Onko yleistäkin?

Anonyymi

Paljon on alkanut ihmetyttää ristiriita haaveitten ja todellisuuden kanssa.
Monien henkilöitten olen kuullut haaveilevan suhteesta, parisuhteesta joka olisi sellainen vanhanajan parisuhde.
Vanhettaisi yhdessä, asuttaisi yhdessä.
Olisi kyläilyjä, yhteisiä puheenaiheita, mökkeiltäisiin, laitettaisiin yhdessä ruokaa ja katseltaisiin auringonlaskuja.
Kaikki tällainen on ihan saavutettavissa useimmilla, mutta ei se sitten tilaisuuden tullen toteudukaan.
Tahdotaan asua omillaan, pitää kiinni omista rutiineista ja joustavuutta ei löydy.
Huolehditaan vain omista asioista ja tarvitaan vapautta.
Miksi sitten haaveilla yhteiselosta ja elämänkumppanista jos häntä ei kuitenkaan tahdota.
Tahdotaan petikaveriksi ja seuraksi silloin kun parempaa tekemistä ei satu olemaan.

66

80

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Pelkkä platoninen suhde ei ole mikään parisuhde.
      Yhdessä tekemiseen saa kavereita ja ystäviä muualtakin, kuin näytellä parisuhdetta jonkun kanssa.
      Parisuhteessa pitää olla jytinää niin arjessa kuin makuuhuoneessa ja harrastuksissa.
      Voihan sitä silti asua erillään jos se malli toimii.

      • Anonyymi

        Mites olisi avoin suhde, voisi käydä kutemassa välillä muualla. Nuoremmilla ehkä , mutta ei varmaan pelitä näillä kymmenillä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mites olisi avoin suhde, voisi käydä kutemassa välillä muualla. Nuoremmilla ehkä , mutta ei varmaan pelitä näillä kymmenillä.

        Ei ehkä kuitenkaan jos saa muodostettua suhteen kaikilla osa-alueilla.


    • Anonyymi

      Muutaman kerran seurustelleena ja kerran useamman vuosikymmenen aviossa olleena, en enää kaipaa mitään ”parisuhdetta”. En ole koskaan kenenkään kanssa kahden asunut tai sen kummemmin aikaa kahdestaan viettänyt, enkä osaa kuvitella sellaista tiivistä kahden olemista edelleenkään. On varmaan äärettömän tylsää.

      • Anonyymi

        Tä mitä? Aviossa vuosikymmeniä eikä asunut yhdessä???


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tä mitä? Aviossa vuosikymmeniä eikä asunut yhdessä???

        Emme asuneet koskaan kahdestaan yhdessä perinteisesti. Aina oli porukkaa ympärillä.


    • Anonyymi

      eikä se pelkkä jytinä makuuhuoneessakaan tarkoita että kyseessä olisi parisuhde.

      • Anonyymi

        Voi olla ilmaa putkistossa...
        Ohikulkija


      • Minun makuuhuoneestani ei kuulu jytinää, koska on vahvarakenteinen laadukas hyväkuntoinen parisänky.


    • Moni haaveilee aivan muista asioista kuin parisuhteesta. Elämässä on paljon mielenkiintoisia asioita, esimerkiksi matkailu. Parisuhde voi joskus olla melkoinen rasite.

    • Anonyymi

      Lienemme vaimoni kanssa vanhanaikaisia?
      Tuon vanhanaikaisuuden kuvaus on toteutunut hyvin pitkälle olematta kuitenkaan sitova.
      Yli 50:n vuoden aikana syventynyt kiintymys vahvistaa asioita.
      Teemme yhdessä ja erikseen. Kerrostalon pieneen keittiöön ei vaimoni tunge muuten kuin täyttämään tiskarin.
      Harrastamme omiamme. Matkustelemme yhdessä ja vaimoni kaverinsa kanssa.Minä en viitsi.
      Luonteva ajatuksemme on tehdä kumppanin elämä mahdollisimman miellyttäväksi.
      Emme heiluta tuplatäkkiä mutta sen päällä harrastelemme useamman kerran kuukaudessa.

      Emme koskaan haaveilleet tälläisestä. Elämä vaan muotoutui näihin raameihin.

      • Anonyymi

        Sinä tässä kommentissasi kerrot sen, miksi teidän parisuhteenne on onnistunut ja miksi se ei kaikilta onnistu; vapaus puuttuu, erillisyys ja itsellisyys. Avion ei pitäisi olla minkään sortin vankila. - Nm. Onnea teille


