Haluaisin keskustella aiheesta, joka on järkyttänyt minua suunnattomasti pääsiäisestä lähtien. Olemme mieheni kanssa olleet onnellisesti avioliitossa yli kymmenen vuoden ajan ja meillä on kaksi tytärtä, molemmat nyt kouluiässä. Olen rakastanut miestäni suunnattomasti jo ensitapaamisesta lähtien ja kahden vuoden seurustelun jälkeen päätimme avioitua. Miehelläni ei ennen seurusteluamme ollut vakavampia suhteita, kuten ei minullakaan. Se oli siis rakkautta ensi silmäyksellä ja tiesin löytäneeni sielunkumppanin hänestä.
Miehelläni on suhteellisen epäsäännölliset työajat. Hän matkustelee paljon kotimaassa ja jonkin verran ulkomaillakin. IT-alalla työskentelevänä hänellä on työpäivät venähtäneet useinkin yli kymmentuntisiksi, mutta se ei suuremmin ole häirinnyt perhe-elämäämme, koska lapset on voitu viedä anoppilaan hoitoon joustavasti.
Aloin epäillä, että hänellä on suhde toisen naisen kanssa viime syksynä, kun löysin hänen pukutakkinsa povitaskusta pari käyttämätöntä kondomia. Ne olivat hänellä jääneet sinne huolimattomuuttaan, muuten en ikinä olisi osannut epäillä uskottomuutta. En kuitenkaan ottanut asiaa tuolloin esille, vaikka asia minua vaivasikin pitkään. En kai halunnut nostaa kissaa pöydälle, ja mehän olimme onnellisia.
Noin kuukausi sitten huomasin, että hänellä oli toinen kännykkä. Kysyin häneltä, oliko hän ostanut uuden puhelimen tai saanut sen työpaikaltaan. Hän kertoi sen olevan työpaikalta lainassa, liittyi johonkin hänen projektiinsa.
Kotitietokoneessamme jokaisella perheenjäsenellä on oma käyttäjätunnus. Miehelläni oli paria päivää myöhemmin tuosta kännykkäepisodista jäänyt jotain ohjelmia koneelle auki ja minun piti mennä selaimella etsimään jotain verkosta. Niinpä en sitten sammuttanut mieheni ohjelmia vaan avasin hänen istunnollaan uuden selainikkunan ja aloin kirjoittaa hakemaani osoitetta selaimeen. Tällöin huomasin, että mieheni oli selaimella käynyt eräässä deittipalvelussa. Mielenkiintoni ja epäilykseni heräsivät jälleen ja aloin tutkia, mitä muuta selaimen muistiin oli tallentunut. Huomasin, että hän oli käynyt myös joillain homokuvia sisältävillä sivustoilla. Järkytyin tästä suuresti, mutta en vieläkään avannut suutani kun mieheni tuli illalla kotiin.
Lopullinen varmuus asiasta tuli kun tutkin tätä hänen toista kännykkäänsä ja siellä olleita tekstiviestejä mieheni ollessa lasten kanssa uimahallissa. Paljastui, että suuri joukko tekstiviesteistä oli eräältä toiselta mieheltä, jonka kanssa mieheni oli harrastanut seksiä ilmeisesti jokin aika sitten useammankin kerran. Joukossa oli myös muilta miehiltä tulleita tekstiviestejä, joissa kuvattiin mitä erilaisia asioita he mieheni kanssa haluaisivat sängyssä harrastaa.
Laitoin puhelimen takaisin sinne mistä sen olin löytänytkin ja seuraavana viikonloppuna kun lapset olivat taas anoppilassa hoidossa, kysyin häneltä suoraan, onko hän harrastanut miesten kanssa seksiä. Mieheni säikähti suunnattomasti ja kielsi kaiken vaivautuneena. Sanoin hänelle, että asia oli selvinnyt minulle varmana tietona ja että hänen on turha asiaa minulta kieltää.
Riitahan siitä tuli ja itkin, huusin, raivosin, itkin ja taas itkin kokonaisen päivän. Eniten minua loukkasi se, että luulin tunteneeni mieheni täysin, mutta hän oli salannut minulta jotain suhteemme kannalta näin oleellista. Hän kertoi, että oli harrastanut seksiä vain kahden perheenisän kanssa ja että se oli ollut nk. turvaseksiä. Minulle se oli kuitenkin yhdentekevä tieto. Mieheni oli pettänyt minua.
Nyt olen tilanteessa, josta en tiedä muuta ulospääsyä kuin avioero. Lasten takia tämä on todella huono ratkaisu, mutta onneksi omat vanhempani asuvat lähellä ja pystyvät tukemaan minua lastenhoidossa yms. Mieheni on useaan otteeseen viime päivinä sanonut, ettei voi luonnolleen mitään ja että hän haluaa tutustua tähän puoleen itsessään enemmän. Toisaalta hän haluaisi että avioliittomme kestäisi tämän kriisin.
En osaa edes ajatella tällä hetkellä kirkkaasti kaikkea sitä, mitä tähän halusin alunperin kirjoittaa... Haluaisin tietää minkälaisia ajatuksia teissä tämä herättää ja löytyisikö muita naisia, jotka ovat kenties joutuneet kokemaan saman.
