Kyllä on https://www.is.fi/perhe/art-2000006654948.html parempi etteivät miehet ja naiset koske toisiinsa, verkkohousuja ja kikkareita! 😂 Joo ei ikinä tällaista, ei..
Voi helvata...
Anonyymi
6272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
No onhan toi synnytyshomma aikamoista kaaosta. 😃
Mäkin muistan monta koomista kohtaa, kun noita kahta hyöpelöä käytiin ulos saattamassa. Poikaa, esikoista piti maanitella monta päivää ja yötä. Jos oli synnyttäjäkin väsynyt, olin minäkin.. ei pariin vuorokauteen ollut sänkyyn päässyt nukkumaan. Jollain jumppapatjalla sikiöasennossa muutama tunti vierellä.
Sitten oli lopulta pakko ottaa viereisestä talosta potilashotellihuone. Sinne kömmin nukkumaan illalla n. Klo 23:30. Kahdelta tais exä soittaa, että nyt ne laittoi aloituspiikin... lapsi tulee. Mä vaan sanoin aha ja sanoin että torkun vielä vähän. Toisessa päässä oli hiljaista ja kuului vaimea moi...
Mä nukahdin varmaan 2 minuutiksi, kunnes suorastaan räjähdit hereille. Peitto lens nurkkaan ja varmaan vetelin housuja jalkaan juostessa. 😂😂😂 En väsymykseltäni oikeen tajunnut heti, mitä on tapahtumassa, mutta mitään oleellista ei jäänyt väliin.
Neitin kohdalla kaikki meni jo paremmin, mutta äiti ei saanut epiduraalia ja pelkäsi kuollakseen. Liki paniikkin mennyttä äitiä kuitenkin helpotti välittömästi lapsi, joka päösi rinnalle. Se on kaikista paras kipu/helpotuslääke. 😊
Kummastakin synnytyksestä exä on minulta kysellyt, miten ne meni. Se synnyttäjänä oleminen on niin kaoottista, että ei hänelle jäänyt juuri mitään yksityiskohtaista mieleen.
Ainiin. Kokeilin vetää itsekin ilokaasua exää hauskuuttaen tytön syntymän aikoihin. Kaasu tuskin vaikutti, mutta asia synnytyksestä kääntyi muuhun ja helpotti hetkeksi... tai sitten sitä oli koko huoneessa ja hekoteltiin yhdessä. 😂
Hahhah...no on sullakin muistot 😄 mutta pysyit sentäs omissa pöksyissä etkä niinku tuo esimerkki tuossa 😂 tässä meinas makaronilaatikko lentää takasin pöydälle kun luin kätilön kertomuksia 😂
Juu, ei siinä varmasti ulossaattaja muista miten se meni...niin iso työ saada maailmaan :) isät taas, he muistavat elleivät ala sekoilemaan omituisuuksia 😂
Eikö se kaasu tuntunu miltään, et tullut pieneen sihneeseen edes?
