Miksi ihastuin sinuun nyt, mies?

Olemme tunteneet töiden kautta jo useampia vuosia. Mielestäni aiemmin välillämme ei ole koskaan ollut mitään sen kummempaa. Nyt kuitenkin tuntuu, että viimeisen parin kuukauden aikana tilanne olisi muuttunut.

En tiedä kuvittelenko, mutta aivan kuin jokaisessa välillämme heitetyssä katseessa olisi nyt jotakin erityistä, jonka kumpikin tosin pyrkii pitämään vielä kätkettynä. Muutama viikko sitten olimme samassa tilaisuudessa. Tulin istumaan eteesi selin sinuun, kun siinä oli vapaa paikka. Aivan kuin katseesi olisi välillä porautunut seinään heijastetun powerpoint-kalvon sijaan niskaani. Mennessämme syömään tulit viereeni istumaan, ja tunsin läheisyytesi kihelmöintinä iholla ja perhosina vatsassani. Mistä moinen tunne nyt, kun en ole kokenut sitä kenenkään muun kanssa vuosikausiin?

Jokin aika sitten olin juuri saanut päivän työt pakettiin ja olin sulkemassa konetta, kun sain työviestin. Iltapäivä oli jo vaihtumassa illaksi ja ehdin hiukan ärsyyntyä, että mitä nyt vielä. Kun huomasin viestin olevankin sinulta, sulin hymyyn. Tunnuit tehneen ns. tikusta asiaa, ja tartuin syöttiin mielihyvin. Leijailin keskustelumme jälkeen koko loppuillan aivan muissa sfääreissä. Ensimmäistä kertaa annoin myös ajatusteni lähteä harhailemaan askeleen pidemmälle. Mieleeni jysähti kutkuttava ja uhkaavakin tietoisuuden tunne siitä, että jos jostakin syystä joskus päätyisin syliisi, siinä olisi aivan järjettömän hyvä olla. Oltaisiin hetki ihan hiljaa, sanomatta sanaakaan. Painaisin pääni vaivihkaa sun rintaa vasten, saisin ehkä tuntea sun kädet mun ympärillä turvaamassa ja suojaamassa. Ehkä sun käsi hakeutuisi myös mun niskaan. Lienee reilua varoittaa, että se on mun herkkä paikka ja jos tunnen sun lujan, hellän ja lämpimän otteen ja hyväilyt siellä sekuntiakaan pidempään, joudut kantamaan mut pois koska mun jaloilla ei käveltäisi tuon jälkeen ihan hetkeen. En tiedä välittäisitkö varoituksesta. Toivottavasti et.

En aio tehdä elettäkään ottaakseni selvää, onko nämä fiilikset molemminpuolisia vai olenko sittenkin vain kuvitellut kaiken. Ehkä sun eleet, katseet, viestit ja naurahdukset mun jutuille onkin pelkkää ystävällisyyttä, vaikka itsestäni tuntuukin että niissä on nyt häivähdys jotakin erilaista lämpöä, jotain mitä en ole huomannut aiemmin.

Sen myönnän, että odotan paljon meidän seuraavaa tapaamista, vaikkakin aion pitää itseni niin peruslukemilla sun seurassa kuin ikinä pystyn. Kivaa viikkoa sulle, pidäthän huolta itsestäsi. :)