Suomen Kustannusyhdistys halusi selvittää millainen kirja menee kaupaksi.
Hyvin myyvän kirjan resepti osoittautui melko yksinkertaiseksi
-kiinnostava tarina
-tunnettu kirjailija
-palkinnot
-puhutteleva kansi
Kerro kirjoista, joitten parissa olet viihtynyt !
Onko joku kirja ollut ylimainostettu/pettymys ?
Minkälainen kirja puhuttelee sinua ?
Laitetaanpa alkuun uusi "kirjallisuuskatsaus" - tule mukaan keskustelemaan kirjoista !
Anonyymi
60
<50
Vastaukset
Älä mainosta.
-
Kirjat eivät enää mene kaupaksi.
Kuulokkeet viisaille menevät.
Joikunen höpö mummo tietenkin poikkeuksena.
Paitsi jos...
-
Wolfgang H.Halsti aloittaa kirjansa, Talvi-sodan päivä-kirja jotenkin näin.
Nuori mies, olit niin utelias että minä...
H.- Anonyymi
Jaa-aa. Vaikea kysymys kun harva meistä on kirjaansa saanut hyvin kaupaksi. Ehkä helpompi olisi sanoa, millainen kirja EI mene kaupaksi.
Jos joku panee paljon pökköä pesäänsä.
Kirjoittaen kirjan.
On aivan oikein, kun yksikin tuntematon ostaa kirjan.
On oikein että kirjoittaja on onnellinen.
Sillä tuohon kykenee vain harva.
H.- Anonyymi
Sujuvasti kirjoitettu mielenkiintoinen tarina tai aihepiiriltään kiinnostava.
Yleensä tunnettujen kirjailijoitten kirjoihin harvemmin kovin paljon pettyy, vaikka välillä on heiltäkin väkisin väännettyä tekstiä ilmaantunut.
Kyllä kirjan täytyy olla kiinnostava, ei sitä muuten jaksa eikä viitsi lukea.
Jotenkin suhtaudun epäilevästi tuohon palkinnon saantiin, ei se takaa kirjan minua kiinnostavan. Kokemusta muutamasta palkitusta kirjasta, joita en loppuun lukenut.
Kirjan kannesta en päätelmiä tee, kuva voi pettää pahemman kerran.
Tutustun ennakkoluulottomasti tuntemattomampien kirjailijoiden teoksiin, positiivisia yllätyksiä on tullut vastaan."Luukkis"
No niin, hienoa.
Alat yhdistellä palsta-kirjoituksia kirjoihin.
Jotenkin tuntuu tutulta.
H.huruksz kirjoitti:
"Luukkis"
No niin, hienoa.
Alat yhdistellä palsta-kirjoituksia kirjoihin.
Jotenkin tuntuu tutulta.
H.Tuntuuko tämä tutulta vai onko ihan uutta:
olen päättänyt lukea uudelleen Rauha S. Virtasen Selja-nuortenkirjasarjan?
Kuusi kirjaa, kauan on siitä, kun olen neljä ensimmäistä lukenut, kahta uusinta en koskaan.
- Anonyymi
Esimerkiksi Finlandia palkitut suoraan sanoen schaissea.
- Anonyymi
Mihin niistä kaikista olet ollut erikoisen pettynyt ?
- Anonyymi
Jos ei lukisi paljon, olisi kai kirjaa ostaessaan luotettava tekijän tunnettuuteen
ja ehkä ajattelisi, että jos kirja on saanut palkinnon sen on "pakko" olla hyvä.
Himolukijat lainaavat yleensä kirjansa kirjastosta ja ovat ehkä oppineet tuntemaan
enemmän kirjallisuutta, he tekevät valintansa kokemuksella ja omilla kriteereillään.
Hyvin myyvä kirja voi olla eri kuin luetuin kirja.- Anonyymi
Olen joulu- tai syntymäpäivälahjoiksi saanut vähän lukevilta ystäviltäni
niitä "hyvin myyviä kirjoja". Ei ole aina maistunut. Ne voivat olla julkkiselämäkertoja,
köykäisiä "bestsellereitä" tai Tervoa, joka on varmaan hyvä kirjoittaja,
mutta jota en vain jaksa lukea.
Paljon luettu ei todellakaan ole aina sama kuin paljon myyty.
Paljon myyty voi jäädä lukemattomaksi.
Kannet ovat minusta mielenkiintoisia, jos se on "graafinen", tutkin aina ensin kuka sen on
tehnyt ja mietin mikä siinä mahtaisi olla ajatuksena suhteessa kirjaan.
Usein kirjastossa lätkäistään kirjaston viivakoodilappu juuri sen kirjan kannen tekijän
nimen päälle.
- Anonyymi
Luin viime vuonna emeritusprofessorin, Suomen kulttuurielämän snobien snobin,
Matti Klingen kirjan "Palmyran raunioilla" (ne ikiaikaiset "jättipatsaat", jotka
Taleban tuhosi) Kirja oli historiallisesti mielenkiintoinen.
Sen innoittamana tilasin kirjastosta Klingen uutukaisen " Mannerheimin unet",
päiväkirjamerkintöjä 2019-2020, ajankohtaisista aiheista ja muistakin.
Ihan valtava tietämys Klingellä on kaikesta, mutta kirja oli yhtä "snobbailua" ja onneksi on tullut leuttua muitakin kirjoja samoista aiheista, ettei ole vaaraa uskoa
kaikkia hänen snobinäkemyksiään.- Anonyymi
Klingellä on ajatukset välillä kuin harhojen näkijällä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Klingellä on ajatukset välillä kuin harhojen näkijällä.
Aika teräviä ja tarkkoja Klingen ajatukset ovat ainakin kirjoissa,
m u t t a hänellä on yleisistä käsityksistä huomattavan poikkeavia näkemyksiä
joistakin asioista
johtuneeko siitä, että hänen identiteettinsä varakkaana yläluokkaisena henkilönä
on hieman kehittynyt vinoon....hieman huvittavasti.
Klingen mielestä Suomen olisi pitänyt ottaa kieleksi saksi.