No luultavasti oli omat housut ihan... Sitä en kyllä muista, että pitikö sinne synnytyssaliin pukea sairaalan kamat.... Saattoi joku sairaalan takki olla päällä... :oD
Mutta kyllä se eka kerta oli sellaista säätöä ja kikkalilua, eik ä tiennyt mistään mitään. Itseasiassa jälkeenpäin jos oisin tällä tiedolla varattu ollut, olisin mennyt jo sanomaan aiemmin, että startatkaapas se synnytys, niin ei mee mehut tuolta äitiltä...minusta se meni ehkä liian pitkälle se odottelu... Onneks tuli sitten jämäkkä kätilö vuoroon ja kääri hihat, sano, että tää on kohta ohi. :oD
En huomannut mitään....ehkä sitten kun sen lopetti, sit vasta vähän huippas.... mutta ei siitä mulle ollut mitään vaikutusta muuta..eikä se auttanut exänkään kipuihin.... Vitsinä sitten nauratti, kun mietittiin mitä hoitsu tuumais, kun näkee meikän vetävän sitä maskista silmät kierossa ja hihittelen seinille. :oD
Muistan kun exällekin tuli välillä supistus, niin nauroi silti vaan vedet silmissä ja sanoi, ettei saa naurattaa.... :oD
Nauruterapiaa... :oD
No minusta kummatkin synnytykset oli huikeita ja etuoikeutettuja kokemuksia. En mä oikeesti siinä kovin paljoa pystynyt mitään jeesimään, mutta kyllä mä luulen, että olin kuitenkin tukena, ettei tarvinnut olla yksin. Pisin kädestä ja silittelin otsaa ja selkää... :o)
Onkohan siinä sitten jotenki eri tavalla skarppina, kun synnyttää yksinään, ilman saattajaa. Mies oli sillon työkomennuksella, eikä päässyt mukaan. Eikä mun tosiaan tarvis keneltäkään kysellä miten meni. Niin on tarkasti piirtyny mieleen jokainen sana mikä siellä sanottiin.
Joo pääasia ettet laukonut mitään tuommosia artikkelin tapaisia sutkauksia 😁...
”Exällekin tuli välillä supistus”? Mitä, oliko sulla sitten niitä muka vai kellä muulla 😂 höh hassut..
Jatkossa jos vielä huomaat olevasi sellasessa huoneessa, tiedät pistää vauhtia 😊
Koetin vaan selittää, että välillä siinä naurun keskellä hän sai supistuksen... Että sekin vielä...mutta ei haitannut...Sanatekninen outous. :oD
Noitahan sais jollain sähköshokkisysteemillä tehtyä miehillekin...supistuksia.
No minä en tule olemaan enää synnytyssalissa...se on varma. :o)
En minäkään, sekin on varma. 😆
Nevö say nevö ukkeli.
Kunhan nipistin... 😁🤗
Tässä asiassa voin. 😁
Joo, se on nähty! :oD
Lienee kiinni ihan ihmisestä... ??? Oon mäkin kuullut monenlaisia kokemuksia noista...
Mun exälle varmaan yksin meneminen ois aiheuttanut sekoamisen... Tai ois varmaan sen äiti lähtenyt mukaan tai joku, mutta hän tarvitsee kauppaankin mukaan jonkun. :oD
Juu, pakko silti sanoa että mä olen ihan vauva höppänä ihminen. En pystyisi vastustamaan vauvaa, jos joku syliin ojentaisi tossa. :D
Ihan sama kenen tekemä vauva, niin jotenkin olen ihan sulaa vahaa aina vauvojen edessä. Pakko paijata ja hoivata, sydän sanoo niin. :P
Itelle taas oli ihan karsee ajatus, että joku olis tunkenu mukaan sinne. Joku aattelee "tärkee kokemus isälle", mutta musta se nyt ei vaan oo mikään elämän välttämätön elämys. Oma äitini ei ois tosiaan edes tarjoitunu.
No itse molemmissa muksna olleena, voin sanoa, että ilman sitä kokemusta ei ehkä olisi yhtä läheinen lasten kanssa. 🤔
Kummallakin kerralla itkin onnesta, eikä sitä tunneryöppyä voinut estellä.
Ihmisen kuuppa on ihmeellinen kapistus. 😊 Kokemukset luovat tunteita ja aika kultaa muistot. Taisinkin jo kirjoittaa, että koen itseni etuoikeutetuksi, kun sain olla siellä. Ja niitä kokemuksia tunteineen multa ei kukaan pois vie. 😊
Tietty jos ei olisi haluttu sinne, kokematta olisi sitten jäänyt... mutta enpä mä tietäiskään niistä nyt sitten mitään. 😊
No kyllä mäkin tykkään pikkutyypeistä. 😃
Tyttökin sanoo aina, että miks sä iskä tykkäät pikkulapsista... minusta ne on vaan niin huikeita ja aitoja. 😬👌
Paha sanoa, kun ei ole vertailukohtaa. Synnytys on kaikesta huolimatta vain yksi pienen pieni hetki lapsen koko elämässä. Jos olisit hoitanut aivan alusta lähtien ja pitänyt kaikki vanhempainvapaat jne. niin olisiko eroa sittenkään. Kuka tietää.
