Pitkä parisuhde kariutui niin että menetin täysin luottamuksen toiseen. Kaikki onni murskaantui hetkessä. Oli kovan työn alla saada takaisin usko huomiseen ja ennen kaikkea usko toiseen ihmiseen. Melkein vuoden olin sinkkuna, ja tapasin sitten miehen jonka kanssa olin pari kuukautta. Juuri kun aloin vakuuttua miehen tunteista ja omani alkoivat kasvaa, hän käänsi selkänsä ja lähti miltei sanomatta sanaakaan. Tuo selittämättömyys kalvaa mieltä edelleen. Kolmas kerta piti vielä kokea miltei sama paska, plussana se että olikin jo toinen nainen kiikarissa.. nyt tuntuu etten jaksa enää. paskat mikään sydäntä vahvista, kovettaa vaan pinnalta ja tekee hauraaksi sisältä.. Tuntuu tyhmältä että "vain" rakkauden takia olen näin alamaissa. Multa on jääny opintoja suorittamatta, ruokaa syömättä, öitä nukkumatta.. miten pystyn enää luottamaan keneenkään, miten selviän joka ikisen yön yksin ja itkien...voi helvetti miten ihminen voi olla näin pohjalla.
mun sydän ei kestä enää
historia toistaa itseään
81550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedän tunteen, minustakin tuntuu että ihmiset keksivät tuon sydämmen vahvistamisen mitä enemmän koet tuskaa, sen vuoksi että ihminen jaksaa mutta kukaan ei voi valehdella itselleen loppuikää.
-Itse olen saanut "turpaani" kolmesti peräkkäin ja usko on mennyt naisiin vaikka kuinka on tullut rakkauden tunnustuksia niin aina on käynyt niin että olen ollut joko laastari suhteelle tai sitten joku muu samaan liittyvä.
-Ihmiset on kylmiä, sille ei voi mitään ja se kylmyys arvetenkin johtuu juuri siitä että meitä satutetaan.
-Tällähetkellä en tunne mitään ketään kohtaan, enkä haluakkaan, mutten kuitenkaan sekoitu yhdenillanjuttuihin vaikka tilanne sen voisi aiheuttaa, sen vuoksi koska en ikinä ole sellaista tyyppiä jota kiinnostaa "pi*lun metsästys*.
Mutta mitä niillä suhteilla tekee, yksinkin voi olla ;) :) ja se on välillä mukavaa eikä voi satuttaa itseään muuta kuin peilin edessä karjuen :)
-Mutta voimia sulle ja onnea tulevaisuuteen.
kanssa "miehenmetsästyksen", koko ajan, joka kerran iskin käteni paskaan. Nyt riittää ja elän itsellisen naisen elämää. Välillä tietty tuntuu tyhjältä, mutta sitten taas kovetan itseni ja sanon-soso, anna olla. Hyvin tuun juttuun, itseni kanssa itsekseni.
Kuinka usein tuleekaan mieleen, että olis helpompi muuttua kylmäks ja tunteettomaks...ei koskaan enää ihastua, rakastua, pettyä...loppuis se kaikki sattuminen.
Mutta sitten ajattelee, että niissä mun tunteissa ei oo mitään vikaa! On hienoa olla ihminen, joka kykenee tunteisiin! Luottamusta pitää opetella "askel eteenpäin ja kolme taakse" -tahtiin, mutta mitä siitä. Elämää opetellaan elämällä, ja tunteva ihminen on elävä ihminen.
Ihan tuttua tekstiä tuo, että jää opintoja suorittamatta, syömättä ja nukkumatta. Lisää siihen vielä että yksinäiset hetket on tuskaa, koko ajan pitää olla vähintään puhelinyhteydessä kavereihin, ja suklaata kuluu enemmän kuin sais. Mutta päivä kerrallaan on noustava, omin jaloin vaikka ystävien tukemana...ja kun seuraavan kerran kohtaa ihmisen, josta välittää, päättää edetä rauhallisesti ja yrittää (vaikka epätoivoisesti, mutta yrittää) vähän hillitä niitä tunteita, varautuu tulevaan pettymykseen mutta luottaa kuitenkin enemmän siihen että onnellinen loppu on mahdollinen. Ja ennen kaikkea tietää että jokaisella meistä on oikeus onneen, ja ennemmin tai myöhemmin sen kohtaa!!