Miehelläni on suhteellisen epäsäännölliset työajat. Hän matkustelee paljon kotimaassa ja jonkin verran ulkomaillakin. IT-alalla työskentelevänä hänellä on työpäivät venähtäneet useinkin yli kymmentuntisiksi, mutta se ei suuremmin ole häirinnyt perhe-elämäämme, koska lapset on voitu viedä anoppilaan hoitoon joustavasti.
Aloin epäillä, että hänellä on suhde toisen naisen kanssa viime syksynä, kun löysin hänen pukutakkinsa povitaskusta pari käyttämätöntä kondomia. Ne olivat hänellä jääneet sinne huolimattomuuttaan, muuten en ikinä olisi osannut epäillä uskottomuutta. En kuitenkaan ottanut asiaa tuolloin esille, vaikka asia minua vaivasikin pitkään. En kai halunnut nostaa kissaa pöydälle, ja mehän olimme onnellisia.
Noin kuukausi sitten huomasin, että hänellä oli toinen kännykkä. Kysyin häneltä, oliko hän ostanut uuden puhelimen tai saanut sen työpaikaltaan. Hän kertoi sen olevan työpaikalta lainassa, liittyi johonkin hänen projektiinsa.
Kotitietokoneessamme jokaisella perheenjäsenellä on oma käyttäjätunnus. Miehelläni oli paria päivää myöhemmin tuosta kännykkäepisodista jäänyt jotain ohjelmia koneelle auki ja minun piti mennä selaimella etsimään jotain verkosta. Niinpä en sitten sammuttanut mieheni ohjelmia vaan avasin hänen istunnollaan uuden selainikkunan ja aloin kirjoittaa hakemaani osoitetta selaimeen. Tällöin huomasin, että mieheni oli selaimella käynyt eräässä deittipalvelussa. Mielenkiintoni ja epäilykseni heräsivät jälleen ja aloin tutkia, mitä muuta selaimen muistiin oli tallentunut. Huomasin, että hän oli käynyt myös joillain homokuvia sisältävillä sivustoilla. Järkytyin tästä suuresti, mutta en vieläkään avannut suutani kun mieheni tuli illalla kotiin.
Lopullinen varmuus asiasta tuli kun tutkin tätä hänen toista kännykkäänsä ja siellä olleita tekstiviestejä mieheni ollessa lasten kanssa uimahallissa. Paljastui, että suuri joukko tekstiviesteistä oli eräältä toiselta mieheltä, jonka kanssa mieheni oli harrastanut seksiä ilmeisesti jokin aika sitten useammankin kerran. Joukossa oli myös muilta miehiltä tulleita tekstiviestejä, joissa kuvattiin mitä erilaisia asioita he mieheni kanssa haluaisivat sängyssä harrastaa.
Laitoin puhelimen takaisin sinne mistä sen olin löytänytkin ja seuraavana viikonloppuna kun lapset olivat taas anoppilassa hoidossa, kysyin häneltä suoraan, onko hän harrastanut miesten kanssa seksiä. Mieheni säikähti suunnattomasti ja kielsi kaiken vaivautuneena. Sanoin hänelle, että asia oli selvinnyt minulle varmana tietona ja että hänen on turha asiaa minulta kieltää.
Riitahan siitä tuli ja itkin, huusin, raivosin, itkin ja taas itkin kokonaisen päivän. Eniten minua loukkasi se, että luulin tunteneeni mieheni täysin, mutta hän oli salannut minulta jotain suhteemme kannalta näin oleellista. Hän kertoi, että oli harrastanut seksiä vain kahden perheenisän kanssa ja että se oli ollut nk. turvaseksiä. Minulle se oli kuitenkin yhdentekevä tieto. Mieheni oli pettänyt minua.
Nyt olen tilanteessa, josta en tiedä muuta ulospääsyä kuin avioero. Lasten takia tämä on todella huono ratkaisu, mutta onneksi omat vanhempani asuvat lähellä ja pystyvät tukemaan minua lastenhoidossa yms. Mieheni on useaan otteeseen viime päivinä sanonut, ettei voi luonnolleen mitään ja että hän haluaa tutustua tähän puoleen itsessään enemmän. Toisaalta hän haluaisi että avioliittomme kestäisi tämän kriisin.
En osaa edes ajatella tällä hetkellä kirkkaasti kaikkea sitä, mitä tähän halusin alunperin kirjoittaa... Haluaisin tietää minkälaisia ajatuksia teissä tämä herättää ja löytyisikö muita naisia, jotka ovat kenties joutuneet kokemaan saman.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllähän tuollainen varmasti on hirveän iso järkytys. Onko se sitten pahempi vai "parempi" asia, että mies petti toisen miehen eikä naisen kanssa, enpä osaa sanoa..
Omalle kohdalle jos tuollainen sattuisi, niin varmaan olisin ihan hukassa aluksi, tuollaiseen tuskin kukaan vaimo osaa varautua. Varmaan kyllä loppujen lopuksi yrittäisin antaa anteeksi ja pelastaa avioliittoni, jos todella rakastaisin miestäni. Tietysti vain siinä tapauksessa jos voisin luottaa siihen että pettäminen loppuu. Avioliitto on kuitenkin sellainen asia, jonka puolesta kannattaa taistella.
