Mua masentaa tää työttömyys ihan älyttömästi.
Mulla oli hyvin työllistävä ammatti, mutta jouduin vaihtamaan alaa, koska minulla ei selkä kestänyt enää sitä työtä ja työnantajalla ei ollut mahdollisuutta järjestää keveämpää työtä. Opiskelin itselleni uuden ammatin ( AMK) ja odotin innolla valmistumisen jälkeen sitä, että pääsen alani töihin, sillä tämä uusi ala kiinnosti minua todella paljon ja koin sen omakseni.
Nyt on kulunut melkein vuosi ja en ole saanut alani töitä vieläkään. En ole saanut myöskään muita töitä mitä olen hakenut . Kerran pääsin haastatteluun, mutta minua ei valittu ja vedottiin siihen, että toisella hakijalla oli enemmän alan kokemusta kuin minulla ja itseasiassa tuo kokemus juttu taitaakin olla se, mikä kiikastaa tässä asiassa.
Tuntuu myös siltä, että hakijalla pitäisi olla todella monen vuoden kokemus työtehtävistä sitä ja tätä ja tota osaamista ja erikoissuuntautumista ym. Olen kuitenkin aktiivisesti hakenut alani töitä, sitä mukaan kun paikkoja on tullut, mutta en tunnu kelpaavan mihinkään. Muutin jopa isompaan kaupunkiin , missä on melko hyvä työllisyystilanne tällä hetkellä, mutta toivottomalta tämä alkaa näyttää. En kelvannut myöskään siivoamaan, grillille enkä myyjäksi ja noi paikat on ollu sellasia, että ollaan etsitty sijaisia ja ei oo tarvinnut koulutusta eikä kokemusta.
Hain myös yhteen rekryyn, missä haettiin alaltani henkilöitä ohjaajiksi ja sijaistamaan. Hakemuksessa painotettiin sitä, että kokemus ei ole tärkeää , vaan halu ja motivaatio. En päässyt sinnekään töihin.
Sellaistakin on käynyt että olen hakenut jotakin paikkaa ja hakuajan jälkeen se sama paikka on ilmestynyt uudestaan hakuun 2-viikon kuluttua ja minulle tullut ilmoitus sähköpostiin ,että minua ei valittu.
Olen soitellut myös aktiiviisesti eri työnantajille , mutta töitä ei ole tai sitten luvataan palata asiaan, mutta kukaan ei soita ja jos soitan itse uudestaan myöhemmin ja tiedustelen asiasta, niin töitä ei sitten olekkaan.
Hakemus ja Cv on kunnossa .
Minua ahdistaa ja masentaa tää tilanne ihan kamalasti. Saan vain pienen työttömyysturvan ( 535 e/kk), koska olen avoliitossa ja mitään muita tukia ei ole mahdollista saada. Ei paljoo naurata kun vuokran ja laskujen jälkeen tilille jää vain muutama kymppi.
Jotenkin tuntuu että minussa on jotain vikaa, kun en pääse mihinkään . Todella nöyryyttävä olokin,kun sukulaiset vittuilee, työkkäri hiillostaa ja kaveri piikittelee ja haukkuu lusmuksi .
Menisin vaikka heti töihin, jos pääsisin ja en todellakaan ole huvikseni "makaamassa" kotona , mutta alkaa olla todella turhauttavaa tää meininkin.
Olen ajatellut nyt vakaasti sitä, että hakisin vaikka työvoimakoulutukseen, niin ois sitten mahdollisuus ehkä työllistyä paremmin. Harmittaa vain, kun on kuitenkin opiskellut uuden ammatin ja sitten siihen ei työllistykään.
Onko muilla koskaan ollut tälläistä tilannetta ja miten olette siitä selvinneet?
Mulla oli hyvin työllistävä ammatti, mutta jouduin vaihtamaan alaa, koska minulla ei selkä kestänyt enää sitä työtä ja työnantajalla ei ollut mahdollisuutta järjestää keveämpää työtä. Opiskelin itselleni uuden ammatin ( AMK) ja odotin innolla valmistumisen jälkeen sitä, että pääsen alani töihin, sillä tämä uusi ala kiinnosti minua todella paljon ja koin sen omakseni.
Nyt on kulunut melkein vuosi ja en ole saanut alani töitä vieläkään. En ole saanut myöskään muita töitä mitä olen hakenut . Kerran pääsin haastatteluun, mutta minua ei valittu ja vedottiin siihen, että toisella hakijalla oli enemmän alan kokemusta kuin minulla ja itseasiassa tuo kokemus juttu taitaakin olla se, mikä kiikastaa tässä asiassa.