Olen varmaan itse sitten enemmän eläin. Oli ihan tarpeeksi vaikeaa sietää sitä sairaalaympäristöä ja hoitohenkilökuntaa. He siis olivat asiantuntevia ja tekivät työnsä erittäin hyvin. En vaan todellakaan olisi jaksanut enempää sitä jatkuvaa puhumista. Vielä yksikin lisää siihen ympärille pyörimään ja huolehtimaan, olis varmasti pistänyt kupin nurin. Toinen syntyi "onneksi" sektiolla. Vaikkakaan ei ollut suunniteltu, niin ei nyt ihan hätäsektiokaan. Ei tarvinut sanoa kenellekään, että saisinko nyt olla edes hetken rauhassa kiitos.
No pojan kohdalla pidinkin kaikki vapaat, mutta tytön kohdalla en pystynyt... raha ratkaisi. 🙄
Enpä mä siellä erikoisemmin pälpätellyt. Olin vaan siinä vierellä ja läsnä synnyttäjälle. Koetin olla häiritsemättä henkilökuntaa ja tosiaan olin vaan tukena silloiselle puolisolle.
En kyllä pitäis sinua eläimenä sentään. 😃 Kyllä siinä pitää saada tilaa, jos siltä tuntuu. 😊
Tarkotinkin sitä hoitohenkilökuntaa sillä jatkuvalla puhumisella. Tajuan, että moni varmaan kaipaa sitä et kerrotaan ja neuvotaan jne. Mua se kuitenkin vaan ahdisti. Mun toiseen synnytykseen liittyvät "ahdistukset" liitty just tohon. Että kuinka kauan mä voin pysyn kotona, ennenku on pakko taad mennä kaiken sen keskelle. Ihan pelkkä ylimäärästen ihmisten läsnäolo ahdisti. Ylimääräsiä oli kaikki, joita ei ihan absoluuttisen välttämättä tarvittu siihen.
Ymmärrän erittäin hyvin vaikka koiraa, joka menee sellaseen ihan erilaiseen mielentilaan synnyttäessään. Jos se saa ite valita, niin ei se halua muita siihen. Ne jotenkin blokkaa koko maailman ulos ja keskittyy vaan siihen. Tai hevosta, joka tuntuu pidättelevän viimeseen saakka. Sit kun hetkeksi käännät selkäs ja het kahvin, niin varsa on siinä. Ihmisen anatomia ei vaan ole niin mutkaton ja riskit on isommat. Eli pakko on vaan alistua siihen sairaalaympäristöön.
Joo, meitä on monenlaisia. 😊
Onneks ei tartte enää miettiä, miten? Nyt voi vain muistella ja nimenomaan kultailka kokemuksia. 😬
Onneks se rasti on jo takana, eikä edessä enää. 😂
Mulla huonovointinen, mutta sinnikäs ex oli juuri 10 tunnin valvomisen ehtinyt vihdoin hakea juustosämpylän, kun mua alettiin vääntää asentoon jos toiseenkin, ja aika nopeasti kärrättiin leikkaussaliin. Mies jäi sämpylä suussa synnytyssaliin ja sit kun joskus tokenin sen verran, että pääsin osastolle, seisoi ex aivan orpona käytävällä pieni nyytti kärryssä vieressä.
Liitto ei kestänyt, mutta hemmetin hyvä isä siitä tuli.
- ExP
No jopas. Sektiolla (hätä ja kiireellinen) molemmat, eikä saanut iskä olla niissä mukana. Säästytty höpinöiltä.
Mitä varten! Miksi ukko luisti siitä?
Ei niissä saa olla ylimääräisiä mukana.
