Beethovenin musiikin reseptiivinen ongelma piillee usein siinä, että sen potentiaalinen inovatiivisuus tulkitaan liian heppoisassti siten, että riittää kun hän kirjoittaa kirveellä hakattavaa pianotekstuuria eli kun soittaja saa hakata ja paukuttaa voimiensa kyllyydestä pianosta irti kaikki mahdolliset ja mahdottomat sonoriteetit ja olympolaiset jyrinät. Eihän sellaiselle musisoimiella ole mitään tekemistä herkkien sävyjen ja sisäisten tuntojen ja näkyjen ilmentämisen kanssa. Hän oli kovakourainen koheltaja, joka saa muut puolelleen lapsellisella intoilullaan.
Beethovenissa mättää
Sika-jaatinen
5464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletko oikeasti tuota mieltä vai kännissä?
Että jotkut ihmiset puolestaan nauttivat vahvoista sovituksista ja soitannasta? Ainakin itse jos kuuntelen pitkän aikaa jotain todella pehmeästi pienovetoista niin alkaa tuntumaan siltä että koko biisi on kahlittu siihen että pianisti egoilee siinä kauniilla sovituksellaan ja homma laahaa kokoajan, välistä vain haluaa kuulla yksinkertaisesti vähän vahvempaa eikä kokoajan sitä siloteltua hentoilua, se ei taasen meinaa että se tekisi taiteesta jotenkin vähäisempää jos siinä on hieman ronskimpi ote.
siksi kuuntelen mieluummin radio cityn rock radion herkkää ja hienostunutta tulkintaa. Takapihan rokkijätkät soittaa suoraan syrämmeen.
ihan vaimealle ja kellistykää kissan kanssa nauttimaan 1900-luvun tuotannosta.
Väitätkö ettei Beethoven säveltänyt muuta kuin takovaa musiikkia!? HAH! Salli minun nauraa... Et ole tainnut kuunnella, saatika sitten soittaa Beethovenia. Suosittelen kuunneltavaksi Beethovenin pianomusiikkia hieman monipuolisemmin. Aloita vaikka 4:nnestä pianokonsertosta. Huom. kaiken ei tarvitse olla Schubertia.