Oletteko miettineet, että hakeudutte suhdemielessä tekemisiin tietynlaisten ihmisten kanssa? Vaikka parisuhteeseen.
Mietin itse, kun intouduin selittämään ihmeellistä mieltymystä otsan, nenän ja silmien risteysalueeseen. Se on yksi mieltymykseni kohde, mutta vain yksi niistä.
Laajendin miettimistä luonteeseen ja yleiseen habitukseen. Muistan Pirppiksen sanoneen, että mulle pitäis olla itseellinen nainen. Joo, kyllä. Ei mikään takartuja ja lahkeessaroikkuja, mutta siitä tuli taas mieleen, että jos on itseellinen ja vahva persoona, saattaakin käydä myös niin, että alkaa alahuuli väpättämään, kun se mennä viilettää kokoajan johonkin. 😂
Eli, tälleen loppukaneettina, entä jos me valitaan liiankin haastava ihminen vierelle tahtomattaan? Käykö niinkuin kotikissalle, että mieli tekee ripasta puuhun, mutta ei tule mietittyä, miten sieltä alas tulee. 😁
Mietin itse, kun intouduin selittämään ihmeellistä mieltymystä otsan, nenän ja silmien risteysalueeseen. Se on yksi mieltymykseni kohde, mutta vain yksi niistä.
Laajendin miettimistä luonteeseen ja yleiseen habitukseen. Muistan Pirppiksen sanoneen, että mulle pitäis olla itseellinen nainen. Joo, kyllä. Ei mikään takartuja ja lahkeessaroikkuja, mutta siitä tuli taas mieleen, että jos on itseellinen ja vahva persoona, saattaakin käydä myös niin, että alkaa alahuuli väpättämään, kun se mennä viilettää kokoajan johonkin. 😂
Eli, tälleen loppukaneettina, entä jos me valitaan liiankin haastava ihminen vierelle tahtomattaan? Käykö niinkuin kotikissalle, että mieli tekee ripasta puuhun, mutta ei tule mietittyä, miten sieltä alas tulee. 😁
Vastaukset 31
Vanhimmat
Lukasin mainittua ketjua ja huuli pyöreenä tavailin otslohkon, nenävarren, kulmien etäisyys mieltymyksiä.
Saahan ihmisestä löytyä vahvuutta ja omia mieltymyksiä, mutta että tuo risteytysalue on aika erikoinen mieltymys :)
Kieltämättä. 😁
Mutta oispa aika kahjoa ihastua johonkin ”hyväotsaiseen” mulukkuun. 😂
Ja tarkoitan laajemmin tätä... niille keillä ei ole onnistunut suhteet tai ovat huonossa suhteessa, on voinut käydä niinkin. Ihmisenä se toinen on ihan ”vääränlainen”.
Tulee mieleen slogani: ”miks mun kohdalle aina osuu nää p.skat?”
Mun sisko on oiva esimerkki, se sanoo, että ei halua miestä itselleen, kun ainoat mitkä säväyttää, on sitten järjestään m.lkkuja. Tietty ei se varmasti noin ihan mene, mutta ainahan kaikessa puoli totuutta on. Mitä se loppu sit onkaan? 😁
On tavallaan noinkin. Ikävystynyt ja muutenkin epäkelpo yksilö itselle ei ole hyvä valinta pidemmän päälle. Kun hoksaa ettei kelpaa niin ei sitten kelpaa. On siis lupa olla ranttu hyvällä tavalla, niinkuin systerisi. Eli tunnistaa oman arvon eikä rakastu kelvottomiin renttuihin. Systerilläs
Pää kylmänä mielummin kuin transsitilassa kaikkea totuutta laukomaan:)
No itsensä arvostelu kannattaa ulkoistaa. Elää niinkuin elää.