Mutta miehesi kyllä sanoi, että hän haluaa tutustua tähän puoleen itsessään, tarkoittaako se sitten sitä, että hän aikoo jatkaan suhteitaan toisiin miehiin? Sellaista minä en kyllä voisi missään tapauksessa hyväksyä omalta mieheltäni.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että pelkkien lasten takia ei kannata jäädä miehen luo, joka pettää, jos ei ole itse valmis antamaan anteeksi. Ero on varmasti pienille lapsille kova pala, mutta pidemmän päälle vanhempien kireät välit ym sellainen on vahingoksi lapsillekin.
Enpä osaa mitään neuvoja antaa, eikä se mun asiani olekaan, mutta toivotan sulle jaksamista ja voimia tehdä oikea päätös.
...nyt sitä tahtoa tarvitaan!
Rakkaus on tekoja, ei sanoja. Mihin rakkaus katoaa, ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa kohdalle?
Ymmärrän tuskasi, pelkosi, pettymyksesi suhteen salaamisesta, mutta ajattele kuinka puolisosi olisi uskaltanut puhua seksuaalisuudestaan, johon itsekkin on tutustumassa?
Onko ero ratkaisu ja jos on niin mihin? Kriisi on uusi mahdollisuus myös parisuhteessa. Hae apua ja tietoa itsellesi esim. Seta.
Onnea ja menestystä jatkoon.
Kuulostaa tutulta...
Meidän tarinamme alkoi samalla tavalla, kuin teidänkin. Rakkautta lähes ensisilmäyksellä ja sitä sielunkumppanuutta ei voinut sanoin kuvailla. Olimme naimisissa jokseenkin onnellisesti ja onnettomastikin välillä, mutta pääasiallisesti suhde oli hyvä. Päätimme hankkia ensimmäisen lapsen, kun olimme olleet naimisissa 3 vuotta. Meillä oli ollut aina läheinen suhde ja halailimme paljon. Seksin suhteen tosin oli hiljaista. Ihmettelin aina, miksi mieheni haluaa niin vähän, tai harvoin, vaikka kaiken piti olla ok. Ulkonäöstä alkaen. Selittelin sitä aina itselleni milloin milläkin syyllä ja niin teki miehenikin, kun nostin kissan pöydälle. Raskaaksi tullessani kaikki muuttui. Mieheni muuttui etäiseksi, eikä koskenut lainkaan. Puhumattakaan henkisestä tuesta ym. Minä kärsin ja yritin ja yritin ja epäilin toista naista, koska kuvioon alkoi tulla tämä kännykkä. Se otettiin mukaan vessaan, suihkuun, se oli vieressä tyynyllä öisin ja taskussa päivät. Äänettömällä tai väärinpäin pöydällä. Mutta hän kielsi kaiken. Ja tein saman kuin sinä, eli löysin tietokoneelta treffi-ilmoituksen. Siitä keskusteltiin, mutta kun hän kielsi kaiken, se jäi... Sitä uskoo mitä haluaa...
Sitten tyttäremme syntyi ja taivas romahti. En halua käydä uudelleen enää niitä tapahtumia, mutta se oli niin hirveää, että en toivo sitä kenellekään. Sain kuitenkin selville, että miehelläni on suhde mieheen. Murtauduin kännykän vastaajaan ja siellä oli sellaisia viestejä, joita ei hyväkään kaveri jätä kännipäissään edes. Vaikka siinä ei mistään seksistä puhuttu tms. Kiristin mieheltä tiedon sitten ja hän itkien viimein kertoi, että epäilee olevansa homo. Oli epäillyt aina, mutta halunnut unohtaa tai peittää sen. Ja minua on aina rakastanut ja tulen olemaan ainut prinsessa hänelle koskaan.
Minä en pystynyt samantien laittamaan eroa vireille, vaikka mies muutti kuukauden päästä siitä pois kotoa. Omaan kämppään tosin. Suhteen tai muut hän kuitenkin järestään kielsi. Annoin ajan kulua ja tuona aikana kävin itse psykologilla, koska tapahtuma sattui niin järkyttävään aikaan, kun lapsen syntymä. Minun piti pitää huolta vastasyntyneestä, huonokuntoisena ja samalla käydä tällaista suurta asiaa läpi. Se onneksi auttoi kun sai purkaa asiaa puolueettoman kanssa.
Nyt asiasta on kohta 2 vuotta ja ero viimein vireillä. Mies on parisuhteessa toisen miehen kanssa ja minä jopa pystyn olemaan onnellinen hänen puolestaan... Olen käynyt mielettömän tunneskaalan läpi ja opetellut hyväksymään asian. Se helpottui huomattavasti kun exäni hyväksyi asian itse ja tuli kaapista. Ennen sitä hän oli itsekin niin tuuliajolla, että hirvitti. Ja kaikki oli vaikeaa.
Minun valintani oli sitten se, että tosiaan opin hyväksymään asian, kun en sille mitään voinut. Ja olemme kavereita ja jaamme sydänsurutkin! Hän on edelleen hyvä ystävä, se sielunkumppanuus ei hävinnyt. Hän neuvoo minua miesasioissa ja minä häntä... Todella kornia ja ironista. Lapsen vuoksi tämä on helpompaa näin. Joudumme kuitenkin olemaan niin paljon tekemisissä.
