Vikani on pahat ajatukset ja ääneen ajattelu, tyyliin: hitto taas ne tulee ilmoittamatta. voi kele, aina ne tulee just kun ollaan kahvilla. en kestä serkkuja jotka röhnöttävät olohuoneessamme ja nostavat jalat pöydälle. enkä kestä puolison aikuisen lapsen tuloa, se arvostelee, se tarvitsee seuraneitiä koko illaksi ja sitten se nukkuu 12:een aamulla.
Sanoin tänään taas ääneen tuon mitä ajattelen lapsen tulosta kylään---siis aikuisen. Mies valehteli taas mustan keltaiseksi, ensin ei ollut tiedossa mitään yöpymisiä ja sitten yllättäen taas olikin. Mutta minulle syötetään asiat tavu kerrallaan, että ei päästä sanomaan että ei olla kerrottu, mutta kun ei kerrota koko totuutta.
Ymmärrän miksi mieheni ei uskalla sanoa minulle sitä heti, välittömästi: tyttäreni tulee meille ensi viikonlopuksi kylään ja huom! yöksi kylään.
Minä keuhkoan ensin pari viikkoa etukäteen ja sitten paaruan vielä pari viikkoa jälkikäteen.
Mutta kun minä en kestä sitä naista, aikuista naista! Arvostelee kotiamme, utelee mitä mikäkin hylly ja hella on maksanut, vaatii tekemään kanaa, ja sitten syö rohmuaa talon kaikki suklaat ja piparit. Että sellaista vegaanisuutta ja kasvisruokailua.
Mieheni on kyllä ihana ja kohtelias minun sukulaisilleni, mutta mieheni onkin ihana ja kohtelias ihan kaikille.
Mutta mitä teen itselleni, miten saan itseni hillittyä etten sano ääneen mitä ajattelen ukon sukulaisista, sen lapsista. Miten saan korvani lukittua typeriltä jutuilta ja päättymättömiltä kysymysvirroilta. Miten pystyn hyväksymään esimerkiksi mieheni tyttären. Tiedän että on pakko, mutta eikö elämä ole liian lyhyt teeskentelyyn ja siihen että viettää kaunista kevätviikonloppua ihmisen seurassa josta ei pidä yhtään.
Sanoin tänään taas ääneen tuon mitä ajattelen lapsen tulosta kylään---siis aikuisen. Mies valehteli taas mustan keltaiseksi, ensin ei ollut tiedossa mitään yöpymisiä ja sitten yllättäen taas olikin. Mutta minulle syötetään asiat tavu kerrallaan, että ei päästä sanomaan että ei olla kerrottu, mutta kun ei kerrota koko totuutta.
Ymmärrän miksi mieheni ei uskalla sanoa minulle sitä heti, välittömästi: tyttäreni tulee meille ensi viikonlopuksi kylään ja huom! yöksi kylään.
Minä keuhkoan ensin pari viikkoa etukäteen ja sitten paaruan vielä pari viikkoa jälkikäteen.
Mutta kun minä en kestä sitä naista, aikuista naista! Arvostelee kotiamme, utelee mitä mikäkin hylly ja hella on maksanut, vaatii tekemään kanaa, ja sitten syö rohmuaa talon kaikki suklaat ja piparit. Että sellaista vegaanisuutta ja kasvisruokailua.
Mieheni on kyllä ihana ja kohtelias minun sukulaisilleni, mutta mieheni onkin ihana ja kohtelias ihan kaikille.
Mutta mitä teen itselleni, miten saan itseni hillittyä etten sano ääneen mitä ajattelen ukon sukulaisista, sen lapsista. Miten saan korvani lukittua typeriltä jutuilta ja päättymättömiltä kysymysvirroilta. Miten pystyn hyväksymään esimerkiksi mieheni tyttären. Tiedän että on pakko, mutta eikö elämä ole liian lyhyt teeskentelyyn ja siihen että viettää kaunista kevätviikonloppua ihmisen seurassa josta ei pidä yhtään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei sinun tarvitse itseäsi muuttaa, kun toisten käytös on kamala. Ole sellainen kuin olet. Jos suuttuvat, niin mitä siitä sitten? Anna suuttua ihan rauhassa. Ehkä vähentävät käyntejään sitten.
