Julkisuudessa esillä olleet avioerot johtavat pohtimaan, erotaanko liian helposti. Kirkon perheasiain johtaja Martti Esko vastaa kysymykseen myöntävästi. Hän kertoo kolmasosan eronneista katuvan myöhemmin eroaan. "Löytyy keinoja muuttaa aviosuhteen arkipäivää", hän muistuttaa.
Tilastokeskuksen mukaan avioliitoista purkautuu 27,6 %. Määrä on viimeisen viiden vuoden aikana kokonaisuudessaan hieman vähentynyt. Kaikista aviopareista 85 prosenttia on sellaisia, joissa kumpikin puoliso on ensimmäisessä avioliitossaan, joten voidaan sanoa perinteisen perhemallin olevan vielä vallitseva Suomessa. "Huolestuttavaa sensijaan on, että muutaman vuoden aviossa olleiden erot ovat lisääntyneet. Parisuhde ja vanhemmuus näyttävät jäävän alakynteen uran edessä", Esko tulkitsee.
Avioerojen taustalla on usein työelämän vaatimus perheen ja työn yhteensovittamisesta. Tehtävien vaativuus on niin suuri, että parisuhde joutuu laiminlyödyksi. Noin 20-30 vuoden avioliittovuoden kuluttua seuraa usein kehityksellinen kriisi, johon vaikuttaa myös oma ikääntyminen. Esko painottaa, että ero ei ole tässä tapauksessa oikea ratkaisu.
"Kannattaa ottaa järki käteen: Onko avioero ainoa vaihtoehto? Konsultoiva keskustelu auttaa monesti. Maassamme on paljon alan asiantuntijoita. Ihmisen sisäisessä maailmassa avioero on aina traumatisoiva kriisi, vaikka ulos näytettäisiin oireetonta kuvaa."
Työelämän paineiden lisäksi yleinen syy eroon on onnen ja rakkauden tavoitteleminen. Hyvä puoli asiassa on, ettei ole pakko pysyä avioliitossa, jossa on ylivoimaisia vaikeuksia. Huonoa on, että oman onnen tavoittelu saattaa astua kodin arjen ja lasten yläpuolelle.
"Keski-ikäiset haikailevat usein romanttisen rakkauden ohessa omaa nuoruuttaan. Lasten asema sumenee tällaisissa haaveissa. Olisi hyvä muistaa, että elämän kelloa ei voi kääntää taaksepäin eikä missään ihmissuhteessa jatkuva onnentila ole mahdollinen."
Esko haluaisi jokaisen eroa harkitsevan vanhemman muistavan, ettei parisuhde ei ole kahden kauppa, vaan siihen kuuluvat lapset. Alle neljävuotiaat sekä murrosikäiset lapset kärsivät erosta eniten. Norjassa on säädetty pakollinen sovittelu kaikille eroa suunnitteleville lapsiperheille. Entinen pakollinen avioerosovittelu Suomessa ei ollut pelkästään huono asia, ainakaan lapsiperheiden kannalta.
"Kirkko haluaa tukea kriisissä olevia muistuttamalla, että on muitakin teitä kuin eron tie. Keskusteluapua on tarjolla", Martti Esko painottaa. (KT 7.4.2005 lp)
Tilastokeskuksen mukaan avioliitoista purkautuu 27,6 %. Määrä on viimeisen viiden vuoden aikana kokonaisuudessaan hieman vähentynyt. Kaikista aviopareista 85 prosenttia on sellaisia, joissa kumpikin puoliso on ensimmäisessä avioliitossaan, joten voidaan sanoa perinteisen perhemallin olevan vielä vallitseva Suomessa. "Huolestuttavaa sensijaan on, että muutaman vuoden aviossa olleiden erot ovat lisääntyneet. Parisuhde ja vanhemmuus näyttävät jäävän alakynteen uran edessä", Esko tulkitsee.