Voihan se olla, että systerinkin itsetunto ei oikeesti perustu itsensä hyväksymiseen sellaisenaan? Ja sellaiset miehet, mitä hän haikailee ja ovat itse hyväitsetuntoisia, eivät taas saa siskostani sitä tasavertaisuuden tunnetta. Huonoitsetuntoiset taas niitä sekoilevis renttuja.
Kyllä minusta itseensä tyytyväinen nainen on jo kaunis. Aito hymy ja peloton olemus pukee. 😊👌
Toisaalta, olen itse huomannut että sitten kun niitä epäonnistumisia on riittävästi taustalla, niin tulee helposti tehtyä liian hätiköityjä ratkaisuja ja päätelmiä siitä toisesta.
Joo. Vaikeuksien jälkeen usein on herkillä...
Niinpä, mutta mistä sen sitten tietää, onko tekemässä/tehnyt hätiköityjä ratkaisuja? Jos vahinko on jo tapahtunut, niin aika vaikealta tuntuisi ottaa uudestaan yhteyttä.
"otsan, nenän ja silmien risteysalueeseen"
Tykkääks sibeliuksista?
No luultavasti Jannen otsa ei nappase, kun on miehillä selkeästi isommat luustoalueet. Mutta jotain tuostakin vois vetää, että kaikki mun naisihanteet on vähän jotenkin ”äijämäisiä”. Lyhyet hiukset esimerkiksi sopii ihannenaisille minusta paremmin kuin pitkät.
Semmoiset primpsessatyyliset hipsuttelijat ei kiehdo. 😬
Mutta sekin voi olla syy, että ei mullakaan aina ihan mainittavan hyvin oo mennyt naissuhteissa. 🤷♂️
Mene ja tiedä?
Eli sorrunko ”jännänaisiin”? 😜
Olen miettinyt joo. Mä tykkään tietyllä tavalla avarakatseisista ihmisistä, on ne sitten miehiä tai naisia. En sellaisia tarkoita joille kaikki käy ja millään ei ole mitään väliä, vaan että on omat vaikka vahvatkin näkemykset. Mutta sen avarakatseisuuden takana on myös ihan oikeasti ymmärrys ja ajatus, järki, ettei mitään jononjatkona nyökyttelyä koska muutkin. Ihmisitä jotka osaa ja pystyy kunnioittamaan erilaisuutta puuttumatta nokkineen muiden asioihin.
Besserwissereistä en todellakaan tykkää, nään punaista minä minä mää mää olevinaan kaikessa oikeassa.
Tykkään myös elämänmyönteisestä asenteesta, älykäs huumori kolahtaa ja lapselliset naurattaa, näpäyttävä huumori jopa jossain määrin saattaa hurmata. Mjoo, pääosin pirteet, reippaat ja eteenpäin menevät luonteenlaadut saa mut aina lumoutumaan. Nauravaiset suut ja silmät nykäsee jalat alta ja se hyväntuulisuus tarttuu. 😉
Ulkoisesti en osaa määritellä kovinkaan yksityskohtaisesti mihin viehdyn, niitä viehättäviä juttuja on niin mahdottomasti. En näe edes oikeen ideaa ruveta luettelemaan niitä. Kun hyvin pitkälle nään kauniina ja hurmaavana ihmisen jonka korvien väli saa mut nauttimaan hänestä ja viihtymään hänen seurassa.
Oikeastaan loppujen lopuksi ihan sama onko pitkä, pätkä, laiha vai lihava, tumma tai vaalea, työssä tai työtön tai jotain siltä väliltä, kunhan on ihmisenä lähestyttävä ja pidettävä. Sellanen että mulle tulee seurassa olo, tämän kanssa on hyvä olla ylipäänsä tekemisissä. Siit se lähtee sitten...
"Eli, tälleen loppukaneettina, entä jos me valitaan liiankin haastava ihminen vierelle tahtomattaan?"
