Tänään luin erittäin tympeän arvostelun Finlandia-palkintoehdokkaaksi asetetusta Anne Vuori-Kemilän: Mustaa jäätä kirjasta.
Arvostelu oli sen verran rankka että se herätti mielenkiintoni.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007631257.html?share=09e2de9e57bb59d1ba2bc392b2c06132&fbclid=IwAR2qDpWUCOE4TkJgsJn99f4xehReMzRalhI8jQqMH7KwBeHSHxCqZVi6Zs8
Onko kukaan suunnitellut lukevansa näitä ehdolla olevia kirjoja?
Tai jopa kerinnyt lukea ja muodostaa oman mielipiteen?
Arvostelu oli sen verran rankka että se herätti mielenkiintoni.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007631257.html?share=09e2de9e57bb59d1ba2bc392b2c06132&fbclid=IwAR2qDpWUCOE4TkJgsJn99f4xehReMzRalhI8jQqMH7KwBeHSHxCqZVi6Zs8
Onko kukaan suunnitellut lukevansa näitä ehdolla olevia kirjoja?
Tai jopa kerinnyt lukea ja muodostaa oman mielipiteen?
Vastaukset 169
Vanhimmat
En ole koskaan luottanut arvosteluihin.
Kirjoissakaan.
Yleensä olen kirjoissakin onnistunut vaistoillani.
Enää en lue kirjoja, en ole lukenut kymmeniin vuosiin.
Varmaankin olen jo kaiken kokenut.
-
Muuten.
Isaac Asimovilla on paljon mukavia novelleja naisillekin.
Painotan tässä taas Säätiö-jatkumoa.
Järjestyksessä 1 - 7
https://fi.wikipedia.org/wiki/Säätiö-sarja
H.
Luin samaisen arvostelun, kirjaa en ole lukenut, luotan aika paljon
arvostelijaan, Antti Majanderiin, hänen omia kirjojaan lukeneena.
Lisäys: Enemmän Majander on kriitikko, eli hänen tekstejään on tullut luetuksi paljon.
Lisäyksen lisäys: Ja myöskin hänen arvostelemiaan kirjoja. Aika oikeassa hän mielstäni on ollut, mutta makuja on monia.....
"Erittäin tympeä arvostelu" ? Entä jos kirja onkin huono ?
Kun itse kirjailija pettyy arvosteluun on mieluisampaa ajatella, että arvostelijat
ovat huonoja. Kirjailijan kommenttia ei ole vielä luettu eikä kirjailijan pitäisi ikinä ruveta"vastaiskuun", selittämään tai puolustamaan kirjaansa, siitä se vain huononee
ja oma maine.
Ei aavistustakaan miten kirjailija itse on suhtautunut arvosteluun. Aloitukseni lähti "Kirjailijanloput", suljetusta FB_ryhmästä, jossa ryhmään kuuluvat ovat reagoineet arvosteluun, ei siis kirjailija itse.
Miksi kirjailija ei saisi antaa vastinetta kritiikkiin jonka hän katsoo asiattomaksi tai epäoikeudenmukaiseksi?
Ryhmässä (johon kuuluu koko joukko tunnettujakin kirjailijoita) Mustaa jäätä on saanut hyvin positiivista palautetta ja useimmat jotka ovat kommentoineet eivät ole yhtyneet Majanderin mielipiteisiin.
Pidetään mielessä että lukuelämys on aina subjektiivinen.
Tavallisen lukijan lukuelämys on hieman eri asia
kuin yleistä kirjallisuustiedettä opiskelleen
ja jatkuvasti valtavasti lukevan
vuodesta 2000 kirjallisuustoimittajana olleen henkilön,
joka on oppinut helposti erottamaan jyvät akanoista.
Kirjallisuustoimittajan arvio ei ole läheskään niin subjektiivinen
kuin tavallisen lukijan.
