Oletko uskaltanut irtisanoutua?

otin lopputilin 14 vuoden jälkeen ja kadun vain sitä etten lähtenyt paskasta työpaikasta jo aiemmin.

jos olet kerännyt itsellesi kapitaalia ja sijoituksia niin sitten palkkatyöstä pois hyppääminen on helppo juttu. Jos sen sijaan elät joka kuukausi kädestä suuhun niin sitten menet riskillä jos työt lopetat. Eläkekertymässä näkyy pahasti jos kyykkäät töistä pois ennen aikojansa. Valintoja nämä tietenkin ovat. Ansiosidonnainen ei jatku loputtomiin. Maks 500 päivää riippuen omasta iästäsi ja työhistoriastasi. Sitten patonkipulla katkeaa. Ansiosidonnaisen jälkeen putoat ja kolistelet työmarkkinatuelle. Työmarkkinatuen lisäetuna systeemi ottaa sinusta kopin ja alkaa villi pompotus . Sinulle keksitään kaikenlaista kuntouttava terapiaa.

Sinnittelin paskassa työpaikassa kymmenisen vuotta, kunnes otin täydellisen loppuunpalamisen/vittuuntumisen yhteydessä lopputilin. Tämä liike olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin, niin olisi säästynyt monelta pahalta.

Työnteossa ei ole mitään vikaa, se on nautinnollista oikeassa ilmapiirissä, mutta aika usein ne ilmapiirit ovat helvetin myrkyllisiä.

Helvetin epäoikeudenmukaista meininkiä. Jotkut palkataan tekemään töitä ja heiltä vaaditaan koulutus, aikaisempaa työkokemusta ja vitunmoinen tekeminen päivittäisellä tasolla. Toiset palkataan nauttimaan palkkaa ja heiltä ei vaadita minkäänlaista koulutusta saati aikaisempaa työkokemusta. Sitten työtehtävinä jotain helvetin helppoja hommia, joissa ei stressistä tietoakaan ja palkka sama tai parempi kuin niillä, jotka raatavat päivästä toiseen. Sukulais/kaveruussuhteet määrittävät aika paljon näitä palkkaamisia. Yt-neuvotteluissa tietenkin vielä kenkää päteville. Sitä ei uskoisi miten paljon noita suojatyöpaikkoja löytyy firmoista.

Ammattitaitoisen, tekevän ja osaavan työntekijän palkka on lisää töitä. Paskaa puhumalla ja itseään kehumalla pärjää. Tärkeintä, että puheissa onnistuu kaikki, niin kaikki on ok. Todellisuudessa ei pidä osata, saati tehdä mitään. Pisteitä ropisee laariin kun puhuu paskaa ja kantelee muista.

Työpaikoilla tapaa niin helvetin epätoivoisia ihmisiä, että oksat pois. Sitä ei usko ennen kuin näkee, että miten alas aikuiset ihmiset menevät saadakseen säilyttää työpaikkansa.

Maistuis parhaudelta sanoutua sössöpentikäiselle päin nuamoa.

On ollut järkyttävä kokemus se, kun ei ole "saanut" tehdä töitä. Mieli on voinut huonosti sen takia.

Jos tarkotus on loikata kylmästi "tyhjän päälle", kehottaisin harkitsemaan vielä useamman kerran. 30 palvelusvuotta kertoo, ettei ole enää potentiaalinen työllistyjä.
Jäitä hattuun nyt, ja vapaa-ajalle jotain todella irrottavaa juttua. Enää ei kannata astua miinaan.

Onhan elämäsi muuten mallillansa ja aktiivista. Työn ulkopuolisen oman elämän nyykähtäminen voi myös olla syynä siihen että työ ei enää innosta . Jos hyppäät pois työelämästä niin onko lisääntyneelle ajalle heti käyttöä. Fiksua tekemistä ja ahvääriä. Kotona makoilu kalsarit jalassa olisi se pahin tilanne. Hetken aikaa on kivaa pötkötellä "eläkkeellä" ja sitten herää tyhjään todellisuuteen. Leipääntyminen töissä on monasti merkki siitä että on jumiutunut ja luutunut työrutiineihinsa tai omaan elämäänsä. Sinänsä ihan hyvä merkki. Kokeile tehdä työtä eri tavalla varioiden. Yllätä itsesi joka päivä jotenkin. Kenties pientä kuntoremonttia kropalle ja mielelle.