ALuksi halusin kieltää häneltä kaiken, mutta järki tuli käteen ja hän sai tavata tytärtään meillä niin paljon kuin halusi. Tytärhän oli niin pieni vauva, että exän luona olosta ei tullut mitään vielä siinä vaiheessa. Me kävimme keskusteluja ja sitten, kun hän itse pystyi puhumaan asiasta kunnolla, kaikki parani.
Toivon, että hän ei muuta yhteen toisen miehen kanssa. Sen olen hänelle sanonut, että jos tytär joskus joutuu vahingossakaan näkemään homorakkautta käytännössä, teen kaikkeni, että hän ei näe tytärtä enää. Se ei kuulu lapselle! Eikä pussailu tms. Siihen en vain voi luottaa, että näin ei tule käymään. Pitää vain itse luovia jotenkin, että niin ei tule käymään...
Mulla on muutenkin homokavereita, joiden kanssa tulen loistavasti toimeen. Tämä kriisi kuitenkin vasta avasi silmät siinä suhteessa, että en tuomitse ihmisiä samalla tavalla, kuin ennen. Kaikkeen on myös yleensä syy. Miehelläni se varmaan on huono isäsuhde ja dominoiva äiti... Klassista.
Mitä minä voisin sinulle sanoa... Pystyn hyvin kuvittelemaan, mitä käyt läpi. Juuri tuo murrosvaihe ja kun miehesi ei vielä pysty asiaa itselleenkään myöntämään. Minä annoin aikaa, kun mies sitä pyysi, vaikka tiesin jo silloin, että ei meistä perhettä tule. Asiantuntijat sanoivat minulle silloin, että tee mitä teet, mutta kun olet varma. Sukuni ja kaikki painostivat eroon, mutta en pystynyt siihen itse. Halusin itse luopua omassa ajassa siitä idyllistä. Olimme yli vuoden asumuserossa, ennenkuin virallistin eron.
Asian hyväksyminen vie aikaa sekä sinulta, että mieheltäsi. Kun olet häntä rakastanut, haluat ehkä ymmärtää häntä. Kun ymmärrät häntä, pääset asiassa eteenpäin. Anna itsellesi aikaa käsitellä asiaa. Edessä on valitettavasti varmasti melkoinen vuoristorata, mutta selviät siitä voittajana! Tämä kokemus on sellainen, mitä ei kaikille todellakaan tapahdu, tai suoda. Se voi avartaa sinua ihmisenä ja asiat näyttävät jatkossa aika erilaisilta. Toivon, että et katkeroidu tai etsi syytä itsestäsi. Se ei ole naisen syy, että miehestä tulee homo, tai bi. Ainakaan vaimon.
Minä mietin myös jopa kulissiliittoa... Mutta siihen en pystynyt, enkä todellakaan toivo sinun niin jatkavan. Ero oli kuin hyppy rotkon reunalta. Johonkin tuntemattomaan, eikä tiennyt miten siivet kantavat. Nyt voiton puolella voin jo sanoa, että tällainen kokemus voi vahvistaa ihmistä suunnattomasti. Luota itseesi ja ole armollinen itsellesi myös. Toivon sinulle todella paljon voimia, että jaksat käydä tulevan läpi.
Kirjoittamasi teksti oli kovin ajatuksiaherättävää ja rohkaisevaakin. Kommentoin sitä huomenna levänneenä, nyt on pakko mennä nukkumaan. Mieheni on työmatkalla ulkomailla ja tulee lauantaiaamuna Suomeen. Pakko minun on tätä asiaa hänen kanssaan alkaa prosessoida. Päässä liikkuu nyt niin monenlaisia ajatuksia... Päällimmäisenä on viha, vaikka en oikein miestäni osaa vihatakaan. Rakastan häntä niin paljon ja ajatus siitä, että ajaudumme erillemme kaikkien näiden vuosien jälkeen, tuntuu katkeralta ja niin surulliselta. Itkin lasten nukkumaanmenon jälkeen varmastikin tunnin. Mutta hyviä öitä ja vielä kerran kiitos!
Olet harvinaisen (?) ymmärtäväinen nainen. Kun mies rakastuu toiseen - olkoon sitten nainen tai mies - naiset tuppaavat herkemmin katkeroitua ja kostaa, etenkin sille "toiselle naiselle", tekee lasten tapaamisista hankalaa jne. Mutta sinun miehesi tunnustikin olevansa homo. Sen on täytynyt olla hänelle kova paikka, ihan jo yhteiskunnallisestikin ajateltuna, lisäksi että hän oli jo sitoutunut naiseen ja saanut lapsenkin. Ei se, että mies osoittautuu homoksi tai huomaa itse tämän piirteen vasta naimisiinmenon jälkeen poista sitä etteikö mies olisi saattanut rakastaakin naistaan, mutta tosirakkaus odotti muualla, sukupuolivietistä puhumattakaan. Ex-miehesi on onnellinen kun on saanut kaltaisesi ymmärtäväisen naisen, joka pysyy rinnalla ja tukee, tekee erosta helpomman ja pysyy hyvissä väleissä.