    • Anonyymi

      Erosin, ei itseäni niin hyvin kohdelleesta, silti hyvästä isästä lapsillemme. Hän sairastaa, autan hänen hoidossaan lasten apuna. Hän ei ymmärrä kuka olen, mutta saan hänet liikkumaan. On kai parempi potea muistisairautta jaloillaan kuin sängynpohjalla.
      Löysin uuden kumppanin, riemukkaita vuosia, sairastui, hoidan hänen käytännön asioitaan. Suhde on muuttunut hoitosuhteeksi pari vuotta sitten.
      Istuin kuppilassa naisseurassa ja kerroin, että haluaisin sieni- ja marjakaverin. Ulkopuolinen mies ojensi käyntikorttinsa sanoen, että lähtee kanssani sieneen ja marjaan. Ällistyneenä sanoin etten halua suhdetta. Hän sanoi, ettei tässä iässä pystyisikään. Ystävyyttä vaimon kuolemalle menettämisen jälkeen. Nyt on kuljettu kuukauden verran, satoa on löytynyt ja lenkkeilty. En halua seksisuhdetta, haluaisin hänen tilalleen naisystävän, olisi moraalisempaa. Ei ystäviä niin vaan löydy. Tunnen syyllisyyttä, huonona naisena oloa, tiedän että syyttä. Suhde ahistaa, kun ei sitä ihan vapaasti hyväksy itsekään. Että kolme miestä. Yhdelle lapselle olen kertonut. En tätä haaveillut, silti todellisuutta. Kommentteja vois laittaa.

      • Anonyymi

        Eroa kirkosta, niin syyllisyys ja moraalinen tunne katoaa sen siliän tien.
        En ymmärrä. Eihän tuossa ole mitään väärää elää ystävyydessä ja hoitosuhteissa.
        Outoa on morkkiksesi.


      • Anonyymi

        Keikun samoilla aalloilla ekan kommentoijan kanssa: "en ymmärrä". Mikä ihmeen ongelma siinä on, että on mies kala-, marja- tai sienikaverina? Nyt on vuosi 2020 ja nyt voi jo vapautua pimeän keskiajan kahleista, ts. ei tarvitse pitää itseään "huonona naisena" minkään asian takia. - Nm. Ei ole todellista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eroa kirkosta, niin syyllisyys ja moraalinen tunne katoaa sen siliän tien.
        En ymmärrä. Eihän tuossa ole mitään väärää elää ystävyydessä ja hoitosuhteissa.
        Outoa on morkkiksesi.

        Niin. Onko tämä joku kirkko juttu tosiaan, kun vain tietyn sukupuolen ihmiset saa olla ystäviä tai muuta platonista? Minä näen, että tuo on ihan normaalia elämää ainakin nykyisessä yhteiskunnassa. Eletään yhteisöissä, ollaan ystäviä ja autetaan toisiamme. Eikö ennenkin pitänyt yhteisöjen toimia noin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin. Onko tämä joku kirkko juttu tosiaan, kun vain tietyn sukupuolen ihmiset saa olla ystäviä tai muuta platonista? Minä näen, että tuo on ihan normaalia elämää ainakin nykyisessä yhteiskunnassa. Eletään yhteisöissä, ollaan ystäviä ja autetaan toisiamme. Eikö ennenkin pitänyt yhteisöjen toimia noin?

        Mukava kun kommentoitte. Niinhän se minustakin olisi suuressa kaupungissa. Minä asun paikalla, jossa useat tuntevat ja tietävät koko historiani. Siinä sitten kuljet sienestäjä-kaverin kanssa torilla, kun kaikki tietävät että olen juuri tullut kahta muuta miestä hoitamasta. Nyt kun kirjoitan, tämä tuntuu hassulta. Pankaapa kohdallenne, noin minäkin teinä kirjoittaisin ventovieraalle. Tämä on kasvamista uuteen tilanteeseen. Yksin en tykkää olla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mukava kun kommentoitte. Niinhän se minustakin olisi suuressa kaupungissa. Minä asun paikalla, jossa useat tuntevat ja tietävät koko historiani. Siinä sitten kuljet sienestäjä-kaverin kanssa torilla, kun kaikki tietävät että olen juuri tullut kahta muuta miestä hoitamasta. Nyt kun kirjoitan, tämä tuntuu hassulta. Pankaapa kohdallenne, noin minäkin teinä kirjoittaisin ventovieraalle. Tämä on kasvamista uuteen tilanteeseen. Yksin en tykkää olla.

        Mene rehdisti tehden ja rakentaen hyvää yhteisöä ympärilläsi. Juorukellot juoruilee ja kiusaa vain, koska ei heillä parempaa tekemistä ole. Ei niitä tarvitse kuunnella vaan tee niin kuin on oikein ja hyvä. Vähemmän sinä kenellekään harmia aiheutat kuin nämä kaikki tietäjät, jotka saattavat jotain juoruilla.
        Ole itsevarmasti omaitsesi ja älä pilaa elämää huolehtien nyt, että mitä ne muutkin sanoo ja sinusta miettii. Tietenkin rakentavaa kritiikkiä on hyvä ottaaa vastaan, mutta hyvä on myös tiedostaa milloin se ei ole millään tavalla rakentavaa kritiikkiä ja onkin vain omista tai muiden epävarmuuksista kyse.