Kansa olisi voinut puhua ala-saksia ja yläluokka yläsaksia,
ja me onnettomat rahvaanomaiset brutaalit suomalaiset,
jotka emme halunneet liittyä Venäjän piiriin,
kun Klinge olisi halunnut liikkua venäläisen ylimystön korkeakultuurisissa piireissä
ilmeisesti ylväästi, mutta sulavasti itsensä marsalkka Mannerheimin kanssa... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aika teräviä ja tarkkoja Klingen ajatukset ovat ainakin kirjoissa,
m u t t a hänellä on yleisistä käsityksistä huomattavan poikkeavia näkemyksiä
joistakin asioista
johtuneeko siitä, että hänen identiteettinsä varakkaana yläluokkaisena henkilönä
on hieman kehittynyt vinoon....hieman huvittavasti.
Klingen mielestä Suomen olisi pitänyt ottaa kieleksi saksi.
Kansa olisi voinut puhua ala-saksia ja yläluokka yläsaksia,
ja me onnettomat rahvaanomaiset brutaalit suomalaiset,
jotka emme halunneet liittyä Venäjän piiriin,
kun Klinge olisi halunnut liikkua venäläisen ylimystön korkeakultuurisissa piireissä
ilmeisesti ylväästi, mutta sulavasti itsensä marsalkka Mannerheimin kanssa...Klingestähän on pöyristyttävää, ettei suomalaisten kieleksi "valittu" hänen mielestään
maailman ainoaa sivistyskieltä saksaa ja että koulussa opiskellaan englantia eikä saksaa.
Hän näkisi kai mielellään itsensä Saksan ja Venäjän aatelin ja aristokratian joukossa,
jonne hän haluaa ja uskoo kuuluvansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Klingestähän on pöyristyttävää, ettei suomalaisten kieleksi "valittu" hänen mielestään
maailman ainoaa sivistyskieltä saksaa ja että koulussa opiskellaan englantia eikä saksaa.
Hän näkisi kai mielellään itsensä Saksan ja Venäjän aatelin ja aristokratian joukossa,
jonne hän haluaa ja uskoo kuuluvansa.Niin haluaisi, vaan ei ole, eikä koskaan ole olleet. Klinge näkee omia unelmien kangastuksia. Kuvittelee itsensä kai kalifiksi kalifin paikalle. Scheisse.
- Anonyymi
"Kerro kirjoista, joitten parissa olet viihtynyt !"
Olen elämäni aikana lukenut vähintään 5000 kirjaa, todellinen määrä lienee lähempänä kymmentätuhatta ellei ylikin. Enpä noista osaa mitään sen kummempaa kertoa, jokaisen loppuun asti lukemani kirjan parissa olen tietenkin viihtynyt.
"Onko joku kirja ollut ylimainostettu/pettymys ?"
Valitsen lukemiseni sen mukaan mikä juuri sillä valitsemishetkellä tuntuu minusta itsestäni tarpeeksi kiinnostavalta, aniharvoin jos koskaan mainosten tai muiden suositusten mukaan. Olen ehkä vähän turhankin haluton lainaamaan saati ostamaan sellaisia kirjoja joista en ole ihan varma että tuleeko kuitenkaan luettua, joten pettymyksiäkään ei yleensä tule. Eivät ne huolella valitutkaan välttämättä tule aina ja heti kerralla luetuksi, mutta en minä silloinkaan kirjaan pety. Aina ei vain maistu, se mikä eilen tuntui hyvältä valinnalta ei tänään tunnu ollenkaan kiinnostavalta jne..
"Minkälainen kirja puhuttelee sinua ?"
Luen kaikenlaisia kirjoja, "puhuttelemisen" kannalta jos ajatellaan niin eniten varmaan "puhuttelevat" tietokirjat.
Bessie Ostan vain vähän paperikirjoja ja yleensä vain siksi ettei kirja jonka haluan lukea ole saatavilla e-pubina, mahdollisesti äänikirjakin tulee kysymykseen.
Suomalaista proosaa ostan silloin tällöin, mutta koska uuden polven kirjailijat ja heidän aihemaailmansa tuntuvat vierailta, niin aika vähän tulee luettua.
Olen myös sitä mieltä että hyvä tarina on tärkein. Mikä sitten on se hyvä tarina, riippuu lukijasta, subjektiivisesta lukukokemuksesta. Kirjapiirissäni meille suositellaan aika ajoin Finlandia-palkkioiden voittajia, mutta jotkut palkitut ovat olleet mielestäni niin raskasta ja pitkäveteistä luettavaa, että olen tuskin jaksanut loppuun saakka.
Olen lähes koko elämäni ollut intohimoinen lukija ja kirjojen suurkuluttaja, mutta en nykyisin käytä kirjastojen palveluja juuri lainkaan.
Joten minun kriteerini ostaa kirja:
1) hyvä ja mieluummin nopeasti etenevä tarina mielenkiintoisesta aiheesta. Inhoan kirjoja jotka junnaavat ja painivat samassa mutalätäkössä koko 300-sivun ajan.
Kirjat jotka keskittyvät oman minän tuntemuksien tutkimiseen, analysoimiseen ja erittelyyn eivät ole mun kuppi.
2) Kirjailija saa mielellään olla minulle ennestään tuttu ja luen mielelläni, kun vauhtiin pääseen, suosikkieni lähes koko tuotannon. Uudet kirjailijatkin pääsevät nopeasti suosikeiksi, jos kirjoittavat hyvin ja aihepiiri kiinnostaa,- Anonyymi
Onko tullut luettua Antti Hyryä ja "Uuni"?
Tekijä on tupla-Finlandian saaja.
Mielenkiintoinen tarina omalla laillaan. Anonyymi kirjoitti:
Onko tullut luettua Antti Hyryä ja "Uuni"?
Tekijä on tupla-Finlandian saaja.
Mielenkiintoinen tarina omalla laillaan.Laitanpa nimen korvan taa. Jos löytyisi e-kirjana.
- Anonyymi
Paloma01 kirjoitti:
Laitanpa nimen korvan taa. Jos löytyisi e-kirjana.
Olet pihalla kuin lumiukko, kun et Hyryn Uunia tiedä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet pihalla kuin lumiukko, kun et Hyryn Uunia tiedä.
Se on kummallinen kirja, mutta niin kehuttu. Hyvä unilääke. Nukahtaa heti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on kummallinen kirja, mutta niin kehuttu. Hyvä unilääke. Nukahtaa heti.