Mutta mikä ero on sillä rakastuuko mies toiseen naiseen vai mieheen? Onko naisen helpompi hyväksyä että mies on pettänyt miehen kanssa kuin jos olisi pettänyt naisen kanssa? Nainen on naisen kilpailija, mutta mies ei? Toinen mies toisaalta saattaa herättää erinäisiä kuvottaviakin ajatuksia. Ja olen ymmärtänyt että monille se on aluksi pahempi järkytys kuin toinen nainen, tai eri tavalla järkytys.
Olen pohtinut tätä asiaa oman mieheni kannalta. Hän on ollut aiemmin naimisissa, liitosta on lapsia. Mies rakastaa minua, tunnen ja tiedän sen. Välillämme on jotain mitä ei osaa selittää, on ollut alusta asti (rakkautta ensisilmäyksellä..). Hän ei ole ns. naisten mies. Ei flirttaile, eikä kiinnitä naisiin sillä tavalla huomiota. (Ihmettelnkin mikä minussa hänet herätti ;) ) Tiedän, että hän on myös uskollinen. Ainoa avioliiton aikainen "pettäminen" kuulema kaatui siihen ettei se vaan onnistunut, eikä juuri tainnut kiinnostaakaan. Ja uskon sen täysin. Mies ei ole mikään sänkypeto. Se tässä ihmetyttääkin. Impotentti hän ei ole, eikä kykenemätön, mutta vain harvoin hän on edes kiinnostunut. Läheisyyteni saa hänet kyllä lämpöiseksi, mutta siihen se sitten kaatuukin. Taidoistakaan ei taida olla kysymys, vaikka itse väittää olevansa oppimaton... olen minä häntä opettanut, mutta jotenkin hän "vierastaa" naisen vartaloa. Hän ei ole mies, jota kiinnostaisi ns. seksikkäät vaatteet tai olisi kiinnostunut ns. seksikkäästä vartalosta. Ei, hän rakastaa minua minuna (vaikka hyväkroppainen olenkin), mutta seksuaalista vetoa ei taida olla, ellen siihen yllytä. Olemme keskustelleet asiasta ja olen vilpittömin mielin kysynyt olisiko hän sitten kiinnostunut miehistä mutta reaktio oli vähän sama kuin jos minua olisi epäilty lesboksi. Mies on hieman vanhakantainen asenteiltaan, eli ehkä hän kieltää asian jopa itseltään. Jos niin on niin harmi vain jos ei ole päässyt nauttimaan elämässään. Tai voiko mies rakastaa naista, vaikka seksi miehen kanssa olisi parempaa? En tiedä, ehkä joku mies osaisi kertoa? En ole asiaa viime aikoina enää ajatellut, mutta nyt se taas tuli mieleen.
No, kävi meille miten kävi, toivon Sinulle ja alkuperäiselle kirjoittajalle voimia ja ymmärrystä. Olette nähnyt elämässä muutakin kuin tasapaksua, väritöntä keskivertoelämää.
Moi,
Kannattanee todella miettiä mitkä ovat niitä tärkeitä juttuja teidän liitosssanne?
Tällä hetkellä miehesi haluaa jotain sellaista, mitä kukaan nainen ei pysty antamaan. Mutta pystyykö miehesi antamaan sinulle sen mitä haluat? Ja saako miehesi sinulta muilta osin sen mitä haluaa.
Luottamusta on myös se, että antaa toisen mennä, kunhan pitää itsensä terveenä.
Itse olen käynyt vaimoni tietämättä tutustumassa m m-puoleen, asiassa johon vaimoni ei pysty mitenkään antamaan vastausta. Siltikin rakastan vaimoani ja hän pystyy antamaan minulle kaikkiin muihin asioihin vastauksen.
Itse olen vastaukseni saanut, elän sen ja vaimoni kanssa vielä pitkän tovin, kun ei miehet kuitenkaan ollut mun juttu.
Mietihän tovi...
Tuohon piti kommentoida, kun puhuit tuosta miltä tuntuu, kun vastassa onkin toinen mies, eikä nainen.
Itselle se oli alussa juuri niin kuvottavaa, kuin voi olla. Ja kyllä exänikin sai siitä kuulla... Olin katkera ja purin sen häneen, koska mielestäni hän ansaitsi kaiken pahan, mitä maa päällään kantaa... Mutta kuten kerroin, pitkä matka on käyty ja nyt on tunteet käsitelty.
Alussa otin kaiken itseeni. Vaikka toitotin itselleni, että vika ei ole minussa naisena, vaan hän ei vain (enää?) lämpene naisesta. Otin sen kuitenkin jollain tiedostamattomallakin tavalla loukkauksena koko sukupuoltani kohtaan. Kun en kelvannut, kuinka voin kelvata kenellekään. Lihoin ja ryvin itsesäälissä. Mun mies ei muuten myöskään koskaan lämmennyt seksikkäille alusvaatteille sun muille jutuille... Eikä rakastanut naisen vartaloa, mitä kaipasin.