Jos sun oma tytär tulisi vknlopuksi, olisit innoissasi odottamassa ja laittaisit kaikki karkit esille - omalle rakkaalle lapsille. Mitä siitä jos hän olisikin aikuinen? Mutta miehen tytär on ihan eri juttu!
Mies ei uskalla edes sanoa, että tytär tulee yökylään (ja siinä, usko tai älä ei ole mitään omituista!). Se ei pysty odottamaan sitä iloisena kanssasi vaan jos se haluaisi olla rehellinen, sen pitäis kestää sun turhautumisen ennen sitä - ja sen jälkeen! No huhuh.
Näyttää siltä, että miehen tytär haluaa olla sulle ystävällinen. Asioista voi puhua ilman ilkeilyä, siis puhua ei todeta että "oletpas tyhmä" - ja sinä itse vaikutat turhaan ilkeältä (tai kenties mustasukkaiselta?) tyypiltä sun viestin perusteella.
Miten kestät tämän? Jos ajattelet, että miehelle tytär on yhtä rakas kuin sinäkin. Jos ystävällisyys on sulle teeskentelyä, näytä kaikille oikea luontesi (sitä en kuitenkään suosittele).
Itselläni on kohtuullinen lukihäiriö, kirjaimet menee sekaisin jne. Mutta ehkä nimimerkillä "toinen miniä" on ihan erityislaatuinen lukihäiriö.
Mistä sinä nappasit sen, että tytär haluaa olla minulle ystävällinen?
Ja kun muuta ei vastaukseksi keksitä, keksitään mustasukkaisuus. Onko se mustasukkaisuutta, jos toivoo että kotiamme kunnioitetaan ja arvostetaan. Vai onko sinulla tapana nostaa jalat pöydälle kun menet kyläilemään? ja onko sinulla tapana osoittaa lempipaikka missä syödään: "ei syödä siellä keittiössä, kun se on niin ankee"--sanoi mieheni tytär.
Että tässä muutama pointti käyttäytymisestä.
Näyttää että sekoitat minun alkuperäisen kirjoituksen ja siihen ensimmäisenä vastanneen kirjoituksen keskenään.
Vai kirjoitinko jossakin, että puhun ilkeästi/kommentoin ilkeästi. Ehkä alan puhua totuudenmukaisesti tyyliin: älä ota enää yhdeksättä suklaakonvehtia, paisut entisestään tai meillä syödään missä me tahdotaan, ei siellä missä vieraat tahtovat jaa sitten päälle päätteeksi ennen kuin esim. tytär lähtee kotiinsa voisi antaa lomakkeen jossa on lueteltu elektroniikka vehkeet ja ruksi niiden kohdassa joita meillä on ja KYLLÄ! kattolamput on ihan meidän ikiomat (totta! sitäkin se tytär keksi kysyä)...hmmm se taitaa kartoittaa mahd. tulevaaa perintöä tai sitten äiti on käskenyt sen kysellä kaikkea mitä liittyy omistamiseen.
hohhoijaa, olis vaan pitänyt arvata että tänne tulee tällaiset "toiset miniät" (ettei vaan ole ex-miniä heh,heh) urpoilemaan mustasukkaisuuksineen, kyllä isin lapsia pitää saada tavata vaikka miten paksua sontaa puhuisivat ja päällänsä keskellä ankeeta keittiötä söisivät. Puolustakaa puolustakaa kaikkia eronneiden vanhempien lapsia....kyllä minä kuuntelen vaan en jaksa lukea.
Ymmärrän, että haluat myötätuntoa, mutta jos et kestä toista mielipidetta, ei kannata kirjoittaa nettiin.
