Surffailin netissä ja löysin mieheni treffi-ilmoituksen, jossa sanoo olevansa vapaa yksineläjä. Lisäksi hänellä on jonkinlainen "sala"sähköpostiosoite jossa viestittelee ties kenen kanssa ties mitä. Puhelinnumeroita on myös jaellut, sillä puhelimeen tulee viestejä öisin ja siellä on (hän itse näytti) aivan uusia nimiä tupsahtanut lyhyessä ajassa, tosin nekin verhoiltuna Pekaksi ja Kimmoksi. Olen kyttääjä kun löysin puhelinnumeroita hänen taskustaan laittaessani pyykkiä koneeseen. Olen paha ihminen eikä minuun voi luottaa kun olen noista netissä solmituista naiskontakteista (on asiasta juteltu, ovat naisia) mustasukkainen. Hän ei etsi live seuraa vaan ihan uusia ystäviä ajatuksia vaihtamaan. Tämän hyväksyn, koska onhan itsellänikin miespuolisia ystäviä. En halua rajoittaa hänen menemisiään kavereiden kanssa, mutta silti hän ihmettelee kun on luvannut tulla kotiin töistä ja tulee tunnin päästä "luvatusta" ajasta käytyään kahvilla ystävänsä kanssa ja kohtaa kotona mielensä pahoittaneen naisen. Se surettaa minua, mutta ainoastaan siksi että olen laittanut ruuan valmiiksi/tai lämmittänyt saunan tms. En vaadi olla kaiken keskipiste tai se ainoa ajateltava asia maailmassa, mutta myös minä kaipaan huomiota.
Tuo nettijuttukaan ei ole mikään kamala asia, mutta miksi se tarvii salata? Kerroin hänelle, että minulla olisi paljon helpompi olla kun hän avoimesti ja rehellisesti kertoisi että " olen tutustunut uuteen ystävään ja vaihtelemme hänen kanssaan sähköpostia ja tekstiviestejä ja soitellaankin joskus". Tai puhuisi nimellä. Ei jäisi silloin hurjalle mielikuvitukselle niin paljon valtaa, koska minä ainakin paisuttelen asioita mielessäni niistä tietämättäni. "pienestä pierustakin tulee iso paska". Kaikki kätkeytyy sanan "yksityisyys" taakse. Pitää olla kavereita, asioita, juttuja jotka ei minulle kuulu lainkaan. Omalta osaltaan tämäkin on ymmärrettävää, mutta silti toivoisin jonkinlaista avoimuutta asioihin. Olenkohan väärässä? En kaipaa neuvojanne teiltä, jotka sanotte että "jätä se", sillä niin en todellakaan aio tehdä koska rakastan häntä valtavasti!!! En halua omia häntä, mutta en halua myöskään joutua "syrjityksi". Mies ei usko kun kerroin että asia ei olisi niin mustasukkaisuutta aiheuttava ja minua loukkaava mikäli hän kertoisi minulle esim että "Anu soittaa" tai että "hei, meen Liisan kanssa vähäksi aikaa chattiin". Silloin tietäisin että ei olla "kielletyllä alueella", sillä onhan minullakin miespuolisia ystäviä joiden kanssa lenkkeilen, olen messengerissä ja soittelen, tosin kaiken tuon teen hänen silmiensä alla ilman vaadittua yksityisyyttä. MInulla kun on taipumuksia kyttäilyyn ja mustasukkaisuuteen niin en pysty kuulemma muuttumaan...
Kaikki me olemme yksilöitä ja toimimme saamillamme kasvatusohjeilla - minulla ne ovat huomionosoitukset läheisille, avoimuus, menoista ja kotiintuloista kertominen. Onko se sitten paha asia että kun on ilmoittanut jonkin ajan ja jos se ei pidä niin imloittaisi siitä? ALan kyllä heti soittelemaan että mitä on sattunut kun ei näy... eikä se ole ainakaan tarkoitettu kyttäämiseksi - vaan välitän hänestä paljon ja odotan häntä niin kovasti kotiin.
Tiedän itse olevani upea persoona, no olkoonkin että hieman ylipainoinen, mutta silti kaunis ja tyylikäs. Mustasukkaisuuteni ei siis omasta mielestäni johdu huonosta itsetunnosta, vaan siitä etten saa riittävästi huomiota ja huomionsosoituksia. Minulle on kuulema tyhmää laittaa sähköpostia kun näemme joka päivä kotona. Ehkä niin, mutta minusta olisi ihan lukea esim joku pieni rakkausruno tai jotain muuta - sillä saahan nuo muutamat naisetkin postia, miksen siis minä? Nuo osoitteetkin sain yhteisen ystävämme koneelta kirjoittaessani sillä sähköpostia kun tekstikenttään tuli alkukirjaimen siihen laitetuani mitä erikoisempia "ehdotuksia" viestin saajaksi ja otsikoksi. Ei kuulemma uskottava selitys. Ja kun tuo kaveri oli vielä vieressä... Minä en olisi saanut välittää niistä mitään, mutta ehkäpä juuri mustasukkaisuuteni ja pienoisen uteliasiuuteni takia kokeilin kaikki aakkoset läpi ja laitoin paperille ylös nuo kymmenet omituiset sähköpostiosoitteet...
Miten päästä kyttääjän ja sairaalloisen mustasukkaisuuden leimasta eroon? Kuinka osoittaa toiselle että olen muuttunut?
Rakkaani jos luit tämän: RAKASTAN SINUA !!!!