Kun tutut ja ystävät ovat hyväuskoisina sanoneet juuri, että eikö olekin parempi, että oli toinen mies, kuin toinen nainen. Se tuntui pitkään pahalta, koska en millään pystynyt kilpailemaan miehen kanssa. Mies antaa sellaista, mitä minä en koskaan pysty antamaan. Mutta jälkeenpäin tietenkin tuntuu siltä, että miksi pitäisikään. Jos olisi ollut toinen nainen, olisin voinut tehdä vaikka mitä. Teoriassa näin sitä ajattelee...
Nykyään voin toki paremmin. Arvostan itseäni enemmän kuin ennen ja olen laihduttanutkin. Saanut elinvoimani takaisin. Ja nyt kun keskusteluyhteydet pelaavat exän kanssa, hän on myöntänyt, että tulen aina olemaan hänen elämänsä rakkaus. Että hän ei vastaavaa löydä edes miesten parista. Saati naisten. Hän on sanonut ihanasti, että jos hän olisi sata heteromiestä, niin haluaisi minut. Olen kaikki mitä (normaali heteromies) tarvitsee. Eli nyt tuntuu kuin tuntuukin paremmalta, että toinen olikin mies, eikä nainen. En menettänyt häntä kilpailijalle, vaan todellakin jollekkin muulle. Ja itseluottamuksenikin on palautunut, ellei suorastaan pilvissä :)
Taidan valitettavasti olla muutenkin jonkunlainen homon ihannenainen. Nämä homokaverit ja -tuttavat kun ovat sanoneet, että jos vain olisi hetero, niin minut ottaisi. Mutta eipä se mieltä lämmitä, kun haluaisin tavata oikean heteromiehen! Pelkään kyllä jatkossa aina, mitä miehestä paljastuu ja suhtaudun pieniinkin asioihin varmaan liian dramaattisesti. Ja milläs kysyt mieheltä tälläisistä asioista... Suoraan ei onnistu ainakaan.
Mutta kaikki aikanaan. Tätäkö se sitten tarkoittaa, että kun nainen tapaa sen oikean toisen puolen, joka tuntuu kuin puuttuvalta palaselta, joka tekee täydeksi, niin sellainen onkin sitten homo. Onhan se varmaan niin, että suurimmalta osalta normaali hetskumiehistä puuttuu se jokin ulottuvuus.
Piti kommentoida vielä tuota mahdollisuutta jatkaa yhdessä kokeilun jälkeen. Itsekin toki mietin paljonkin sitä, että jos hän vain kokeileekin ja huomaakin olevansa bi. Lapsen vuoksi suostuin ajattelemaan ehkä mahdollista elämää yhdessä. Perheenä. Mutta olin kuitenkin sitten rehellinen itselle. Ajattelin sen niin, että joutuisin loppuelämäni pelkäämään, että koska tulee uudelleen "poikakausi". Mieheni oli myös sitä sorttia, että ei nähnyt muita, kuin minut, eli ei flirttailut. Hän on komea ja jopa julkinen ihminen... Ammattinsa puolesta tilaisuuksia olisi ollut, vaikka pilvin pimein. Mutta siihen pystyin luottamaan, että hän oli uskollinen. Lukuunottamatta tätä viime metrien suhdetta mieheen... Eli olisin ehkä saattanut luottaa siihen, että hän ei petä naisten kanssa, mutta miesten... Minä en halua olla osallisena sellaista valhetta. Valehtelisin itselleni siinä eniten. Periaatteeni on aina ollut kuitenkin sielunkumppanuudelle ja oikealle rakkaudelle ja toveruudelle perustuva liitto. Sielunkumppanin ei tarvitse pettää toista. Miten olisin voinut ummistaa silmäni toisen seikkailuilta. Homomiehiltä tämä onnistuu. Tai toisilta paremmin, toisilta huonommin. Exäni valittaa juuri sitä, että on uskollista sorttia, eikä itse halua pettää. Ja nyt on ihan vauhkona poikaystävänsä kanssa, kun epäilee koko ajan josko tämä pettää... Uskollista homomiestä ei kuulemma ole olemassa. Jonkin teorian mukaan nainen on se yksiavioinen ihminen ja mies ei. Eli miesmaailmassa pettäminen on lähinnä oikeus... Nyt joku vetää ehkä herneen nenään, mutta minusta homo- ja heteromaailman ero on juuri tämä. Siksi se minusta tuntuu pahalta, kylmältä ja kovalta.
Siksi kannattaa miettiä todella tarkkaan, mitä itse ajattelee pettämisestä ja myös minkä mieltää pettämiseksi.
Kuten on todettu, rakkautta on myös, että antaa toisen mennä. Tarkoitan tällä itse sitä, että antaa toiselle sen lopullisen vapauden, eli eron. Itseään ja omia periaatteitaan ei kannata tällaisessa prosessissa kadottaa ja siksi kannattaa tosiaan miettiä omia arvoja ja mitä elämältä haluaa.