Kirjoitit, että miehen tytär on turhaan utelias, arvostelee ja syö kaikki karkit. Minusta se ei riitä sodan aiheeksi.
Nyt kun kerroit asiasta enemmään ymmärrän paremmin miksi et tykkää miehen tytären kommenteista. Kirjoitit myös "alan puhua totuudenmukaisesti tyyliin: älä ota enää yhdeksättä suklaakonvehtia, paisut entisestään tai meillä syödään missä me tahdotaan, ei siellä missä vieraat tahtovat jaa sitten päälle päätteeksi ennen kuin esim." Tämän perusteella itsekin annat itseltäsi ilkeän vaikutelman.
Sinun ikäisenä pitää varmaan jo ymmärtää mitä on rakentavaa ja mitä ei?
>tai sitten äiti on käskenyt sen kysellä kaikkea >mitä liittyy omistamiseen.
- Kuvittelet, että hänen äitiä kiinostaa niin paljon sun elämää? Se saattaa olla ihan sun oma mielikuvitusta.
- Se, että kirjoitat jotain tälläistä ja se ettei mies uskalla "tunnustaa" sulle, että sen tytär tulee käymään viittaa nimenömään vainoharhaisen mustasukkaisuuteen.
>hohhoijaa, olis vaan pitänyt arvata että tänne >tulee tällaiset "toiset miniät" (ettei vaan ole >ex-miniä heh,heh) urpoilemaan >mustasukkaisuuksineen
- Tällä palstalla kirjoittaa eräs "miniä" siksi päätin ottaa tämän nimimerkin. Toivot, että aiheuttaisit mulle tällä pahan olon? Turhan. Yritän vain auttaa.
Jos et voi olla asiallinen ja menet henkilökohtaisuuksiin, miten pärjäät oikeassa elämässä?
- Näyttää siltä, että vihaat miehen tytärtä sen sijaan, että yrittäisit ratkaista ongelman niinkuin aikuisen ihmisen pitää: puhumalla siitä miehen ja tämän tytären kanssa, ei ilkeilemällä.
Joko käyttäydyt kuin aikuinen ja yrität tehdä jotain rakentavaa tai sitten käyt sotaa loppuelämäsi, oma valintas.
Oletko ajatellut ammatin vaihtoa? tai kenties oletkin jo jonkin alan "taudinmääritys"-expertti kun määrittelit käytökseni/minut vainoharhaisen mustasukkaiseksi.
Mistä suosta teitä tuollaisia sikiää.
Mistä onkalosta vyöryy tuollaisia saivartelijoita, jotka vain nähdessäänkin sanan isä ja isäntytär tai kolmannen sanan uusioperhe, ovat heti määrittelemässä mustasukkaisuuden määrää ja laatua.
Mistä löytyy aina meedioita kuten sinä, joka tunnut tietäväsi 2 kirjeeni perusteella, että mieheni tyttären äiti ei olisi meidän elämästä kiinnostunut?
Kyllä minä osaan käyttäytyä kuin aikuinen, silloinkin kun en koe saavani aikuismaista kohtelua.
Ja toinen meediomainen kysymys, mistäs tiedät etten itse ole mieheni tyttären ikäinen? (kirjoitit:sinun ikäisenä varmaan pitää ymmärtää mikä on rakentavaa ja mikä ei)
Sinun olettamuksiin perustuva kirjeesi ja taudinmäärittelysi ei ainakaan vaikuta kovin rakentavalta.