        Hyvät ihmiset kyllä lopulta päätyy ja hakeutuu rakentamaasi yhteisöön/verkostoon ja autatte toisianne, olette ystäviä, ja niin sen kuulukin mennä. Ei sellaisessa ole millään sukupuolella tai aina historiallakaan merkitystä - kun tekee aitoja oikeita hyviä tekoja, tukee toisiaan ja helpottaa toistensa taakkaa, ettei ketään jää yksin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin. Onko tämä joku kirkko juttu tosiaan, kun vain tietyn sukupuolen ihmiset saa olla ystäviä tai muuta platonista? Minä näen, että tuo on ihan normaalia elämää ainakin nykyisessä yhteiskunnassa. Eletään yhteisöissä, ollaan ystäviä ja autetaan toisiamme. Eikö ennenkin pitänyt yhteisöjen toimia noin?

        Kyllä kai ko. siveysaiheet ja -asiat ovat no. kirkon puolelta tulevien oppien ryydittämiä. Kaikki muut suhteet kuin avio ovat olleet syntiä ja se on niiin hyvin istutettu ihmisten mieliin, että siitä on hirveän vaikea päästää irti, vaikkei olisi erityisen uskonnollinenkaan.

        Paitsi, että onhan yhteiskuntakin sopivuussääntöineen yksi riivatun pahulainen monille, jotka tahtovat, että heitä säädetään ja määrätään ulkopuolelta. Sellaisten on vaikea jättää kanssaihmisten reaktiot ja aatokset omaan arvoonsa. - Nm. Oma elämä, ei naapurin


      • Anonyymi

        Minusta sinulla on erilaisia ihmissuhteita.
        Älä ota turhia tunnepaineta. Jokaiseen on erilainen lähestymistapa. Mielestäni kannat huolta ja vastuuta.
        Mielestäni pidät itseäsi koossa sienikaverin kanssa. Onhan hänkin ilmaissut rajat. Et lähtisi, jollet haluaisi. Älä pelkää, jos tämä suhde muuttuu.
        Minusta elämä on sellainen kurssi, jolloin opimme. Sinulla on tällainen kurssi. Ole iloinen.
        Mutta, joh ahdistaa, niin keskusteleppa vaikkapa lastesi kanssa. Nykynuoret ovat lojaaleja.
        Ja kuka sääntöjä luo. Me itsekö? Muut ihmiset ajattelevat aina jotakin, mitä siitä. Ethän sinä heitä loukkaa.
        Beng


      • Anonyymi

        Ei kai nykypäivänä tarvitse tuntea itseään moraalissa löyhätapaiseksi jos sienestää tai marjastaa toista sukupuolta olevan kanssa.
        Miua ei ahdistaisi, päinvastoin, voisin ihan julkisestikin esitellä miesystävänä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai nykypäivänä tarvitse tuntea itseään moraalissa löyhätapaiseksi jos sienestää tai marjastaa toista sukupuolta olevan kanssa.
        Miua ei ahdistaisi, päinvastoin, voisin ihan julkisestikin esitellä miesystävänä.

        Emme ole miesystäväni kanssa tavanneet nyt kahteen kuukauteen, vaikka muutaman kadun päässä toisistamme asummekin. Hän kyllä soittaa kännykällään joka ilta. Emme ehkä enää muuten tapaakaan. Kun ei näe, niin jutun aiheetkin loppuvat. Ja kiinnostus kokonaan muutenkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai nykypäivänä tarvitse tuntea itseään moraalissa löyhätapaiseksi jos sienestää tai marjastaa toista sukupuolta olevan kanssa.
        Miua ei ahdistaisi, päinvastoin, voisin ihan julkisestikin esitellä miesystävänä.

        Yleensä sienestäjiä sanotaan löysäperseisiksi!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleensä sienestäjiä sanotaan löysäperseisiksi!

        Eikä sanota, en ole ikinä kuullut. - Nm. Perustele


      • Anonyymi

        Sinä olet varmasti kaunis ja viehättävä nainen, kun jopa kuppilassakin jo mies tulee kohdalle.
        Ano 18:16. Minä olen kerran ollut aviossa, kumma kyllä, mutta se on jo yli 20 vuotta sitten päätynyt eroon, kestettyään melkein 20vuotta.

        Vaikea on ollut aikoinaan etsiä ja "löytää" hyvää miestä, silloin kun se oli ajankohtaista eron jälkeen. Nykyään ei enää. Olen niin tottunut omaan elämääni yksin.

        Sanottakoon, että en ole koskaan ollut mikään ruusu, no kukka kumminkin.


      • Anonyymi

        Ehkä jossain vaiheessa minäkin voisin ajatella ystävyyssuhdetta ikäiseni miehen kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin. Onko tämä joku kirkko juttu tosiaan, kun vain tietyn sukupuolen ihmiset saa olla ystäviä tai muuta platonista? Minä näen, että tuo on ihan normaalia elämää ainakin nykyisessä yhteiskunnassa. Eletään yhteisöissä, ollaan ystäviä ja autetaan toisiamme. Eikö ennenkin pitänyt yhteisöjen toimia noin?

