sukupolvea, ja heille olet lähinnä palvelija. Kaikki ystävät ovat ehkä kiireisiä työn ja muun elämän kanssa, eli jokainen elää omassa kuplassaan, eikä kykene kohtaamaan toisiaan. Keski-ikään mennessä monelle myös tulee liikapainoa ja kunto on huono. Muhii elintasosairauksien ja muiden ikään liittyvien vaivojen riski, jolloin jaksaminen entisestään heikkenee. Ja naisella sukupuolihormonien väheneminen vaikuttaa kehoon ja mieleen.
Elämäntilanteeni on aivan eri kuin sinulla. Itseäni kaikesta kriisiherkkyydestä huolimatta kuitenkin helpotti eläkkeen saanti. Se antoi tietyllä tapaa luvan relata ja olla oma itsensä. Voin vakuuttaa, että joku päivä koet saman kokemuksen. Lapset lentävät pesästä, jäät eläkkeelle, ja on aikaa pysähtyä ja suunnitella elämänsä oman näköisekseen. On lupa panostaa omaan itseensä. On ihan mahdollista, että sitten ei itseään tunne enää niin onnettomaksi ja yksinäiseksi, ainakaan niin usein.
Myös se, mitä itse on, vaikuttaa muihin ihmisiin. Esim. omaa kireyttään ei aina huomaa, mutta toisia ihmisiä se saattaa karkottaa ympäriltä.
Sinulla on terapeutti. Saisitko jostain muualta vielä ammattilaista kuuntelemaan itseäsi? Vaikka jonkinlaisesta auttavasta puhelimesta tms (en näitä itse tunne). - Anonyymi
Eipä ole minullakaan ainuttakaan ystävää tai tuttavaa kenen kanssa jutella. Lapsilla omat elämät ja mies aina töissä. Aika yksinäiseksi sitä tuntee itsensä usein.
- Anonyymi
Maailmasta on tullut aika itsekeskeinen tai narsistinen. Kaikki tuntuvat vain haluavan puhua itsestään. Sen aikaa toinen ihminen kiinnostaa.
Ei ole enää vuoropuhelua. Toista ihmistä ei jakseta kuunnella.
Se on vain minä, minä ja minä...
Yksinäisen on vaikeaa löytää ystävää, sanotaan että:
Ystävän saa olemalla ystävä eli kuuntelemalla.
Mutta se on mennyt siihen, että puhujat dominoivat muita,
eivät he vuorostaan kuuntele.- Anonyymi
Itse yritän aina uudessa porukassa/työpaikassa kertoa itsestäni ja tekemisistäni jotain, että saisi jotain keskustelua aikaiseksi, jos muut eivät puhu mitään, enkä tiedä heistä mitään. Pointtina on ikäänkuin kertoa mitä voisin tarjota heille. Tämäkin on ilmeisesti väärin. Samoin säästä puhuminen. Pitäisi vain kysellä että mitä muille kuuluu, mutta senkin voi tulkita narsitin tyypilliseksi tietojen urkkimiseksi. Noh, ehkä näen asian vähän negatiivisesti tällä hetkellä, myönnetään...
- Anonyymi
Jeesus on mielenterveydenpalvelija ennen kaikkea.
- Anonyymi
Kun ei ole oikeasti ketään eikä kuulu mihinkään niin sillon sitä yksin vasta onkin.
Mulla ei ole työporukkaa, ei perhettä, ei sisaruksia, ei vanhempia. Ei siis yhtään
ketään. Ei jaksa kauaa enää elää näin yksin. - Anonyymi
Havahduin yksinäisyyteen, kun puoliso joutui masennuksen takia laitoshoitoon. Kun on kauan elänyt toisen kanssa yhteistä elämää, ja nyt kämppä on hiljainen, niin ei täällä ole muuta kuin itkeä vollottaa. Kuulunkohan minäkin sinne osastolle?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta384609Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä203185Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2692341Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui532217- 1652069
Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu891670Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3601661- 171653
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1131632M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti151279