Mä olen jo viimeisen viikon ajan kirjoitellut kirjettä avomiehelleni, jossa yritän selittää hänelle tunteeni ja sen kuinka koen suhteemme ja sen tulevaisuuden. Minulla ei ole uutta miestä, eikä sellaista tarkoitus löytääkään. Minusta vain tuntuu, että juttumme ei toimi enää. Haluan olla hänelle täysin rehellinen ja mun mielestä paras vaihtoehto oli kirje.
Jos mä yrittäisin puhua näistä asioista hänelle, mä luultavasti itkisin vain koko ajan, enkä saisi asiaani sanotuksi. Tai sitten mä rupeaisin pyörtämään puheitani jos mies vaikkapa itkisi. Musta vain tuntuu, että kirjeen kautta pystyn puhua 100% aidosti.
Olen kirjoittanut kirjettä jo monta päivää, miettinyt tarkoin mitä sanon ja korjaillut sitä koko ajan. Meinasin jo heittää sen menemään ja ajattelin, että yritän vielä, ehkä tämä suhde alkaa toimia. Toisaalta en enää jaksa yrittää, vaan haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä, oman elämän. En ole koskaan edes asunut yksin, koska muutimme yhteen suoraan lapsuudenkodeistamme ja takana on monta yhteistä vuotta. Nyt olen kuitenkin alkanut kaipaamaan omaa vapautta ja omaa asuntoa.
Kirje, jonka olen hänelle kirjoittanut, on todella pitkä. Siinä on viisi A4 kokoista paperia tekstiä. Toivon, että hän jaksaa lukea sen kokonaan ja ottaa sen jälkeen minuun yhteyttä kun tuntee siihen kykenevänsä. Mä kirjoitin siihen loppuun, että soittaa, kirjoittaa tai mailaa minulle, jos ei halua puhua. Toivoisin toki, että voisimme jutella sitten kirjeen pohjalta asioista tarkemmin...
Vaikeaa on.. =(
Jos mä yrittäisin puhua näistä asioista hänelle, mä luultavasti itkisin vain koko ajan, enkä saisi asiaani sanotuksi. Tai sitten mä rupeaisin pyörtämään puheitani jos mies vaikkapa itkisi. Musta vain tuntuu, että kirjeen kautta pystyn puhua 100% aidosti.
Olen kirjoittanut kirjettä jo monta päivää, miettinyt tarkoin mitä sanon ja korjaillut sitä koko ajan. Meinasin jo heittää sen menemään ja ajattelin, että yritän vielä, ehkä tämä suhde alkaa toimia. Toisaalta en enää jaksa yrittää, vaan haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä, oman elämän. En ole koskaan edes asunut yksin, koska muutimme yhteen suoraan lapsuudenkodeistamme ja takana on monta yhteistä vuotta. Nyt olen kuitenkin alkanut kaipaamaan omaa vapautta ja omaa asuntoa.
Kirje, jonka olen hänelle kirjoittanut, on todella pitkä. Siinä on viisi A4 kokoista paperia tekstiä. Toivon, että hän jaksaa lukea sen kokonaan ja ottaa sen jälkeen minuun yhteyttä kun tuntee siihen kykenevänsä. Mä kirjoitin siihen loppuun, että soittaa, kirjoittaa tai mailaa minulle, jos ei halua puhua. Toivoisin toki, että voisimme jutella sitten kirjeen pohjalta asioista tarkemmin...
Vaikeaa on.. =(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jätin mieheni kirjeellä 4 vuoden seurustelun jälkeen, juuri samoista syistä kirjoitin kirjeen kuin sinä. TIetysti mies suuttui minulle ensin että jättää vain kirjeen pöydälle,mutta yritin selittää hänelle miksi niin tein hän kai ymmärsi.nyt hän on haluamassa takaisin ja on tullut puhumaan kanssani,olen jo melkein pyörtänyt ja mennyt takaisin mutta ajatellut tuleeko siitä enää mitään ja ei siitä taida ttulla. Ei kirjeen kautta jättämisessä minun mielestä mitään pahaa ole ja ymmärrän sinun syysi täysin koska itsellä samat syyt.mutta mies ei sitä välttämättä ymmärrä tai sitten ymmärtää.Rohkeutta vaan kyllä se siitä.vaikka kipeää se ottaakin.