Olen ollut tyttöni 8v kanssa kaksin hänen syntymästään saakka, enkä ole sinä aikana seurustellut kenenkään kanssa. Nyt sitten poksahti ja löysin maailman ihanimman miehen ja olemme tapailleet ja hän on käynyt meilläkin. Olen höpsössä onnen huumassa tästä rakkaudesta ja vaikka kuinka yritän jakaa huomiotani tytölleni entiseen malliin, eivät aina ajatukset ole ihan mukana.
Tyttö sai edellisenä tapaamiskertanamme ensimmäisen mustasukkaisuuskohtauksen: mökötti vain eikä edes katsonut minuun koko loppuiltana. Eilen katsoimme yhdessä leffaa ja peiton alla pidimme toisiamme kädestä. Tyttö änkesi kainalooni koko ajan lähemmäs ja lopulta melkein kiipesi päälleni. Hän myös vahti, mihin katseeni suuntasin, leffaan vai miesystävääni.
Miten olette erityisesti tyttölasten kanssa selvinneet uusiosuhteessa? olen jostain lukenut, että erityisesti tytöille uusi isä on hankalampi hyväksyä kuin pojille. Kuinka pahasti lapsi voi yrittää sabotoida aikuisten välistä suhdetta?
Olen yrittänyt selvittää tytölleni, että tämä on nyt aikuisten välinen juttu, josta me aikuisina päätämme. Luonnollisesti tyttö otetaan huomioon tapaamisia suunnitellessa ja myös hänen kanssaan ollaan. Siihen en kuitenkaan alistu, että tyttö voi uhittelullaan määrätä, missä esim nukun (alakerrassa ystäväni kanssa vai yläkerrassa lapsen lähellä).
mies on äärimmäisen hyvällä huumorintajulla varustettu ja on ottanut juttelukontaktia tyttöön. Tyttö selvästi tykkää miehestä ja hänen jutuistaan, mutta ei minun ja miehen välistä vuorovaikutusta voi sietää.
Vinkkejä tilanteesta selviämiseen, kiitän ja kumarran!
Tyttö sai edellisenä tapaamiskertanamme ensimmäisen mustasukkaisuuskohtauksen: mökötti vain eikä edes katsonut minuun koko loppuiltana. Eilen katsoimme yhdessä leffaa ja peiton alla pidimme toisiamme kädestä. Tyttö änkesi kainalooni koko ajan lähemmäs ja lopulta melkein kiipesi päälleni. Hän myös vahti, mihin katseeni suuntasin, leffaan vai miesystävääni.
Miten olette erityisesti tyttölasten kanssa selvinneet uusiosuhteessa? olen jostain lukenut, että erityisesti tytöille uusi isä on hankalampi hyväksyä kuin pojille. Kuinka pahasti lapsi voi yrittää sabotoida aikuisten välistä suhdetta?
Olen yrittänyt selvittää tytölleni, että tämä on nyt aikuisten välinen juttu, josta me aikuisina päätämme. Luonnollisesti tyttö otetaan huomioon tapaamisia suunnitellessa ja myös hänen kanssaan ollaan. Siihen en kuitenkaan alistu, että tyttö voi uhittelullaan määrätä, missä esim nukun (alakerrassa ystäväni kanssa vai yläkerrassa lapsen lähellä).
mies on äärimmäisen hyvällä huumorintajulla varustettu ja on ottanut juttelukontaktia tyttöön. Tyttö selvästi tykkää miehestä ja hänen jutuistaan, mutta ei minun ja miehen välistä vuorovaikutusta voi sietää.
Vinkkejä tilanteesta selviämiseen, kiitän ja kumarran!
Vastaukset 3
Vanhimmat
tehdä lapselle selväksi se että vaikka hän miten paljon kiukuttelisi,se mies ei lähde siitä mihinkään ja että häntä ei rakasteta yhtään sen vähempää vaikka äidillä on siinä oma kulta.
