Miten suhtautua siihen kun mies toistuvasti heittää omasta mielestään hauskaa läppää siitä kuinka naimisissa olo on helvettiä, kuin elinkautista lusis ja kaikkia naimattomia nuoria miehiä pitäs varottaa avioliiton vaaroista jne.? Ottaako se vitsinä vai suodako hänelle "armahdus" eli ehdottaa avioeroa? Suurempia riitoja tms. ei ole eikä hän ole suoraan koskaan ilmaissut haluavansa erota, mutta alkaa ärsyttää pikku hiljaa tuo jatkuva vinoilu.
Avioliitto tosiaankin piinaa?
vaimo
51216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vai että tuollainen ylitsepääsemätön vaikeus tuli vastaan? Et voi muuta kuin erota tai sitten sanoa hänelle, että sua ottaa pattiin sellainen vinoilu. Kunnes jumala teidät erottaa... joopajoo.
Aika löysin perustein olet sinäkin naimisiin mennyt. Mitä teet, jos teille tulee joskus ihan oikeakin vastoinkäyminen vastaan?
on tosiaan tainnut ukko iskeä kätensä paskaan.
Pelaa samaa peliä. Ei tartte olla ehkä ihan yhtä ilkeä kuin miehesi, mutta ylpeäksi voit ruvata. Lakkaa vain pitämästä avioliittoa yllä yksipuolisesti ja lakkaa olemasta mukava & herttainen. Ryhdy elämään sinkkuelämää tai jos sinulla on lapsia yh-elämää lasten kanssa liitossasi. Tee miehestä tarpeeton. Älä pyydä häneltä koskaan yhtään mitään, ei apua, ei rahaa, ei seksiä.
Kun olimme olleet reilut 10 vuotta aviossa, olin jo ihan rikki puolisoni naljailuista ja typerästä huumorista. Sellainen syö oikeasti. Olin yrittänyt keskustella ja kertonut miltä minusta oikeasti tuollainen tuntuu, mutta miehestä olin aina vain lapsellinen, kun en ymmärtänyt pientä huumoria. Sitten tein täys käännöksen, enkä piitannut enää hänestä. Jo parissa vuodessa hän särkyi, meni psykologille, haki sairaslomaa ja söi pillereitä ja pitkän terapian jälkeen alkoi nähdä oman osuutensa tilanteeseen.
Nyt ongelma on vain siinä, etten oikeasti tarvitse häntä enää mihinkään. Kun lapset kasvoivat kouluikään, minulla oli aikaa tehdä pikku remontit itse kotiin ja autoon. Palkkani on vain noin 70% puolisoni palkasta, mutta se riittää nipin napin. Huolehdin siis siitä, ettei hän takuulla pääse sanomaan edes puolta sanaa minun ja lasten elattamisesta. Maksan kaiken itse, vastikkeet, vakuutukset, TV-luvat, ruuat, lasten harrastukset ja vaatteet. Yhtä 5 senttistä en häneltä huoli enkä tule huolimaankaan. Hän siis elää käytännössä kustannuksellani, sillä peruselinmenoihinsa (asumisesta ruokaan) en anna hänen osallistua. Annan hänelle juuri sitä, mitä hän kerjäsikin vitseillään: vapautta ja vastuuttomuutta. Tätä peliä en enää kykene lopettamaan, sillä toista kymmentä vuotta jokapäiväistä loukkaamista ja tunteideni vähättelyä teki tehtävänsä.
Kiitos sinulle vastauksestasi. Ymmärsit kysymykseni pointin, toisin kuin muut. En ollut eroamassa vaan nimenomaan mahdollisesti EHDOTTAMASSA eroa, siis keskustelua mieheni haluamaan "hilpeään" tyyliin. Tuota minäkin olen pohtinut, antaa samalla mitalla takaisin. Meilläkin asiasta keskustellessa olen saanut kuulla olevani tiukkapipo jne. Itse asiassa kyllä hänen vitsinsä ens alkuun saattoi jopa huvittaa mutta vuosien myötä olen väsynyt. Olet vahva, "taktiikka"!. Minä en ole vielä...
tässä istun puhelimen vieressä ja odotan viestiä selviääkö kaverin lapsi hengissä jokeen tippumisestaan niin väkisinkin tulee mieleen että *sensuroitua kiroilua*ota ihmeessä ero!
jos vaikka miehelläsi löytyisi toinenkin ärsyttävä piirre niin maailmahan siihen kaatuisi...toimiva suhde vaatii silmien sulkemista toisen pikkuvioilta ja rehellisyyttä itseään kohtaan-kukaan ei ole täydellinen...
turha nostaa itseään millekkään jalustalle,sitä vaan tulee iso pipi sieltä pudotessa...;-)