Isän pitää olla tuossa tilanteessa se, joka ottaa kopin kun kirurgi heittää vauvan ulos. Sinähän olet ollut taju kankaalla? Minne vauva lensi ilman ispää? Kyllä on
Eniten harmittaa se, etten tiennyt esikoisen syntymästä mitään, koska olin nukutettu ja se etten ole saanut kumpaakaan lasta syliini heti syntymän jälkeen. Vasta tuntien päästä, esikoisen vasta seuraavana päivänä. ☹️
Mutta onnellinen olen siitä, että selvisivät hengissä. Se on tärkeintä.
Sektiossa vauvan nappaa lääkäri apureineen avatusta massusta. 😃
Ihan väärin. Se pitää kyllä ojentaa omistajalleen.
Huijausta ☝️(äitiä kohtaan).
Miksei ispä saa olla? Isän kuuluu kopata nyytti kiinni.
"Ensin avataan alavatsan ihon pinta veitsellä, sen jälkeen ihon alla oleva rasvakerros ja vatsalihasten päällä oleva lihaskalvo. Vatsalihakset erotetaan toisistaan sormin ja niiden läpi mennään lihasten välisestä pystysuuntaisesta keskiviivasta. Vatsalihasten alla on vatsakalvo, joka avataan ”tylpästi”, eli sormilla vetäen – nyt ollaan päästy vatsaonteloon asti. Leikkauksen edetessä huolehditaan siitä, ettei synny verenvuotoja vatsanpeitteistä.
Äidin virtsarakko siirretään pois tieltä. Sen alla on kohtu, jonka päällä olevaan kalvoon tehdään vaakasuuntainen kaareva viilto. Kohdun lihakseen tehdään samansuuntaisesti apuviilto, josta päästään kohdun sisälle asti. Joskus lapsivesikalvo hajoaa tässä vaiheessa, joskus se puolestaan pysyy ehjänä ja täytyy puhkaista erikseen.
Leikkaava lääkäri laittaa leikkaushaavan kautta käden äidin kohdun sisälle, ja lähtee nostamaan vauvaa tarjoutuva osa edellä ylös – useimmiten tarjolla on joko pää tai peppu, muuten vauvaa pitää kääntää vielä kohdussa. Kun tarjoutuva osa on saatu kohdistettua oikein, kohtua painetaan varsin voimallisesti sen yläosasta, jotta lapsi lähtee syntymään.
”Kohdun solaosa, jonka kautta sektiolapsi syntyy, ei ole lapsen päätä isompi, ja isommaksi sitä ei voi leikata, sillä solaosan molemmilla sivuilla kulkevat isot verisuonet. Sektiosynnytys on monella tapaa samanlainen kuin alatiesynnytys, ei missään nimessä helppo tai kivuton vaihtoehto”, Sariola huomauttaa.
Äiti ommellaan kerros kerrokselta
Kun lapsi on saatu syntymään, hänet kuivataan, veren annetaan sykkiä napanuorasta lapseen ja sitten napanuora suljetaan klipsillä. Istukka on edelleen syntymättä. Kohdun supistelemista varmistetaan oksitosiinin kerta-annoksella verisuoneen ja istukka saadaan syntymään hennosti napanuorasta vetäen. Kohtu nostetaan haavan kautta vatsanpeitteiden päälle, sen sisäpinta kuivataan liinalla ja sitten alkaa ompelu.
Ensimmäisenä ommellaan varovasti kohtu itsestään sulavalla langalla. Kohdun seinämä jää tukevaksi ja sen sisälimakalvon läpi ei tehdä pistoja. Vatsaontelon sisäpuoli kuivataan, sillä sinne on sektion aikana mennyt verta ja lapsivettä. Myös vatsakalvo ommellaan kiinni. Vatsalihakset saavat kasvaa itsekseen takaisin toisiinsa kiinni. Lihasten päällä oleva kovakalvo ommellaan poikittain, varsin tiukasti. Viimeisenä suljetaan iho: viilletyt puolet kohdistetaan mahdollisimman tarkasti toisiaan vasten ja ommel tehdään tavallisimmin ihon alle itsestään sulavalla ompeleella. Sulamattomia tikkejä tai metallisia hakasia käytetään enää vain aniharvoin.
