Te juuri tai lähiaikoina puolisonne jättäneet. Kertokaa mitkä ovat tuntemukset exää kohtaan?Pidättekö yhteyttä?Kaipaatteko vai maistuuko elämä nyt paremmin?T.Utelias jätetty sydänsuruisena
Kysymys juuri jättäneille
jätetty
51609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei jätetty!
Ensinnäkin jaksamista! Itse olen se osapuoli, joka jätti toisen. Tilanne oli pidempään jo hankala ja toinen osapuoli oli yhtä lailla tietoinen asiasta. Minä jouduin tekemään lopulta päätöksen ensisijaisesti itseni vuoksi, mutta myös exäni puolesta. Näin siis itse uskon ja toivon, hänellä on mahdollisuus uuteen suhteeseen ja todella suureen rakkauteen. Ainoa ero suhtautumisessa suhteeseemme oli se, että toinen näki vielä toivoa, minä en.
Jättäminen ja toisen satuttaminen tekee pahaa, todella pahaa. Mielelläni olisin ottanut kaikki ne tunteet itselleni, mutta sepä ei onnistu. Itse olin varsinaisen eropäätöksen jälkeen todella coolina ja yritin pitää itseni kasassa, kun toinen taas antoi palaa. Siis antoi kaiken tulla ulos mitä tunsi ja enemmänkin. Tarkoitus oli myös loukata minua, koska olin loukannut häntä niin suuresti.
Nyt sitten, kun asumme jo erillämme, on hetkittäin todella paha olo ja lievää masennuksen poikasta. Välillä menee ihan ok. Mutta tunteet ovat pääasiassa sekavat. Nyt olen voinut jo paremmin kertoa näistä myös entiselle. Välitän älyttömästi hänestä edelleen, haluan hänelle kaikkea parasta ja haluaisin olla hänen tukenaan. Toisin sanoen toivon ystävyyden säilyvän välillämme. Ajatus, että menettäisin hänet kokonaan on hirveä. Mutta sekin voi olla edessä. Ymmärrän, että jätetyn ei ole niin helppo suhtautua ystävyyteen vakavan ja intohimoisen suhteen jälkeen.
Joskus mielessä käy, että ehkäpä jonain päivänä voimme vielä olla yhdessä. Pyrin kyllä äkkiä unohtamaan tällaiset ajatukset, koska siinä on suuri vaara pettää itseään. Meillä oli hyviä hetkiä ja exä oli hieno ihminen, joten minulle ei jäänyt mitään kammoa häntä kohtaan tai halua vältellä häntä, siksipä minun tarina täytyy suhteuttaa tähän tilanteeseen. Jokaisella on oma erotarinansa, myös jättäjillä. En kuitenkaan usko, että yksikään voi pitkän suhteen jälkeen olla kuin mitään ei ikinä olisi ollutkaan.
Jooseppi: "Minä jouduin tekemään lopulta päätöksen ensisijaisesti itseni vuoksi, mutta myös exäni puolesta. Näin siis itse uskon ja toivon, hänellä on mahdollisuus uuteen suhteeseen ja todella suureen rakkauteen."
Juuri noin ajatteli myös puolisoni, josta päästin irti ja annoin mennä jo miltei 20 vuotta sitten. Siinä logiikassa oli vain se mutta, että minä koin antaneeni Jumalalle Jumalan kasvojen edessä lupauksen uskollisuudesta puolisoani kohtaan kuolemaan saakka. Tuota lupausta eivät puolison teot ja päätökset voi tehdä tyhjiksi. Minun piti opetella elämään yksin ensin yksinhuoltajana, myöhemmin sinkkuna ja nyttemmin mummona. Toisaalta olen iloinen, että olen oppinut elämään täyttä elämää yksin. Kaipa juuri siksi suhtaudun vanhenemiseenkin niin tyynesti.
näinhän se menee. Se vie oman aikansa, mutta se ei tule kummallekkaan osapuolelle olemaan aluksi helppoa. Jaksamisia.
Koin pitkään syyllisyyttä siitä, että jätin päihdeongelmaisen ja epävakaan puolisoni. En olisi jaksanut enää siinä rytinässä huolehtia lapsistamme. Ajattelen niin, että ihmisellä on oikeus suojella itseään ja muuttaa pois. En ole kuitenkaan hakenut eron jälkeen uutta suhdetta, sillä kaikesta huolimatta en ole halunnut loukata ex-puolisoani. Erota voi, mutten tiedä, voiko mennä uudelleen naimisiin.
Olen jättänyt mieheni vuosi sitten. Oikeastaan en sanoisi sitä jättämiseksi vaan olin se ratkaisun tekijä...miehestäni ei siihen ollut.
Vuosia tilanne hankala ja henkisesti raastava. Taustalla miehen puhumattomuus ja henkinen väkivalta. mieheni teki useasti lähtöä suhteesta, mutta ei pystynyt siihen. Ammattiapua hän ei suostunut missään nimessä hakemaan!!
Kuukausien päästä erosta ex voi paljon paremmin. Hänen mielialansa on noussut ja puhettakin tulee. Olemme ystäviä ja yhteisen poikamme vanhempia. Suhteemme perustui ystävyyteen ja on sitä edelleen, ilman parisuhdetta. Olessamme vielä yhdessä näin vain syytä ex miehessäni, nyt olen alkanut löytämään myös syitä itsessäni. Aluksi säälin ex miestäni, mutta nyt koen että olen antanut hänelle uuden mahdollisuuden elämään.
Muutamia päiviä kuukaudessa minulle tulee edelleenkin "mustia päiviä" jolloin mietin mennyttä aikaa. Päivä päivältä varmistun kuitenkin siitä, että ratkaisuni oli oikea.
Kysymykseesi maistuuko elämä nyt paremmin? KYLLÄ!
P.s Ainoastaan jätetyllä ei ole karmea olo, jättäjä tietää/tuntee että ratkaisu on VAIN hänen.