Et saa karenssin aikana ansiosidonnaista. Kai olet säästänyt sen verran, että 3kk vähintään elät ensin säästöillä? Sitten tulee ansiosidonnainen.
Koska toimeentulotukea et saa ennen kuin on kaikki varallisuus kulutettu pois. Ansiosidonnainen kestää 500työpäivää ja sitten ei ole sitäkään, vaan pärjättävä vähäisillä kelan tuilla. Niistäkään ei saa asumistukea, jos sinulla on liikaa säästössä. Ja se liikaa on suhteellisen vähän. Että kannatata säästää ensin ja todella säästeliäästi elää jos eroat.

Ensi vuonna 60. Työvuosia paljon takana kun on nuorena aloittanut. Irtautuminen mielessä. Onneksi ei ihan köyhyyteen tipahda. Mietityttää nuo työllisyys keinot. jos yli kuuskymppisiä vielä kyykytetään ja pakkotyöllistetään. Töitä soisin mielihyvin nuoremmille.

Kai kuulut kassaan? Jos unohtuu tää ehto, ett saat ansiosidonnaista.
Mikset harkitse vuorotteluvapaata? Silloin voit harjoitella pikkurahalla elämistäkin. Pääset kuitenkin takaisin töihin, jos pikkurahalla eläminen ei kiinnostakaan. Tai jos haet uutta työpaikkaa? Tai molemmat? Joskus vuorotteluvapaalla ollut saa seuraavissa yt:ssa lähteä, sanoi joku. Eli saat jotain (70%) ansiosidonnaisesta sen karenssin sijaan.
Sun tilalle työtön vaikka ihan toisiin töihin ja sun työt menee työkavereille, jotka osaa ne.
Multa meni 10v työpaikka, kun täytin 50v. Kyllä tässä pärjäillään. Tein pätkää jossakin. Irtisanouduin, kun kyllästyin, riesaa enemmän kuin hyötyä. Aloitin muualla ja sain täytettyä työssäoloehdon uusiksi. Sitäkään hommaa ei kyllä enää ole.

Kyllä on ollut hyviä keskusteluja, kiitos. Jatkakaa 😀
H-h

Koska olet alkanut asiaa vakavissaan miettimään on se hyvä ratkaisu irtisanoutua työstä joka ei enää motivoi.
Väkisin työhön meneminen on raskasta ja vie elämästä kaiken ilon ja viitsimisen.
Turha aina murehtia etukäteen vuosin päässä olevia aikoja koska elämä on nyt.

3kk karenssi on jarru monelle ja riutuvat sitten löysässä hirressä ainoaa elämäänsä ja varmasti siitä puuttuu ilo ja onnellisuus.

3kk karenssi 1-1,5kk ensimmäiseen " 2vk suuruiseen ansiosidonnaiseen tiliin", vaatii tietysti hieman omia säästöjen käyttöä alkuvaiheessa...

Itse olen tehnyt erilaisia "riskitestejä" työhistorian aikoina eli puoli vuotta olin 4pv työviikkoa eli palkka laski -20%, pärjäsin hyvin.
Olin 6t työpäivää puoli vuotta eli -20% ja pärjäsin hyvin.
Olin vuorotteluvapaalla 9kk jossa korvaus oli alle työtömyys korvaus, pärjäsin hyvin.
Lomautuksia on ollut ajoittain ja ne on pärjätty todella hyvin.

Nyt pitkä lomautus ja ei mitään ongelmaa, päinvastoin. Kyseessä elämän hienoa aikaa ilman loputonta kiirettä ja jopa pakko työksi muuttunutta työtä jota ei oikeasti enään siedä.
Kun lomautukset loppuvat olen valmis irtisanoutumaan, kyseistä työtä en enää kaipaa.