Ehkä, mutta kriitikot kummasti ihastelivat , kirjoittajan peruteellista paneutumista aiheeseen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä, mutta kriitikot kummasti ihastelivat , kirjoittajan peruteellista paneutumista aiheeseen.
Harvaa aihe kiinnostaa. Eikä tarvitse hävetä, jos ei kiinnosta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Harvaa aihe kiinnostaa. Eikä tarvitse hävetä, jos ei kiinnosta.
Olisiko Volter Kilven Alastalon salissa jotain samaa? Kuka tunnustaa teoksen lukeneensa?
- Anonyymi
Luen paljon, käytän kirjastoa, vaikka uutuuksia saakin odottaa.
Monenlaisia kirjoja jonottelen nytkin kirjastosta
mm. Heikki Aittokosken "Onnellisten saari",
uutta Linna-elämäkertaa "Päivä on tehnyt kierroksensa"
ja uutta Jukka Lyytisen kirjoittamaa Lauri Viita elämäkertaa.
"Ei kertonut katuvansa"-kirjaan "jonotusnumeroni" on 2959.
Melkein 3000 lainaaja ennen minua...
Bollaa jonotan toista vuotta.
Nyt luen vanhaa oikein hyvää Linna-elämäkertaa ja vaikka se on pienimuotoinen kirja, olen vaikuttunut kaikesta. Paljon siitä, minkälaista oli elämä vuosisadan alussa
Suomessa, vaikka eihän se mitään uutta ole minullekaan, mutta on hyvä havahtua aina silloin tällöin.
M. - Anonyymi
"Suomen kulttuurielämän snobien snobin,
Matti Klingen kirjan"
Enbuskella on runsaasti materaalia moukka-Klingestä jota Pano Rajala puolustaa
Ebuske twitter: En ole ikinä tavannut suurempaa kusipäätä kuin Matti Klinge. Minulle hän oli oikein mukava, mutta kieltäytyi kättelemästä yhtään duunaria.
(tästä on jossain pitempi juttu jossa kamerankäyttäjä sai kokea millainen on yhteiskunnan kaapinpäälle nostettu moukka)- Anonyymi
Klingelle kaikki muut ovat rahvasta paitsi hän, mutta silti Palmyra-kirja oli hyvä
ja hän on kävelevä historian ja kulttuurin tietokirja, jota taas seuraavassa kirjassaan
ei unohtanut korostaa.... Hän saattaa pilkata nimeltäkin muita kulttuuripersoonia,
ettei hän todellakaan niin "hienostunut" ole kuin minä itseään pitää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Klingelle kaikki muut ovat rahvasta paitsi hän, mutta silti Palmyra-kirja oli hyvä
ja hän on kävelevä historian ja kulttuurin tietokirja, jota taas seuraavassa kirjassaan
ei unohtanut korostaa.... Hän saattaa pilkata nimeltäkin muita kulttuuripersoonia,
ettei hän todellakaan niin "hienostunut" ole kuin minä itseään pitää.Ei ole Enbuske itsekään ollut aina korrekti.
- Anonyymi
Itse Klinge on itsensä nostanut. Häntä ei ole nostettu.
Kuka se kissanhännän nostaa, jos ei kissa itse. - Anonyymi
En omaa sympatioita kummallekaan puolelle, mietin vain,
ettei ollut Enbuskekaan toimittajana tilanteen tasalla,
jos hankki suorassa tv-ohjelmassa itsensä riitaan haastateltavansa kanssa,
jonka "katsomuksista" varmasti jo ennestään tiesi,
ainakin sivistyneenä toimittajana olisi pitänyt tietää ja vähintään hankkia
taustatietoja haastateltavastaan. Fiksu toimittaja ei provosoidu,
muuten laskeutuu samalle tasolle kuin provosoijansa.
- Anonyymi
Voi kiinnostua ihmeellisten assosiaatioitten kautta toisesta asiasta/kirjasta.
Toni Morrisonin romaani "Toiseuden synty" alkoi kiinnostaa
luettuani filosofi Timo Airaksisen kirjan vanhuksien "toiseudesta",
heidän "säilömisestään" hoitopaikkoihin, toiseuteen,
"horisonttiin", "kehyksiin", jonka muut ovat valinneet heille,
ilman että heillä on mitään valinnanvapautta.
Airaksinen selitti ihmisen "toiseutta", jota en ollut pahemmin ajatellut
enkä sisäistänyt.
Sen käsittämisen tajuntaan meneminen "avasi" koko kirjan merkityksen.
Ajattelin myös, että kas, taantumuksen harmaudestani voin vielä jotain
minulle uuttakin oivaltaa...
Olen "nuoremmassa elämässäni" lukenut yhden Toni Morrisonin kirjan
ja siitä minulla on vain mielikuva jäljellä; se oli hyvä kirja.
Se oli ehkä ensimmäinen suomennettu häneltä ja mahdollisesti Tammen Keltaisessa kirjastossa, jossa on laatukirjoja.
Timo Airaksisen kirja on nimeltään "Hyvinvointivaltion hylkäämät
- ikääntyneiden hoidon etiikka".- Anonyymi
Jatkan: Tarkoitukseni oli kysyä onko kukaan lukenut Toni Morrisonin
"Toiseuden syntyä" ja mikä ovat "vaikutelmat" ?
M. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jatkan: Tarkoitukseni oli kysyä onko kukaan lukenut Toni Morrisonin
"Toiseuden syntyä" ja mikä ovat "vaikutelmat" ?
M.Nyt se on luettu, nimittäin Paloman esikoiskirja Kolumbiasta.
Ihan mielenkiintoista tarinaa hän siinä kuljetti, alun pienen sekavuuden jälkeen, kerrontaa riitti maasta kuin henkilöistä, ja elämästä yleensä.
Itsekin ulkomailla eläneenä, ihmettelin kertojan heittäytymistä kehitysmaan oloihin nuorena eurooppalaisena naisena.
Kummasti etelän mies tenhoaa.
Paljon oli asiaa, jopa liian kanssa pientä sälää.
Siitä se lähtee eteenpäin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt se on luettu, nimittäin Paloman esikoiskirja Kolumbiasta.
Ihan mielenkiintoista tarinaa hän siinä kuljetti, alun pienen sekavuuden jälkeen, kerrontaa riitti maasta kuin henkilöistä, ja elämästä yleensä.
