Jos joku osaisi kertoa..
Tapailtu n.4kk ajan, ei vain pelkkää seksiä, vaan muutakin kivaa tehty yhdessä. Ei kuitenkaan puhuttu sitoutumisesta.
Mutta, kun kunnon tyttö olen, ja en tyydy vakipanon kohtaloon(jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä), nostin kissan pöydälle, ja kysyin suoraan että missä mennään ja haluan hänet kokonaan. Ehdotin siis vakinaista seurustelua.
Häneltä en saanut suoraa vastausta vain epämääräisiä kommennteja: Ei ole tottunut oleen mun kanssa, vaikeen ja pitkän suhteen jälkeen ei haluis alkaa samaa uudestaan, hänellä huono omatunto?, ei haluis loukata, ja tässä elämäntilanteessa ei ole hyväksi kellekkään.Ja lopuksi sanoi, että muusta ei tiedä muutakun et välittää musta paljon..
Sain sellasen kuvan et tää jätkä on ihan pihalla tunteistaan. Mut mä en tiedä mitä mun ois parasta tehdä. Jatkanko samaan malliin,ja ootan jos hänen ajatuksensa kirkastuisi, vai annanko olla ja jatkan eteenpäin. Totuus on kuitenkin se, et mä välitän hänestä toosi paljon..
Toivottavasti joku osaisi "analysoida" ja antaa neuvoja!
Tapailtu n.4kk ajan, ei vain pelkkää seksiä, vaan muutakin kivaa tehty yhdessä. Ei kuitenkaan puhuttu sitoutumisesta.
Mutta, kun kunnon tyttö olen, ja en tyydy vakipanon kohtaloon(jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä), nostin kissan pöydälle, ja kysyin suoraan että missä mennään ja haluan hänet kokonaan. Ehdotin siis vakinaista seurustelua.
Häneltä en saanut suoraa vastausta vain epämääräisiä kommennteja: Ei ole tottunut oleen mun kanssa, vaikeen ja pitkän suhteen jälkeen ei haluis alkaa samaa uudestaan, hänellä huono omatunto?, ei haluis loukata, ja tässä elämäntilanteessa ei ole hyväksi kellekkään.Ja lopuksi sanoi, että muusta ei tiedä muutakun et välittää musta paljon..
Sain sellasen kuvan et tää jätkä on ihan pihalla tunteistaan. Mut mä en tiedä mitä mun ois parasta tehdä. Jatkanko samaan malliin,ja ootan jos hänen ajatuksensa kirkastuisi, vai annanko olla ja jatkan eteenpäin. Totuus on kuitenkin se, et mä välitän hänestä toosi paljon..
Toivottavasti joku osaisi "analysoida" ja antaa neuvoja!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuinka vanhoja olette? Tiedätkö kuinka pitkä hänen entinen suhteensa oli? Tiedätkö miksi he erosivat? Voi olla, että pitkän suhteen jälkeen ei todellakaan heti halua uutta pitkää suhdetta. Sinuna antaisin ajan kulua ja katsoa mitä tapahtuu.
Myös minua kiinnostaa nuo taustat, ilman niitä ei voi sanoa mitään järkevää. Kylmiltään sanoisin että jos kaveri ei itse ole halukas syventämään suhdetta, ei se jatkossakaan tule toimimaan vaikka miten asettaisit kantojasi lukkon. Pahimmassa tapauksesssa hän myöntyisi suhteen syventämiseen ja ehkä jopa sitten naimisiin, mutta nämä tapaukset ovat tilastollisesti varmimpia eroja jatkossa. Itse menin aikoinaan samaan luuppiin kun en halunnut katkaista suhdetta alkuunsa. Erohan siitä tuli kun en ollut kaiketi henkisesti mukana alusta alkaen. Tämän tajuamiseen meni 15 vuotta! Itse olen siis mies.
Molemmat ollaan kahdenkympin "paremmalla" puoliskolla. Itse haluaisin jo vakavoitua ja suunnitella tulevaisuutta, oon elänyt jo pitkään sinkkuna, ja tullut tulokseen, että se ei ole minua varten..
Hänen suhteensa kesti useamman vuoden, ensin olivat ystäviä, sitten rakastavaisia ja ero tuli ilmeisesti kummankaan suuremmin tahtomatta, parisen vuotta yrittivät saada suhdettaan toimimaan, mutta siitä ei tullut mitään ja kumpikaan ei enää jaksanut, syytä eroon en tiedä, mutta siitäkin on jo noin parisen vuotta, että hän on kuitenkin ehtinyt toven sinkkuilla.
Mun oli vain jotenkin vaikea uskoa hänen vastaustaan(jota en edes ymmärtänyt), kun odotin jotain ihan muuta..Tekisi mieleni udella ja kaivaa vastaus hänestä irti, mutta silloin se vastaus saattaisi olla päinvastainen kun haluaisi..
Helpottavaa kirjoittaa tästä, ja varsinkin kun ootte vastanneetkin..Saa analysoida lisää.
kiitos :)
Kuulostaapa tämän miehen ajatukset samanlaisilta kuin omat tällä hetkellä, oikeammin pari viikkoa sitten... Taustat samantapaiset.. Mutta siis 4kk on loppunsa lyhyt aika ja kun itse olen suunnitellut jo sellaisia asioita, mitkä voisi jokatapauksessa kaataa suhteen (tai ei) niin on paljon helpompaa olla sitoutumatta, vaikkakin tunteet omaan parempaan puoliskoon ovat niin selvät, kyse enää siitä tunnustanko ne vai annanko olla ja häviän jonnekkin.. Anna sille aikaa ajatella, sitä minä itsekin olen tarvinnut ja pikkuhiljaa alan hyväksymään sen faktan että kaikkea ei voi saada.. Itse olen siis saanut miettimisaikaa kuin vahingossa, mutta hyväksi se on ollut. Enää ei ole niin sekaisin pää tunteista ja suunnitelmista. Jäljellä sellaisia juttuja joita voi tehdä yhdessä :D
Siis, sitoutuminen sanana on pelottava ja sitä ajattelee jo 4kk:n jälkeen vaikkei siitä puhuisi. Ajatuksena pelottavampi. Ei siksi että se olisi kauheaa, enneminkin toisinpäin, vaan siksi että sen menettäminen satuttaa. Tiedän, ei pitäisi ajatella niin, mutta sieltä se tulee kuin pallo sumun seasta, siis yllättäen..