työttömyys masentaa

Mua masentaa tää työttömyys ihan älyttömästi.

Mulla oli hyvin työllistävä ammatti, mutta jouduin vaihtamaan alaa, koska minulla ei selkä kestänyt enää sitä työtä ja työnantajalla ei ollut mahdollisuutta järjestää keveämpää työtä. Opiskelin itselleni uuden ammatin ( AMK) ja odotin innolla valmistumisen jälkeen sitä, että pääsen alani töihin, sillä tämä uusi ala kiinnosti minua todella paljon ja koin sen omakseni.

Nyt on kulunut melkein vuosi ja en ole saanut alani töitä vieläkään. En ole saanut myöskään muita töitä mitä olen hakenut . Kerran pääsin haastatteluun, mutta minua ei valittu ja vedottiin siihen, että toisella hakijalla oli enemmän alan kokemusta kuin minulla ja itseasiassa tuo kokemus juttu taitaakin olla se, mikä kiikastaa tässä asiassa.
Tuntuu myös siltä, että hakijalla pitäisi olla todella monen vuoden kokemus työtehtävistä sitä ja tätä ja tota osaamista ja erikoissuuntautumista ym. Olen kuitenkin aktiivisesti hakenut alani töitä, sitä mukaan kun paikkoja on tullut, mutta en tunnu kelpaavan mihinkään. Muutin jopa isompaan kaupunkiin , missä on melko hyvä työllisyystilanne tällä hetkellä, mutta toivottomalta tämä alkaa näyttää. En kelvannut myöskään siivoamaan, grillille enkä myyjäksi ja noi paikat on ollu sellasia, että ollaan etsitty sijaisia ja ei oo tarvinnut koulutusta eikä kokemusta.

Hain myös yhteen rekryyn, missä haettiin alaltani henkilöitä ohjaajiksi ja sijaistamaan. Hakemuksessa painotettiin sitä, että kokemus ei ole tärkeää , vaan halu ja motivaatio. En päässyt sinnekään töihin.

Sellaistakin on käynyt että olen hakenut jotakin paikkaa ja hakuajan jälkeen se sama paikka on ilmestynyt uudestaan hakuun 2-viikon kuluttua ja minulle tullut ilmoitus sähköpostiin ,että minua ei valittu.

Olen soitellut myös aktiiviisesti eri työnantajille , mutta töitä ei ole tai sitten luvataan palata asiaan, mutta kukaan ei soita ja jos soitan itse uudestaan myöhemmin ja tiedustelen asiasta, niin töitä ei sitten olekkaan.

Hakemus ja Cv on kunnossa .

Minua ahdistaa ja masentaa tää tilanne ihan kamalasti. Saan vain pienen työttömyysturvan ( 535 e/kk), koska olen avoliitossa ja mitään muita tukia ei ole mahdollista saada. Ei paljoo naurata kun vuokran ja laskujen jälkeen tilille jää vain muutama kymppi.

Jotenkin tuntuu että minussa on jotain vikaa, kun en pääse mihinkään . Todella nöyryyttävä olokin,kun sukulaiset vittuilee, työkkäri hiillostaa ja kaveri piikittelee ja haukkuu lusmuksi .

Menisin vaikka heti töihin, jos pääsisin ja en todellakaan ole huvikseni "makaamassa" kotona , mutta alkaa olla todella turhauttavaa tää meininkin.

Olen ajatellut nyt vakaasti sitä, että hakisin vaikka työvoimakoulutukseen, niin ois sitten mahdollisuus ehkä työllistyä paremmin. Harmittaa vain, kun on kuitenkin opiskellut uuden ammatin ja sitten siihen ei työllistykään.

Onko muilla koskaan ollut tälläistä tilannetta ja miten olette siitä selvinneet?