Minusta tuntui pitkään, että en koskaan löydä enää samanlaista rakkautta, kuin koin mieheni kanssa. Samanlaista henkistä yhteenkuuluvuutta. Tulisin vertaamaan häntä jokaiseen. Nyt kun aikaa on mennyt, pystyy jo kuvittelemaan, että aloittaa puhtaalta pöydältä. En tietenkään löydä ehkä samanlaista rakkautta, koska jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Ehkä kuitenkin saan tilalle sitten jotain sellaista, mitä kaipasin miehessäni. Hän kun oli muutenkin aika ailahtelevainen ja vaikea ihminen. Silti niiden hyvien puolien takia halusi olla yhdessä.
Tällaisia ajatuksia taas... Tsemppiä meille kaikille traagisen, mutta mielenkiintoisen kriisin kohdanneille!
Olen surullinen puolestasi, mutta on todella
traagista, että homous tai lesbous laitetaan
vielä nykyaikanakin vanhempien syyksi. Kyllä
se hyvät ihmiset on täyttä biologiaa.
Ei sitä voi parantaa, mikä on geeneihin kirjoitettu.
Tunnen joitakin naisia ja miehiä jotka ovat käyneet samanlaisen kriisin elämässään ja itsekkin olen bi-ukkomies ja vaimoni kanssa olemme käyneet nämä asiat läpi aika samanlaisena kuin sinä.
Me olemme edelleen avioliitossa ja vaimoni on hyväksynyt minut tällaisena miehenä, joskin hän on aina tiennyt minun suuntautuneen myös miehiin, joten asia ei ollut aivan outo hönelle. Mutta ei aina ole tarvis erota jos onnistuu löytämään jonkinlaisen keskenäisen pelisäännön, vaikka ei se ole niin helppoa kuitenkaan. Meillä lapset ovat jo senverran isoja, ettei haittaisi vaikka eroottaisiin, mutta silti haluamme pysyä yhdessä ja omalta puoleltani voin sanoa että olen maailman onnellisin mies vaimoni edessä, koska hän hyväksyy minut juuri tällaisena kuin olen.
Voin sanoa ettei ole ollenkaan harvinaista että avioliitossa oleva mies kaipaa toista miestä, sillä tämä yhteiskunta puristaa meidät, miehet liian ahtaaseen kaavaan ja mies ei saa olla oma itsensä, vaikka haluasikkin.
Itse en tunne sitä niinkään pettämiseksi, jos olen miehen lähellä, ja ei ole mikään pakko harrastaa miehen kanssa yhdyntöjä, eikä niitä kaikki homotkaan harrasta.
Sinä tarvitset kuuntelijaa ja etenkin sellaista joka ymmärtää ja osaa asettua Sinun asemaan.
Toivon jaksamista Sinulle ja voimia jopa ymmärtää miestäsi, ettet vai katkeroituisi, puhukaa ja puhukaa asioista se olis hyvä homma.
Hei Leena!
Avioliitossa kaikki on mahdollista. Kun on ollut naimisissa tarpeeksi kauan, seksi muuttuu silloin arkiseksi. Samat asennot, sama rutiini joka kerta.
Itse hyväksyin vaimollani hänen naissuhteensa. En olisi hyväksynyt hänen miessuhteitaan. Hän halusi kokeilla jotain erilaista, eikä se kokeilu ollut minulta pois millään tavalla.
Päinvastoin, tunsin että kun hän oli saanut taas maistaa ruohoa aidan toiselta puolelta, hän oli tyytyväinen parisuhteeseemme. En menettänyt siinä mitään, että toinen nainen pitää vaimoani hyvänä.
En usko, että miehesi haluaisi jättää sinut toisen miehen takia. Seksi on vähän kuin ruuan valmistus. Jokainen haluaa maistaa uusia makuja. Sen jälkeen kotiruoka maistuu entistä paremmalta.
Hanki itsellesi naisystävä yhteisiin hetkiin ja katso, miten miehesi siihen suhtautuu. Ei seksin takia kannata erota. Eroon vaaditaan painavammat syyt, vaikka se ehkä loukkaisikin itsetuntoa.
Erään miehen vaimo oli vegetaristi ja laittoi kotona vain kasvisruokaa molemmille. Mies kävi joskus salaa ravintolassa syömässä kunnon pihvin.
Tämä tilanne on vähän samanlainen. Jos et tunne eroa seksielämässäsi löytösi jälkeen, niin mitä olet nyt hävinnyt? Avioero repii kaiken hajalle ja siinä aina lapset kärsivät tietämättä edes syytä siihen.
Seksi on vain seksiä. Ei sen merkitystä saa yli- eikä ehkä aliarvioidakkaan. Kuitenkaan ei sen takia kannata erota jos muuten menee hyvin.
Älkäähän tytöt hätääntykö, johdatte 3-1, ja se mitä teillä ei ole antaa, voitte hankkia kaupasta. Kirottua tämä seksuaalinen vapautuminen, mikä tuli kommunismin romahtamisen jälkeen.
Nykyään on liian normaalia olla hetero, valitettavaa, minusta osan perversioista voisi jättää ajatuksen asteelle.
Siis nainen mene kaupaan ja jysäytä äijää napukkaan, jospa se raukka tarviikin vain vapauttavaa alistusta?
Olen sinun puolellasi. Valitettavaa on se kun lapsille paljastuu tollaiset kuviot, niille voi tulla pikku probleemia, suvun, kavereiden ja itsensä kanssa.