Itsekin ulkomailla eläneenä, ihmettelin kertojan heittäytymistä kehitysmaan oloihin nuorena eurooppalaisena naisena.
Kummasti etelän mies tenhoaa.
Paljon oli asiaa, jopa liian kanssa pientä sälää.
Siitä se lähtee eteenpäin.Toinen kirjani oli tarkoitus saada painettua joulua ennen, mutta arvostelupalveluni suosituksesta olen työstänyt sen uuteen uskoon; vaihtanut minäkertojaan ja tiivistänyt rakennetta. Sain positiivista palautetta kirjoittamistaidoistani ja tarinan mielnkiintoisuudesta, risuja rakenne- ja tietyistä tyyliseikoista.
Nyt odottelen että layout tulee joskus valmiiksi ja samoin että saan kannen kokoon.
Kiitos asiallisesta palautteesta! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toinen kirjani oli tarkoitus saada painettua joulua ennen, mutta arvostelupalveluni suosituksesta olen työstänyt sen uuteen uskoon; vaihtanut minäkertojaan ja tiivistänyt rakennetta. Sain positiivista palautetta kirjoittamistaidoistani ja tarinan mielnkiintoisuudesta, risuja rakenne- ja tietyistä tyyliseikoista.
Nyt odottelen että layout tulee joskus valmiiksi ja samoin että saan kannen kokoon.
Kiitos asiallisesta palautteesta!Kiitos eka kirjastassi Paloma, sen luin jo ajat sitten. Kun menen seuraavan kerran kirjastoon niin katson josko siellä olisi Anni Valtosen Kolumbia-aiheista kirjaa, sekin on kiva lukea.
Ja ihan hyvä että työstät uutta kirjaasi "vimosen päälle". Vaikka eka kirjasi on äärettömän mielenkiintoinen ja sitä oli kiva lukea, niin täytyy tunnustaa että hiukan häiritsi kirjan viimeistelemätön tuntu. Tarinasi on huikea! Ehdottomasti haluan ostaa myös uuden kirjasi, vinkkaa jos tämä menee (tai ei mene) tilauksesta! Lienevätkö yhteystietoni sulla tallessakaan?
Yleisesti: Kirjan mielenkiintoisuus ja ehdottomasti myös todellisuuspohja ovat minulle tärkeitä. Liirumlaarumia ja sepiteltyjä tarinoita en viitsi lukea. Esimerkiksi natsien vainon kohteeksi joutuneiden kirjat olen lukenut kaikki mitkä olen löytänyt. Vaikkapa kirja Sitten juoksin pakoon (en muista kirjoittajaa, netti tietää) oli tällaiselle supisuomalaiselle naisihmiselle äärettömän mielenkiintoinen luettava ja avasi ymmärtämään millaista oli olla nuori juutalainen nainen natsisaksassa. Jotain hauskaakin kirjassa oli. Esimerkiksi se kuinka pakkotyötä tehneet juutalaiset jujuttivat tärkeiden koneen- tai aseiden osien teossa; tuote meni läpi tarkastuksissa mutta ei lopulta toiminut kohteessaan. Siinä hommassa tarvittiin tehtaanväen yhteistyötä, tarkkuutta ja älliä!
Mrs.W - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos eka kirjastassi Paloma, sen luin jo ajat sitten. Kun menen seuraavan kerran kirjastoon niin katson josko siellä olisi Anni Valtosen Kolumbia-aiheista kirjaa, sekin on kiva lukea.
Ja ihan hyvä että työstät uutta kirjaasi "vimosen päälle". Vaikka eka kirjasi on äärettömän mielenkiintoinen ja sitä oli kiva lukea, niin täytyy tunnustaa että hiukan häiritsi kirjan viimeistelemätön tuntu. Tarinasi on huikea! Ehdottomasti haluan ostaa myös uuden kirjasi, vinkkaa jos tämä menee (tai ei mene) tilauksesta! Lienevätkö yhteystietoni sulla tallessakaan?
Yleisesti: Kirjan mielenkiintoisuus ja ehdottomasti myös todellisuuspohja ovat minulle tärkeitä. Liirumlaarumia ja sepiteltyjä tarinoita en viitsi lukea. Esimerkiksi natsien vainon kohteeksi joutuneiden kirjat olen lukenut kaikki mitkä olen löytänyt. Vaikkapa kirja Sitten juoksin pakoon (en muista kirjoittajaa, netti tietää) oli tällaiselle supisuomalaiselle naisihmiselle äärettömän mielenkiintoinen luettava ja avasi ymmärtämään millaista oli olla nuori juutalainen nainen natsisaksassa. Jotain hauskaakin kirjassa oli. Esimerkiksi se kuinka pakkotyötä tehneet juutalaiset jujuttivat tärkeiden koneen- tai aseiden osien teossa; tuote meni läpi tarkastuksissa mutta ei lopulta toiminut kohteessaan. Siinä hommassa tarvittiin tehtaanväen yhteistyötä, tarkkuutta ja älliä!
Mrs.WJuutalainen Venäjällä on kärsinyt pidempään ja asuu nykyisin usein Israelissa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos eka kirjastassi Paloma, sen luin jo ajat sitten. Kun menen seuraavan kerran kirjastoon niin katson josko siellä olisi Anni Valtosen Kolumbia-aiheista kirjaa, sekin on kiva lukea.
Ja ihan hyvä että työstät uutta kirjaasi "vimosen päälle". Vaikka eka kirjasi on äärettömän mielenkiintoinen ja sitä oli kiva lukea, niin täytyy tunnustaa että hiukan häiritsi kirjan viimeistelemätön tuntu. Tarinasi on huikea! Ehdottomasti haluan ostaa myös uuden kirjasi, vinkkaa jos tämä menee (tai ei mene) tilauksesta! Lienevätkö yhteystietoni sulla tallessakaan?
