Yleinen tapa on erottaa työntekijä jo ennen työsuhteen alkua, tai viimeistään silloin kun hänessä on jokin vika. Esimiehet kiertävät työpaikoilla niin kuin parkkipirkot ja seuraavat jotain päässään olevaa syylistaa, jonka mukaan joku pitää erottaa heti. Silmään osuu myös se, kuinka yleistä ja virallista se on. Esimiehille on opetettu, että erottaminen on tärkeää ja sallittua. Oman kokemukseni mukaan selkein erottamismieliala on osastonsihteerien, ravintola-alan, sähköalan ja koulualan esimiehilä.
Kyse ei siis ole minun vioistani. Tätä voi purkaa uusliberalismin näkökulmasta. Luin uusliberalismin budjettikurin pakosta (fiscal austerity imperative). Kun kilpailuaseman menettäminen ja konkurssi uhkaa koko ajan uusliberalismissa, niin ollaan aina varuillaan. Huono työntekijä, tai joku joka saattaa olla huono, pitää erottaa välitömästi, koska hän on uhka koko yritykselle. Esimiehille on sanottu, että heillä on vapaus valita, kuka tuntuu uhalta.
Oikeisto, vapaus ja turvallisuus tasa-arvon kustanuksella on ollut uusliberalismin takana 1990-luvun alun lamasta alkaen. Heidän arvomaailmansa ollessa vallalla, iski terrorismin vastainen sota ja kouluammuskelut. On johdonmukaista, että työntekijöitä syytetään uhkaamisesta samalla tavalla, kun kyse on rahasta. Koulussa rehtorit syyttävät uusia sijaisia. Sen mielialan osanen on myös puolustuskyvyttömien lasten paikka, jota pitää suojella uhilta. Esimiesten mielessä terrorismin ja alalle sopimattomuuden uhka sekoittuvat ilman syytä tai tasapainoa. Alalle sopimattomuus ja epäpätevyys ovat peitesyitä, jotka eivät todellakaan pidä paikkaansa, koska uusien ihmisten työtä ei ole tarkkailtu aidosti.
Kyse ei siis ole minun vioistani. Tätä voi purkaa uusliberalismin näkökulmasta. Luin uusliberalismin budjettikurin pakosta (fiscal austerity imperative). Kun kilpailuaseman menettäminen ja konkurssi uhkaa koko ajan uusliberalismissa, niin ollaan aina varuillaan. Huono työntekijä, tai joku joka saattaa olla huono, pitää erottaa välitömästi, koska hän on uhka koko yritykselle. Esimiehille on sanottu, että heillä on vapaus valita, kuka tuntuu uhalta.
Oikeisto, vapaus ja turvallisuus tasa-arvon kustanuksella on ollut uusliberalismin takana 1990-luvun alun lamasta alkaen. Heidän arvomaailmansa ollessa vallalla, iski terrorismin vastainen sota ja kouluammuskelut. On johdonmukaista, että työntekijöitä syytetään uhkaamisesta samalla tavalla, kun kyse on rahasta. Koulussa rehtorit syyttävät uusia sijaisia. Sen mielialan osanen on myös puolustuskyvyttömien lasten paikka, jota pitää suojella uhilta. Esimiesten mielessä terrorismin ja alalle sopimattomuuden uhka sekoittuvat ilman syytä tai tasapainoa. Alalle sopimattomuus ja epäpätevyys ovat peitesyitä, jotka eivät todellakaan pidä paikkaansa, koska uusien ihmisten työtä ei ole tarkkailtu aidosti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tästä henkisestä väkivallasta työnhakijoita kohtaan syntyy kulttuuri ja muoti. Nuoret ajattelevat "pitää olla gangsta". Telkkarissa nauretaan erotettaville kameran edessä. AMK:ssa opetetaan, että pitää olla itsekeskeinen ja tyylikäs hipsteri. Uusliberalismi purkaa entisen maailman arvoja ja yhteiskuntaa. Se tekee meistä irrallisia palasia, jotka eivät ymmärrä eivätkä välitä muista. Jotkut terveet nuoret alkavat alkoholisteiksi, eivätkä edes hae työtä. Ihmisillä on tiedostamaton tapa olla aina aggressiivinen, niin kuin silloin kun toinen uhkaa yrityksen kilpailukykyä, ja se mainitaan "vittuilun perimmäinen tarkoitus" tai "sarkastinen huumori" treffiilmoituksissa, ihan kuin se olisi viatonta ja luonnollista. Tiedäthän punaiseksi värjätyt hiukset ja tylyn puhetavan? Vakituisten työpaikan saaminen koskee vain pientä osaa kansalaisista, ja sen puute osoittaa, ettet ole täysivaltainen kansalainen. Sen saa vain silloin, jos oppii sen identiteetin, joka näyttää pätevältä, eikä joudu erottamispakon kohteeksi.