Tapasin kolme kuukautta sitten miehen netin kautta ja tuloksena oli valtavan voimakas ihastuminen puolin ja toisin. Molemmat yli 30, eronneita ja muksuja molemmilla. Monta viikkoa meni aivan pilvessä. Oli niin hyvä olla, kommunikaatio toimi ja intohimoa riitti. Sitten mies meni ihan lukkoon ja rupesi sulkeutumaan. Asioista on puhuttu ja hän itse sanoi, että ei ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa, kyse ei ole tunteiden puutteesta, päinvastoin. Kuitenkin pelko sitoutumisesta ja kontrollin menettämisestä estää häntä menemästä eteenpäin suhteessamme(eronnut viime syksynä).
Ollaan pidetty hiljaiseloa ja molemmat eläneet muutaman viikon omaa elämää. Ikävä on kova ja en jollain tasolla pysty päästämään irti hänestä, vaikka ilmeisesti meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta, jos sitoutuminen kerran pelottaa. Toisaalta olo on helpottunut, sillä en kaipaa elämääni lisää sotkuja. Onko kellään kokemusta tälläisesta, mitä tehdä. Millä nämä tunteet saa tapettua, että elämä oikeasti jatkuisi??
Ollaan pidetty hiljaiseloa ja molemmat eläneet muutaman viikon omaa elämää. Ikävä on kova ja en jollain tasolla pysty päästämään irti hänestä, vaikka ilmeisesti meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta, jos sitoutuminen kerran pelottaa. Toisaalta olo on helpottunut, sillä en kaipaa elämääni lisää sotkuja. Onko kellään kokemusta tälläisesta, mitä tehdä. Millä nämä tunteet saa tapettua, että elämä oikeasti jatkuisi??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tunteet saa tapettua vain ajan kanssa.Tai ehkä jos parempi kaveri tipahtaa elämääsi jostain.
Miehellä on ero vielä liian lähellä. Ei sinun sinänsä tarvitse kokonaan lopettaa yhteydenpitoa. Jos mies vielä kiinnostaa, annan hänelle aikaa. Pitäkää yhteyttä rauhallisemmin - ns. kaveripohjalta. Pikkuhiljaa mies toipuu erostaan, ja sitä myöten sitoutumiskammokin pienenee.
Ihmisten tunteet eivät kuole yhtäaikaa ja tässä tapauksessa mies kyllästyi nopeammin. Ehkäpä toinen nainen kiinnosti enemmän?