Leikkauksen jälkeen tarkastetaan, että kohtu on pysynyt supistuneena vatsanpeitteiden päältä painaen. Haavan päälle asetellaan steriili side, jonka täytyy antaa olla paikoillaan ainakin vuorokauden ajan."
https://www.vau.fi/?p=32696
Tuo on suunniteltu sektio, mutta noin se etenee pikkasen vaan kiireemmin, kun on hätä ja kiireellinen. Esikoinen oli 3 minuutissa ulkona massusta.
Vaadi rahat takaisin.
Tajutonta. Kuvittelin kaikki munuaiset silmien eteen. Aivan tajutonta. Mikään kirurgi ei muista noiden elinten järjestystä kun pitäisi sulkea. Onko ollut jälkituntemuksia?
Mahdotonta. Suunnitellussa sektiossa kuulemma mahdollista olla iskänkin mukana ja saada vauva syliin.
Meillä iskä sai mennä katsomaan esikoista osastolle, missä oli seurannassa piuhoissa.
Ja sain syliinkin jo, kun vauva oli virkeä ja saatiin piuhoista irti. Tokan hän sai kapaloissa syliin oitis, kun oli tarkistettu ja punnittu yms.
Toka syntyi isänsänsä syntymäpäivänä, joten oli kiva synttärilahja. 😃
Eli saihan "omistaja" aika pian vauvelinsa syliin. 😃
Hygienia syyt. Ja kun on hätä ja kiireellinen, siinä ei ole aikaa prepata iskää hommaan. 😃
Plus, että riskit voi olla isällekin liikaa siinä tilanteessa, kun kiire on pelastaa vauvan henki.
Heh, en. 😊
Kovin oli kipeä, pystyviillolla kumpikin. Se on kuulemma vähän keljumpi paranemisen kannalta. Mutta kävelin jo aamusta ekan jälkeen ja tokan jälkeen jo illalla.
Vähän rumaksi jäi massu, eikä lihakset ole ennallaan. Muuten ok.
Hillitön projekti. Muuta en sano.
On se, jos kolmannen vielä tekis niin se olis automaattisesti sektiolla. Mutta en enää, olen liian vanha ja liikaa riskejä käydä köpelösti. Nämä kaksi odotusta jo oli hurjia odotuksia. Paljon riskejä ja ongelmia.
Ja olen ja olin onnellinen, että lasten iskä on saanut tytöt kuitenkin pian syntymästä syliinsä. Hellään huomaan ja isän lämpöiseen rintaan. 🤗
Yhtä hyvä syli, kun äidinkin. 💖
Burh..🌸❤️
Ihmistä käsitellään tuossa kuin kurpitsaa.
No niinpä, pieniä kullanmuruja, ihmisen taimia joille tarvii antaa mielin määrin lämpöä, rakkautta ja huolenpitoa. ❤️❤️❤️
Muillekin pikkuisille ihmistaimille, kuin omilleni tietenkin. ❤️
Heh, mutta hyvin ammattitaitoisesti ja hienosti he hommansa hoitivat, kiitos siitä heille. :)
Kai se isä nyt suihkussa osaisi käydä...ei kai niin takkupylly ole.
Vanhempien lasten kohdalla kätilö toi vauvat suoraan leikkaussalista isän pestäviksi. Vauva oli siis ns. uunituore. Nuorimman kohdalla sama juttu mutta ei vesipesua uppokasteluineen.
Sektion jälkeen isä saa olla vastasyntyneen vauvan kanssa kahdestaan tunnin tai puolentoista tunnin ajan kunnes äiti on selvinnyt puudutushöyryistään. Tuo tunti kahdenkesken vauvan kanssa on tulevaisuuden kannalta tärkeää aikaa. Se joka ensin vauvaa hoitaa onkin isä ja siitä jää isällekin hoivaviettiä.
