Ero, outo ajatus.

Muutettiin sovussa mieheni kanssa erilleen, mutta lähekkäin. Lähinnä, koska meillä tulee välillä niin hirveitä riitoja, että häätö likellä. Alkoholilla tietenkin usein osuutta asiaan.

Mutta myös minä vaan selvästäkin päästä olen välillä "hullu akka". Löytyy sitä tempperamenttiä vaikka naapurikyllään asti jakkais...

Alkoholiasioissa myös se, että kun kumpikin on juoppoja, niin ei houkuteltais toisiamme juomaan. Jos toinen haluaa olla selvinpäin, toinen ryypätköön omalla kämpällään

Näin ajatus pysyä yhdessä, lähekkäin, mutta omat luukut. Muutama viikko meni hyvin näin, mutta eilen yöllä (tietenkin nukutaan yhessä aina jommankumman asunnolla) tuli sellanen välikohtaus, että mies sanoi "Pittää varmaan sitte erota, jos tämä tämmöstä on". Luulin, että nyt me sitten erotaan. Luulin, ettei hän ehkä enää puhu ees mulle, tai ainakaan pitkään aikaan.

No tänään mies tuli sitten mun asunnolta hakemaan joitain tavaroitaan. Siinä juttelimme sovussa ja muistakin asioista. Se eroaminen oli kuitenkin tietenkin kans mielenpäällä.

Huomasin, että eroaminen on jotenkin aivan outo ajatus, enkä ymmärrä, miten se käytännössä tapahtuis. Emmekö tosiaan viettäis aikaa sitten enää yhdessä? Tässä meidän kylässä on mieheni lisäksi 1-3 ihmistä, joiden kanssa _haluan_, en vain suostu, viettää aikaa ja joihin tosissaan luotan ystävinä, joiden kanssa on puhuttavaa. Eroaminen kuulostaa aivan abstraktilta...

Juttelimme tästä. Emme varmaan sitten eroa, koska rakastamme. Mutta alkoholille ja muutamille muille jutuille pitää vieläkin tehdä jotain.