Kriitikon lähtökohdat kirjan arvioimiseen ovat paljon vähän erilaiset
ja kriittisemmät kirjan sisällön, tyylin ja rakenteen suhteen.
Banaalikin kirja voi koskettaa jotakuta ei-niin-kriittistä lukijaa,
mutta olla heikkotasoinen juuri esim. tyylin ja rakenteen suhteen.
Hesarihan on rajoittuneiden feikkimedia
Paloma: "Pidetään mielessä että lukuelämys on aina subjektiivinen."
Tarkalleen ottaen kenen se tässä ja nyt pitäisi pitää mielessä? Useimmille meistä se lienee itsestäänselvyys ja kirjallisuustoimittajalle/-kriitikolle aivan varmasti?
Olen täysin samaa mieltä Anonyymin "Eilen 14:31" kanssa.
Vaikka kirja (mikä tahansa kirja) olisikin saanut kirjallisuustoimittajalta/-kriitikolta (keneltä tahansa) osittain huonoa palautetta tai jopa täystyrmäyksen, niin eihän se kirjan lukijan lukuelämystä pilaa tai muuta huonommaksi? Päinvastoin, joidenkin kohdalla saattaa sitä jopa parantaa, arvelen.
Koen itse olevani ennakkoluuloton, mutta melko kriittinen lukija. Kriittisyyteni lienee suurimmalta osin sanoisinko 'tiedostamatonta' vai olisiko niin päin, että pyrin enemmän tai vähemmän tietoisesti joko olemaan huomaamatta kirjan heikkotasoisuuden tai tavallaan 'menemään nopeasti yli' kohdista jotka koen kiusallisen mauttomiksi tai muuten tökeröiksi/kömpelöiksi/alleviivaaviksi/tarpeettomiksi mutta tarkoituksella päälle liimatuiksi jne.. Aika pian kuitenkin luovutan jos ja kun milloin olen tällaisen kirjan tullut 'vahingossa' aloittaneeksi. Harvoin pystyn kokonaan lukemaan edes "hyvän", mutta minua sillä hetkellä ei yhtään kiinnostavan kirjan, saati sitten sellaisen, joka tavan takaa saa minut vaivautuneeksi tms.. Tai no, pystyisin kyllä mutta en todellakaan viitsi, aina löytyy parempaakin tekemistä, minun tapauksessani se useimmiten on nukkumista.
Bessie
"Tarkalleen ottaen kenen se tässä ja nyt pitäisi pitää mielessä? Useimmille meistä se lienee itsestäänselvyys ja kirjallisuustoimittajalle/-kriitikolle aivan varmasti?"
kirjoittaa nim. Bessie tuossa ylempänä.
Varmasti olet oikeassa, mutta oliko tarpeellista vastata noin terävästi, suorastaan aggressiivisesti?
FB-ryhmässänikin oli paljon keskustelua aiheesta ja monet kyseenalaistivat kriitikon arvion kirjan meriiteistä. Itse en ole lukenut kirjaa.
Aion ottaa listalleni seuraavaksi Ann.Luise Bertellin kirjan "Heiman" joka suomennetaan myös. Kirjasta ennustetaan suomenruotsalaisten vastinetta "Täällä Pohjantähden alla"-teikselle. Vahva, kattava sukuromaani.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007633168.html?share=877984a85f6370bc1b904491ad03f870&fbclid=IwAR0m8F05KlukHnS_wI8YgUgbP8xVkqCaILw8-B6vY_-d-5FxQ84djCuvlJo
"Varmasti olet oikeassa, mutta oliko tarpeellista vastata noin terävästi, suorastaan aggressiivisesti?"
Terävyydestä en tiedä, mutta vähääkään aggressiivisesti en vastannut. Ei ole ensimmäinen kerta kun syyttä suotta väität minun vastanneen sinulle aggressiivisesti, mutta toivottavasti viimeinen, siis aiheeton sellainen. Aihetta tuskin tulen koskaan antamaan, en nimittäin ole vähääkään aggressiivinen ihminen.
