Leväperäisen lähimenneisyyteni vuoksi herääminen harmaankuolleeseen syysaamuun oli havahtumista itsesyytöksiin. Itsesyytökset olivat piirittäneet vuoteen, sitten kiivenneet sängylle, ja nyt tuijottivat vuodevaatteiden muodostamasta vuoristosta mykkinä minuun, joka katseli hämmästyneenä ympärilleen. Itsesyytökset ovat pieniä, keltaiseen sadetakkiin sonnustautuneita pikkutyttöjä, joiden kasvoja ei suuren sadehupun alta näkynyt. He pitivät toisiaan kädestä kiinni, piirissä, ja olivat hipihiljaa ja hiiskumatta.
Yöpöydällä seisoi isopäinen ja tahmainen punaviinilasi ohuella jalalla. Se näytti kahlaajalinnulta, yksijalkaiselta flamingolta, josta näki läpi. Lasissa oli jäljellä utuisia haamuja entisestä loistosta, kuten muoto. Pisara verta. Läpinäkyvä minuus paukahtaisi pirstaleiksi kuin taivaalle jäätynyt lintu, joka, ymmärtämättä miksi, syöksyisi alastomaan katuun, jota kuivat lehdet tuulessa sivelivät kuin nainen rintojensa aamuisia, kyseenalaisia, kaaria. Sotkuisuus, epäjärjestys ja ihmisyyden rakoilevuus kulminoituivat kehossa, mutta heijastuivat ympäröiville seinille kuin harmaa elokuva ilman ääntä. Raunioita, katottomia kaupunkeja ja kaduille sortuneita seiniä. Tuhkassa ja tiilimurskassa kummitusolennot raahasivat mukanaan omaisuuksia.
(hihitystä)
Yöpöydällä seisoi isopäinen ja tahmainen punaviinilasi ohuella jalalla. Se näytti kahlaajalinnulta, yksijalkaiselta flamingolta, josta näki läpi. Lasissa oli jäljellä utuisia haamuja entisestä loistosta, kuten muoto. Pisara verta. Läpinäkyvä minuus paukahtaisi pirstaleiksi kuin taivaalle jäätynyt lintu, joka, ymmärtämättä miksi, syöksyisi alastomaan katuun, jota kuivat lehdet tuulessa sivelivät kuin nainen rintojensa aamuisia, kyseenalaisia, kaaria. Sotkuisuus, epäjärjestys ja ihmisyyden rakoilevuus kulminoituivat kehossa, mutta heijastuivat ympäröiville seinille kuin harmaa elokuva ilman ääntä. Raunioita, katottomia kaupunkeja ja kaduille sortuneita seiniä. Tuhkassa ja tiilimurskassa kummitusolennot raahasivat mukanaan omaisuuksia.
(hihitystä)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mjoo
Seuraavaksi voitaisiin istua vaikka vuoteen laidalla pari ylimalkaista tuntia.
Tämä on vähän kuin hidastetussa elokuvassa.
(hirn)
Mikä se ihmeen kirja oli, jossa ei niin kuin tapahtunut mitään?
Alastalon salissa?
(hihitystä)
Luultavasti tästä päivästä on tulossa päivä Alastalon salissa. Alastalon sali -päivinä ei tarvitse edes tapahtua mitään, sillä tapahtumat eivät sovi kirjan henkeen.
Kirjassahan ei ole läsnä olevaa henkeä, vaan tapahtumat sijoittuvat toiseen ulottuvuuteen.
(hirn)
Tajunnanvirtaa...
Mjaa
Ehkä kenties.
Itse kuitenkin aina ponnistan realiteeteista - vaikka ne nyt matkalla kuitenkin (tietysti) katoavat.
(naurua)
https://www.youtube.com/watch?v=7pNLPtKQQlU
Volter Kilven kirjaa Alastalon salissa kuvataan tajunnanvirtana... Liekö näissä teksteissäsi jotain samaa.
Linkin tyyppi näytti yksinäiseltä itsesyytökseltä keltaisine takkineen..
(tosin vain vilkaisin pienen pätkän...)
Realismi on hyvä lähtökohta vaikka se joskus koskeekin ihmisen sisäistä haavemaailmaa.🙂
Pitkällisen harkinnan jälkeen ajattelin, että tuossapa on ideaa.
Saattaa todellakin olla niin että haaveemme ovat epäonnistunut ja heikko kehys todellisuudentajullemme.
(naurua)
Mjoo
Tulipa taas monimutkainen lause.
Yritän parantaa.
(reps)
Tajunnanvirtasi on kovin sähäkkää.
Siinä on sulattelemista.
Tuota voisi meditoida Tauskin kanssa:
Haavemaa ja mitä se on?