Miksi kaikkea kahden ihmisen välistä kemiaa luullaan aina

Samaa olen miettinyt usein. Tuostakin näkökulmasta mutta myös siitä että usein asianomaiset itse luulevat näin. En tRarkpita teidän tapausta. Siis tarkoitan sitä että jos mies ja nainen on tekemisissä toisten kanssa ja heillä synkkaa hyvin, he itse alkavat kuvitella tässä on jotain. Kaikki vetovoima ei tarkoita, että pitäis alkaa suhteeseen, oltiin sitten sinkkuja tai ei. Mutta järjetöntä että toiset menee tulkitsemaan niin. Toki voi olla ihan mahdollista että ulkopuoliset näkee teissä jotain, mitä itse ette vielä tajua? Näinkin on työpaikkaromansseissa käynyt.

"Omassa tapauksessani ärsyttää, kun tutustuin töissä mukavaan mieheen ja heti alkoi supina ja juoruaminen! Todella kiusallista!"

Joo, kyl harmittaa kun ne tajus että tekis mieli panna ja ollaan varattuja.

Miks ei saa rauhassa olla huora.

Näinhän se on. Meille tuli töihin kollegakseni paljon nuorempi nainen ja opetin hänelle työt. Aloimme viihtyä toistemme seurassa ja heti alkoivat muutamat juoruäijät ja - muijatkin levittää huhuja. Hän ei voinut ihastua minuun koska olin vanha ja ruma enkä minä häneen koska en pitänyt häntä seksikkäänä, mutta meistä tuli ystäviä. Oltiin töissä tiiviisti yhdessä, kunnes vaihdoin työpaikkaa ja paikkakuntaa. Nyt vain soitellaan. Helpotus, että kyttääjien paskapuheita ei enää tarvitse kuunnella muilta, mutkan kautta. Suoraanhan he eivät koskaan mitään sanoneet. Nämä tyypit, jotka kuvittelevat tietävänsä toisten tunteet ja sielunelämän.

Minusta ja hänestä puhutaan ehkä selkiemme takana, mutta siinähän puhuvat. Juoruilu kertoo enemmän juoruilijoista kuin niistä, kenestä puhutaan. Me tiedetään itse totuus ja se, mitä meidän välillä on.