Kuten ei koko kehitysmaalaisten suurimittainen maahanmuuttokaan:
"32-vuotias Katha aloitti innostuneena opettamisen eräässä berliiniläisessä polttopistekoulussa, jossa 90 prosenttia oppilaista on maahanmuuttotaustaisia. Vaikka hän oli tietoinen haasteista, totuus kuitenkin löi kasvoille kuin märkä rätti.
Koulua vaivasivat monenlaiset ongelmat. Opettajia oli liian vähän, oppilaiden vanhemmat olivat välinpitämättömiä ja oppilailla käytösongelmia.
– Kun 9-vuotias oppilas näyttää keskisormea ja vastaa ”V…t välitän sun oppikirjoistas”, mitä silloin pitäisi tehdä? Katha kysyy.
Katha on kirjoittanut kirjan ” Vuotoja opettajanhuoneesta – vuoteni opettajana kauhujen koulussa” karvaista kokemuksistaan maahanmuuttajakoulun opettajana. Katha kirjoitti kirjan nimimerkin suojista, sillä hänen tulisi pysyä vaiti koulun tapahtumista. Omatunto kuitenkin kehotti tulemaan ”ulos kaapista”.
Luokassa oli 28 oppilasta, monet heistä ongelmaperheistä. Puolet ei osannut saksaa. Oppilaiden joukossa oli myös viisi inkluusio-oppilasta, joille ei ollut tarjota erityistukea.
Normaalien oppituntien pitäminen oli täysin mahdotonta. Suuri osa oppitunneista kului ”tulipalojen sammutuksessa” ja lopun aikaa oppilaat tuijottelivat silmät ymmyrkäisinä ymmärtämättä mistä puhutaan.
– Opetin viidennelle luokalle kakkosluokan asioita.
Osa oppilaista tuli alueen tunnetuista suurperheistä. Oppilailta puuttui tyystin kunnioitus auktoriteetteja kohtaan. Koulua ei pidetty ”coolina”, ja hyviä tuloksia saanut joutui silmätikuksi.
Kotiläksyille viitattiin kintaalla. Kun opettaja sanoi kertovansa laiminlyönneistä vanhemmille, oppilaat nauroivat ja sanoivat ”Siitä vaan jos puhut tšetšeeniä”.
Lopulta opettamistyö osoittautui Kathalle liian raskaaksi. Hän kärsi unettomuudesta ja alkoi pelkäämään kouluun menoa. Katha ei ollut ainoa joka kärsi samoista ongelmista. Yli kolmasosa opettajista ilmoittautui sairaaksi joka päivä.
Lopulta Kathan opetustyö oli vain mandalojen kopioimista väritystä varten.
Oltuaan vuoden maahanmuuttajakoulussa Katha sanoutui irti. Hän tuntee sääliä oppilaita ja saksalaista yhteiskuntaa kohtaan.
– He epäonnistuvat kuten myös me yhteiskuntana, entinen maahanmuuttajakoulun opettaja toteaa.
Lähde BZ Berlin."
- Kansalainen
"32-vuotias Katha aloitti innostuneena opettamisen eräässä berliiniläisessä polttopistekoulussa, jossa 90 prosenttia oppilaista on maahanmuuttotaustaisia. Vaikka hän oli tietoinen haasteista, totuus kuitenkin löi kasvoille kuin märkä rätti.
Koulua vaivasivat monenlaiset ongelmat. Opettajia oli liian vähän, oppilaiden vanhemmat olivat välinpitämättömiä ja oppilailla käytösongelmia.
– Kun 9-vuotias oppilas näyttää keskisormea ja vastaa ”V…t välitän sun oppikirjoistas”, mitä silloin pitäisi tehdä? Katha kysyy.
Katha on kirjoittanut kirjan ” Vuotoja opettajanhuoneesta – vuoteni opettajana kauhujen koulussa” karvaista kokemuksistaan maahanmuuttajakoulun opettajana. Katha kirjoitti kirjan nimimerkin suojista, sillä hänen tulisi pysyä vaiti koulun tapahtumista. Omatunto kuitenkin kehotti tulemaan ”ulos kaapista”.
Luokassa oli 28 oppilasta, monet heistä ongelmaperheistä. Puolet ei osannut saksaa. Oppilaiden joukossa oli myös viisi inkluusio-oppilasta, joille ei ollut tarjota erityistukea.
Normaalien oppituntien pitäminen oli täysin mahdotonta. Suuri osa oppitunneista kului ”tulipalojen sammutuksessa” ja lopun aikaa oppilaat tuijottelivat silmät ymmyrkäisinä ymmärtämättä mistä puhutaan.
– Opetin viidennelle luokalle kakkosluokan asioita.
Osa oppilaista tuli alueen tunnetuista suurperheistä. Oppilailta puuttui tyystin kunnioitus auktoriteetteja kohtaan. Koulua ei pidetty ”coolina”, ja hyviä tuloksia saanut joutui silmätikuksi.
Kotiläksyille viitattiin kintaalla. Kun opettaja sanoi kertovansa laiminlyönneistä vanhemmille, oppilaat nauroivat ja sanoivat ”Siitä vaan jos puhut tšetšeeniä”.
Lopulta opettamistyö osoittautui Kathalle liian raskaaksi. Hän kärsi unettomuudesta ja alkoi pelkäämään kouluun menoa. Katha ei ollut ainoa joka kärsi samoista ongelmista. Yli kolmasosa opettajista ilmoittautui sairaaksi joka päivä.
Lopulta Kathan opetustyö oli vain mandalojen kopioimista väritystä varten.
Oltuaan vuoden maahanmuuttajakoulussa Katha sanoutui irti. Hän tuntee sääliä oppilaita ja saksalaista yhteiskuntaa kohtaan.
– He epäonnistuvat kuten myös me yhteiskuntana, entinen maahanmuuttajakoulun opettaja toteaa.
Lähde BZ Berlin."
- Kansalainen
Vastaukset 3
Vanhimmat
No tuosta oppilaiden käytöksestä Suomen opettajat eivät uskalla puhua julkisuudessa, kun on pelko oman työn menettämisestä ja syyte päälle rasismista.
Niin monet jättävät puhumatta heistä, joilla on kokemusta suomen kehityksestä: lastentarhoissa, kouluissa, turvataloissa jne työskentelevistä ja niissä asioivista ihmisistä, monikulttuurisissa parisuhteissa olleista jne.
Etenkin nuorten kuvauksia kaivattaisiin, milllä lailla monikulttuurisuus näkyy ja vaikuttaa arjessa?
Kun 9-vuotias oppilas näyttää keskisormea ja vastaa ”V…t välitän sun oppikirjoistas”, mitä silloin pitäisi tehdä? Katha kysyy.
Potkia tunkeutujat sinne mistä tulivatkin. Apinan pennulle ensin kunnon selkäsauna että oppii tavoille.