Lukiessani tätä tuli mieleen eräs seurustelukokemukseni teini-ikäisen tytön yksinhuoltajaisän kanssa. Tyttö oli isän silmäterä ja isille kaikki kaikessa. Ex-vaimoa sitten yhdessä haukkuivatkin milloin mistäkin. Mies mielellään myös toimi kuskina tyttärelle ja hänen tyttökavereilleen, varmaan mairitteli äijän itsetuntoa. Kyllästyin olemaan aina se vähemmän tärkeä osapuoli. Tyttö kun soitti isille, niin tämä lähti kuin napista painamalla tyttärensä asioita hoitamaan. Joskus aloin jopa puolustaa ex-vaimoa, kun minusta oli outoa että mitä ihmettä varten häntä niin kovasti haukuttiin. Tätä nykyä karttelen yksinhuoltajaisiä, joille "lapsi on kaikki kaikessa". Toki lapsi on tärkeä, mutta ei sitten äitiä saa haukkua koko ajan, koska lapsi on myös äidin lapsi. Ja mielestäni aikuisten asiat on ensin ja sitten vasta lapsen. Ei lapsi ole perheessä se joka määrää. Ja kommenttini nimimerkille: tottakai olet tympääntynyt moiseen käytökseen. Miehesi pitäisi ottaa huomioon myös sinun ajatuksesi asiasta. Oletteko pystyneet keskustelemaan rauhallisesti aiheesta niin että molemmat olisi saaneet sanoa kantansa? Olisi aiheellista tehdä niin. Tyttären pitäisi käyttäytyä asiallisesti jos aikoo vierailla kodissanne ja tämä olisi hänen isänsä asia hänelle kertoa.
Kyllä minusta tuo alkuperäinen kirjoittaja on ihan normaali eikä mikään vainoharhaisen mustasukkainen ihminen. Miksi hänen pitäisi kävellä omassa kodissaan kuin munankuorilla kun joku teini nirppanokka käy kylässä, tai jotkut serkut jotka möhlii panemalla jalat pöydälle. Ei sillä lailla saa käyttäytyä toisen kodissa. Ei mikään ihme että alkup. kirjoittaa kiukustuneena tänne ainakaan jos mies ei oikein tahdo asiaa tajuta.
eli vaikka miehesi tytär on kuitenkin perheen jäsen, on hän vieras kodissanne, koska ei asu siellä. Monimutkaista, mutta jokatapauksessa kotonanne eletään teidän säännöillänne, ei muiden. Eli muut ottavat teidät huomioon tullessanne kotiinne, myös tämä tytär. Mitäs jos istuisitte yhdessä pöydän ääreen ja kävisitte läpi teidän kotinne säännöt, mitä miehesi tuumaisi siitä? Olen huomannut tämän ilmiön myös omassa kodissani inhottavasti: koska minulla on neljä koiraa, kuvittelevat vieraat, että meille voi tulla kengät jalassa sisään. Tai tuoda oman koiran kysymättä. Voi prkl, tämän vuoksi meillä onkin valkoinen matto heti eteisen jälkeen...Törkeää, ja tämän vuoksi olenkin alkanut sanoa oman mielipiteeni asiaan. Mies hyssyttelee, mutta ei hän siivoa joka päivä. Eli ei odoteta toisten kotien menevän omilla säännöillä ja kunnioitetaan toisten koteja, aina.
Juu, ollaan yritetty rauhallisesti keskustella, mutta tahtoo valitettavasti mennä huudoksi ja minun syyksi. Kuulemma hän (mieheni) tietää paremmin millainen hänen tyttärensä on. Luulen että hänellä on aika subjektiivinen käsitys, niinkuin vanhemmilla lapsistaan aina on.
Ilman muuta lapsiaan pitää puolustaa ja lapsista haluaa nähdä (vain) ne hyvät puolet.
En jaksa enää kestää syyttelyä siitä, että minä olen tässä se syntipukki, että minä en siedä hänen sukulaisiaan ja haukun heitä ja arvostelen heitä. Uskoin tähän asti, että puoliso on se, jolle voi kertoa mielipiteensä. Tästä lähtien puhun ennemminkin itsekseni sitten vaikka eri huoneessa tai kirjoitan tänne, kuin että uskoudun miehelleni, siitä että kerron hänelle mitä mieltä olen esimerkiksi hänen tyttärensä käytöksestä. Eli rakentavaa keskustelua ei synny. Näyttää siltä että on vaan kestettävä. Se mitä ehdotit, että isä huomauttaisi tyttärelleen käyttäytymisestä, niin, ei tämä isäpappa-valitettavasti.