Tuntuu myös siltä, että hakijalla pitäisi olla todella monen vuoden kokemus työtehtävistä sitä ja tätä ja tota osaamista ja erikoissuuntautumista ym. Olen kuitenkin aktiivisesti hakenut alani töitä, sitä mukaan kun paikkoja on tullut, mutta en tunnu kelpaavan mihinkään. Muutin jopa isompaan kaupunkiin , missä on melko hyvä työllisyystilanne tällä hetkellä, mutta toivottomalta tämä alkaa näyttää. En kelvannut myöskään siivoamaan, grillille enkä myyjäksi ja noi paikat on ollu sellasia, että ollaan etsitty sijaisia ja ei oo tarvinnut koulutusta eikä kokemusta.
Hain myös yhteen rekryyn, missä haettiin alaltani henkilöitä ohjaajiksi ja sijaistamaan. Hakemuksessa painotettiin sitä, että kokemus ei ole tärkeää , vaan halu ja motivaatio. En päässyt sinnekään töihin.
Sellaistakin on käynyt että olen hakenut jotakin paikkaa ja hakuajan jälkeen se sama paikka on ilmestynyt uudestaan hakuun 2-viikon kuluttua ja minulle tullut ilmoitus sähköpostiin ,että minua ei valittu.
Olen soitellut myös aktiiviisesti eri työnantajille , mutta töitä ei ole tai sitten luvataan palata asiaan, mutta kukaan ei soita ja jos soitan itse uudestaan myöhemmin ja tiedustelen asiasta, niin töitä ei sitten olekkaan.
Hakemus ja Cv on kunnossa .
Minua ahdistaa ja masentaa tää tilanne ihan kamalasti. Saan vain pienen työttömyysturvan ( 535 e/kk), koska olen avoliitossa ja mitään muita tukia ei ole mahdollista saada. Ei paljoo naurata kun vuokran ja laskujen jälkeen tilille jää vain muutama kymppi.
Jotenkin tuntuu että minussa on jotain vikaa, kun en pääse mihinkään . Todella nöyryyttävä olokin,kun sukulaiset vittuilee, työkkäri hiillostaa ja kaveri piikittelee ja haukkuu lusmuksi .
Menisin vaikka heti töihin, jos pääsisin ja en todellakaan ole huvikseni "makaamassa" kotona , mutta alkaa olla todella turhauttavaa tää meininkin.
Olen ajatellut nyt vakaasti sitä, että hakisin vaikka työvoimakoulutukseen, niin ois sitten mahdollisuus ehkä työllistyä paremmin. Harmittaa vain, kun on kuitenkin opiskellut uuden ammatin ja sitten siihen ei työllistykään.
Onko muilla koskaan ollut tälläistä tilannetta ja miten olette siitä selvinneet?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sentään pääsit opiskelemaan uuden ammatin. Minä olen vuosia vääntänyt sne kanssa, että saisin siihen jostain mahdollisuuden aloihin mihin olen sopiva, mutta aina muut hakijat menee edelle. Minulla on kuulemma aina niin hyvät pisteetkin kun voi olla, ettei tarvitse tehdä mitään juttuja parantaakseni sijaani.
Silti ei oteta opiskelemaan kun on jo yksi ammatti aikanaan opiskeltu, vaikka se on ollut itselleni lähestulkoon täysin turha ala, joka ei työllistänyt. Ei pääse edes työvoimapoliittisiin koulutuksiin, kun luulisi niihin nyt viimeistään pitäisi päästä, että voi kunnolla työllistyä. Aina hakijoita enemmän kuin paikkoja ja se on syynä, niin ei siinäkään voi tehdä mitään, että sija paranisi.
Minullakin on ollut aina hakemus ja CV kunnossa, turhaa käyty nekin kurssit ja kaikki mahdolliset, että olen aktiivinen. Tietty minun kohjdalla vaikuttaa se, että olen neurologisesti poikkeava, joka näkyy sosiaalisissa taidoissa ja aiheuttaa muissa hirveästi omia oletuksia sekä ennakkoluuloja. Osaan siitä huolimatta ihan perus käyttäytymisen ja tavat, olen hyvä töissä mihin haen ja tarkoituksella en ole hakemassa minnekään sosiaali-allalle, koska en sovi sellaiseen työhön.
Mitä tahansa tekee ja yrittää korjata itsessään, olla aktiivinen, mikään ei kelpaa. Suhteilla, rahalla ja sosiaalitaidoilla saa töitä. Ei sillä osaamisella, innokuudella, ahkeruudella ja taidoilla ole mitään merkitystä työnhaussa, eikä aina edes opiskelupaikan haussa. Pitää olla kutakuinkin sukua jollekin.
Ja näihin helposti saataviin ns. huonoihin hommiin ei oteta ihmisiä jotka tietää oikeutensa. Kerran yksi sellainen paikka erehtyi minut palkkaamaan kun luuli varmaan tyhmäksi erilaisuuteni takia. Alkoi tulla ongelmia kun kyselin mm. työturvallisuuteen liittyen asioita, että voitaisiiko ne hoitaa kuntoon...