tää hajoaa?

Sellaisesta ohjatusta jutusta vois ihan oikeasti olla apua. Ystäväpariskunta oli sellaisella muutama vuosi sitten, kun heidän parisuhteensa jo keikkui pahasti. He ainakin kokivat siitä olleen tosi paljon apua. Niitä järjestävät ainakin seurakunnat ja toisissa, suurissa kaupungeissakin järjestetään sellaisia.

Muutenkin, parisuhteessa ei ikinä saisi uhata erolla. Parisuhde tarkoita sitä, että nyt ollaan ihan oikeasti tässä yhdessä. Yritetään yhdessä ja sitoudutaan toisiinsa. Siihen sitoutumiseen ei missään nimessä kuulu erolla uhkailu!(Ystävättäreni oppeja leiriltä)

Eli miehesi on yrittänyt käyttää valtaa sinua kohtaan, kun on uhkaillut sinua erolla. Nyt tilanne on muuttunut hänen kiinni jäämisensä vuoksi ja nyt sinä olet/ajattelet olevasi niskan päällä. Miehesi taas mököttää mistä syystä lie, mutta olen kyllä samaa mieltä, että hän saisi hieman edes yrittää olla kiltti sinulle..

Ainoa tie jatkaa yhdessä on nollata kaikki yhdessä kokemanne ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Se ei tosin ole helppoa ja vaatii teidän molempien oikeaa halua jatkaa yhdessä.

Tsemppiä teille!

Taisit jo vastat itsellesi kun aavistelit, että kumppanisi pyrkii eroon keskustelutilanteista lätkäisemällä naamallesi sen kylmimmän rätin eri erouhittelut TAI vetäytymällä kuoreensa mököttämään.

Hänet pitäisi vaan kaivaa ulos sieltä kolostaan kommunikoimaan elämänkumppaninsa kanssa. Sitähän se parisuhteessa eläminen on. Kommunikointia, vuorovaikutusta.
Puhuminen omista heikkouksista parisuhteessa ei ole mahdoton tehtävä kenellekään, mutta moni luikkii siltikin mieluummin puun taa kuin kohtaa rakkaansa kritiikin.

Monen miehenkin mielestä töpeksinnän jälkeen olis parempi olla hämmentämättä asioita enempää ja antaa vaan tomun laskeutua, koska tekee niin saatanan kipeää avata se silta taas kumppanin ajatuksiin, mutta nähdäkin vaihteeksi oma negatiivinen kuvansa hänen kauttaan.
Sehän ei järin komealta näytä esim. juuri tällaisessa tilanteessa...

Mutta sellasta se elämä on, että töppäyksistäkin viisastuu - jos vaan uskaltaa.

Kun ei ajattele mitä tekee, eikä pysähdy analysoimaan mitä tuntee, niin pakostihan sitä silloin ajelehtii kaiken vietävänä. Tunteiden ennen kaikkea.
Ja johan ollaan kohta solmussa.
Parisuhteessa siihen solmuun menee useimmiten kumppanikin ja juuri sitä vastuuta on monen vaikea kantaa.

Kiukuspäissään tulee sanotuksi kaikenlaista. Ehkä kannattaiskin selvittää ne omat tunteet ja ajatukset ensin ja kohdata toinen vasta sitten kun kykenee ajattelemaan järjelläkin.

Jos tämä ei ole se suunta johon halutaan jatkaa, on löydettävä uusi jota kohti lähteä. Uusi suunta ja uusi toivo, ja niiden löytämiseen tarvitaan harkintakykyä. Muuten menee vaan sydestä saveen...