        Niinpä ja vanhemmalla iällä on tukena jos vaikka sairastuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä ja vanhemmalla iällä on tukena jos vaikka sairastuu.

        Niinkun hoitajatar😉


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä jossain vaiheessa minäkin voisin ajatella ystävyyssuhdetta ikäiseni miehen kanssa.

        Niin minäkin kuvittelin ja taas tuli turpaan!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleensä sienestäjiä sanotaan löysäperseisiksi!

        Onkohan sulla pää löystynyt tai peräti syntymälöysä. (Itse en sienestä.)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Emme ole miesystäväni kanssa tavanneet nyt kahteen kuukauteen, vaikka muutaman kadun päässä toisistamme asummekin. Hän kyllä soittaa kännykällään joka ilta. Emme ehkä enää muuten tapaakaan. Kun ei näe, niin jutun aiheetkin loppuvat. Ja kiinnostus kokonaan muutenkin.

        Kumpi teistä ei tahdo tavata, ja onko koronan pelolla osuutta asiaan`?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kumpi teistä ei tahdo tavata, ja onko koronan pelolla osuutta asiaan`?

        Varmaan on koronnaarillakin asiaa, kun on sellaista pelkäävää, säikkyä ja tottelevaista tyyppiä. Huoneessa on ampiainen, niin hän jo melkein kauhusta huutaa. Tekee tottelevaisesti kaikki, mitä ”ylemmät” käskevät.

        Eli oikeasti aika koominen ihmisenkuva😂


    • Anonyymi

      Eilen 21:42, nätisti kirjoitit. Eilen 22:47, ei ole kyse kirkon opeista, en ole noudattanut siinäkään etten ole naimisissa nykyisen kanssa, paremminkin tuo mainitsemasi yhteiskunnan moraalisäännöt. Ja on yksi. hoidettavana olevan nykyisen en haluaisi asiasta tietävän, se loukkaisi häntä. En pysty kertomaan. Ehkä se tässä syyllistää kun olen takki ja sydän avoinna eteenpäin porhaltanut. Ei ole salaisuuksia.

      • Anonyymi

        Päinvastoin ihmetellään, miksi ei ole uutta suhdetta tai edes kertasuhteita jo kohta kaksikymmentä vuotta sitten päättyneen avioliiton jälkeen. Olen siihen vastannut, etten ole koskaan elämää kaksin kenenkään kanssa viettänyt, enkä tunne siihen tarvettakaan. Lähinnä ajattelen ”parisuhteen” liian kahlitsevaksi. Olen aina tottunut elämään omaa elämääni. Suhteista huolimatta.


    • Parisuhteeseen pääseminen ei ollut mitenkään vaikeaa. Mutta parisuhteessa eläminen oli erittäin vaikeaa. Onneksi olen eronnut kauan sitten. Kyllä oma vapaus ja oman elämän eläminen ovat arvokkaita asioita.

    • Yli 50 vuotta sitten ei ollut haaveita. Tavoitteena oli vain vakiintunut elämä niissä puitteissa mihin resurssit tulisivat kulloinkin riittämään. Onneksi elinkumppanikseni osunut nainen oli samalla aaltopituudella.

      Tavoitteet muotoutuivat hiljalleen mukautuen edellytyksiin.
      Hahmottelimme elämällemme pitemmän tähtäyksen puitteita varautuen suuriinkin muutoksiin.
      Sama koski muutaman vuoden suunnitelmia.
      Vuosi eteen päin oli jo melko konkreettinen suunniteltava.

      Mitään vaikutusmahdollisuuksiemme puitteissa olleita yllätyksiä ei ole tapahtunut.
      Yhteen, vakavampaan terveydelliseen häiriöön on vaan ollut mukauduttava.

      Yhtään parisuhdekriisiä ei noihin vuosikymmeniin ole mahtunut. Kun viimeinen tenavamme lähti omilleen oli vaimoni muutaman kuukauden lievästi poissaolevan tuntuinen.

      Koska meillä ei ollut unelmia niin tässä vaiheessa voi todeta, ettemme olisi osanneet aokanaan kuvitella miten hyväksi elämämme on muodostunut.

