Ero sattuu

Meille tuli iso riita, jonka kaikista nyaanssrista en ole itse täysin kartalla. Mies esitti, että kaikki on ok, tänään latasi kaiken yhteen viestiin, jossa syytti minua. Kaikki oli ”sinä teit, sinä jätit tekemättä, minuun sattui, kaikki muutkin on tätä mieltä.” Kuulemma ei syyttänyt minua mistään. Mutta yhdessäkään kohdassa viestiä ei tullut ilmi, että hänestä tuntuu, vaan kaikki oli kirjoitettu ”sinun vikasi.” Hän ei nähnyt käytöksessään (jättää kertomatta, mistä alunperin suuttui, ettei kaikki ollut kunnossa, että haluaisi puhua tai nähdä) mitään vikaa, kaikki oli minun syyni. Anteeksi ei auttanut, eikä aiemmin viikolla kysymykset ”mitä tein väärin?” vastausta ei tullut.

Päätin laittaa tämän poikki. Mitä järkeä olla yhdessä, jos hän kokee, että minä vain satutan ja käytän häntä hyväkseni? Etten koskaan ole rakastanut? Ja jos itse pelkään jatkuvasti uutta riitaa, joka laukeaa tyhjästä, jopa syystä jota en tiedä? Mitä järkeä, jos koen olevani paha ihminen? Eihän suhteen kuuluisi mennä näin.

Me ei sovittu toisillemme. Mutta silti minuun sattuu. Sattuu, kirvelee, ahdistaa. Haluaisin perua kaiken. Ja samalla en. Mies ei ole enää vastannut, viimeisin viesti oli ”täh et ole tosissasi.”

Ja kyllä, tämän kerroin hänelle viestitse, koska hän ei halunnut nähdä minua. Pyysin, pyysin jo eilen, mutta hän sanoi suoraan, ettei halua nähdä naamaani.

Vika oli molemmissa ja ei kummassakaan, ei vain ymmärretty toisiamme. Nyt vain sattuu. Miksi aikuisenakin osa suhteista pitää olla näin hankalia?