Olivatko ihmiset ennen toistensa kopioita?

Noinvoi kuvitella vain sellainen, joka ei ymmärrä luonnontieteistä mitään:

"Toisin sanoen kaikki löydetyt fossiilikallot voivat olla samalta ajalta."

Paleontologiassa, geologiassa ja arkeologiassa on aivan riittävästi paikkansapitäviä keinoja kallojen ikäämiseen. Näkemiin.

Ja jos löydät rannalta sandaalin... se on saattanut kuulua Jeesukselle! 🤔🤗😂🤣😂

"Toisin sanoen kaikki löydetyt fossiilikallot voivat olla samalta ajalta."

Aivan totta. Esimerkiksi noin 1300 kuutiosenttimetrin aivot mahdollistava kallo oli tavallisen ihmisen kallo ja noin 500 kuutiosenttimetrin aivot mahdollistava kallo oli täsmälleen samaan aikaan samassa kylässä asuneen kreationistin kallo.

Vertaileva anatomia oli hyvin pitkälle kehittynyt tiede jo 1800-l.

Nimenomaan esim. Piltdownin kallon suhteen anatomit haistoivat ensimmäisinä palaneen käryn; itseasiassa pian löydön julkistamisen jälkeen suorastaan nauroivat "löydölle".

ÖÖh, vanha sielu sairastuu aina, kun kuulee, että olisimme jotenkin "merkittävästi erilaisia", ruumiillisesti moni nuori luulee, pientä eroavaisuutta suureksi, mutta silti se, että on olemassa paljon ammatteja, joissa ei siis ole liikaa suorittajia, monessakaan, luo käsityksiä suurista eroavaisuuksista... Terveet ihmiset ovat liian samanlaisia, ja sairaillakin vain eri kohta kropasta mennyt epäkuntoon, että siksi en koe kovin vanhan ihmisen kommentiksi sitä, että ajattelisi, ettemme vieläkin olisi fyysisesti vain toisistamme klonnattuja kehoja, joille vain HENKI on luonut erilaisia elämäntehtäviä. Se on totta, että vaikka kaksi identtistä kaksosta voisi olla samannäköisiä, niin silti on mahdollista, että toinen on hyvä ja toinen on paha, eli tämä fyysinen samaistaminen pienen ulkonäköeroavaisuuden takia on melko turhaa, vaikka juuri SYNTI on se, joka alkaa syyttää muita pienistäkin vammoiksi määritellyistä asioista, varsinkin jos itse joutuu sellaisen "kolauksen" kokemaan, missä on vammautunut. Jeesus silti suorastaan suositteli vamman ottamista tapaukissa, missä aivot ovat mennet turmeluksen valtaan, ja joku elin vaatii liikaa pahaksi yltyneen himon suorittamista: "Heitä silmäsi tai kätesi poies, jos se johtaa syntiin, vaikka se olisi oikea silmäsi tai kätesi... Siten ehkä pääset sisälle elämään, ilman että KOKO ruumiisi sen takia heitettäisiin piankin Helvettiin..."

Tottapuhuen itse olen hieman lakoonisesti suhautuva nykyään, tuohon itsensä pelasteluunkin nähde, koska mitä väliä sillä loppujen lopuksi, jos yksi ihminen sekoilee pahana tms. Koska jos ruumiinsa poistetaan, niin eikö kyseinen ihminen vain sulaudu osaksi sitä kaikkea mistä Hänet oli raaka-aineineen otettu poies. Ruumis maahan - henki kirjoituksiin, ja sielu aistimuksina nautinotaineisiimme tai myrkkyihinkin, jos on sellainen sielu kyseessä?!

Siinäkin olemme silti 100% samanlaisia, että kaikki kuolemme, ruumillisesti ainakin, mutta että liian nuoren ihmisen ei kannattaisi SITÄ silti vielä paljoa miettiä, koska muutoin heissä herää halu lopettaa ihan vaikka vain hulluuttaan, elämänsä hetikin...

Yleensä jos ihminen vertailisi tilanteitaan, itsemurhavietin yltyessä, hän etsisi juuri sitä, että "mitä pitää amputoida elämästään poies", että elämä säilyisi edes jotenkin elämisen arvoisena... Ei koko elämää kannata heittä roskiin koskaan, jos on vain käsi poikki tms... Ja mikä vielä hullumpaa, jotkut lopettavat itsensä, jos eivät voittaneet kilpakumppaniaan kaikessa, se oli paha matsi, jos sellainen oli panoksena, ja siihen ei kenenkään IHMISEN ollut koskaan syytä ryhtyä...