Miksi vain hyvin harvoin tapaa ihmisen josta oikeasti tykkää

Varmaan vaikuttaa, esim. keskimääräistä huomattavasti kauniimman on vaikea löytää ulkoisesti oman tasoistaan kumppania, jos suurin osa ihmisistä on tavallisen näköisiä, ja on kuitenkin luonnollista haluta fyysisesti omantasoinensa kumppani. Sama pätee esim. jos olet selvästi keskimääräistä älykkäämpi, ja suurin osa ihmisistä on keskitasoa. Haluat kumppanin joka on älyllisesti omaa tasoasi, mutta kuinka paljon vaikeampaa sellaista on löytää kuin älyltään keskitasoisen, jonka kanssa samaa tasoa on suurin osa ihmisistä? Vielä vaikeammaksi menee, jos olet sekä poikkeuksellisen kaunis, älykäs, tai poikkeat näiden lisäksi massasta vielä jollain muullakin tavoin, etkä koe siksi yhteyttä suurimpaan osaan ihmisistä.

Voisko olla, kun se on niin. En minä ainakaan halua lähelleni ketä hyvänsä ja kun ikää tullut, olen vielä kriittisempi. Tosin kiinnitän huomiota aivan eri asioihin, kuin nuorempi minä. Ulkonäkö ei ole ykkösjuttu, mutta täytyy tietysti herättää kiinnostusta ulkoisesti, jotta lähtee tutustumaan. Eli jotain merkitystä silläkin. Eniten niin, että on siisti ja hyväntuoksuinen ja on sitä persoonallisesti viehättävää näköä. Oikeastaan nyt kun funtsin, oli nuorena jo vähän poikkeuksellinen maku ulkonäönkin suhteen kai. Taisi olla yksi ainoa viimeisen päälle treenattu adonis ja hänessäkin rosoisuutta. Anteeksi nyt jäin kiinni, aihepiirihän olikin ihannenainen...

Pitihän se arvata, että joku tulee heti tulkitsemaan sen noin.

Mun kohalla toi ei ainakaan pidä paikkaansa. En vaadi toiselta mitään täydellisyyttä. En ulkosesti, enkä muutenkaan. En mä silti myöskään ihastu ihmisiin esim. ulkosten ominaisuuksien takia. Toki voin huomata vaikka, et miehellä on aivan ihanat silmät, mutta en mä vielä niihin ihastu Mun täytyy päästä selkeesti enemmän sinne sen toisen "pään sisään". Jutella enemmän, viettää aikaa se ihmisen kanssa, nähdä miten se ihminen käyttäytyy muiden ihmisten kanssa jne. Sellanen nopee äly, pikanen ja osuva reagointi erilaisiin tapahtuviin asioihin. Se on musta ihan älyttömän viehättävää. En törmää sellasiin ihmisiin kovin usein.

Jaa, pitäiskö mielestäsi vain ottaa sellainen jota kohtaan ei tunne mitään? Olisiko oikein sitä toistakaan kohtaan? Kyllä parisuhteessa molemmat osapuolet ansaitsevat kumppanin, joka ihan aidosti rakastaa eikä vain yritä nähdä toista positiivisessa valossa.