Suomi eteenkin vuodesta 1934 lähtien oli selvästi ja nopeasti muuttumassa pohjoismaiseksi yllättävän liberaaliksi ja avautuvaksi yhteiskunnaksi. Vastoin yleistä (vasemmistolaista) jargonia Suomi ei ollut mikään "tunkkainen sisäänpäin kääntynyt nationalistinen pikkukylä".
Mikä vahinko että Hitler ja Stalin lopettivat tuon lupaavan kehityksen.
Mikä vahinko että Hitler ja Stalin lopettivat tuon lupaavan kehityksen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kommunistit ja fasistit ovat pohjimmiltaan katkeria ihmisiä. Ongelman Suomen kohdalla muodosti vielä se että SKP oli perustettu Venäjällä ja tähtäsi Neuvosto-Venäjään tukeutuen Suomen yhteiskuntajärjestelmän kumoamiseen.
Suomessa kuitenkin valtaenemmistö kannatti keskitietä jo 1920-luvulla. Mäntsälän kapinan kukistaminen ja Kokoomuksen tekemä pesäero äärioikeiston rettelöitsijöihin puhdisti ilmaa. Pienen ongelman muodosti enää se että Suomen SDP oli turhan marxilaisella linjalla. Sama koski Saksan SPD:tä. Tämä johti Hitlerin valtaannousuun. Pohjoismaisempi SPD olisi kyennyt patoamaan Hitlerin nousun. SPD antoi liiaksi siimaa Saksan kommunisteille ja tämä aiheutti vastareaktion: liian moni oikeistopuolella alkoi kannattamaan Hitleriä.
Hitlerin tyyliin alkoi Suomen 30-luku.
Mannerheimin oli pakko aloittaa saksalaislinjalla kun operaatio Andersson mäsähti Mäntsälässä.
Suomessa oli 1920-1939 sivistysporvareita. Nykyisin niistä on pulaa. Ns liberaalit ovat liian trotskilaisia.
Olivat selluköpien asiamiehiä. Selluköpit varmistivat esimerkiksi parantuneen elintason takia ettei metsäteollisuutta kansallisteta sotien ajaksi. Metsäteollisuuden sodan aikana Saksaan tekemistä kaupoistakin iso hyöty meni esimerkiksi Waldenin suvulle ja sen työllistämille selluköpeille, ei Suomen valtiolle. Mussolini tietääkseni oli täysin ottanut Ferrarin suvun tehtaat valtion haltuun sodan aikana luvaten Enzion siemenelle pienet tienestit. Sodan jälkeen jenkit palauttivat enemmistön saksalaisten ja italialaisten fasistien kansallistamista tehtaista omistajilleen.
Persujen kannatusta ruokkii yltiömultikulturalismi ja vakautta ja turvaa horjuttavien valevasemmistolaisten liehtarointi. Tämä on alkanut horjuttamaan järjestelmää. Se maltillinen rauhallisuutta ja vakautta tuova keskikenttä alkaa supistua. Kiilusilmät valtaavat alaa.
Suomen ulkopolitiikka harhaili alkuun ns, reunavaltiosuuntauksessa.
Siitä irtauduttiin vähitellen osoituksena mm.hyökkäämättömyyssopimus NL:n kanssa 1932.
Nopeasti voitti alaa pohjoismainen suuntaus,jota mm.Mannerheim, Paasikivi ja Tanner kannattivat.
Mannerheim neuvotteli Ruotsin kanssa Ahvenanmaan puolustuksesta.
Kokoomuslaisen Kivimäen hallitus julisti joulukuussa 1935 pohjoismaisen puolueettomuuden Suomen ulkopolitiikan linjaksi.
Linjan eräänlainen kirkastus on tämän päivän Suomen pääministerin rooli myös Ruotsin edustajana Eurooppa-neuvostossa.
Sanasta "harhaili". Reunavaltioilla oli kuitenkin yhteinen intressi eli Neuvostoliiton miehitykseltä suojautuminen. Mitä lähemmäs Puolaa mentiin , sitä enemmän kasvoi myös Saksan uhka, ja suomalaiset eivät sitä pelänneet. Reunavaltiosuuntauksessa oli se heikkous, että kaikki maat olivat liian heikkoja.
Olisiko antaa esimerkkejä siitä, mikä liberalisoitui?