elämäsi _se hetki_ ?
haluaisitko kokea sen uudelleen?
haluaisitko kokea sen uudelleen?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Hetkiä on ollut kaksi. Lapsen syntymä ja häät.
Kyllä haluaisin.
en koska se paljastui väärinkäsitykseksi.
21 pakettiakin jos tulee joululahjaksi osaa jo aavistaa että sisältää saman kuin edellinenkin paketti...
Minä voisin syynnitella ja tehdä jonkin erikoisen kauniin korun tyttökaverille.
Kukahan mahdat olla. Muutama vuosi sitten vietin aikaani korujentekijän kanssa.
Kun kulta on luusereille, käyttäisin korussa platinaa, titaania sekä hppeaa
Minulla elämäni hetki tapahtui koripallossa. Kaupunkini lukioitten välisessä loppuottelussa erätauolla pääsin mukaan korintekokisaan. Donkkasin. Pallo meni juuri ja juuri donkaten sisään. Matka runsaaseen kolmeen metriin oli niin pitkä, että tuntui leijuneensa ilmasta. Jotenkin se jäi nuoruuden kokemukseksi 18-vuotiaana. Siinä oli jotain nuoruuden huumaa lukiolaisyleisön edessä. En voittanut kisaa, sillä yksi siellä esittin samanlaisia temppuja mitä nähdään NBA:ssa. :)
Kun tapasin exäni ekan kerran, juna-asemalla, aika pysähtyi, kaikki pysähtyi.
Uudelleen? Hmm, en tiedä voiko sitä kokea uudelleen, se oli erilaista. Ehkä voi, katsotaan mtä huominen tuo tullessaan, viimeisellä henkäyksellä olen hitusen viisaampi tämänkin suhteen.
Joululahjojen suunnittelut... aivan järkevää mielestäni jotta ei tule monia samoja lahjoja sitten eri ihmisiltä.
Omien lasten syntymä.
Ei ole sellaista tullut vastaan
Äidiksi tuleminen ja rakastuminen, kun on "kellosta viisarit pysähtyneet" ja tajuat, mikä se hyvä tunne on jonka vangiksi jäit, kun rutistat rakasta vasten itseäsi. Sen tunteen tuntee ihan fyysisenä "energiana".
Koen jotain energistä aina halatessani rakkaitani, eli tavallaan koen uusintoja.
Ensimmäisen kerran viisarit pysähtyivät, kun raskaustesti näytti positiivista. Synnytykset olivat painajaisia, mutta toisen hetken muistan ikuisesti, kun vanhempi lapsi oli parin vk vanha ja ikkunan ääressä katsoi sylissäni matalalla olevaa superkuuta keskittyneesti ja hämmästyneen oloisena. Oli niin suloinen. 🥰
💞 Se on mahtava hetki, kun raskaustesti näytti positiivista. Mutta mulla siihen ensimmäisen keskenmenon jälkeen liittyi aina samalla hirmuinen huoli ja oitis aloin jännittämään, että jos se taas menee kesken. Pelko varjosti onnea.
Tulikin muutama keskenmeno, kunnes lopulta raskaus kesti 39 2 ja vauva oli valmis maailmaan. Itseasiassa kumpikin lapsi on 39 2 autettu sektiolla maailmaan. Loppuun asti pelko persiissä selviääkö hengissä syliin saakka edes.
Jatkuvaa ramppaamista kontrolleissa, jopa viikottain loppua kohden kun edettiin. Sikäli kumpikin raskaus oli henkisesti raskaita, kun riskit oli jatkuvasti mun sairauksien vuoksi läsnä.
Nuorimman seulonta nosti downin syndrooma epäilyn pintaan terveydenhuollossa, niskaturvotuksen vuoksi. Sekin nakersi mielessä, että miten vakava tilanne lopulta sitten on.
Osaa ne raskaudet ja synnytykset olla rankkoja ja henkisesti, kun fyysisestikin rankkoja. Onneksi ne on takana päin ja kaikki meni lopulta ihan hyvin.
Nyt täytyy keittää kahvit. Käytiin parin tunnin kestävällä metsäretkellä hirmu jyrkällä mäellä ja kävelyllä, olihan kapuamista. 😳
Ihanasti kuvailit teidän yhteistä hetkeä ikkunan äärellä. 😍😃
Uskon, että oli suloinen mussukka.💖
Essohuiput. <3
Se oli hetki sitten kuultu asia. Yksi kerta oli hyvä. Tehtävä loppui silloin kun ilmoitin sen loppuneen. Ei uusintoja.
Kyllä se oli riippu-tissi. se sen oli pakko olla, kuten useat nimimerkit kuvaa näyttämättä.
Elämässäni on ollut niin paljon kivoja hetkiä, että jos kertoisin ne kaikki, niin ei kukaan jaksaisi lukea. Ja että haluaisinko kokea uudelleen? No, toisinaan saan kokea monet samantyyppiset hetket uudelleen.
Tyttären syntymä, ehdottomasti.
Minulle oli sanottu etten koskaan voi saada omaa lasta. Mahdollisuus oli kokolailla nolla, joten ehkäisyä emme käyttäneet.
Näin meni seitsemän vuotta kunnes sain outoja oireita ja menin lääkäriin. Olin raskaana! Otettiin vielä ultra ja siellä se herne jo näkyi ultrakuvassa.
Muistan aina miten lääkärin kasvot loistivat ja miten iloinen hänkin oli, vaikka ihan vieras minulle olikin. Muistan kun hän sanoi että "koskaan ei saa sanoa ei koskaan" ja siitä on tullut mottoni.
Odotusaika sitten oli sekava ja monenlaiset pelot ja mietteet risteili päässä. Pelkäsin että jotain menee pieleen. Kun tyttö sitten syntyi koin puhdasta euforiaa. En koskaan ennen enkä sen jälkeen ole kokenut niin puhdasta onnea ja iloa kuin silloin.
En kuitenkaan tiedä haluaisinko kokea tuon kaiken uudelleen, niin tunneladattua se kaikki oli.
Se, kun Hän sanoi rakastavansa minua.
Uudelleen kokeminen ei ole mahdollista, Hän on kuollut.
Minä elän muistoissani 🙏
Se kun eksä säälistä veti mulle käteen.
Pieni hetki elämässä.....
Ex-miehen vanhempien talon piha...
Yht äkkiä mieheni ottaa syliin ja pyörittää pyörittää pyörittää......
Aivan mieletön tunne...
En unohda koskaan...
Niin pieni hetki....T:Elluhallo
Ei semmoista ole.. Tai jos on, niin olen unohtanut.. 🤪
En halua kokea mitään uudelleen. Tilanteet ovat ainutlaatuisia ja makuhan niistä menisi. Lisäksi päälle on tullut viisautta, kaikki ei ollutkaan ihan sitä miltä näytti. Tai sitten aika on kullannut muistoja.
Ei ole mitään yksittäistä juttua menneisyydessä mihin tarttuisin. Monen monta hyvää, varmasti yhtä monta pahaa. Olkoot siellä, eteenpäin!
xLiner
Tämä kannattaa kokea.
https://www.youtube.com/watch?v=QjEFF38lmnI