Yleisesti: Kirjan mielenkiintoisuus ja ehdottomasti myös todellisuuspohja ovat minulle tärkeitä. Liirumlaarumia ja sepiteltyjä tarinoita en viitsi lukea. Esimerkiksi natsien vainon kohteeksi joutuneiden kirjat olen lukenut kaikki mitkä olen löytänyt. Vaikkapa kirja Sitten juoksin pakoon (en muista kirjoittajaa, netti tietää) oli tällaiselle supisuomalaiselle naisihmiselle äärettömän mielenkiintoinen luettava ja avasi ymmärtämään millaista oli olla nuori juutalainen nainen natsisaksassa. Jotain hauskaakin kirjassa oli. Esimerkiksi se kuinka pakkotyötä tehneet juutalaiset jujuttivat tärkeiden koneen- tai aseiden osien teossa; tuote meni läpi tarkastuksissa mutta ei lopulta toiminut kohteessaan. Siinä hommassa tarvittiin tehtaanväen yhteistyötä, tarkkuutta ja älliä!
Mrs.W@Mrs. W,
yhteystietosi ovat toki tallessa ja suurkiitos palautteestasi ja rakentavasta kritiikistäsi, mitä tulee kirjan luettavuuteen; juuri tämänkaltaiset arviot kirjastani tekevät kirjoittamisen mielekkääksi. Olen täysin samaa mieltä: kirja oli hieman keskeneräinen. Kääntäessäni sitä englanniksi huomasin itsekin monta asiaa joka ei ollut aivan viimeisen päälle hyvin ilmaistu, oli toistoa ja kirjoitusvirheitä. Englanninkielinen versio on kielellisesti luultavasti paremmin onnistunut. Tämän uuden, joka peustuu keveästi mukaillen veljeni kuolemaan johtaneeseen tapahtumasarjaan etupäässä Dominikaanisessa Tasavallassa, aion antaa ammattioikolukijan käsittelyyn heti kun lay-out on valmis.
Ilmoittelen sitten kun kirja on julkaistu :)
Ketjussa joku kertoo Rauha S. Virtasen Seljan tytöistä. Sarja edustaa suomalaista vastinetta anglosaksisille Anna- ja Runotyttö -kirjoille , vetää hyvinkin vertoja niille luonteeltaan erilaisen sisarussarjan kasvukertomuksena. En minäkään ole viimeisiä lukenut, mutta kyllä niissä aiemmissakin otettiin jonkin verran kantaa myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin esimerkiksi Teiniliiton kautta. Kävin uteliaisuudesta kurkkaamassa Virtasen viimeistä Selja-kirjaa, joka sijoittuu Chilen sotilasvallankaappauksen jälkeiseen vuoteen 1974. Siinä Seljan tytöt ovat joutuneet tapahtumiin mukaan ja kirjassa käsitellään myös Suomeen sieltä tulleita venepakolaisia. Hauska huomio : Arvosteluun otetuissa kirjan katkelmissa esiintyy paikallisten tyttöjen niminä Paloma ja Ramona .
Kun nuorten kirjoista puhutaan, yksi erikoinen, aikuistenkin luettavaksi sopiva kirja on norjalaisen Jostein Gaarderin kirjoittama Sofian maailma. Näin kirja esitellään lyhyesti Wikissä :
"Se on romaani filosofian historiasta ja samanaikaisesti kertomus 14-vuotiaan Sofian sijoittumisesta maailmanjärjestykseen aikuistumisen ohella. Kirja esittelee teini-ikäisen tytön saamien kirjeiden avulla filosofian historiaa antiikin filosofeista 1900-luvun loppupuolelle asti. "
Nuorempi tytär oli kirjan suomeksi ilmestymisvuonna 1994 juuri 14-vuotias, ja kirjaa mainostettiin paljon. Tyttöön ei kirja muistaakseni tehnyt erityistä vaikutusta, ehkä oli liian nuorikin sitä lukemaan, mutta minulle se oli tervetullut katsaus filosofian maailmaan.
Tämä sepustus ei nyt vastannut otsikon kysymyksiin, mutta aihe on maailman laajuinen ja mielikuvitusmaailma päälle. Toiste lisää.- Anonyymi
Aloituksen ei ole tarkoitus rajoittaa keskustelua aloituksen rivien sisältöön.
Aloitus on vain alustus uudelle kirjallisuus-ketjulle, koska edellinen kävi työlään pitkäksi seurata.
ap.
- Anonyymi
Chilestä v e n e pakolaisia Suomeen ?
- Anonyymi
Vietnamista saapuneita venepakolaisiksi on kutsuttu, lipsahti väärä nimitys.
Ramoona
- Anonyymi
On selvää että lukijan omasta elämästä tulee helposti vertauspohjaa kirjan tarinaan ja mielenkiinto kirjan teemaa tai tarinaa kohtaan pohjautuu melkein automaattisesti subjektiivisiin kokemuksiin.
Minua kiinnostaa kasvu-ja selviytymistarinat, elämänkerrat (ei välttämättä tunnettujen henkilöiden) ja kulttuurien kohtaamiset eri ympäristöissä, myös historialliset teemat, erityisesti naisten historia.
Myös erilaisista kulttuuritaustoista tulleiden integroituminen, sopeutuminen ja kotoutuminen ovat kiinnostavia teemoja ja sitten tämä "alienation", eli vieraantuminen, toiseutuminen, se välimatka joka kasvaa minuuden ja yhteisön, kulttuurin väliin kunnormaali yhteys häiriintyy. Aikalailla sattumanvaraisesti valitsen kirjat joita luen,
esimerkiksi viimeksi kirjanpäivänä Kirjakauppiasyhdistys, kuuluu myös SKY yhteyteen, on jo vuosikausia kirjanpäivää juhlistanut kaupantekijäisellä, tänä vuonna se oli Heli Laaksosta ja halusin hänen kirjansa, joten kaksi muuta ostin summa mutikassa, olin vieraassa kaupungissa silloin ja kirjakaupan tädille vain sanoin, että suositteles jotain ja hän suositteli, Delia Owensin Suon villi laulu, on vielä lukematta ja toisena Linda Olssonin Autio ranta, vähän aloitettu, vielä kesken, mutta ei imaissut niin kuin Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Eli sen valitsin tekijän nimen perusteella ja koska tykkäsin hänen edellisestä lukemastani.
Harvoin ostan kirjoja, paitsi runokokoelmia, niihin joskus sorrun.
Nyt luen esikoiskirjailijan Suvi Ratisen Matkaystävä, kirja kertoo lestadiolaisympyröistä ja se sivuaa samaa aihepiiriä kuin teeveesarja Kaikki synnit,
Matkaystävä on tässä kuussa myös oman kirjaston lukupiirissä luettavana.
