Kuinka teillä kaikilla pysyy pää kunnossa, kun haette aktiivisesti töitä eikä onnistu mikään? Minkälainen viikko teillä on? Mikä piristää?
Pää kunnossa?
Miten?
10892
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mä koitan pitää yllä jonkinlaista suunnitelmaa. Olen ikäänkuin itselleni töissä ma-pe klo 8-16 ja viikonloput "vapaalla." Suunnittelen sunnuntaisin seuraavan viikon "työtehtävät." Tehtäviin kuuluu lenkkeilyä, siivousta, leipomista, kielten opiskelua, oman portfolion tekemistä, työhakemusten tekoa ja hiomista, atk-ohjelmien opettelua, asiakirjallisuuden lukemista, piirtämistä, tarinoiden kirjoittamista, kirjastossa käyntiä (suunnittelen etukäteen mitä siellä teen ja minkä tyylistä lainaan), valokuvausta (digi), yms. ilmaista. Suunniteltu arki ei tunnu niin pahalta kuin suunnittelematon. Alkuun elin työttömänä ilman suuntaa ja lähinnä nukuin ja ahdistuin ja odotin tv-ohjelmia. Järjestys kannatti! Suosittelen!
lääkkeet auttaa psyykelääkkeet
kunnon tokkura aikA KULUU RATTOISASTI
LÄÄKÄRIIN VAAN HAKEMAAN
VÄHEMPI HAITTAA KUN ALKOSTA.
Joo, alkoholi on jäännyt vähemmälle kun pistelen
noit lääkkeitä poskeen sekoittelen diapamia ym
keskiolueen ihan jees olo tulee ja pääsee vielä autollakin liikkumaan nurkissa kun ei sitä jaksa kävelläkään enää,
niin kortti on kyllä otettu jo pois pari vuotta
sitten mutta eipä sitä tässä nurkka-ajossa tarvitse hyvin kulkee muutenkin työkyvyttömyys lausuntoa odotellen.
Ihan samalla tavalla minäkin suunnittelen etukäteen suurelta osin päivän tekemiset. No, ehkä se on tavallaan helpompaa, kun olen yksinhuoltaja ja minulla on lapsi, joka hyvin rytmittää päivän. Aamupalat, pyykit, siivoaminen ja kaupassakäynnit päivällä, kun lapsi on koulussa ja ruoan valmistus iltapäiväksi, kun tulee koulusta jne. Minulla niitä tekemättömiä töitä on kotona koko ajan enemmän kuin ehdin tekemään!
Mutta jos niitä lapsia ei ole ympyröissä, niin ainahan voi ottaa tavaksi esim. lähteä aamulla heti aamukahville lähimpään työttömien yhdistykseen, jossa voit saada aamukahvit ja useimmissa paikoissa on myös ruokala nykyään. Siellä on usein työkoneita, joilla voit tehdä jotakin päivän mittaan joko omaksi tai muiden iloksi myymälään jne. Ja ainahan siellä saa ainakin juttuseuraa muista samassa tilanteessa olevista ihmisistä, ettei sosiaalisuus ihan unohtuisi.
Kansalaisopistojen kurssit ovat nykyään todella monipuolisia, sieltä löytyisi ainakin talvisaikaan puuhaa vaikka joka päivälle, jos tahtoo.
Lukutoukille on kirjastot, siellä on tuoreimmat lehdet joka päivä ja tietopuolista kirjallisuutta sekä kevyempää kirjallisuutta. Siellä on myös ilmaiseksi käytettävissä netti, jos kotona ei satu sellaista olemaan.
Kyllä ihmisellä aina tekemistä on. Itse tarvitsee vain nousta aamulla ylös, ihan niin kuin ennenkin!
Ja se työttömyys ei tee ihmisestä yhtään sen huonompaa, työpaikkoja nyt vaan ei aina riitä kaikille. Oppii vain arvostamaan asioita paljon enemmän ja tulee henkisesti rikkaammaksi, jos taloudellisesti menettääkin.
Uusi päivä on kuitenkin aina uusi mahdollisuus. Meitä on monta muutakin täällä, jotka usein kuulevat tuon, "Kiitos osoittamastanne mielenkiinnosta ....tehtävää kohtaan. Valitsimme toimeen...." Tottahan sitä sellainen lappu kädessä kuka tahansa aina masentuu, mutta minä ajattelen sen näin, heidänpä on häviönsä, kun rehellisyys, ammattitaito ja ahkeruus ei heille kelvannut tällä kertaa, minä tiedän, että olisin ollut siihen tehtävään sopivampi...
Pää tuskin enää kunossa, mutta pystyssä pysyn harrastuksien vuoksi. Vaikkakin haen päivittäin töitä, niin työttömyyttä en juurikaan ajattele ja pyryin välttämään hankalia asioita, jotta sitten työhaastatteluun päästessäni olisin fyysisesti ja hgenkisesti kunnossa.
Jos todellisia tunteita haluat kuulla, niin olen nähnyt unta entisestä työpaikasta n. 3-vuotta. Työpaikasta, työstä ja työkavereista. Lähes aina eri uni, mutta sama paikka. Maksaisin mitä tahansa päästäkseni takaisin jos vain mokoma olisi vielä pystyssä.
Siinähän se menee viikko jos toinenkin kavereiden
kanssa kyrpiä läiskitään yhteen päivät pitkät
ja juodaan keppanaa ja sillei.
Riittää kun muistat että työttömyys on yleistä.
Eli älä syyllistä itseäsi.
Ja eihän ne työt muutenkaan tekemällä loppuisi.
Eikä elämästä selviä hengissä edes rikkaan kengissä.
Arvot vaan kohdalleen niin voit henkisesti jopa paremminkuin oranpyörässä rimpuilevat.
Eli on aikaa lapsille/perheelle.
Ja jos ei ole perhettä niin hommaa, ei tekemisestä tule puutetta.
Olen paljon yhteydessä kavereihin ja sukulaisiin. Ennenhän aikaa oli vähemmän. Lähettelen hakemuksia, mutta en keskity toivomaan niin täysillä kuin ennen, saati haaveilemaan minkälaista kys. t.paikassa on. En myöskään haaveile enää muhkeasta kk palkasta ja mitä sillä sitten tekisikään. Ts. yritän keskittyä tähän hetkeen täysillä. Tilanne ei pääse masentamaan, kun päättää elää tyytyväisenä näissä puitteissa.
itsellä salainen keino pitää nuppi edes hiukka toimivana.Keittelen pannukahvia menee 4lit.päivässä ja paistan lettusia.Selvinnyt ilman masennuslääkkeitä ja suuremmin vituttamatta aina aamusta iltaan.Ehkä parhaiten pönttö säilyy toimivana,koittaa aina jotain touhuilla eikä jumetu vain hohkailee ei oo töitä ,ei oo rahaa,tupakat keppanatkin loppu,ja viimeinen ystävä katosi,huoks huos ei ole mitään tekemistä,keksii itselle tekemistä,koittaa kehittää itseään,eikä vain jokapäivä ole kännissä .Kysyit mikä piristää no kokemuksesta tiedän kahvin lisäksi kaikenlainen touhuilu lue vaikka kieliä surffailet netissä,hae sieltä sellaista mikä kiinnostaa,ja tuon fyysisen kunnon eisaa antaa rapistua,koitettava sellaista liikuntaa harjoittaa mikä soveltuu,No näin olio ainakin säilyttänyt pöntön edes hiukka toimivana.