Mutta äijä oli raukka, kun ei kehdannut kotona ehdottaa, sekä typerä, jos vaihtoi kaiken muun siihen mitä "vain" mies voi tarjota.
näin on, jos naisissa on piilolesboja niin miehissäkin on piilohomoja
yleensä tällaiset avioliitot eivät kestä jollei suhde ole platoninen
mutta ei tämä asia maailmaa kaada, on hän isä edelleeen lapsilleen
erotkaa sovussa, aika korjaa haavat
ps. mies jonka vaimo paljastui lesboksi
Hei Leena
Ymmärrän järkytyksesi. Olet törmännyt asiaan, johon joku nainen ei törmää koskaan elämässään.
Biseksuaalisuus on vaiettu ja esiripun takana oleva asia.
Ensin alkuun haluan kertoa Sinulle Leena, että niin pahalta kuin Sinusta nyt tuntuukin, miehesi ei voi biseksuaalisuudelleen mitään. Biseksuaalisuutta ei voi leikata pois. Myös miehesi on järkyttynyt ja huolissaan perheestään ja siitä, miten Sinä itse reagoit asiaan.
Sinä itse käyt läpi saamaasi ilmoitusta läpi ajatuksissasi ja teoissasi. Käyt läpi asiaa kriisiteorian mukaisesti. Olet nyt kokenut shokin, jonka miehesi paljastuminen sai aikaan.
Shokkivaiheessa tuntuu, kuin koko maailma luhistuisi, tunnet vihaa, olet äärimmäisen loukkaantunut miehellesi, joka on aiheuttanut Sinulle tällaisen tuskan. Akuutti kriisi on kysymyksessä silloin, kun ihminen on kokenut ulkoisen uhan, joka on uhka mielesi tasapainolle.
Tässä kriisin vaiheessa on normaalia tuntea itselle täysin poikkeavia tuntemuksia, jotka voivat vaihdella epätoivosta huutamiseen tai täydellisestä lamaantumisesta jopa jähmettymiseen. Kriisistä johtuvia tuntemuksia on monenlaisia ja tunteet voivat jopa kytkeytyä "pois päältä". Mitä suuremmasta menetyksestä on kysymys sitä suuremmalla syyllä haluat kieltää tapahtuneen. Tärkeää on kuitenkin tässä vaiheessa käydä läpi tunteitasi ja tuntemuksiasi. Neuvoisin Sinua kuitenkin kaikesta huolimatta käymään asiaa läpi miehenkin kanssa, vaikka se tuntuu hirveän vaikealta.
Voin lohduttaa Sinua Leena, että shokkivaihe ei kestä kauaa. Kaikkein tärkeintä on, että hyväksyt tunteesi olivatpa ne surua, pelko tai vihaa, muista että tunteesi ovat normaaleja. Sinun ei tarvitse hävetä tunteitasi.
Seuraavana siirrtyt ns. reaktiovaiheeseen, jossa alat käsitellä tapahtunutta. Tässä kriisin osassa tunnet syvää kaipausta tai syvää epätoivoa. Tunnet tarvetta itkeä, voimattomuuden tunnetta ja tunnet itsesi heikoksi. Alat tajuamaan tapahtuneen. Opettelet tässä vaiheessa kohtaamaan biseksuaalisuutta vähitellen, vaikka tunteesi tässä vaiheessa ovat vielä kovin pinnalla. Saattaa olla, että tunnet fyysistä epämiellyttävyyttä, jännitystä, suurta kipua, hengitysvaikeuksia tai muita ahdistavia tuntemuksia. Pohdit varmasti, miksi minulle kävi näin ja mikä tämän kaiken tarkoitus on? Kohtaat itsessäsi voimakkaita tunteita ja fyysiset oireetkaan eivät ole outoja; ruokahaluttomuus, unettomuus, päänsärky jne. Tämä vaihe Sinulla tulee kestämään joitakin viikkoja tai kuukausia.
Tässä vaiheessa jos missä on tosi tärkeää keskustella jonkun ihmisen kanssa, joka todella tietää biseksuaalisuudesta. Erilaisten tuntemusten esille tuominen on Sinulle tärkeää, koska Sinun pitää hyväksyä ja tunnistaa omat negatiiviset tunteesi. Tässä vaiheessa on tosi tärkeää, että Sinulla on joku läheinen ystävä, terapeutti tai luotettava ystävä, jonka kanssa voit turvallisesti käydä asiaa läpi. Tämä on kriisin tuskallisin vaihe. Selvitäksesi tästä tarvitset aktiivista työskentelyä, jonkun ihmisen tukemana. Tärkeää, että et pakene tunteitasi.
Kriisivaiheet jatkuvat vielä, jos haluat tietää enemmän voit kirjoittaa minulle osoitteeseen:
[email protected]
Jos et halua kirjoittaa, voin jatkaa tässä kirjoitusta, mutta kirjoituksesta tulee pitkä ja monivaiheinen.
Sanon Sinulle, että älä tee mitään harkitsematonta, äläkä missään tapauksessa tuomitse miestäsi tässä vaiheessa.
Haluan auttaa Sinua tulevaisuudessakin, jos haluat ja annat minun tehdä sen.
Voinen sanoa, että tiedän jotakin tästä asiasta.