AInoastaan isäni ja äitini ja siskoni ja hänen lapset on sellaisia joiden kanssa olen hieman tekemisissä.
Muut ei kiinnosta. Veli on täysin tuntematon nykyään ja hänen lapsensa.
Isovanhempiakaan en ole nähnyt vuosiin.
Loppua sukua en tunne enää.
Jos näen jossain vaikka toisen isoäitini niin heti syyllisestetään etten ole käynyt.
Mikä ihmeen velvollisuus minulla on käydä kenenkään luona?
Puhelimeni tai ovikelloni ei ole kenenkään toimesta soinut koskaan.
Miksi yhteyden pitäminen on yhden ihmisen harteilla?
Eipä silti edes kiinnosta. Sukuni on juoruavaa ja katkeraa enkä jaksa kuunnella heitä.
Muut ei kiinnosta. Veli on täysin tuntematon nykyään ja hänen lapsensa.
Isovanhempiakaan en ole nähnyt vuosiin.
Loppua sukua en tunne enää.
Jos näen jossain vaikka toisen isoäitini niin heti syyllisestetään etten ole käynyt.
Mikä ihmeen velvollisuus minulla on käydä kenenkään luona?
Puhelimeni tai ovikelloni ei ole kenenkään toimesta soinut koskaan.
Miksi yhteyden pitäminen on yhden ihmisen harteilla?
Eipä silti edes kiinnosta. Sukuni on juoruavaa ja katkeraa enkä jaksa kuunnella heitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos kerran olet täysin fine ton asian kanssa, niin miksi sitten iniset siitä täällä.
Vastaa suoraan isoäidillesi seuraavan kerran, että voi sitä mun luonakin käydä, tai.. ei kuule kiinnosta teidän horinat yhtään. Valintahan on täysin sinun.
On todella rasittavaa olla aina se joka tekee aloitten yhteydenpitoon. Aina se joka soittaa, aina se joka menee toisen luokse vierailulle, aina se joka kyselee kuinka voitte.
Tuohon aikanaan väsyy ja lopuksi mielenkiinto loppuu kokonaan.
Hirveän mielellään vastaisi heidän yhteydenottoon 'kuinka voit?", mutta kun sitä vaan ei tule!
Mikä siinä soittamisessa, sinua, nuorta ihmistä noin kamalasti väsyttää.
Soitat silloin kun haluat soittaa ja sille ihmiselle kenelle tunnet tarvetta jutella.
Älä ota tressiä tyhjästä, äläkä tee asioista liian vaikeita.
Kun soitat, käyt kylässä tms. juttelet omista asioistasi sen verran kuin haluat. Vaikkei tulisi minkäänlaista vastakommenttia, niin so what, ole hyvällä tuulella ja nauti läheistesi seurasta. Tätä tämä elämä on, turha suorittaminen pois läheissuhteista.
Ei kannata ainakaan itseään siitä syyttää. Ihmiset vain ovat sellaisia. Itselläni vähän samanlaisia tuntoja. Oli sukulainen tai tuttava, jos suhde ei anna mitään, niin mitä järkeä on pitää yhteyttä. Pitää vain yrittää hankkia ystäväkseen samanhenkisiä, joiden kanssa tulee toimeen. Niin yksinkertaista se on. Älä nyt vain itseäsi siitä syyllistä.
Minä olisin halunnut olla tekemisissä siskoni kanssa mutta hän ei minun. Eipä voi asialle mitään. Olen sitten ilman siskoa. Siinä meni myös muuta sukua samalla.
Miksi te sukuvihaajat tulette tänne mussuttamaan? Keskitykää itseenne yhä edelleen ja jättäkää palsta normaalien ihmisten käyttöön.
Harva vihaa sukuaan. Monesti on niin,että kun lapsuutensa yhdessä viettänyt porukka hajoaa maailmalle,aikaa ja voimia on nykyajan melskeessä vähän,tavata edes lähimpään,kun pitää opiskella kiireesti,tehdä töitäkin ohessa,ja sittemmin puskea hommia tosissaan,jos aikoo pärjätä.
Siinä menee helposti 5 vuotta tai enemmänkin,kun ehtisi kunnolla suvun kanssa välillä olla,mikä ihme jos vieraantumista tulee. Muunlaiset kuviot sitten,jos erakoituu pois suustaan,tai unohdetaan henkilö suvusta,ovat ikäviä. Ja eri lukunsa vielä tietyt usko yhteisöt,eri uskontokuntaan kuuluvat omat lapsetkin voidaan pitää ihan outo,ja se on väärin.