Jos lapsi käyttäytyy huonosti,laita hänet omaan huoneeseensa ja sano että pois voi tulla sitten kun osaa käyttäytyä.
Meillä tuota päälleänkeämistä teki sekä miehen lapsi että omani,toinen 5 vuotias ja toinen 6 vuotias.
Me otettiin asia ihan huumorilla ja se jäi melko pian pois mutta en osaa sanoa miten kauan se kestää noin isolla lapsella.
Meillä mä vedin rajan siihen kun miehen lapsi olisi tullut meidän väliin nukkumaan.
Sanoin että sulla on täällä oma sänky missä sä nukut ja isi ja minä nukutaan tässä.
Kyllä sinä fiksuna naisena tiedät missä raja menee ja miten paljon lapsi saa oikutella.
Hän tottuu siihen kyllä ja mitä useammin mies luonanne on,sen nopeammin lapsi tottuu.
Hyvää kevättä ja onnea uudelle suhteelle =)
Minun poikani on ollut juuri samanlainen. Minä taas olin luullut että tytöt hyväksyisivät uuden miehen helpommin, vähän jopa saattaisivat keimailla ja kilpailla äidin kanssa miehen suosiosta...
Minun poikani on kaikin tavoin yrittänyt pitää poikaystävääni fyysisesti erossa minusta. Vieläkin tulee aina lätkäisemään häntä, jos pussailemme. Olemme keskustelleet pojan kanssa, että ei minun rakkaus mieheen ole häneltä pois. Äiti rakastaa lapsiaan ihan eri tavalla.
Poikani on käyttäytynyt todella rasittavalla tavalla, vaikka uskonkin että hän kyllä jollain tasolla ymmärtää asian. Kai se vain on jonkinlainen mustismörkö joka putkahtaa esille järjen ääntä kuuntelematta.
Olemme seurustelleet nyt vuoden, ja tarkoitus on muuttaa yhteen kesällä. Poikaystäväni on ollut hyvin kärsivällinen poikani suhteen, olen kiitollinen hänelle siitä. Poikani mustasukkaisuus on kyllä lähtenyt hälvenemään ihan pienin askelein. Matkaa vielä on, mutta suunta on oikea.
Ei ole hyväksi lapsellekaan jos hänelle tulee sellainen ajatus että hänellä on oikeus määrätä vanhempien elämästä, puhumattakaan vanhemmista jotka joutuisivat kyselemään lupaa tekemisilleen lapsiltaan. Olen ihmetellyt toisenlaisia mielipiteitä jopa ns. asiantuntijoiden suusta.
Tilanne menee meillä suorastaan koomiseksi välillä:
miesystäväni oli meillä to - pe välisen yön. Perjantaina katsoimme olohuoneen sohvasängyllämme (toimittaa soffan virkaa petattuna) leffaa tyttöni kanssa. Pyysin paria tyynyä selkäni tueksi. Tyttö haisteli tyynyt ja antoi minulle ne, jotka EIVÄT haisseet miesystäväni partavedeltä.
Tyttö kommentoi kovaan ääneen, kun hain hänet kaverinsa luota: "Taas sä haiset X:ltä!"
Eilen illalla mennessäni peittelemään näin lattialla piirustuksen, mihin tyttö oli piirtänyt ison sydämen (äidin sydän). Sydämen toisessa reunassa luki "X:n puoli" ja pikkiriikkisessä viivalla erotetussa osassa toisella puolella "minun puoli". Otin piirustuksen ja kynän ja jaoin sydämen keskeltä uudella viivalla (hieman enemmän tytölle). Sanoin myös, että rakkauteni ei ole tytöltä pois. Pikemminkin hän saa lahjaksi enemmän hyvää tuultani ja oloani, jonka hän varmaan on jo huomannut. Lisäksi hänellä on mahdollisuus saada huomiota ja tykkäämistä miesystävältäni eli toinenkin aikuinen hänestä välittää.
päivä kerrallaan... :-)