En kyllästy, en saa tarpeekseni

Ainakin eristäminen minusta, joka ei ole mainitsemista asioista ollenkaan riippuvainen. Onneksi me kaikki ollaan omia persoonia omine tarpeinemme. 😊

Kuinka monta vuotta on kyseessä?

Täällä on hengenheimolainen aloittajalle.

Mulle ei ehkä riitä ikinä mikään, jotain lapsuuden selvittämättömiä traumoja ehkä.

En mä koko aika ole tanassa kiinni mutta tarviin läheisyyttä, huomioimista ja hellyyttä paljon.

Vähän hävettää välillä kun saatan alkaa itkeä jos en saa tarpeeksi.

Mä haluan tuollaisen suhteen.

Nykyään painotetaan lastenhoidossa kosketusta, toisin kuin aikaisempien sukupolvien toimintamalli. Valokuvista näen isän pitäneen sylissään ja äidin tiedän pitkään tisuttaneen. Omistin hyvin rakastavat vanhemmat, siitä heille kiitollinen, paljon olimme yhdessä, mutta kosketusta ei ollut. Siihen aikaan ei edes halailtu. Oma isäni oli kotoisin Pohjanmaalta, hän teititteli omaa äitiään. Hekin olivat hyvin rakkaita toisilleen, vaan tapa oli jäyhää. Edellisten sukupolvien elämä on ollut hyvin työntäyteistä, pääasia toimeentulossa ja selvitä elämässä oli tärkein asia.

Sama.

Yhdessä oltu reilu 5v ja himoitsen miestäni koko ajan.
Voisin pussailla ja halailla koko ajan.
Olla samassa työpaikassa(ei olla).

Odotan yhteisiä hetkiämme, hän odottaa hetkiä jotka saa olla ilman minua😱.

Voih

Ensitreffit alttarilla ohjelmassa on tuotu esille kosketuksen vaikutusta, kaikkeen yhdessäoloon. Miehen kannattaa huomioida naisensa hellyyden nälkää.mikä taitaa olla melko yleistä avioliitoissa. Annettu hellyys tulee antajalle pomerangina takaisin ja toisinpäin, se on ehtymätön voimavara.

Minulle laatu on tärkeämpää kuin määrä

Usein yhteen muuttaminen vie enimmät kiinniroikkumishalut. Siinä kun näkee päivittäin. Erillään asuvilla ja harvemmin tapaavilla pareilla pysynee tovin pidempään se hinku toistensa iholle.

Täällä myös samanlainen ja nainen!

No jokainen on yksilö.
En mäkään tykkää roikkua koko ajan toisessa kiinni, enkä jaksaisi sellaista naistakaan, mutta kyllä nyt muuten tykkään hellitellä.
Se vain näkyy siinä, että esimerkiksi ohimennessä antaa toiselle pusun, silittää vaikka käsivartta tai sitten halaa. Ja sanoo jotain mukavaa ja paikkansa pitävää, kuten vaikka "Rakas".
Ja kyllä seksi silti tärkeää on. En sitäkään nyt jaksa koko aika, aika väsyttävää jos jatkuvasti pitäisi nylkyttää, mutta kyllä sitäkin silti jonkun kerran viikossa tarvitsee ja haluaa.
Miehellä nyt tietty usein on vielä sellainen taipumus, että jos ei paneta tai ei vaan jaksa, niin ei kyllä useimmiten seisokaan. Ja ihan tällaisellakin miehellä, jolla ei muuten ole erektio-ongelmia. Että kyllä seksi on näemmä yhtä lailla päässä kuin munissakin;)
Kultainen keskitie kaiketi paras, vaikka tosiaan erojakin löytyy yksilöissä.
Etäisyys ja/tai jatukva iholla roikkuminen ovat kumpikin aika rasittavia tapoja.

Ihmiset on yksilöitä joten intiimi tarpeetkin ovat yksilöllisiä.

Yli kymmenen vuotta yhdessä. Läheisyyttä hyvin paljon ja seksiä myös, joka päivä. Useimmiten useita kertoja. Etätöissä molemmat, halujen lisäksi on aikaa.

Olin joskus eräänlaisen "vaikean" naisen kanssa suhteessa, aika pitkän aikaa. Hän torjui usein läheisyyden, seksi ei ollut hänen juttunsa, tunteista hän ei osannut puhua lainkaan, meni enemmänkin jotenkin hämilleen ja jähmettyi. Sitten myöhemmin hän kuitenkin syytteli, että en ole tarpeeksi huomioinut häntä ja osoittanut rakkautta. Hän olisi halunnut että olisin palvonut häntä, jotta hän olisi sitten voinut jotain rakkauden murusia minulle heittää, hetkeksi, kunnes sitten taas kylmyyttä ja torjuntaa. Niin, hänelle olisi kaiketi pitänyt hakea kuu taivaalta, eikä sekään olisi välttämättä riittänyt.

Miten luokittelisitte tämmöisen naisen? Muuta kuin että vaikea tapaus.

Minä haluan juuri tällaisen suhteen!! Koskettaminen, läheisyys, seksi. Eikö nekin ole hyvän parisuhteen perusta?Eikö rakastamaansa ihmistä tule päästä niin lähelle kuin mahdollista? Käsittääkseni suhde ei voi onnistua jos ette pääse tarpeeksi lähelle toisianne niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Olen hiljattain eronnut miehestä jota lähelle ei päässyt, tarpeeksi. Ensin hän ei halunnut kosketusta, jopa torjui minut. Jossain vaiheessa vähän lämpeni ja kosketuksia oli. Seksi vaan ei toiminut, ollenkaan. Hän ei halunnut käyttää (tai siis valehteli, tästäkin) potenssilääkkeitä. Jostain kumman syystä?! Tämä suhde oli kaikinpuolin todella vaikea suhde ja lopulta käsitin että olin suhteessa narsistin kanssa. Kärsin kovasti läheisyyden, seksin ja oikean rakkauden puutteesta... Vaikka minulle toisin väitettiinkin. Surullista mutta totta. Silti minä vielä rakastan tätä ihmistä koska rakastuin häneen. Miksi ihmeessä???

Annoit vain salmiakkia ja minä annoin koko elämän..
Täällä myös läheisyydestä, haleista, pusuista, seksistä, ihanista sanoista toiselle rakennettu mies 43v, meillä lapsia ja nainen ei tarvitse läheisyyttä.
Ollaan puhuttu erosta jos hän ei riitä mutta perhe on niin siitä ei hevillä viitsi lähteä, kivaa on olla yhdessä muttä se läheisyys puuttuu ja hänellä ei taida olla tunne älyä että kaikki tunne puoli on kylmää.
Meillä puhetyyli, käytös, kunniotus puuttuu toiselta toista kohtaan.


Naapurin kanssa juttelin eräs päivä ja kertoi yhtä juttua mitä oli tapahtunut hänelle ja näin silmistä ja kehon kielestä että hänellä on suuria tunteita ja ne oikeasti näki hänestä. Voi että ihatuin häneen ja ajattelin että tunteellisia ihmisiä on oikeasti enkä minä ole sekaisin. Tai niin hirveen pahasti sekaisin. Kai?

Seksiin kyllästyin aikoinaan suhteessani, enkä koe tarvitsevani sitä enää. Halaaminen riittää.