Olen hieman yli parikymppinen. Vanhempani kohta 60v. Isovanhemmista enää yksi elossa, hänkin yli 80v. Toinen mummuni kuoli alle vuosi sitten. Hän oli todella tärkeä ja läheinen. Surutyö vielä menossa.
Ahdistaa hirveästi läheisten vanheminen ja elämän loppuminen, elämä menee eteenpäin ja tietyt aikakaudet päättyvät ja rakkaat ihmiset lähtevät. Kohta ei ole isovanhempien tuomaa viisautta ja historiaa läsnä. Kohta omat vanhemmat edustavat sitä vanhinta sukupolvea. Ja minä olen vasta lentänyt pesästä, harjoittelen vasta lentämistä omillani.
Onko muilla tälläistä ahdistusta tai onko sinulla joskus ollut nuorempana? Miten lakata murehtimasta etukäteen omien läheisten pois menoa? Miten siitä selviää kun omat vanhemmat lähtevät?
Välillä toivon, että saisin olla vielä lapsi. Kaikki tuntui olevan silloin niin helppoa ja turvallista. Isovanhemmat oli elossa ja omat vanhemmat vielä nuoria.
Kaikki asiat ovat hyvin muuten elämässä, mutta tämmöistä aina välillä pyörii mielessä.
Ahdistaa hirveästi läheisten vanheminen ja elämän loppuminen, elämä menee eteenpäin ja tietyt aikakaudet päättyvät ja rakkaat ihmiset lähtevät. Kohta ei ole isovanhempien tuomaa viisautta ja historiaa läsnä. Kohta omat vanhemmat edustavat sitä vanhinta sukupolvea. Ja minä olen vasta lentänyt pesästä, harjoittelen vasta lentämistä omillani.
Onko muilla tälläistä ahdistusta tai onko sinulla joskus ollut nuorempana? Miten lakata murehtimasta etukäteen omien läheisten pois menoa? Miten siitä selviää kun omat vanhemmat lähtevät?
Välillä toivon, että saisin olla vielä lapsi. Kaikki tuntui olevan silloin niin helppoa ja turvallista. Isovanhemmat oli elossa ja omat vanhemmat vielä nuoria.
Kaikki asiat ovat hyvin muuten elämässä, mutta tämmöistä aina välillä pyörii mielessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten siitä selviää, kun omat vanhemmat lähtevät?
Kyllä siitä selviää hyvin! Yleensä silloin ollaan jo omillaan, vanhempien kuolema ei vaikuta päivittäiseen elämään juuri mitään.
Haikeaa varmasti on aluksi, mutta vaikeampia asioita on tulossa. Sellaisia todella vaikeita asioita on vaikkapa oman puolison kuolema tai oma vakava sairastuminen. Ne vaikuttavat arkeen, joka päivään, koko elämään.
Hyvät vanhemmat kasvattavat lapsensa niin, että tämä selviytyy aikuisena elämässä ilman vanhempia.
Kyllä mulle oli todella vaikea paikka kun oma isä kuoli elokuussa vain 64-vuotiaana sairauteen joka tuli tietoon vasta vähän yli kuukausi ennen isän kuolemaa. En tiedä selviänkö tästä koskaan. Eipä ollut tarkoitus peloitella aloittajaa mutta kyllä mulle ainakin oli isä todella tärkeä henkilö eikä voi sanoa että ei se oman vanhemman menettäminen tunnu missään.
Usein mietin että haluaisin jo itsekkin kuolla varsinkin kun koko nuoruutensa on kärsinyt vakavasta masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Olen vasta vähän yli kolmekymppinen.
Niin ja kyllä sekin oli suuri järkytys ja pahaa teki katsella isän kärsimystä sairaalavuoteen vieressä.
M31v