Eksyttyäni tietoisesti vaikeiden kysymysten maailmaan ajattelin kehittää oman vaikean kysymyksen vaikeiden kysymysten saagaan.
On nimittäin olemassa eräs hauska kysymys, jonka olemassaolosta olen ilahtunut. Kaiken lisäksi keksin sen itse, joten sen arvo on täten mittaamaton. Tämä on hämmentävä kysymys näissä ikuisissa uskonriidoissa ja -väittelyissä.
Mitkä ovat mahdollisuutesi saada minut uskomaan että sinä uskot jumalaan?
(hihitystä)
On nimittäin olemassa eräs hauska kysymys, jonka olemassaolosta olen ilahtunut. Kaiken lisäksi keksin sen itse, joten sen arvo on täten mittaamaton. Tämä on hämmentävä kysymys näissä ikuisissa uskonriidoissa ja -väittelyissä.
Mitkä ovat mahdollisuutesi saada minut uskomaan että sinä uskot jumalaan?
(hihitystä)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Bonjaatteko?
Vaikka kysymyksen esittää käänteisesti, niin silti se toimii.
(hirn)
Itse ajattelin että kun on sellaista tietotaitoa tietokoneista ja digitaalielektroniikasta... opettaisin nuorille juttuja, vaikka jossain kirjastojen kurssilla, mutta nyt ei pysty kun tuo KORONTEENI-KARANTEENI sulkee kaikkia paikkoja.
Todella mahdoton kysymys. En tietenkään jo kerran kuolleena usko taivaaaaseen enkä helvettiin.
n
Uskon kuitenkin ihmisten epatiaaan ja auttamiseen kriisissä. Minulla on kokemusta siitä.
Silti en ole koulutuksestani huolimatta ratkaissut yhtä kiivasta asiaa. Kuinka ne mokkapiirakat oikein tehdään?
>Simiti<
Eli siis
Eli siis olemme tilanteessa jossa joku ei usko toisen uskovan. Tämä johtaa ketjureaktioon, jonka viimeisen langan päässä on uskon synty., eli sen synnyttäjä.
Kyseenalaistamisen ketju on siis leikannut läpi koko uskonnon (ja epäuskon) historian, ja päätynyt sen syntyhetkeen.
Jos joku tulee minulle väittämään, että tällaista syntyhetkeä ei ole tai ei olisi, niin pitäisin häntä hieman yksinkertaisena.
(hihitystä)
Kyllä minä uskon sinuvan uskovan. Mutta ei tässä nyt ristiretkille lähdetä. Siellä kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. Rauhanuskonto kristityt ovat käytännössä tappaneet puolet ihmisistä.
Tämä puoli ei tässä keississä kiinnosta minua lainkaan, vaan se, mitä todella on tapahtunut.
Nimittäin näiden ilmiöiden esiintymisjärjestyksellä voi olla vain yksi muoto, vaikka ne periaatteessa ovat molemmat voineet syntyä samalla hetkellä.
Usko ja epäusko.
Tätä ennen ei ollut mitään. Ei uskoa eikä epäuskoa.
(hirn)
Höh
Tässä sitä taas nähdään minne asti ne kuuluisat kyvyt yltävät. Ei vastauksen vastausta mitä mielenkiintoisimmassa aihepiirissä tai ideassa.
(hihitystä)
Vaikehko kysymys: milloin ymmärrät että et ole itse ollenkaan olemassa?
Tämä on liian helppo kysymys, joten jätän vastaamatta ja vetoan fiktiivisyyteeni.
(hihitystä)
Vaarallisia kysymyksiä
En tiedä kuka voisi väittää vastaan mutta nettikirjoittelussa käy kirjoittelijalle nähdäkseni poikkeuksetta ajan myötä niin että hän alkaa muistuttaa psykopaattia, narsistia tai tunnekylmää ja itsekeskeistä jääpalikkaa oman maailmankaikkeutensa keskipisteessä.
Minusta tämä on väistämätöntä.
(naurua)
Mjoo
Entäpä jos tämä on näköharha? Jos se on näköharha, niin mitä me sitten oikein näemme?
(naurua)