Avioerojen taustalla on usein työelämän vaatimus perheen ja työn yhteensovittamisesta. Tehtävien vaativuus on niin suuri, että parisuhde joutuu laiminlyödyksi. Noin 20-30 vuoden avioliittovuoden kuluttua seuraa usein kehityksellinen kriisi, johon vaikuttaa myös oma ikääntyminen. Esko painottaa, että ero ei ole tässä tapauksessa oikea ratkaisu.
"Kannattaa ottaa järki käteen: Onko avioero ainoa vaihtoehto? Konsultoiva keskustelu auttaa monesti. Maassamme on paljon alan asiantuntijoita. Ihmisen sisäisessä maailmassa avioero on aina traumatisoiva kriisi, vaikka ulos näytettäisiin oireetonta kuvaa."
Työelämän paineiden lisäksi yleinen syy eroon on onnen ja rakkauden tavoitteleminen. Hyvä puoli asiassa on, ettei ole pakko pysyä avioliitossa, jossa on ylivoimaisia vaikeuksia. Huonoa on, että oman onnen tavoittelu saattaa astua kodin arjen ja lasten yläpuolelle.
"Keski-ikäiset haikailevat usein romanttisen rakkauden ohessa omaa nuoruuttaan. Lasten asema sumenee tällaisissa haaveissa. Olisi hyvä muistaa, että elämän kelloa ei voi kääntää taaksepäin eikä missään ihmissuhteessa jatkuva onnentila ole mahdollinen."
Esko haluaisi jokaisen eroa harkitsevan vanhemman muistavan, ettei parisuhde ei ole kahden kauppa, vaan siihen kuuluvat lapset. Alle neljävuotiaat sekä murrosikäiset lapset kärsivät erosta eniten. Norjassa on säädetty pakollinen sovittelu kaikille eroa suunnitteleville lapsiperheille. Entinen pakollinen avioerosovittelu Suomessa ei ollut pelkästään huono asia, ainakaan lapsiperheiden kannalta.
"Kirkko haluaa tukea kriisissä olevia muistuttamalla, että on muitakin teitä kuin eron tie. Keskusteluapua on tarjolla", Martti Esko painottaa. (KT 7.4.2005 lp)
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Esko haluaisi jokaisen eroa harkitsevan vanhemman muistavan, ettei parisuhde ei ole kahden kauppa, vaan siihen kuuluvat lapset. Alle neljävuotiaat sekä murrosikäiset lapset kärsivät erosta eniten"
Kukas kärsii sitten kun puolisolla on suhteita/alkoholiongelmia/väkivaltaisuutta. Eikös vanhempien tehtävä ole kasvattaa lapsiaan oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen? Lapsilla pitää olla turvallisuudentunne kotona, lapsi ei saa pelätä alkoholiongelmaista/väkivaltaista vanhempaansa. Toisen vanhemman tehtävä on silloin suojella lapsiaan ja poistaa turvattomuuden tunne!
Näen punaista joka kerta kun vedotaan avioeroissa lapsiin, kuinka lapset kärsivät. Kuinka paljon lapsi voi kärsiä juuri edellä mainituista asioista??
alkoholi ja väkivalta ole kuitenkin aika harvoin erin syynä`?(väittäisin,että alle kolmasosassa erotapauksissa)
Hienoa puhetta alkup.kirjoittajalta.
Me eronneet(minä mukaan lukien)kaunistelemme vaan asioita,ettei muka ero olisi lapsille elämän suurimpia tragedioita,mikä jatkuu koko elämän.
Onhan tietysti tapauksia,missä ero voi olla lapselle myös hyväksi,mutta hyvin harvoin näin on.
Itse pystyn tunnistamaan lähes poikkeuksetta murrosikäisen,joka on eronneesta perheestä heti ensivaikutelmalla.Tästä on kokemusta useiden vuosien varrelta junioriurheilun parissa touhunneena.Lähes järjestään he ovat arempia,hiljaisempia,jotenkin eksyksissä olevan tuntuisia,usein myös hyvin sopeutuvaisia.Kun on ollut pakko sopeutua.On tullut "uusia "isiä,äitejä,ravaamista paikasta toiseen.
