Milano
- Tässä on liikaa kinkkua. Haluatko tätä omalle pitsallesi?
- Mulla on simpukkapitsa. Käykö prosciutto tähän?
- Kokeillaan.
- Vaihdellaanko Suomessa pitsantäytteitä... noin uutena normaalina?
- Ai säkin olet bongannut ton sanan.... "uusi normaali".
- Yritän pysyä trendikkäänä... noin kielellisesti. No nyt se kinkku tippui pöydälle.
- Perkele.
- Anna tänne. Voi pöydältäkin syödä. Yleensä syön suoraan kattilasta.
- Eikö sulla ole tiskikonetta?
- On, mutta en jaksa täyttää sitä.
- Onko tuo Justin Bieber tuolla?
- Ai missä?
- Tuo tuolla. Mä en voi sietää Justin Bieberiä.
- Mä en voi sietää Johnny Deppiä... Enkä Justin Bieberiä.
- Ei katota sinne.
- Ei.
(hirn)
- Tässä on liikaa kinkkua. Haluatko tätä omalle pitsallesi?
- Mulla on simpukkapitsa. Käykö prosciutto tähän?
- Kokeillaan.
- Vaihdellaanko Suomessa pitsantäytteitä... noin uutena normaalina?
- Ai säkin olet bongannut ton sanan.... "uusi normaali".
- Yritän pysyä trendikkäänä... noin kielellisesti. No nyt se kinkku tippui pöydälle.
- Perkele.
- Anna tänne. Voi pöydältäkin syödä. Yleensä syön suoraan kattilasta.
- Eikö sulla ole tiskikonetta?
- On, mutta en jaksa täyttää sitä.
- Onko tuo Justin Bieber tuolla?
- Ai missä?
- Tuo tuolla. Mä en voi sietää Justin Bieberiä.
- Mä en voi sietää Johnny Deppiä... Enkä Justin Bieberiä.
- Ei katota sinne.
- Ei.
(hirn)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun Monica puhui ja pureskeli pitsaansa heilutellen haarukkaansa, niin Italia tuntui olevan lasnä. Monica italialaisti minut. Hänen auransa kaappasi minut ja muutti minut alkuperäisasukiksi: Tuo kadunkulma tuossa oli osa koulutietäni, ja tuon muotiliikkeen tilalla oli ennen lelukauppa. Jos oikein etsisin, löytäisin kaupungin muurista oman nimeni ja hautausmaalta sukuni.
Minuuteni muuttui Monican käsittelyssä ja identiteettini hämärtyi, mutta hämmästyksekseni se selkiytyi ja kirkastui, sekä syveni. Pinnallinen olemukseni haihtui epävarmuuksineen ja tilalle astui tietoisuus ja syvä ymmärrys suhteestani tähän kaupunkiin ja sen ihmisiin. Synnyin siinä pitsalautasen äärellä uudelleen, tai sitten vajosin miellyttäviin harhoihin ja tuoksuihin; paistunutta leipää, oreganoa ja Monican hajuvettä. Hänen silmänsä olivat surulliset ja syvät, vaikka hän nauroi omille jutuilleen ja tempaisi minut mukaansa. Kukkia, kukkaloistoa ja syviä, pimeitä öitä. Loputtomasti hiplattuja hihoja, helmoja, kauluksia ja lahkeita.
Tunsin lipuvani kuin mustansolakan hain perässä. Hän oli kuin suloinen pyörre, jonne olin putoamassa.
(hihitystä)
Voisiko rasvatun Harmiksen kärrätä jollain rahtikoneella Milanoon tarjoilijaksi?
Saataisiin vähän elävää kimallusta kuvaan.
(hihitystä)
Kyllä voisi.
t. fani
Raakaa riippusikaa Milanoon? Eikö se seutu ole kuuluisa sellaisesta jo ennestään?
Voi prosciutto crudo sentään teitä...
Mjoo
Joo siis Harmis tuo aina teksteihin rapisevaa silmikkomaisuutta ja eräänlaista seitinohutta jämäkkyyttä. Lisäksi hän on, luultavasti, palstatilan se tyyppi, jonka hevonen ei suostu ottamaan turnajaissankaria selkäänsä, koska lukee Barack Obaman omaelämänkertaa heinäkasassa ja imuroi pillillä Piña Coladaa.
Harmis on supersolu.
(hihitystä)
Hmm, miksi pitsassani on ananasta. Hmm, ananas kuuluu olla vodkan pohjana. Ananasvodka on parempaa kuin salmiakkikossu.
Maurizio Donatello Berluskoni, tilaa hyvin ruskettuneelta valkoiselta mieheltä oikea italialainen pissa?