Tuo nettijuttukaan ei ole mikään kamala asia, mutta miksi se tarvii salata? Kerroin hänelle, että minulla olisi paljon helpompi olla kun hän avoimesti ja rehellisesti kertoisi että " olen tutustunut uuteen ystävään ja vaihtelemme hänen kanssaan sähköpostia ja tekstiviestejä ja soitellaankin joskus". Tai puhuisi nimellä. Ei jäisi silloin hurjalle mielikuvitukselle niin paljon valtaa, koska minä ainakin paisuttelen asioita mielessäni niistä tietämättäni. "pienestä pierustakin tulee iso paska". Kaikki kätkeytyy sanan "yksityisyys" taakse. Pitää olla kavereita, asioita, juttuja jotka ei minulle kuulu lainkaan. Omalta osaltaan tämäkin on ymmärrettävää, mutta silti toivoisin jonkinlaista avoimuutta asioihin. Olenkohan väärässä? En kaipaa neuvojanne teiltä, jotka sanotte että "jätä se", sillä niin en todellakaan aio tehdä koska rakastan häntä valtavasti!!! En halua omia häntä, mutta en halua myöskään joutua "syrjityksi". Mies ei usko kun kerroin että asia ei olisi niin mustasukkaisuutta aiheuttava ja minua loukkaava mikäli hän kertoisi minulle esim että "Anu soittaa" tai että "hei, meen Liisan kanssa vähäksi aikaa chattiin". Silloin tietäisin että ei olla "kielletyllä alueella", sillä onhan minullakin miespuolisia ystäviä joiden kanssa lenkkeilen, olen messengerissä ja soittelen, tosin kaiken tuon teen hänen silmiensä alla ilman vaadittua yksityisyyttä. MInulla kun on taipumuksia kyttäilyyn ja mustasukkaisuuteen niin en pysty kuulemma muuttumaan...
Kaikki me olemme yksilöitä ja toimimme saamillamme kasvatusohjeilla - minulla ne ovat huomionosoitukset läheisille, avoimuus, menoista ja kotiintuloista kertominen. Onko se sitten paha asia että kun on ilmoittanut jonkin ajan ja jos se ei pidä niin imloittaisi siitä? ALan kyllä heti soittelemaan että mitä on sattunut kun ei näy... eikä se ole ainakaan tarkoitettu kyttäämiseksi - vaan välitän hänestä paljon ja odotan häntä niin kovasti kotiin.
Tiedän itse olevani upea persoona, no olkoonkin että hieman ylipainoinen, mutta silti kaunis ja tyylikäs. Mustasukkaisuuteni ei siis omasta mielestäni johdu huonosta itsetunnosta, vaan siitä etten saa riittävästi huomiota ja huomionsosoituksia. Minulle on kuulema tyhmää laittaa sähköpostia kun näemme joka päivä kotona. Ehkä niin, mutta minusta olisi ihan lukea esim joku pieni rakkausruno tai jotain muuta - sillä saahan nuo muutamat naisetkin postia, miksen siis minä? Nuo osoitteetkin sain yhteisen ystävämme koneelta kirjoittaessani sillä sähköpostia kun tekstikenttään tuli alkukirjaimen siihen laitetuani mitä erikoisempia "ehdotuksia" viestin saajaksi ja otsikoksi. Ei kuulemma uskottava selitys. Ja kun tuo kaveri oli vielä vieressä... Minä en olisi saanut välittää niistä mitään, mutta ehkäpä juuri mustasukkaisuuteni ja pienoisen uteliasiuuteni takia kokeilin kaikki aakkoset läpi ja laitoin paperille ylös nuo kymmenet omituiset sähköpostiosoitteet...
Miten päästä kyttääjän ja sairaalloisen mustasukkaisuuden leimasta eroon? Kuinka osoittaa toiselle että olen muuttunut?
Rakkaani jos luit tämän: RAKASTAN SINUA !!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika tyypillinen tapaus nettiaikana.Kaikki toiminnot
viittaa varmasti muuhunkin kuin "auttamisen haluun"tai"keskustelukumppanin hakuun" olet syystäkin epäilevä.Ongelmia tiedossa,todennäköisesti.Mielestäni avoimeen toimivaan suhteeseen ei kuulu "nettiseura"jos hakuisuus on tuota luokkaa.Tottahan netissä voi keskustella,valitettavasti mitä itse olen "keskustellut" juttu kääntyy,käännetään jossain vaiheessa sex/seura puolelle.Kyllä tämä viittaa sinun siippasi välinpitämättömyyteen,haluun "elää"
ja n.j.e
Älä usko mitä sanotaan vaan tutki ja hutki
Et muuten pääse "mustasukkaisuudesta" eroon.
Toiseen täytyy myös yrittää luottaa,mutta kyllä se limitti täyttyy useinmiten jossakin vaiheessa.
Kuulostaa ihan mieheltä, jonka kanssa itselläni oli puolen vuoden suhde. Siis naimisissa olevalta, kahden lapsen isältä, joka kaiken selvitessä ei ollut tyytynyt edes vain mun kanssa pettämiseen. Edellisistä pettämisistä kuuntelin monen moisia juttuja koko puolen vuoden ajan. Kelkassa pysyin vain, koska itselläni oli "sama tilanne". Tällä miehellä ei kertakaikkiaan ollut minkäänlaista omatuntoa, eikä arvostusta, puhumattakaan lojaalisuudesta ketään läheistään kohtaan. Pikkuhiljaa selvisi, kuinka tämä mies oli kusettanut kaikkia lähipiirissään, myös parhaita ystäviään.. Siitä nyt sitten kärsii - tekosistaan. Jossain vaiheessa kaikesta on vastattava.
Sanompa siis kuitenkin, vaikka kielsit, laita pihalle se äijä, ja jatkakoon sinkkuna metsästystä. Sitähän hän selkeästi haluaa olla, jos netissä itsensä sellaiseksi kuvailee.