Olin oikeasti hieman ihmeissäni ja siksi kysyinkin "Tarkalleen ottaen kenen jne..". Saattoihan kirjoituksistasi saada sellaisen käsityksen, että sinun mielestäsi kirjallisuustoimittajan/-kriitikon pitäisi arvostelua kirjoittaessaan eli työtään tehdessään
"pitää mielessään että lukuelämys on aina subjektiivinen.
Ajattelen joskus, että tuo ja tuo kirja pitäisi lukea, mutta ei minulla koskaan mitään sen kummempia lukulistoja ole. Mitä nyt välillä joku liuskalehtiölappunen tuossa pyörimässä ja odottamassa josko huomaan ja muistan sen kirjastoon mennessäni. Useimmiten valitsen lukemiseni oman, sen hetkisen (valintahetki) fiiliksen mukaan. Lukupiirit tai joku järjestelmällinen (esim. syksyn palkitut ilman muuta ja mahdollisimman pian tai määrätyn kirjailijan uusin) tapa lukea ei sovi minulle, en halua lukea niin, että se tuntuu suorittamiselta tai urakalta tai 'velvollisuudeltani' kirjallisuuden harrastajana.
Olen nyt löytänyt paljon mieluisaa luettavaa vielä laatikoissa varastoituna olevista veljeltäni jääneistä kirjoista. Osa on alkujaan meidän lapsuudenkodistamme, osa hänen itsensä hankkimia. Ei siis alunperin mitään minun tuo-pitäisi-joskus-lukea kirjoja tai uutuuksia, mutta ehdottomasti lukemisen arvoisia ovat kaikki tähän mennessä lukemani olleet. Tähän saakka esiin kaivamistani uusin on Stephen Webb in "Missä kaikki ovat?". Jos olisin muualla kuin veljeni kirjojen joukossa sen nähnyt niin olisin ehkä ohittanut. Nyt luotin veljeni 'arvosteluun' (eli hän oli siihen rahojaan laittanut), enkä suotta, pidin.
Bessie
Kuulut siis johonkin tasokkaaseen kirjallisuusryhmään, jossa on oikeita kirjailijoitakin (kuuluisiakin) ja vilkasta keskustelua aloittamastasi aiheestakin.
Saanen kysäistä, että osallistuitko sinä siellä myös tästä aiheesta keskusteluun.
Mitä mieltä sinä siinä ryhmässä olit sieltä tänne hinaamastasi aiheesta?
Oma arvaukseni sinut jotenkuten oppineena tuntemaan on, että olet pysyttellyt siellä hiljaa kuin susi kukassa, mutta kyyläät vain siellä saadaksesi aineistoa tällä palstalla keskusteluun.
Olisitko nyt sitten jo saanut tältä palstalta asiasta mielipiteitä, joita voisit viedä sinne ryhmään omina mielipiteinäsi?
Sinun kannattaisi varmaankin vain pysytellä omien Ferrante-kopioidesi parissa.
Sinä et tunne minua laisinkaan etkä tiedä minusta mitään.
Kaikki oletuksesi ovat vääriä.
Keskustelet siis vilkkaasti siinä ryhmässä?
Mielenkiintoinen vastaus. Täällähän rekatut nikit on usein kirjoittanut, että meitä anonyymejä ei tunneta........
Sitten taas, jos rekattu vuodesta toiseen kertoo itsestään, elämästään, ajatuksistaan, niin ei sitten häntäkään tunneta? Pakko tulla siihen tulokseen, että ne kirjoitukset onkin pelkkää satua, joten totta sitten se, kun tätä
"huuhaa-palstaksi "kutsutaan.