Paljon olen viime aikoina kuunnellut äänikirjoja, kokeilen kirjastojen äänikirjoja netin kautta, viimeksi löysin Heikki Turusen Hehkuva sydän , Turusen kokoelma runot kuuden kymmenen vuoden ajalta, Turunenhan oli lehtimies ja kirjoitti romaaneja yöllä ja runoja päivällä, lukijana oli Jukka Pitkänen, joka ääneltään muistutti Heikki Turusta, joten välillä tuntui, että itse Turunen lukee niitä runoja.
Siamaan syssyyn stten kuuntelin Mariskan Lastenkirjan, runokirja sekin, Määt ja Muut.
Olen huono arvostelemaan kirjoja, koska luen jos tykkään ja jos en tykkää jätän kesken.
Joskus valitsen kannenkin mukaan, viimeksi Gummeruksen Erotica-sarjan viimeinen Hunajakukka lähti mukaan kirjastosta ihan pelkän upean kannen vuoksi,
sarjan aikaisemmista ainakin Samettipuutarhan voisi vielä lukea, niissä on suomalaisten naiskirjailijoitten kirjoittamia novelleja.- Anonyymi
Minulla on iltalukemisena Aleksis Veljen "Seitsemän kivestä".
Se kertoo ydinvoimalaonnettomuuden jälkeisestä ajasta pienessä kirkonkylässä.
Päähenkilö on vanha reaktorinvartija, joka sai suurimman annoksen säteilyä onnettomuuden sattuessa.
Jouduttuaan kyläläisten pilkan kohteeksi ja yleiseksi naurunaiheeksi, hän muutti kylän takana olevaan vanhaan myllyyn.
Tarina on traakinen, ramaattinen ja kantaaottava katsaus ihmisen sisimpään.
Suosittelen lämpimästi kaikille tosikoille. Anonyymi kirjoitti:
Minulla on iltalukemisena Aleksis Veljen "Seitsemän kivestä".
Se kertoo ydinvoimalaonnettomuuden jälkeisestä ajasta pienessä kirkonkylässä.
Päähenkilö on vanha reaktorinvartija, joka sai suurimman annoksen säteilyä onnettomuuden sattuessa.
Jouduttuaan kyläläisten pilkan kohteeksi ja yleiseksi naurunaiheeksi, hän muutti kylän takana olevaan vanhaan myllyyn.
Tarina on traakinen, ramaattinen ja kantaaottava katsaus ihmisen sisimpään.
Suosittelen lämpimästi kaikille tosikoille.Kiitos suosituksesta, Ano 17.41. Tosikolle kelpaa..)) Kunhan ei vain yöunia veisi...
Kiva että aloitit uuden kirjaketjun, ap. Juutuin itse tuonne vanhaan ketjuun kun tuli puhetta Aila Meriluodosta ja Lauri Viidasta, muun muassa.
Tämä onkin mukavan väljä ja aloituksen kysymyksistä on hyvä lähteä, siinä määrittyy lukijan laatu, tai ainakin oma laatu..))
Tuo, että Suomen Kustannusyhdistys tekee tällaisen kyselyn vaikuttaa minustakin aika oireelliselta. En tiedä mikä yhdistyksen rooli ja painoarvo on kirjamaailmassa, mutta tuosta kyselystähän käy selvästi ilmi, että huoli kirjasta ja lukijoista on otettu vakavasti ja sille tahdotaan tehdä jotakin. Kunhan ei nyt vain annettaisi yksin lukijoiden määrittää, mitä julkaistaan mitä ei. Jos Vesa-Matti Loirin ja Frederikin "elämäkerrat" ovat myydyimpiä kirjoja, tilastojen kärjessä, niin ainakin itse kaipaan muuta, vaikka tiedän, että omat suosikkini eivät välttämättä myy ja että "viihde tekee hyvää", kuten mainoskanavilta kuullaan tämän tästä..))
Mitenkähän ne minun valintani ? Aikaisemmin se kai tapahtui pitkälti muiden harrastajien suosituksesta ja jos jonkun kirjailijan teoksiin mieltyi, tahtoi jatkaa samaa linjaa. Kun olen mukana kirjapiirissä sitä kautta tulee kyllä luettua sellaisiakin kirjoja, joita ei välttämättä itse löytäisi, esimerkkinä vaikka tuossa aikaisemmassa ketjussa mainitsemani Celeste Ng:n pari kirjaa.
Seuraan myös kirjamaailmaa ihan kirja-arvostelujen ja - esittelyjenkin pohjalta. Ne tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden pysyä kartalla, tietää mitä ajassa liikkuu, uskoisin että paremmin kuin seuraamalla päivittäisjulkaisuja, uutisantia.
Tarjonta on tietysti niin runsasta, että kaikkea ei ehdi, vaikka tahtoisikin.
Kehitys- ja selviytymistarinat taitavat olla minullekin se pääkiinnostuksen aihe.- Anonyymi
Erikoista julkkisten elämäkerroissa vai pitäisikö sanoa muisteloissa, kuinka iltapäivälehdet julkaisevat kiinnostavimmat luvut kirjoista suurin otsikoin, jotta klikkauksia kertyisi paljon.
Tervon kirjoittamaa kirjaa V-M Loirista mainostettiin seksillä mässäilystä, joka osottautui loppujen lopuksi hyvin vähäiseksi.
Karua luettavaa , mutta paljastavaa oli Grigori Rodtsenkov kirja: Voitto tai Kuolema. Kirjoittaja toimi Venäjän doping-järjestelmän johtajana ja organisoijana Sotsin olympialaisissa.
Joutui eroamaan ja pakenemaan maasta Usaan,ja elää uudella nimellä, paljastettuaan Venäjän systemaattiaen souppauksen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erikoista julkkisten elämäkerroissa vai pitäisikö sanoa muisteloissa, kuinka iltapäivälehdet julkaisevat kiinnostavimmat luvut kirjoista suurin otsikoin, jotta klikkauksia kertyisi paljon.
Tervon kirjoittamaa kirjaa V-M Loirista mainostettiin seksillä mässäilystä, joka osottautui loppujen lopuksi hyvin vähäiseksi.
Karua luettavaa , mutta paljastavaa oli Grigori Rodtsenkov kirja: Voitto tai Kuolema. Kirjoittaja toimi Venäjän doping-järjestelmän johtajana ja organisoijana Sotsin olympialaisissa.