- Aijuu jäi tähän vastaamatta. Ootas totanoin. Hmm, en usko, että enää nykyään valitsisin liian haasteellista, kun ymmärrän että ihminen joka haluaa olla mun kanssa ei heittäydy vaikeaksi ja haasteelliseksi. Enkä minä sen puoleen myöskään. 🤣
Ja ne jotka oikeasti on haasttellisen vaikeita, ne ei alkumetriä pidemmälle mun seuraan tungeksikkaan. Jotenkin me haistetaan toisistamme ongelmia tulossa, jos kaksi junttia koittaa paukuttaa päitä yhteen. Eli ongelmalliset haistaa mun kanssa tulevan ongelmia ja minä samoin. 😛
Mut onpas söpö poika tämä Austin. 🤗
https://youtu.be/r-VfFTVu-6E
Joo. No varmaan meikämaneetinkin matkasta säikyt putoo. 😁
Tai sitten itsesuojeluvaistoiset. 😁
Hirmu siivousinnon läsäytti tänään. Puunasin kämpän kunnolla. Ja lopuks vielä sauna, pesuhuoneen pesukoneineen ja ammeen. 😁
Nyt vejän henkeä, ennenkuin meen säbäilee. Poitsukin tulee maaliin meidän treeneihin. Pari mahdollista maalilivahtia on tänään pois. Se eilen jo pelas parilla vuorolla ja oli omissa treeneissä. Viikonloppuna ois turnauskin niillä täällä... pitää mennä toimitsijapöytään päiväks. 😁
Asia, jota olen itsessäni analysoinut kyllästymiseen saakka 😂
Olen huomannut itsessäni taipumuksen ylikompensoida. Jos (tähän mennessä kun) miehessä on joku ominaisuus, joka tekee parisuhteesta mahdottoman, niin hyppään seuraavaksi toiseen ääripäähän. Jos edellinen mies olisi ollut liian kotikeskeinen, niin seuraava ei olisi koskaan kotona. Jos mies olisi pettänyt, niin seuraavaa ei kiinnostaisi seksi yhtään. Jos edellinen olisi juonut liikaa, niin seuraava olisi raittiusliikkeen aktiivijäsen. Jos edellinen olis työstäkieltäytyjä, niin seuraava olis työnarkomaani. Kaikkia noita mainittuja ei ole osunut kohdalle, mutta iso kuva on tuo. Välttämättä juuri se toiseen ääripäähän hypännyt ominaisuus ei ole ollut siinä seuraavassa suhteessa se ongelma, mutta sitten on taas ollut jotain muuta, jota olen lähtenyt ylikompensoimaan. Tämä on luonut itselleni vähän sellaisen kuvan, että miehissä ei olisi järkevää puoliväliä minkään asian suhteen. Toisaalta tiedänpähän hyvinkin tarkasti mitkä asiat minua todella häiritsevät ja mitä pystyn sietämään, vaikka vähän nyppisikin.
No joo. Vähän samaa rataa, paitsi nyt en ole innokkaasti katsellut oikeen ketään. Ja aika varovaista on ollut katseltavirnkin kohdalla. Ja hyvä niin...😊
Sama täällä. Viimeisin suhteeni on neljän vuoden takaa. Olen nykyään ylivarovainen ... eli ylikompensoin taas 😛
Eli viimeinen korjausliike, ennenkuin pierasee tyhjää, ei ota ketään. 😂
Just kun pumppu leipasee kiinni, niin vielä miettii...eiku 🤞 Ja sit piiiiiiiiiiip. 😂
Vähän siltähän tää nyt tuntuu. Jos nyt kuitenkin muutama vuosi olis jäljellä.
"Jos (tähän mennessä kun) miehessä on joku ominaisuus, joka tekee parisuhteesta mahdottoman, niin hyppään seuraavaksi toiseen ääripäähän. "
Tuo ei kuulosta kovin napsakalta. Etkö yhtään ajattele itseäsi? Ihan kuin se edellinen mies päättäisi uudesta suhteestasi.
