Kun aloitimme suhteemme, olin se aktiivisempi puoli. Mies tosin pian ilmaisi rakastavansa minua. Hän pääsi uuteen työpaikkaan.
Oltuamme yhdessä n. 5 kk, hän puhui taukoamatta työpaikkansa työkavererista, naispuolinen, hyvän näköinen ja no.. isommat puskurit kuin minulla.
Kysyin lopulta, että onko ihastunut tähän, kun koko ajan puhuu toisesta naisesta minulle. Hetken mietittyään myönsi ihastuneena. Muutenkin ei seurani niinkään kiinnostanut yhtä paljoa enää.
Miten tämmöinen tulisi ajatella? Voiko mies tosiaan ilmaista rakastavansa ja jo parin- kolmen kuukauden päästä ihastua toiseen?
Nyt asiasta kulunut jo jonkun aikaa, mutta tuo yhä mietityttää. Onko tuollainen mies herkempi pettämään tms?
Oltuamme yhdessä n. 5 kk, hän puhui taukoamatta työpaikkansa työkavererista, naispuolinen, hyvän näköinen ja no.. isommat puskurit kuin minulla.
Kysyin lopulta, että onko ihastunut tähän, kun koko ajan puhuu toisesta naisesta minulle. Hetken mietittyään myönsi ihastuneena. Muutenkin ei seurani niinkään kiinnostanut yhtä paljoa enää.
Miten tämmöinen tulisi ajatella? Voiko mies tosiaan ilmaista rakastavansa ja jo parin- kolmen kuukauden päästä ihastua toiseen?
Nyt asiasta kulunut jo jonkun aikaa, mutta tuo yhä mietityttää. Onko tuollainen mies herkempi pettämään tms?
Vastaukset 8
Vanhimmat
5 kuukautta yhdessä. Ettehän edes oikeastaan kunnolla vielä tunne toisianne. Ja nyt jo mies vilkuilee toisia vaikka pitäisi olla rakastumisen huumassa tutusmisvaihe menossa. Ei kyllä hyvältä vaikuta anteeksi vain. Jos epäilyttää niin itse eroaisin jo noin alkuvaiheessa ennen kuin menee pitemmälle.
Olen samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa, jos jo tässä vaiheessa katselee muita, niin entä viiden vuoden päästä.
tosin mies on kyllä poikkeuksellisen avoin, jos avoimesti myöntää ihastuneensa tai edes puhuu toisista naisista. Itse en myöntäisi, vaikka kuolemaa tekisin. Vanha sananlasku onkin, että ei saa myöntää vaikka päältä löydettäisiin :-)
Ihmismieli ei ole vakaa, vaimo sanoi rakastavansa mua ja kuukauden parin jälkeen oli myös ihastunut työkaveriinsa, tapaili tietämättäni jonkin aikaa, kunnes kopetti "salasuhteen" ja kertoi siitäkin.
Kaikenlaisia miehiä sitä onkin, jos mieheni kehuisi toista naista, se olisi siinä. Missä sivistys ja toisen arvostus, mutta ole hyvilläsi että heti näytti mikä on miehiään.
Turha on miehiä syyttää, ne perheen äidit osaa saman homman.
Voi sentään naiset kun oppisitte arvostamaan itseänne ettekä ottaisi vastaan mitä tahansa! Ymmärtäisitte että ihmissuhteessa jossa saa koko ajan miettiä ja olla varpaillaan kelpaanko nyt ja onko joku muu parempi ja lähteekö se toisen kelkkaan ei kannata haaskata aikaansa.
Ei se mitään rakkautta ole.
Vahva itseään kunnioittava nainen on mieluummin yksin kuin alentuu suhteen irvikuvaan.
Jos olisin tämä aloituksen nainen, pistäisin menemään siitä missä on viisi hirttä poikki ja opettelisin kunnioittamaan itseäni enkä tyytyisi muuhun kuin aitoon ihmissuhteeseen.
Niinpä. Tuli puhuttua taas ja yhtäkkiä ymmärsin kaiken. Miehellä oli suhde ennen minua, jossa tämä nainen jätti mieheni. Mieheni ei voi vieläkään puhua exästään. Ilmeisesti käy liian kipeää edelleen.
Tässä ollut kaikkea muutakin minua loukkaavaa ja äsken se tuli kuin salama taivaalta
Minä olin vain laastari hänelle. Tulin raskaaksi ja meillä on poika. Yhteistä eloa 17 vuotta ja koko ajan nuo asiat kummitelleet päässä. Miksei välitä? Sanoo rakastavansa mutta silti loukkaa.
Minä olin vain laastari, jolle kostaa eksän teot.
Ja kait mies sitten jäi. Kun lapsi tuli mutta en varmaan koskaan ole ollut yhtä tärkeä ja rakas kuin eksänsä...
Minun niskaan sitten tuli kaikki paska.
Kaikki katkeruus... Ilmanko ihastui muihinkin.
Miten voi olla yhdessä 17 vuotta laastarin kanssa?
Surullista.