    • Anonyymi

      Haloooooo,,,,
      voi voi voi ,,,,,,,,,,,,,,

      milloin ihmiskunta tajuaa,
      parisuhde, siis koko elämän mittainen avioliitto pitää perustaa
      n u o r e n a ,,

      siis nuoruuden rakkaus on ainoa, aito rakkkaus,
      nuorena ihminen on v i el ä kehityskelpoinen,
      pystyy kasvamaan nuoren puolisonsakanssa yhdessä yhteiseen koko elämän mittaiseen avioon,
      huomtkaa, ON VIELÄ KEHITYSKELPOINEN, pystyy sopeutumaan toisen ihmisen kanssa elämään,
      siis parisuhde nuoren on piiiiiiiitkä elämän koulu ihmiselle,
      jos aikoo elää hyvän elämän,
      koko elämeä on heti alusta asti on perustettava t ä y d e l l i s e n totuuden varaan,
      siis nuorena perustettu parisuhde siis avioliitto on ainoa aitoa koko ihmisen elämän kannalata paras yhteinen instituutio elämälle,

      mutta
      jostain syystä ihmiskunta on alkanut sekoileen,
      ei tajuta rehellisyyden , avoimuuden ja totuuden merkitystä ihmissuhteissa,

      ihmiset ovat su u r e s s a tyhmyydessään himojensa, tunteitettnsa ahneutensa viemänä ihan seksi ihmissuhteuissaan,

      näyttää siltä kuin järki olisi täysin jäätyny
      tai sitä ei enään ole ollenkaan ihmiskunnalla,

      luulaan että puolisoa vaihtamalla elämä aina vaan parenee HÖHÖ ihan naurettavaa

      ei parane,
      sillä ihmisen ITSE pitää viisastua järkiintyä kouluttaa itsensä sopeutumaan omaan puolisonsa kanssa yhteiseen elämään, yhteiseen yritykseen,
      sopeutuminen ei ole helppoa kellekkään,
      nuorena kuitenkin paras ja mahdollinen,
      yhteiseen elämään sopeutuminen vaatii ÄLYKKYYTTÄ, empaattisia, symppaattisia tunteita,
      viisutta , rehellisyyttä, avoimuutta ,tottuutta kaikissa elämän vaiheissa,

      MUTTA tämä viisaus puuttuu NYKY IHMISILTÄ,


      syystä etteivät muista mitä raamatussa on kerrottu

      eikä sitä että jeestus toi maailman tietoisuuteen ihmiskunnan suuren tyhmyyden ja pahuuden olemassa olon,

      myös hyvyyden olemassa olon

      mutta sokea tyhmä ihmiskunta ei tajua ollenkaan miksi jeesus ilmestyi maailmaan ja kuoli ihmiskunnan puolesta, höh ,

      juuu ,, ihmiskunta on edelleen huippu TYHMÄ
      huippu sokea,
      joten ihmiskunnan kärsimykset jatkuu , jatkuu ja jatkuu
      avioliitot hajoaa ja aina etsitään perempaa, ja tyhmyyksissään himojen perässä juostaan, josta seuraa vain sairauksia ja suurta kärsimystä yhteiskunna eri jäsenille kulloinkin,

      tyhmä ihmiskunta ei tajua se hyvyys on ITSESSÄ kun sen vain ensin löytäisi, mutta ei löydä tyhmä ihminen,,, tyhmä ihminen löytää itsestään vain sen pahuuden,

      pitäkää tunkkinne,,, hyvästi,,,,,,, tyhmyrit,,,

      • Anonyymi

        En minä ainakaan ollut mitenkään sen kummemmin ”rakastunut”, kun avioon jouduin astelemaan. Tunne oli ”ihan sama”!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En minä ainakaan ollut mitenkään sen kummemmin ”rakastunut”, kun avioon jouduin astelemaan. Tunne oli ”ihan sama”!

        niimpä,


        parhaiten kestää avioliitto joka on perustettu totuuden ja terveen järjen varaan

        kiintymys ja rakkaus kyllä kasvaa ajanmyötä hyvään ihmiseen omaan puolisoon,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        niimpä,


        parhaiten kestää avioliitto joka on perustettu totuuden ja terveen järjen varaan

        kiintymys ja rakkaus kyllä kasvaa ajanmyötä hyvään ihmiseen omaan puolisoon,

        Heh heh! Ei sinnepäinkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heh heh! Ei sinnepäinkään.

        sinä heh heh !
        olet siis epäonnistunu ihmissuhteissasi, heh heh heee,
        hah hah haa,
        sitä se tekee kun valhettelee ja kieroilee kaikessa, hah hah haaa,


        kannattaa aina puhua totta, elää rehellistä elämää
        elää elämä totuuden pohjalta avoimesti omalle puolisolleen
        silloin voi rakentaa hyvän elämän perheeleen ja myös erikoisesti itselleen,
        maa ei petä jalkojenalla kun tietää ja elää mikä on totta ja totuus,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        sinä heh heh !
        olet siis epäonnistunu ihmissuhteissasi, heh heh heee,
        hah hah haa,
        sitä se tekee kun valhettelee ja kieroilee kaikessa, hah hah haaa,


        kannattaa aina puhua totta, elää rehellistä elämää
        elää elämä totuuden pohjalta avoimesti omalle puolisolleen
        silloin voi rakentaa hyvän elämän perheeleen ja myös erikoisesti itselleen,
        maa ei petä jalkojenalla kun tietää ja elää mikä on totta ja totuus,