" Jos mies olisi pettänyt, niin seuraavaa ei kiinnostaisi seksi yhtään. "
Tämä oli erityisen kumma. Eikö itseäsi sitten kiinnosta seksi? Et ajattele itseäsi?
Minua seksi kiinnostaa paljon, edelleen. Nuorena vieläkin enemmän, eli toooosi paljon. Kaksi pitkää ja yksi tooosi pitkä parisuhde on ja on ollut. Toimiva seksielämä on suhteen kannalta ihan välttämätöntä. Muu tulee sitten. Tosin eihän seksi toimi ellei jokin muukin suhteessa ole aika kohdallaan.
No on noita... isotäti täyttää 90 ens keväänä ja eikun vauhti kiihtyy. Tosin on ollut sinkkuna jo kymmeniä vuosia. Josko tästä sinkkuilusta oiskin vaan lisää vuosia tiedossa. 😬
Enpä ole suuremmin miettinyt. Pidempiä parisuhteita kun pohdin niin ainoa naisia yhdistävä tekijä oli se että vaihtoivat lennosta minut nuorempaan.
Jos nyt pohtia tuota haluaa niin voisi tietysti trefeillä jatkossa kysyä että pitääkö nainen nuorista pojista tai sitten miettii miten tehdä itsestäni rakastettavamman jotta se tunne että olisi toisen kanssa onnellisempi ei olisi niin voimakas.
Noin se vaan joskus käy. Parisuhde on sellainen juttu, ettei sitä vaan tiedä etukäteen miten menee.
Niin, sitähän sanotaan, että suhteissa oppii aina eniten itsestään, omista heikkouksistaan ja vahvuuksistaan. Siinä mielessähän kannattais elämän aikana seurustella monen erilaisen ihmisen kans, aina tulis jotenki eri lailla haastetuksi. Oikein vaikean tapauksen kans varmaan oppii eniten. Toinen on siis se peili, josta näkee itsensä. Usein arjen paineessa viat kuitenki helpommin nähdään siinä toisessa, kuin että tunnustettais itsessä olevan kasvun varaa. Näitä ylemmyys- ja alemmuuskomplekseja sitte, kun ei osata kohdata toista avoimessa vuorovaikutuksessa itsenään, ilman jatkuvaa vertailua, kilpailuakin. Toinen erilainen, hyvä omalla epätäydellisellä tavallaan, ja juuri tuo ero varmaan alunperin kiehtoikin. Toista ei voi muuttaa. Yhteinen tahto onnistua varmasti tie onneen. Joskus tietenkin sukset menevät ristiin peruuttamattomalla tavalla, silloin olisi vain suosiolla siirryttävä uusille laduille.
No itse en kovin hanakasti enää haluis erota... se on niin hanurista kaivaa itsensä turpeesta ylös... siks mielellään miettis kaikkea, vaikka eipä niitä kaikenlaisia suhteen koukeroita voi tietää etukäteen.
Ja nimenomaan se, että löytyis se joka oikeasti vastaa kysyntää. Selvittääkö sit kysyntää vai mitä? 😀
Moroo täs 42v niina kuopiosta ja maisteri koulutukseltani ja haluaisin varakkaan miehen että oltais varakkaita ja rikkaita ja matkusteltais paljon ja mies hankkis meille kokaiinia ja viiniä ja olis kokenut seksissä naisia miehiä eläimiä lapsia tavaroita niin sellainen tyypillinen korkeastikoulutettu jännine elämineen ettei tuu tylsää ja olis kokoomuslainen
Terve vaan välis. Ootko syönyt makkaraperunoita?
Noh. Minulla niin, että hakeudun suhteisiin erilaisten ihmisten kanssa. Se on elämän suola.
