Mies lähti vajaa 3 viikkoa sitten kahden vuoden yhteiselon jälkeen. Viikko lähtönsä jälkeen tuli takaisin, asumaan kanssani kunnes saa kämpän. Minä kiltisti avaan ovet, päästän sisään ja annan uudemman kerran avaimen. Yritän olla ystävällinen, vaikka sisällä kiehuu. Yritän tukahduttaa kyyneleeni, jotta hän ei näkisi kaipaustani. Puhun kyllä ja kerron tunteistani, muttei mieheltä saa suoria vastauksia.
Joka toinen päivä mies kertoo rakastavansa, muttei usko jutustamme enää kehkeytyvän mitään. Joka toinen päivä taas hän kertoo tunteidensa kuolleen. Parempina päivinä mies ujuttautuu sänkyyni ja tekee temput, tekee sen kuten silloin vanhoina hyvinä aikoina. Seksiä on eromme jälkeen ollut enemmän kuin vielä ollessamme yhdessä.
Mies on pettänyt, valehdellut, on viinaan menevä ja myös lievästi väkivaltainen. Miksi ihmeessä kaipaan tuota ihmistä??? Miksi ikävöin häntä joka ikinen päivä, vaikka hän onkin läsnä? Nukumme eri huoneissa, mutta miksi joka ilta kaipaan hänen viereensä? Miksi en osaa sulkea ovia? Miksi haluan hänet takaisin?
Millä ihmeen keinolla voin saada hänet takaisin? Mitä peliä hän pelaa vannottaessaan rakkauttaan, mutta kuitenkin myöhemmin puhuu päinvastaista? Hän vakuuttaa eron olevan hänellekin vaikeaa, mutta uskoo sen olevan etujemme mukaista. Meistä ei kuulemma tule välttämättä mitään. Miksei hän antanut mahdollisuutta? Lähti noin vain, sanomatta mitään, ilman riitaa tms. Kuinkahan sairas ihminen mahdan itsekään olla, kun jäin vain perään itkemään ja ikävöimään. Missä vaiheessa tulee järki kehiin? Tiedän, etten halua elää valehtelevan petturin kanssa. Tiedän ansaitsevani parempaa. Mutta miksi roikun hänessä? Miksi edelleen tekisin mitä tahansa hänen vuokseen? En vain halua menettää häntä.
Kuten näkyy, kysymyksiä on paljon. En ymmärrä miestä enkä ymmärrä itseäni. Jos halutaan erota ja tehdä selvä "pesäero", eikö silloin pysytellä kaukana toisesta ja haeta kamat ensi tilassa? Itse tein näin, kun erosin edellisestä miehestä. Tiesin, etten jätä takaportteja auki ja otin heti kamani ja tein selväksi, etten enää tule takaisin. Miksei tämä mies tee samoin minulle? Miksi hän tuli takaisin, pyytämättä? Miksi hän on leikkinyt välillä rakastavaa avomiestä, kun taas toisena päivänä ei sitä ole? Tietääkö mies itsekään mitä haluaa???
Jos joku tosiaan osaisi selventää tätä kuviota, olis kiva. Etenkin ne, jotka ymmärtävät miesten logiikkaa ja osaisivat tulkita tätä, avittakaa. On sairasta rakastaa ihmistä, josta ei seuraa muuta kuin sydänsuruja. Mutta kunpa vaan saisin pitää hänet... edes vähän aikaa... Mikä ihme minua vaivaa? Pitäisi päinvastoin olla kiitollinen, että pääsin tuollaisesta paskasta eroon!
Joka toinen päivä mies kertoo rakastavansa, muttei usko jutustamme enää kehkeytyvän mitään. Joka toinen päivä taas hän kertoo tunteidensa kuolleen. Parempina päivinä mies ujuttautuu sänkyyni ja tekee temput, tekee sen kuten silloin vanhoina hyvinä aikoina. Seksiä on eromme jälkeen ollut enemmän kuin vielä ollessamme yhdessä.
Mies on pettänyt, valehdellut, on viinaan menevä ja myös lievästi väkivaltainen. Miksi ihmeessä kaipaan tuota ihmistä??? Miksi ikävöin häntä joka ikinen päivä, vaikka hän onkin läsnä? Nukumme eri huoneissa, mutta miksi joka ilta kaipaan hänen viereensä? Miksi en osaa sulkea ovia? Miksi haluan hänet takaisin?
Millä ihmeen keinolla voin saada hänet takaisin? Mitä peliä hän pelaa vannottaessaan rakkauttaan, mutta kuitenkin myöhemmin puhuu päinvastaista? Hän vakuuttaa eron olevan hänellekin vaikeaa, mutta uskoo sen olevan etujemme mukaista. Meistä ei kuulemma tule välttämättä mitään. Miksei hän antanut mahdollisuutta? Lähti noin vain, sanomatta mitään, ilman riitaa tms. Kuinkahan sairas ihminen mahdan itsekään olla, kun jäin vain perään itkemään ja ikävöimään. Missä vaiheessa tulee järki kehiin? Tiedän, etten halua elää valehtelevan petturin kanssa. Tiedän ansaitsevani parempaa. Mutta miksi roikun hänessä? Miksi edelleen tekisin mitä tahansa hänen vuokseen? En vain halua menettää häntä.
Kuten näkyy, kysymyksiä on paljon. En ymmärrä miestä enkä ymmärrä itseäni. Jos halutaan erota ja tehdä selvä "pesäero", eikö silloin pysytellä kaukana toisesta ja haeta kamat ensi tilassa? Itse tein näin, kun erosin edellisestä miehestä. Tiesin, etten jätä takaportteja auki ja otin heti kamani ja tein selväksi, etten enää tule takaisin. Miksei tämä mies tee samoin minulle? Miksi hän tuli takaisin, pyytämättä? Miksi hän on leikkinyt välillä rakastavaa avomiestä, kun taas toisena päivänä ei sitä ole? Tietääkö mies itsekään mitä haluaa???
Jos joku tosiaan osaisi selventää tätä kuviota, olis kiva. Etenkin ne, jotka ymmärtävät miesten logiikkaa ja osaisivat tulkita tätä, avittakaa. On sairasta rakastaa ihmistä, josta ei seuraa muuta kuin sydänsuruja. Mutta kunpa vaan saisin pitää hänet... edes vähän aikaa... Mikä ihme minua vaivaa? Pitäisi päinvastoin olla kiitollinen, että pääsin tuollaisesta paskasta eroon!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Saat kyllä paremmankin miehen. Heitä pellolle kodistasi ja sano hyvästi.
Surullista kuultavaa. Eroa ennenkuin itsetunto ja -kunnioitus menee. Älä anna kohdella itseäsi huonosti. Maailmassa on varmasti sinullekin ihminen, joka rakastaa ja välittää oikeasti. Rakkaus on tekoja ei sanoja. Itse erosin vastaavasta tilanteesta ja nyt olen löytänyt ihmisen, joka kunnioittaa minua, eikä kohtele kaltoin.