Onhan se lumoavaa katsella pientä vauvaa sylissään ja ajatella miten naisen ja miehen yhteinen geenistö on rakentanut jotain niin hienoa, hoivattavaa ja suojeltavaa. Uusi elämä, meistä kahdesta.
AsianVierestä
Osaisi, mutta hätä ja kiireellinen sektio nimensä mukaan ei ole suunniteltu sektio, joilloin asioita ei ole valmisteltu isän mukana oloon. Ja näissä on tosiaan kyse vauvan hädästä, toimenpiteistä joilla vauva saadaan elävänä ulos.
Luonnollisesti tilanne voi olla myös äidille uhkaava ja vaarantaa myös äidin eloon jäämisen, niin siinä on silloin vain järkevää pitää ylimääräiset salista pois. 😊
Häsläämästä ja järkyttymästä, eikä noissa ole aikaa kikkailla, pitää toimia ASAP.
Okei. Oliko teillä suunniteltu sektio? 🙂
Silloinhan isän osallisuus on okei.
Meillä meni esikoinen tehovalvontaan, koska kärsi hapenpuutteesta ja sokeriarvot oli romahtaneet, oli myös scalp "antenni" päässä ja hän oli saanut anestesiassa minulle annettua anestesia lääkettä, joten oli tolkku pois.
Tokan sektiossa olin hereillä ja kuulin ja näin kaiken mitä ympärilläni touhuttiin, paitsi näköyhteys vatsaani oli peitetty.
Olin saanut selkäydin puudutuksen ja jalkoja ei löytynyt moneen tuntiin. 😃
Isälle vietiin vauva käytävälle, missä iskä odotteli uutisia. Yllätys oli, että kätilö ojensi vsuvan iskälle. Mies ei ollut varautunut siihen eikä mitään oltu sovittu etukäteen. Joten yllätys oli yllätys. 😃
Ihan iskän näköinen tyttö tuli, ei voi tyttö olla enempää isänsä näköinen.. 😜
Minulle kätilö näytti juniorin, kun oli saanut punnittua ja tekstiiliä ympärille, tämmönen tyttö tuli. Sain antaa pusun kasvoille ja toivotin tervetulleeksi, tervetuloa rakas pikku kultani maailmaan. Se oli liikuttavaa ja tunteet mullistavaa.
Esikoista sain käydä katsomassa sängyllä maayen. Kun mut siirrettiin heräämöstä perhehuoneeseen, niin tehtiin lenkki osaston 13 kautta katsomassa meidän esikoista.
Siellä hän oli kontusillaan lämpöisessä kaapissa. Piuhaa päässä ja pitkin. Yritin koskettaa pikku luukusta, mutten yltänyt. Mutta näin hänet. 😊
Mutta nyt pakataan kimpsut ja kampsut lähdetään mummulaan. Päivänjatkoja! 😃👍
Miten kukaan mies voi luulla, että hänen pitää pukea verkkohousut?! Sellainen ei ole kyllä isäksikään valmis! 😹😲🤣
Suuret verkkojen silmät...
Olisko muuta ajateltavaa? 😂
Nenä päähän punainen kuin nenäpäivä ja sitten asenne on kuin "UHO", "UJO", "OHO", kumpiojompio valitse itse määritelmäsi oman mielesi mukaisesti.
"UHO" vois myöskin olla "UFO" :D:D:
Kuuluu porukkaan joka on aina oikeassa ja poliisi on aina oikeudenkäynneissä väärässä...
Disse miksi sinä kirjoitat satoja kirjoitelmia itse itsellesi, minuutissakin varmaan kymmeniä? Miksi teet niin?
Ap ei ole mikään prkleen Disse!
Tai siis eihän Disse mikään prkl ole, mutta tajusit asian!