Joutui eroamaan ja pakenemaan maasta Usaan,ja elää uudella nimellä, paljastettuaan Venäjän systemaattiaen souppauksen.Iltapäivälehdet tekee saman kaiken suhteen lehtien myynnin edistämiseksi.
Se on selvä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Erikoista julkkisten elämäkerroissa vai pitäisikö sanoa muisteloissa, kuinka iltapäivälehdet julkaisevat kiinnostavimmat luvut kirjoista suurin otsikoin, jotta klikkauksia kertyisi paljon.
Tervon kirjoittamaa kirjaa V-M Loirista mainostettiin seksillä mässäilystä, joka osottautui loppujen lopuksi hyvin vähäiseksi.
Karua luettavaa , mutta paljastavaa oli Grigori Rodtsenkov kirja: Voitto tai Kuolema. Kirjoittaja toimi Venäjän doping-järjestelmän johtajana ja organisoijana Sotsin olympialaisissa.
Joutui eroamaan ja pakenemaan maasta Usaan,ja elää uudella nimellä, paljastettuaan Venäjän systemaattiaen souppauksen.Rodtsenkovin kirja on todennäköisesti mielenkiintoinen, koska se kertoo varmaankin muutakin Venäjästä kuin dopingista ?
- Anonyymi
HS Jussi Sippolan "Näkökulmasta"-kolumnista osin lainattua:
Kirjailija Alex Schulman vs. pääepidemiologi Tegnell
Suomessa hallitus ja THL haukutaan välillä maanrakoon koronan hoidosta,
ja ministerienkin eroja vaaditaan, vaikka Suomessa koronatilanne on yksi
parhaita maailmassa.
Ruotsissa voinee sanoa olevan koronakriisi, mutta kansalaisten luottamus
Tegnelliin kasvaa, mielipidemittauksessa luottamus on kasvanut 70%:iin.
(Käsittämätöntä!)
Kirjailija ja suosittu podcast-persoonallisuus Alex Schulman ihmetteli
mittauksen tulosta. (Niin minäkin - suuresti)
Aftonbladetissa julkaistussa kolumnissaan Schulman kirjoitti,
että Tegnellin voisi hyvin siirtää syrjään valtionepidemiologin paikalta.
Tilalle hän esitti mustekalaa nimeltä Paul.
Maailmankuulu mustekala "ennusti" jalkapallon vuoden 2010
MM-otteluita ja osui kaikessa oikeaan.
Kirjailijoita on hyvä olla olemassa...
jos jossain asiassa kansalta kriittisyys tylsistyy ja terve järki katoaa.
Vai onkohan mielipidemittauksen tulos sitä kuuluisaa ruotsalaista
positiivisuutta ja hienotunteisuutta ...? - Anonyymi
Kuuntelen Jari Tervon Koljattia unta odotellessa. Vallatonta tekstiä. Jotkut lauseet ovat niin vieraita etten ymmärrä, ilmeisesti yleistietoni ei riitä muttei se mua latista.
Tosi humoristisesti lohkoo mm. Kataisen matalasta äänestä ja Pekkarisesta. Menen vasta ihan alussa.- Anonyymi
Trervon monimutkainen teksti voi olla helpompaa kuunneltuna kuin luettuna ?
- Anonyymi
Mielestäni Koljatti on Tervon parhaita, vaikka en ole miehen kirjoja oikein jaksanut lukea.
Oli ihan kiva katsottava myös teatterisovituksena kymmenkunta vuotta sitten sen näin Hgissä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mielestäni Koljatti on Tervon parhaita, vaikka en ole miehen kirjoja oikein jaksanut lukea.
Oli ihan kiva katsottava myös teatterisovituksena kymmenkunta vuotta sitten sen näin Hgissä.Tutustuin Henriikka Rönkkösen kirjaan Mää-matka. Rönkkönen (s.-84 )
on kohonnut myyntitilastojen kuningattareksi kirjoillaan.
Sinkkunainen kirjoittaa deittailuistaan Tinderissä, ja seikkailuistaan miesten kanssa rehevän omaperäisesti.
- Anonyymi
Kirjaketju jatkuu... eipä voisi paremmin sattua kun on vähän luppoaikaa. Tai ei ole, mutta pakko ottaa, kun jalkaa särkee niin.
Ferrantesta ei tietenkään passaa puhua, mutta on tässä muutakin..)). Lucia Berliniä on kovasti kehuttu ja niinpä aloitin "Siivoojan käsikirja"-teoksen.
Lyhyitä kertomuksia, jotka sivuavat kirjailijan omaa elämää - kuten monet muutkin kirjat sivuavat. Kirja alkaakin 29:n sivun kuvauksella Lucia Berlinistä, jossa häntä ja hänen tuotantoaan esitellään. Onhan siinä esittelemistäkin. Takakannessa todetaan:
"Lucia Berlin (1936-2004) oli yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuden opettaja, äiti. alkoholisti, yksinhuoltaja ja sisukas nainen." Eli aivan ilmeisesti hän oli elänyt "kirjailijan elämän". "Kirjailijaksi tullaan elämällä kirjailijan elämä", sanotaan.
Täytyy myöntää, että ne muutamat kertomukset, mitkä kirjasta luin, eivät riittäneet kiinnostukseni herättämiseen. Vaikka esipuheessa "neuvottiin", miten sisältörikkaita hänen kertomuksensa olivat, miten niitä voi tulkita, en vain oppinut. Ehkä siinä taas vaikutti se, että kulttuuri ja tapahtumien näyttämöt (California, New Meksiko, Meksiko) olivat minulle vieraita ja outoja, enkä henkilöistäkään oikein löytänyt samaistumiskohteita. Tai sitten tarttuin väärään kirjaan väärään aikaan...
Kotimaisista kirjailijoista löysin kyllä heti yhden mainittavan: Kreetta Onkelin, jonka esikoisteos Ilonen talo (1996) sai palkintoja, siitä tehtiin elokuvaversiokin.
Ei ollut salaisuus, että kirja kuvasi pitkälti kirjailijan omaa elämää alkoholistiperheen lapsena.