Kerää voimia kevätauringosta, liiku paljon ja hemmottele itseäsi, olet sen ansainnut!! Onnea matkaan, taistellaan ylös tästä tuskasta!!
Tuo kirjotus oli kuin suoraan mun kynästä. Enää en vaan jaksa itkeä tai välittää just paskan vertaa. Alan kohta samanlaiseksi siaksi mitä jätkät on ollu mua kohtaan. Saavat maistaa omaa lääkettään.
Hmm..tiedätkö, itse ajattelin miehenä samaa kun ajattelin "kostaa" mitä järkeä?
-Sama kierre jatkuu ja sinä taas olet "kusipää" muiden mielestä kun teet sitä. -Miksei anneta vain olla vähänaikaa noi suhde jutut ja keskitytä itseemme, lapsellista tuollainen kostaminen ja ihmisten hyväksikäyttö.
-Ei siinä järkeä ole, olen todella pahoillani jos sinulle on tehty niin, mutta älä jatka kiertoa.
..ainakin minä. Olen niin murskattu ja tuskainen että en näe mitään keinoa millä tästä pääsee yli. Jättäjä/pettäjä on vielä tuttu jota näen säännöllisesti, joten haava ei parane koskaan. En pysty keskittymään yhtään mihinkään. Työt menee päin persettä ja tupakointi on 10-kertaistunut ja valtava halu tissutella iltaisin yksinäisyyteen ja vitutukseen. Ystäviä minulla ei juuri ole ja niitä tuntuu olevan vaikea saada kun pitkä parisuhde oli aikanaan tiivis ja sulki muut paljolti ulkopuolele. Olen todella potentiaalinen rappiolle joutuja. Pelkään että en jaksa enää taistella vastaan.
Tuo on kyllä niin perseestä mitä jotkut naiset tekee, että halutaan omia mies kokonaan itselle. Mihinkään ei saisi mennä ilman akkaa - ei kaljalle kavereiden kanssa, ei klubeille, ei matkoille. Kouluun just ehkä vielä saa mennä mutta siitäkin pitää ilmoittaa.
Lopulta se menee siihen ettei miehellä ole mitään oikeasti omia kavereita, vaan kaikki on jotain naisen tuttujen ukkoja jotka sit vaan jumittelee keskenään kun "tytöt viettää iltaa".
Sitten kun jossain vaiheessa nainen keksiikin vaihtaa ukkoa niin mies jää kuin nalli kalliolle - ei tunne ketään enää, ei ole pitänyt vanhoihin kavereihinsa yhteyksiä, eikä ole oikein mitään harrastuksiakaan kun nekin oli kaikki yhteisiä.
Kyllä se vaatii miestä tuossa tilanteessa löytää itsensä uudestaan ja aloittaa oma elämänsä ilman sitä tärkeää kumppania johon on kiintynyt.
Itse olen kokenut tämän, faijani on edelleen mutsin vankilassa, minut oma tyttö jätti ja vaihtoi heti säälittä uuteen. Muistakaa miehet, ettette menetä itsenäisyyttänne. Naista pitää edelleen osata käskeä, vaikka olisittekin pehmoja ja romantikkoja.
Eka mies petti. Toinen mies petti, löi, ryyppäsi, luuli omistavansa mut täysin ja komenteli kuin orjaa. Nyt oikeasti pelottaa sanonta, ei kahta ilman kolmatta. Tietenkin voisi suhtautua positiivisemmin ja luottaa siihen, että kolmas kerta toden sanoo. Kuitenkin mua pelottaa ja olen tosi epäluuloinen miesten suhteen. Jaksamista sinulle!