olen tavannu erilaisen miehen. se on hiukan juntti, ei mitään kukkapuskia kantele eikä muutenkaan tykkää puhua itestää. se ei oo mikää romanttinen mutta se on ensimmäine ketä tykkää musta. ja se, mikä tekee siitä erilaisen, että se sanoo suoraan mitä se ajattelee. mä vihaan sitä kun miehet tekee aina niin että ne vaan jättää soittamatta, tekstaamatta, ym.. ne jotenki luisuu pois ulottuvilta, sitten vaan itte miettii et mikä saatana meni taas vikaan ja oliko se mun vika. mä oon kyllä romanttinen, ja tykkäisin siitä kosiskelusta, mutta tää mies ei oikee innostu ajatuksesta. miten mä saisin sen tajuumaan, että se ikäänkuin kuuluu asiaan. se on osa rituaalia, joka johtaa suhteeseen. ei seurusteluun voi vaan hypätä.
jotenki tän tyypin kaa on sillee kuin se olis jotenki aina kuulunu siihe mun vieree. se tuntuu niin kotosalta ja sen kans on niin helppo olla. mut eihän täs alkuvaihees nyt heti tarvis arjen tulla vastaan..?
jotenki tän tyypin kaa on sillee kuin se olis jotenki aina kuulunu siihe mun vieree. se tuntuu niin kotosalta ja sen kans on niin helppo olla. mut eihän täs alkuvaihees nyt heti tarvis arjen tulla vastaan..?
Vastaukset 3
Vanhimmat
olet ehkä löytänyt sen oikean!
ja millä perusteilla`muka????????????
kannattaisi kertoa suoraan miltä tuntuu. Keskustelemalla kun asiat on helpoin selvittää. Pelkkä otsanrypistys kun ei paljoa kerro:)