        Ei puoliso ollut mitenkään tärkeä. Itselleni ja lapsilleni rakensin hyvän elämän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        sinä heh heh !
        olet siis epäonnistunu ihmissuhteissasi, heh heh heee,
        hah hah haa,
        sitä se tekee kun valhettelee ja kieroilee kaikessa, hah hah haaa,


        kannattaa aina puhua totta, elää rehellistä elämää
        elää elämä totuuden pohjalta avoimesti omalle puolisolleen
        silloin voi rakentaa hyvän elämän perheeleen ja myös erikoisesti itselleen,
        maa ei petä jalkojenalla kun tietää ja elää mikä on totta ja totuus,

        Noinhan se yleensä on kait.
        Jos itse on rehellinen, olettaa ja odottaa, että toinenkin.
        Ainakin, kuten kirjoitit, se on hyvä pohja.
        Beng


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noinhan se yleensä on kait.
        Jos itse on rehellinen, olettaa ja odottaa, että toinenkin.
        Ainakin, kuten kirjoitit, se on hyvä pohja.
        Beng

        Mutta, kun varhaisessa vaiheessa tulee ilmi toisen valehtelu, niin ei siinä enää itse viitsi rehellinen olla. Se peli on silloin jo katsottu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta, kun varhaisessa vaiheessa tulee ilmi toisen valehtelu, niin ei siinä enää itse viitsi rehellinen olla. Se peli on silloin jo katsottu.

        Valehtelijat pitää vapauttaa omasta seurasta. Menkööt muuhun maailmaan. Pahimmillaan kieroon kasvaneita huojareita/sivusta seuranneena)
        Beng


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valehtelijat pitää vapauttaa omasta seurasta. Menkööt muuhun maailmaan. Pahimmillaan kieroon kasvaneita huojareita/sivusta seuranneena)
        Beng

        Olen huono ”ihmistuntija” ja jostain syystä en osaa erottaa kaikkia ”satuilijoita” ja taas uskon, kunnes taas tulee kylmää vettä niskaan.


    • Anonyymi

      Viisi ja kuusikymppisten ja yli on aivan turha enään kuvitella löytävänsä pysyvää ihmissuhdetta,
      jos ei nuoruuden rakkuas kestä uutta on turha odottaa saavansa.

      • Anonyymi

        Olen samaa mieltä, että nuorena on paljon helpompi löytää pysyvä parisuhde. Meillä se kesti puolison kuolemaan asti. Kaipaan häntä joka päivä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen samaa mieltä, että nuorena on paljon helpompi löytää pysyvä parisuhde. Meillä se kesti puolison kuolemaan asti. Kaipaan häntä joka päivä.

        Yhden tutun puoliso kuoli ja hän suree, kun pitkä avioliitto päättyi. Ihmettelen, miten ylipäätään viitsivät olla pitkään aviossa. Itse en olisi sellaisessa avioliitossa ollut päivääkään. En ole kateellinen, vaikka kuinka yritän ”osaa suruun ottaa”😳


      • Anonyymi

        Ai jaa ? Uusi rakkaus voi olla huomattavasti parempi kuin vanha rakkaus. Näissä asioissa on tosin yksilöllisiä eroja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen samaa mieltä, että nuorena on paljon helpompi löytää pysyvä parisuhde. Meillä se kesti puolison kuolemaan asti. Kaipaan häntä joka päivä.

        On siis tosiaan mukauduttava siihen että kuoleman kohdatessa jää lopullisesti yksin ja uutta parisuhdetta ei ikinä enää ole mahdollista rakentaa?
        Niin monet tässä kertovat että vain se nuoruuden rakkaus, ensirakkaus on kestävä. Jos ei satu puoliso kuolemaan....
        esimerkiksi nyt vaikka ihan nuoretkin lesket?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On siis tosiaan mukauduttava siihen että kuoleman kohdatessa jää lopullisesti yksin ja uutta parisuhdetta ei ikinä enää ole mahdollista rakentaa?
        Niin monet tässä kertovat että vain se nuoruuden rakkaus, ensirakkaus on kestävä. Jos ei satu puoliso kuolemaan....
        esimerkiksi nyt vaikka ihan nuoretkin lesket?

        Totta kai uusi, hyvä parisuhde on mahdollista vanhemmallakin iällä, mutta nuorena sen rakentaminen on yleensä helpompaa. Varmaan riippuu luonteestakin.


      • Anonyymi

        Kyllä tiedän useita pareja, jotka ovat löytäneet toisensa juuri tuon ikäisinä.


      • Anonyymi

        Kyllä sitä monet vanhemmatkin lesket löytävät toisensa mutta he ovatkin aikanaan olleet rakkaita aiemmille edesmenneille puolisoillensa. Elämäkin kun taitaa olla vähän kuin taitolaji joka ei kaikilta houkilta oikein luonnistu.


    • Anonyymi

      Alapa jo nurukainen kun vasta 50-vuotias olet tekemään joskus töitä ja maksamaan veroja yhteiskunnalle.

