miehen kanssa joka on toisena päivänä "kiinni" ja toisena päivänä haluaa muuta?mies puhuu rakkaudesta mutta olen paljon yksin tässä suhteessa,(hän on työssä paljon)Eli yhteinen vapaa-aika on todella vähäistä ja tuntuu kuin hän viettäisi sen mieluummin kavereitten kanssa.Se on kuulema täysin luonnollista heidän kulttuurissaan.Rakkautta on mutta tjoskus tuntuu että minä olen se enemmän antava osapuoli.On riidelty monesti tästä,en tiedä mitä tehdä?!
Mitä tehdä...
yksin mutta yhdessä
1325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedä tuon tunteen ja tilantee, meillä on siihen lisäksi vielä 2 lasta (3v6kk ja 4,5kk).
Meillä tilanne on kutakuinkin näin:
Mies tulee töistä kotiin yöllä 00-03 välisenä aikana, jollei tule on nukahtunut työnsä ääreen (toimitila). Hän on yksityisyrittäjä. Nukkuu vieressäni herää aamulla 7-8 lähtee töihin käy satunnaisesti kotona, on kyllä nykyään ihan ystävällinen ja paikalla kun on aika. Soittaa jossain kohdin päivää ja kysyy onko ruokaa, teen jotain nopeaa, hän joko kirjoittaa laskuja tai tekee pareritöitä, lähtee taas. Tulee yöllä. Ei välttämättä ilmoittele itsestää tai vastaa puhelimeen kun soitan, tai jos vastaa on kuin pyllyyn ammuttu karhu häntä ei saisi häiritä (toki työ vaati paljon keskittymistä). Yritän siis soitella mahd vähän 1-2 kertaa päivässä ja puhelu on yleensä n.4min pitkä ja päättyy kun kysyn monelta on kotona.
Vaikea on sanoa että kun on kotona että tekeekö töitä vai onko aikaa meille, se kuuluu kiellettyihin kysymyksiin. Olen nyt alistunut siihen että miehellä ei ole aikaa meille, annan kuitenkin mahdollisuuden (yritys on nuori) jos tilanne tasaantuu. Olen venynyt paljon ja nyt alkaa kuminauha olla äärimmillän, olen ollut kotona kun mies opiskeli ja teki töitä, sen jälkeen intti, ja nyt tämä (esikoinen syntyi opiskeluaikana). Ja muutin vielä kaupunkiin jossa mies asuu, ystävät ja sukulaiseni asuvat yli 100km:n päässä.
Paljon sitä kestää kun rakastaa, toista naista en usko olevan työ stressi on kova. Mutta jos teillä ei ole lapsia ja ette ole olleet pitkään yhdessä, niin kannattaa miettiä mitä haluaa elämältä se ei välttämättä muutu. Me ollaan oltu 5v yhdessä ja lapsia on 2 niin siinä on minulle syytä odottamiseen. Muuta jos tilanne on nyt vaikea ja ei ymmärrä sinua, niin lähde nyt se on paljon helpompaa, nyt kun 1-2 vuoden päästä. Vaikka ratkaisu on vaikea tiedän.
Meillä käy ajoittain ero puheissa, mutta ei meistä siihenkään ole, toivon että sitkeys palkitaan ;) Tämän miehen kanssa haluan elää. Jaksamisia sinulle, ja nautitaan aurinkoisista kevätpäivistä. Anteeksi jos teksti on hieman sekava, pääs taas sisäällä pieni vihan purkaus.
T:Vaimo81