Kiitos tukemisesta.
joihin et halua vastata: miksi haluat tietää, tai miksi kysyt.
Luultavasti asiattomat kysymykset vähenevät dramaattisesti.
Oletko sanonut suoraan tälle tytölle, miten haluat että teillä eletään? Turha asiaa on miehelle selittää, ja kuvitella että hän neuvoo tytärtä. Älä ala riitelemään, mutta sano päättäväisesti, että nyt me syömme keittiössä, ja me syömme tänään kyljyksiä eikä kanaa, ja me menemme nukkumaan kellä kymmeneltä eikä puoleltaöin. Pehmennä kuitenkin tilannetta laittamalla esim uuden pöytäliinan keittiöön, ettei olsi niin "ankeeta" ja laita kyljysten kanssa jotain lisuketta josta tyttö pitää. Ja niin edelleen. Jos hän silti käyttäytyy röyhkeästi, sinun on sanottava ettet pidä siitä että hän tulee teille ja luo omat säännöt teidän perhe-elämälle. Miehen on oltava sinun puolellasi tässä asiassa. Mutta onko niin että hänestä ei saa tukea, sanoit että hän on kiltti kaikille, eli hyväksyy mitä vaan ja väistelee hankalia tilanteita? Jos taas jotkut serkut tai kaukaisemmat sukulaiset eivät osaa käyttäytyä, ne kannattaa heittää heti ulos, miksi niitä sietäisit?
Tuo osui, siis että tukea en saa.
Ihana mies, pehmo mies, mutta pehmoiltakin voisi joissain tilanteessa vaatia jämäkkyyttä, puolen valitsemista. Mutta kuten kirjoitin, vanhemmat ovat aina puolueellisia, vaikka oma muksu olisi murhamies on se silti oma lapsi ja tässä nyt on vaan kyse tytön erilaisesta tyylistä elää ja olla. Hän tahtoo mieltää "isin" kodin vain isin kodiksi---ei näe että ovessa on myös minunkin nimi. Mutta, mutta--oisko tässä isäpapalla jotain huonoa omaatuntoa jolloin antaa tyttärensä pompotella meitä aikataulujensa ja päättömien kysymysten tulvalla. Ja pompotella meitä tyyliin: AJATTELIN TULLA SINNE SINUN LUOKSE YÖKSI. Ei tullut mieleen että voisi kysyä, että sopiiko että tulen tai että käykö teille. Ehkä nuo tuollaiset "perivät maan", jotka ottavat oikeutensa omaan käteen, oikeutensa päättää toisten viikonlopuista.
Ette arvaa miten puristaa jo nyt-maanantaina, pelkkä tietoisuus että se tytär hinaa itsensä tänne. Näen kauhuskenaarioita siitä, että istumme lauantai-iltaa ja hän kyselee ja me vastaamme kaikkeen "olennaiseen" kuten minkälainen lämmitys teillä siellä mökillä on.
Perkeetti se on varmaan seuraavaksi sinne änkeemässä (=vanhempieni mökki). Eikö 24 vuotiaan pitäisi kyhnöttää kundikaverinsa sylissä ja käydä lauantai-iltaisin bailaamassa kavereidensa kanssa tai viettää omaa perhe-elämää lapsineen ja ukkoineen, eikä tulla meitä tenttaamaan. Isä ja tytär saavat puolestani tavata joka ikinen viikko, mutta en siedä kenenkään puolelta röyhkeyttä.
Mutta yritetään,kokeillaan lisukkeet ja konvehdit ja katsotaan toimiiko. Eihän tämä ole kuin tämä viikonloppu, vähään aikaan.
Minä luulin että kyseessä oli joku teini-ikäinen.