    • Vapaus on arvokkaampi asia kuin joku sellainen kumppani, josta on enemmän vaivaa kuin iloa. Onneksi nykyinen kumppani on sivistynyt ja ihana.

    • Anonyymi

      Lueskelin tätä keskustelua omassa mukavassa nojatuolissa raskaan työviikon jälkeen nautiskellen muutamasta näkäräisestä. Olen onnekas, koska olen paska-avioliiton ja muutaman suhteen jälkeen yksin. Saa olla rauhassa naisen ailahtevilta mielenliikkeiltä. Eikä tarvitse olla herra talossa. Sitähän naiset haluavat ts voi olla täysin oma itsensä. Olla kiltti, hellä, huomaavainen ilman että se ajanoloon ärsyttäisi naista.

      Montako oikeasti onnellista pariskuntaa tiedät?
      Kuulemma parisuhteeseen kuuluu ylä-ja alamäkiä. Miksi? Onko jotain vialla, jos ei niitä olis?

      • Anonyymi

        Kiltti, hellä ja huomaavainen mies on harvinaisuus tai satuolento :)
        Vakavasti puhuen, kai meistä jokainen on omasta mielestään kiltti, hellä ja huomaavainen. Hyvä niinkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiltti, hellä ja huomaavainen mies on harvinaisuus tai satuolento :)
        Vakavasti puhuen, kai meistä jokainen on omasta mielestään kiltti, hellä ja huomaavainen. Hyvä niinkin.

        Mutta kun minä olen ja en voi sitä kiistää vaikka kuinka yrittäisin.


      • Anonyymi

        Minä en ole koskaan halunnut olla ns, herra talossa. Mutta jos toinen osapuoli on vetäytyvämpi niin silloin on pakko jonkun olla vetäjä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä en ole koskaan halunnut olla ns, herra talossa. Mutta jos toinen osapuoli on vetäytyvämpi niin silloin on pakko jonkun olla vetäjä.

        Luonnollinen roolijako.
        Parin vuoden seurustelun aikana sitä ei ajateltu mutta luultavasti oli osa keskinäistä viihtymistämme, että nykyinen vaimoni oli huono tekemään päätöksiä.
        Hän ei ole tahdoton vaan hyvinkin temperamenttinen mutta monenkin alueen päätöksiin hän haluaa minun tukeni.
        Minulle ei päättämisessä ja niiden toteuttamisissa ole mitään mentaalisia vaikeuksia.

        Onneksemme myös särmät sopivat toistensa lomiin. Minulle tärkeät asiat eivät ole vaimolleni tärkeitä ja myös päin vastoin.
        Vaimoni ei ole koskaan vaatinut minulta mitään joten on ollut helppoa toteuttaa hänen tiedossani olleita toiveitaan jotka ovat aina olleet mahdollisuuksiemme rajoissa.

        Joidenkin alueiden päättämättömyys hieman kiusaa minua. Esimerkiksi minua ei kiinnosta pätkääkään millaisen sohvakaluston hän haluaa. Millaiset verhot tai mikään sisustukseen liittyvä.
        Yhdellä alueella hän on antanut periksi.Vuosikymmeniin minun ei ole tarvinnut raahautua puoteihin arkivaatteiden vuoksi. Vaimoni valitsee itsenäisesti ja ostaa ne minulle. Pisimmilleen hänen päättämättömyytensä menee kun päiväpeiton päälle ilmestyvät kolmet, suorat housut ja vaimo sanoo, että noista yhdet jäävät meille. Minä päätän mitkä.

        Omien tekstiiliensä suhteen hän ei ole kysynyt minulta mitään enää vuosikymmeniin. Hyvä niin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta kun minä olen ja en voi sitä kiistää vaikka kuinka yrittäisin.

        sellainen on hyvä luonne ja sillä pärjää kaikkialla suhteissa, työssä ja elämänmenossa yleensäkin. Kadehdin.


    • Ikä tekee kepposiaan,
      ja ihminen haluaa lähelleen toisen ihmisen, yksin ei ole kiva olla, mutta
      kun on ollut parisuhteissa ja nähnyt ja kokenut kaikenlaista, niin vaikka olisi mukava jakaa monia asioita yhdessä,
      vaakakupissa alkaa painamaan myös mukavuudenhalu ja haluaa ehkä ottaa vain rusinat pullasta.
      Sitoutuminen ei olekaan enää niin helppo ja mutkaton juttu kuin nuorempana.
      Sehän on tietysti mukava asia jos ne rusinat sattuvat olemaan kummallekin osapuolelle samoja asioita. nautitaan yhdessä tasavertaisesti molemmille hyvistä asioista, on ne sitten sienestystä tai matkailua tai jotain ihan muuta.

      • Anonyymi

        Kun ennen tätä nykyistä, yli 50 vuotta kestänyttä parisuhdetta ehdin kokemaan "parisuhteita" joista useimmissa ei ole ylpeilemisen aihetta, niin tämä nykyinen suhde vakiinnutti elämäni hyvin aikaisessa vaiheessa.