Parisuhteeseen kun on valittava vain yksi... niin siinä "kriteerinä" on sopiva persoonallisuus. Se puolestaan on ainakin itsenäinen (selviää elämästä siten ettei tarvitse minua jatkuvasti rinnalla - osaa mm. pestä pyykkiä) ja joustava.
https://www.16personalities.com/fi/persoonallisuustyypit
T: asianajaja
Sanon vaan, älkää luottako vieraisiin ihmisiin, keino olla tutustumatta:)
https://www.youtube.com/watch?v=78vsAy8rKRc
AsianVierestä
En osaa oikein hakeutua kun kaikkia ihmisiä ja suhteita on välillä niin vaikeita ymmärtää. Olen vähän sellainen märkään pahvilaatikkoon jätetty kissanpentu ja eri ihmiset poimii minut mukaansa moninaisista syistä. Joskus kun tein jotain hassua ja vaikutan heistä kivalta ja pörröiseltä tai joskus ihan vain sen takia kun olen hyvä kohde potkittavaksi.
Uudet tuttavat on aina minulle kuin arpaa heittäisi. Siksi viihdyn paljon yksin ja pidän kiinni niistä vanhoista tuttavista, jotka sietää kun välillä kiukkuissani sähisen enkä ole aina niin hassu tai söpö.
"Olen miettinyt joo. Mä tykkään tietyllä tavalla avarakatseisista ihmisistä, on ne sitten miehiä tai naisia. En sellaisia tarkoita joille kaikki käy ja millään ei ole mitään väliä, vaan että on omat vaikka vahvatkin näkemykset. Mutta sen avarakatseisuuden takana on myös ihan oikeasti ymmärrys ja ajatus, järki, ettei mitään jononjatkona nyökyttelyä koska muutkin. Ihmisitä jotka osaa ja pystyy kunnioittamaan erilaisuutta puuttumatta nokkineen muiden asioihin.
Besserwissereistä en todellakaan tykkää, nään punaista minä minä mää mää olevinaan kaikessa oikeassa.
Tykkään myös elämänmyönteisestä asenteesta, älykäs huumori kolahtaa ja lapselliset naurattaa, näpäyttävä huumori jopa jossain määrin saattaa hurmata. Mjoo, pääosin pirteet, reippaat ja eteenpäin menevät luonteenlaadut saa mut aina lumoutumaan. Nauravaiset suut ja silmät nykäsee jalat alta ja se hyväntuulisuus tarttuu. 😉
Ulkoisesti en osaa määritellä kovinkaan yksityskohtaisesti mihin viehdyn, niitä viehättäviä juttuja on niin mahdottomasti. En näe edes oikeen ideaa ruveta luettelemaan niitä. Kun hyvin pitkälle nään kauniina ja hurmaavana ihmisen jonka korvien väli saa mut nauttimaan hänestä ja viihtymään hänen seurassa.
Oikeastaan loppujen lopuksi ihan sama onko pitkä, pätkä, laiha vai lihava, tumma tai vaalea, työssä tai työtön tai jotain siltä väliltä, kunhan on ihmisenä lähestyttävä ja pidettävä. Sellanen että mulle tulee seurassa olo, tämän kanssa on hyvä olla ylipäänsä tekemisissä. Siit se lähtee sitten..."
Kopioin tämän tähän kokonaisuudessaan sillä kerrankin !!!! järkevää puhetta tällä palstalla!
Vaikutat harvinaisen kypsälle ja tasapinoiselle ihmiselle, juuri sinunkaltaisiisi haluaisin tutustua. Enkä tarkoita tällä nyt mitään muuta kuin että tämänkaltaisten ihmisten kanssa on hyvä ja mukava olla. Tällaisten palstojen kautta saa hyvin nopeasti sen kuvan että heitä ei olekaan. Mukava törmätä positiiviseen poikkeukseen :)
Itsetunto vaikuttaa olevan kohdillaan, itsensä ja toiset hyväksyvä kaikin puolin tasapainoinen ihminen puhuu näin.
-nainen-