Aivan oikein sanottu,että avioliittoon kuuluu myös lapset ja heitä pitäisi myös kuunnella erotapauksissa.
Vittu mitä paskan jauhamista.
Tietenkin on tilanteita, että avioero on ainoa mahdollinen vaihtoehto.. Mutta omalla kohdallani pisti ajattelemaan...
"Keski-ikäiset haikailevat usein romanttisen rakkauden ohessa omaa nuoruuttaan. Lasten asema sumenee tällaisissa haaveissa. Olisi hyvä muistaa, että elämän kelloa ei voi kääntää taaksepäin eikä missään ihmissuhteessa jatkuva onnentila ole mahdollinen."
Tämä on niin totta. Minäkin haikailen sitä onnen ja rakastumisen tunnetta, joka suhteesta on puuttunut jo pitkään. Vielä, kun menin ihastumaan joku aika sitten niin oli niin jännä kutkuttava tunne. Sitä aivan nuoreni, hetkeksi.
Minä nyt ihastun joka päivä monta kertaa, ja ne ovat niitä ohi meneviä haikailuja.
Kiitos hyvästä herätyksestä!
itse olen jätetty osapuoli, mikä tietysti vaikuttanee omaan mielipiteeseeni. Koen, että mies lähti liian helposti. Piti lähteä etsimään uutta onnea toisesta naisesta, tosin seurustelemaan alkoi vasta eron jälkeen. Mutta ensin piti päästä vanhasta eroon...
Ero tuli täytenä yllätyksenä minulle, ei suostunut perheterapiaan eikä mihinkään muuhunkaan. Ikäänkuin suhteen pelastuminen olisi ollut maailman kamalin asia.
Jotkut ottivat herneen nokkaan tuosta kirjoituksesta. On toki aivan eri asia erota sitten, kun kaikki konstit on kokeiltu ja mikään ei auta. itse todellakin koen, että tämä kirjoitus oli tarkoitettu niille, jotka etsivät erosta ratkaisua ongelmaan, joka ei sinänsä johdu parisuhteesta vaan jostain muusta, esim. ikäkriisistä tai epärealistisista odotuksista parisuhteelta. Ja näitä tapauksia riittää!!!
täyttä asiaa puhut, se joka toista väittää niin valehtelee, tai sitten ei ole puhtaitaita jauhoja pussissa.
Toivoisinkin että jotka antavat ns. kommenteja asiassa, ottaisivat ensin selvää asioista ennenkuin lähtevät tekemäään itsestään idioottia julkisesti.
Norjan mallihan on yleisessä tiedossa, että siellä pakkosovittelun ansioista avioerot on pienempiä kuin meillä suomessa, täällä on periaate että parempi erota ja jättää ne ongelmat sontakasan alle, kuin että lähdettäisiin niitä oikeita ongelmia käsittelemään ja olllaan niin itsekkäistä erossa että unohdetaan se lapsi sitten täysin.
Jos mulla olisi valta, niin veisin kaikki avioeroa suunnittelevat autiolle saarelle kuukaudeksi ja jos vielä silloin haluaisivat eroa niin erotkoon sitten.
Nykysin ei osata puhua suhteen ongelmista, vaan sitten sanotaan että parempi erota, moni herää siinä vaiheessa ja haluaa puhua ja monesti se puhuminen on sitten pelastanut sen liiton.
Toivoisinkin että ne jotka ottavat asioihin kantaa ja tuomitsevat niin lukisivat ensin tilastoja ja kysyisivät ammatti ihmisen mielipidettä.
Ne jotka eivät kykene asiallisesti keskustelemaan asioista ovat jättäneet sen suhteen eron kriisityön tekemättä.