        Erässä elmänvaiheessa jossa lähivuodet näyttivät hyvin uhkaavilta pohdimme vaimoni kanssa minun kohdallani tulevaisuutta. Olin, ja olen vieläkin varma, ettei kukaan nainen ryhtyisi kiinteämpään suhteeseen kanssani koska kukaan ei sietäisi oikkujani pitempään.
        Sama myös siinä mielessä, ettei tottumiini kaavoihin sopivaa naista löytyisi.
        Jostakin syystä vaimoni oli, ja on edelleen samaa mieltä.

        Kiinnostus urheiluun. "Hillitön" kuntoilu ( erään hoitsun ilmaisu ). Temparamenttisuus johon liittyen spontaani ilmaisutyyli. Useissa asioissa "joko/tahi" periaate. Kyltymätön matkailija vielä vanhoilla päivillään. Keskusta-asuja. Jne.
        Kuka noita sietäisi!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kun ennen tätä nykyistä, yli 50 vuotta kestänyttä parisuhdetta ehdin kokemaan "parisuhteita" joista useimmissa ei ole ylpeilemisen aihetta, niin tämä nykyinen suhde vakiinnutti elämäni hyvin aikaisessa vaiheessa.

        Erässä elmänvaiheessa jossa lähivuodet näyttivät hyvin uhkaavilta pohdimme vaimoni kanssa minun kohdallani tulevaisuutta. Olin, ja olen vieläkin varma, ettei kukaan nainen ryhtyisi kiinteämpään suhteeseen kanssani koska kukaan ei sietäisi oikkujani pitempään.
        Sama myös siinä mielessä, ettei tottumiini kaavoihin sopivaa naista löytyisi.
        Jostakin syystä vaimoni oli, ja on edelleen samaa mieltä.

        Kiinnostus urheiluun. "Hillitön" kuntoilu ( erään hoitsun ilmaisu ). Temparamenttisuus johon liittyen spontaani ilmaisutyyli. Useissa asioissa "joko/tahi" periaate. Kyltymätön matkailija vielä vanhoilla päivillään. Keskusta-asuja. Jne.
        Kuka noita sietäisi!

        Olet ollut onnekas kun olet löytänyt vakkaasi sopivan kannen, vai onko se mahdollisesti toisin päin.

        Parisuhde on metka juttu, se voi olla täynnä suurta oikkuja kestävää rakkautta tai voihan se olla myös tapa ja tottumus, jossa kiintymyksen lisäksi
        kumpikin osapuoli oppii vuosien myötä elämään oikkujen rinnalla, ettei niitä enää koekkaan oikuiksi vaan persoonallisuudeksi, jonka kanssa haluaa elää loppuelämänsä.
        Jokaisellahan meillä on omat oikkumme,
        niin kuin Eeva Kilpi eräässä runossa kirjoittaa.... "minun kyhmyni painautuvat sinunkuoppiisi, sinun ryppysi minun uurteisiini.."
        samoin voisi mukaella..Ja minun oikkuni painautuvat sinun kiukkuihisi, sinun suuttumus minun mökötykseeni jne


      • Anonyymi
        maissii kirjoitti:

        Olet ollut onnekas kun olet löytänyt vakkaasi sopivan kannen, vai onko se mahdollisesti toisin päin.

        Parisuhde on metka juttu, se voi olla täynnä suurta oikkuja kestävää rakkautta tai voihan se olla myös tapa ja tottumus, jossa kiintymyksen lisäksi
        kumpikin osapuoli oppii vuosien myötä elämään oikkujen rinnalla, ettei niitä enää koekkaan oikuiksi vaan persoonallisuudeksi, jonka kanssa haluaa elää loppuelämänsä.
        Jokaisellahan meillä on omat oikkumme,
        niin kuin Eeva Kilpi eräässä runossa kirjoittaa.... "minun kyhmyni painautuvat sinunkuoppiisi, sinun ryppysi minun uurteisiini.."
        samoin voisi mukaella..Ja minun oikkuni painautuvat sinun kiukkuihisi, sinun suuttumus minun mökötykseeni jne

        Kyhmyt kuoppiin jne. Onnea vai ei? Vaimoni oikut ovat minusta täysin harmittomia. Pääpaino tekstiileissä ja joissakin tavoissa.
        Ilmeisesti hän on tottunut minun oikkuihini tai ne ovat alun perin olleet hänen kannaltaan harmittomia.
        Eräs yhteinen piirre on aina ollut ehdoton luottamus puolin ja toisin. Kaikessa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      133
      3403
    2. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      38
      2673
    3. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      30
      2505
    4. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      120
      2408
    5. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      33
      2225
    6. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      115
      1810
    7. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      314
      1472
    8. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      174
      1468
    9. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      312
      1351
    10. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      66
      1218
    Aihe