Tämä uusi kirja "Meiltähän tämä käy" toistaa osin samoja teemoja, mutta luokkaretki tehtiin eri suuntaan: pudottiin ylhäältä alas. Päähenkilö sortui itse alkoholismiin ja todisti kyllä sen teorian puolesta, että alkoholismi peritään. Tässäkin päähenkilö yritti äitinä sitkeästi suojella lapsiaan omalta kohtaloltaan, mutta yritys ei mennyt ihan putkeen, moni asia jäi auki. Toivo säilyi silti.
Kirja kuvaa myös "tavallisenkin" vanhemmuuden vaikeutta, kaiken asiantuntijatiedon ja muuttuvien ohjeistusten ristipaineessa, miten paljon hämmennystä joutuu kokemaan, jos tahtoo olla "hyvä vanhempi".
Vähän murheelliselta tuntui myös kuvaus äidin ja lasten yhteen palaamisesta eron jälkeen kun äidillä ei ollut ylellisyyteen tottuneille lapsille tarjota kuin kaupungin "vuokraluukku" ja niukka elämä.
Eihän kirjasta välttämättä hyvä mieli jäänyt, mutta pitäisikö jäädä ? Lukijahan voi jatkaa kirjaa mielessään, esittää kysymyksiä ja antaa mieleisiään vastauksia. Siinä kai se kirjan viehätys piilee ?- Anonyymi
Mutta oli "tarjota" äitiys. Se on tärkeämpää kuin ylellinen elämä, vaikka lapsille aluksi ehkä kova pudotus ja tuo äidille "riittämättömyyden tunteen" ?
Anonyymi kirjoitti:
Mutta oli "tarjota" äitiys. Se on tärkeämpää kuin ylellinen elämä, vaikka lapsille aluksi ehkä kova pudotus ja tuo äidille "riittämättömyyden tunteen" ?
Noin minäkin olisin ajatellut, Ano 16.07, että rakkaus olisi ollut enemmän kuin hulppeat kulissit ja tunneköyhä, tyhjä elämä menestyneen, mutta luonnevikaisen isän hoteissa.
Äiti yritti raitistuttuaan tarjota lapsille saman elintason mihin olivat tottuneet ja ainakin tämä lukija kyllä pudisteli päätään: liikaa yrittämistä, mutta sellaisia kai alkoholistien lapset ovat: tahtovat omille lapsilleen sen, mistä itse jäivät paitsi...
Ajan kanssa lapset tietysti oppivat antamaan arvoa sille, että heidät nähtiin, heistä välitettiin...
- Anonyymi
Kaikki, jotka ovat lapselle tärkeitä asioita paitsi jääneet toivovat,
että voivat omille lapsilleen
antaa enemmän turvaa ja huolenpitoa, jota lapsella on oikeus odottaa
ja jota hän olettaa luonnostaan saavansa vanhemmiltaan.
Eihän lapsella muita ole turvana. Lapselle tulee vaikeita ristiriitoja siitä,
että ne henkilöt, joiden hän olettaa olevan hänen turvansa,
eivät olekaan vaan kohtelevat häntä huonosti.
Lapselle tulee hätä ja pelko. Lapsi ei osaa ajatella kenen puoleen kääntyisi.
Lapsi yrittää kestää ja usein jopa salaa kotiasiansa suojellakseen
vanhempiaan.
Lapsi pohjimmiltaan rakastaa vanhempiaan,
vaikka he olisivat kuinka pahoja hänelle.
Vanhempana ristiriidat ja traumat pahenevat.
Alkaa taannehtivasti haluta oikeutta itselleen ja haluta parantua
saamistaan henkisistä vaurioista.
Parantuakseen saa tehdä paljon työtä itsensä kanssa.
Eikö olekin absurdia ?
Traumojen aiheuttajat harvoin ovat edistämässä paranemisprosessia.
Päinvastoin.
Jotenkin ymmärtää, jos kirjailija ei ole luonut onnellista loppua.
Se voi olla liian vaikeaa kaiken itse kokeneelle, koska sellaista ei aina ole. - Anonyymi
Olen lukenut kaikki Lucia Berlinin kirjat, eihän niitä montaa olekaan. Nyt on tainnut ilmestyä uusi, jonka on koonnut yksi hänen pojistaan. Luen myös sen ihan ehdottomasti, vaikka siinä saattaa olla jonkin verran toistoa edellisistä. Pidän hänen teksteistään kovasti.
Nyt on menossa Tuulen varjo, siinä on minulle (harvakseltaan kirjan käteen ottavalle) lukemista joulunpyhiksi.
Voisin (taas) suositella kirjaa nimeltä Viisi sormea. Isäntäkin tykkäsi kirjasta, vaikka näkökulma on pienen 5-vuotiaan tytön. Ja miten voikaan kirjan loppu olla yhtä aikaa sekä kaunis, surullinen että iloinen, täynnä toivoa.
Mrs.W
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Onko vinkkejä ikävän lopettamiseen?
Onko hyviä vinkkejä, miten pääsisi ikävästä eroon? Järkeviä pliis!572295Rippileirillä ahdistelua - jälleen kerran
Lyhyen ajan sisällä monia tapauksia jotka todistavat, että lapsenne eivät ole turvassa rippileirillä. Leirin yövalvoja61961- 101882
Olen tyytyväinen Tinderiin
Deittailu on pitkän parisuhteen jälkeen ollut pääosin virkistävää ja kiva sosiaalinen harrastus, josta on saanut seuraa,140872- 169834
Nimesi nainen
On koko päivän ollut ajatusteni ykkönen. Jotenkin kaipaan sinua nyt entistä enemmän ja se on saanut minut miettimään tos47789Eihän nyt mikään
Sitten varmasti jäänyt hiertämään meidän välejä. Meillähän ei ole varsinaisesti edes koskaan mitään ollut ja siksi itse51713Yritän toipua siitä, etten sinua saanut nainen
Niin oli varmaan tarkoitettu. Oli nähty, että me emme kuulu yhteen ja teiden täytyy kulkea eri suuntaan. Yritän toipua m38699Vaikka olet nainen
Tunteellinen ja suhtaudut asioihin hyvin syvällisesti ( mikä on hyvä asia). Mutta kai sua nyt joskus huvittaa tämä meid28694Teen lahjoituksia Elokapinalle ja Ukrainalle
Ensimmäiset puolustavat elinympäristöä ja jälkimmäiset demokratiaa. Hyvällä asialla molemmat ja ovat ansainneet tukensa.196646