Tuohan alkaa jo vaikuttaa sairaalta, että 24-vuotias käyttäytyy tuolla tavoin.
Pistä nyt ajoissa hanttiin ettei tilanne pääse vallan karkaamaan käsistä!
Näyttääpä siltä, että puolisosi tytär on tietoisesti halunnut kostaa jotain ja tehdä isän perhe-elämän epämukavaksi. Ja onnistunut!
Nyt lopeta itsesi syyllistäminen kokonaan. Suuttuminen tyttären passiivisen vihamielisesta ja röyhkeästä käytöksestä on aiheellinen. Tyttö haluaakin, että näytät sekopäiseltä suuttuessasi ja syyllistyessäsi. Olet tehnyt niin kuin tytär toivoo.
Tee huoneentaulu ennenkaikkea itsellesi, että osaat pysyä sanojesi takana, minkälaista käytöstä hyväksyt kotonasi.
Tämä pehmomies pelkää tytärtään, eli joudut myös puolustamaan miestäsi. Miehenkin käytöksen takana ovat syyllisyydentunnot, hän haluaa olla hyvä isä. Hyvä isä ei kuitenkaan salli tällaista.
Hänellä ei ole isälle kuuluvaa auktoriteettia tyttäreensä nähden.
Olen vanha ihminen, maailmaa nähnyt, ja sen perusteella sanoisin, että rakastavin teko tyttärelle olisi laittaa kunnon selkokieliset rajat. Jos niitä ei noudateta, kyseinen neito voi poistua paikalta niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Hän on täysi-ikäinen ja häneltä voi odottaa sen mukaista käytöstä. Äläkä sinä syyllisty siitä, ettet rakasta tyttöä. Ei hänen käytöksensä ole voinut herättää sinussa hyviä tunteita häntä kohtaan.
Niin että älä syyllistä itseäsi jos ei miellytä moinen käyttäytyminen. On ihan luonnollista, ettei tuollaisesta tykkää. Ala määrätietoisesti ja lujasti, rauhallisesti ja varmasti ajamaan KOKO PERHEEN ETUA, että kaikki käyttäytyisivät toisiaan kohtaan ihmismäisesti. Mitä jos ostaisit tälle neitoselle käytösoppaan lahjaksi? Ja jos ei mikään auta, niin älä jää kärsimään huonosta käyttäytymisestä, vaan nosta kytkintä ja anna herrasväen luututa omat paskansa!
Roosamuori ja muut, kiitos, kokeilen neuvojanne.
Nyt minullekin valkeni vähän tämän tyttären käyttäytymisen perimmäiset syyt. Hän kokee, että kun häneltä vietiin ehjä perhe, hän voi ja uskaltaa pyytää meiltä mitä vaan ja sanoa meille mitä vaan, koska olettaa meidän olevan yhä kiitollisuuden velassa/noloja/yms. eron johdosta.
Erosta on jo aikaa.
Jännää huomata että kyseisessä suvussa, esim. tämän tyttären täti on aivan samanlainen. Eli jos luulee meidän olevan noloja jostain asiasta, keksii heti pyytää meiltä palveluksia.
Vielä yksi esimerkki kys.tapauksesta. Pyysin tytärtä ja hänen senhetkistä kundikaveria isänsä synttäripäiville, vars. päivien seuraavana päivänä, kun eivät heti päässeet. Tyttären kommentti oli: Kundikaverilleni kyllä tähteet maistuu, minä en ole niihin tottunut.
Mutta se siitä nirppiksestä. Kehittelen coctailin neuvoistanne ja sheikkailen sitä alkuviikon, kerron miten kävi.
Ihanaa kevätflunssani taitaa pelastaa minut ensi viikonlopulta, mutta pelastaako se loppu elämältä.
Miksi sinun edes tarvitsisi kokata tytölle, kokatkoon isänsä ja hyysätköön, jos haluaa hyysätä. Lähde viikonlopuksi vaikka kylpylään!