Tuota on jo epäilty, mutta nytpä itse todisti että se ei ole tiedon eli faktan tasolla, mitä on kertoillut . Ei me hänen ystävänsäkkään oikeasta elämästä ilmeisesti mitään tiedetä yli 15 vuoden taukoamattomasta #blogaamisesta# huolimatta. Ei ole kyllä väliksikään.
Ystävä-kaksikko on "hauska", he ovat vuosia vuodattanet koko elämänsä tänne,
ja sitten toinen kirjoittaa "et tunne minua".
Kommentit paljastavat paljon enemmän kuin asianomaiset tajuavatkaan
eikä se välttämättä ole positiivista.
Korjaan sen verran eilen sanottua, että nim. Tellukka ei tunne minua ja mitä hän tietää minusta (usein itsekertomaani tietoa jota hän on tulkinnut tietoisesti väärin ja sitten esittänyt palstalla faktana) hän käyttää väärin saadakseen minut huonoon valoon, karrikoidakseen persoonaani ja juoruämmien tapaan pilatakseen muidenkin kuvan minusta.
En ole koskaan tietoisesti valehdellut mitään kommenteissani ja olenhan kirjoittanut paljonkin itsestäni, jopa kirjan muodossa joka on julkista tekstiä ja kaikkien vapaasti luettavissa. Minulla on myös pari blogia jotka ovat julkisia (en tosin ole niitä päivittänyt pitkään aikaan). Mutta joku verhon takana kyyläävä nainen joka käyttää jokaista tiedonmurusta jonka on saanut ongittua minusta minua vastaan ei TODELLAKAAN tunne minua.
"Hauskempia" tai oikeastaan säälittäviä ja pateettisia olette te (sinä) joka vuosikausia jaksaa stalkata ja mollata ja kritikoida muita kirjoittajia, joista on joskus jonkun komentin perusteella muodostanut negatiivisen kuvan ja nyt elämän ainoa sisältö on jahdata muita julkisella keskustelupalstalla.
Hohhoijaa taas...
Sinun oma kommenttisi paljastaa myös aika paljon. On aika ilkeää ja halpamaista väittää jonkun "vuodattaneen koko elämänsä tänne". Eihän kukaan oikeasti ole niin tehnyt, ja toisekseen, mitä sitten vaikka olisikin? Tämähän on kaikille avoin 70 keskustelupalsta jossa sana on vapaa. Se, että eri yhteyksissä kerromme joskus jotain itsestämme ja elämästämme, ei ole keneltäkään kanssakirjoittajalta pois tai vastoin 'yhteistä etua', päinvastoin. Ja jos joku vastaa toiselle, että "et tunne minua" niin kyllähän hän silloin on ehdottomasti oikeassa.
Bessie
Jokainen osaa muodostaa käsityksen ihan itse sinusta, ei siinä tellukkaa välittäjänä tarvita. Hän hyvällä itsetunnolla varustettuna ja teräviä huomioita tekevänä uskaltaa nikillään antaa kriittistä palautetta. Jotkut ilman nikkiään antaa kritiikkiä, mutta uskon että suurinta osaa ei tuollaisten tavismummojen elämä kiinnosta pätkääkään. Lähinnä sääliä pukkaa herättämään tuollainen palstoilla tärkeily.
Minua säälittää vielä enemmän ne jotka jaksavat jahdata tällaisia tavismummoja palstalta toiselle, vuodesta vuoteen ja kiinnostua niinkin paljon meidän tavismummojen tavallisesta, tavismummomaisesta,tylsästä elämästä, että kääntävät joka ainoan asiakeskustelun kirjoittajan oman persoonan arvosteluksi. Siis et tää enää ollutkaan Finlandia-palkinnoista vaan Palomasta.
Kolumbialainen tokaisist tuohon että "coja oficio" elikkä keksi nyt jotain tekemistä.
Mitä se meille kuuluu mitä joku sivistymätön kehitysmaalainen tuohon tokaisisi. Onneksi tällä palstalla ei ole kolumbialaisia.
Miltäs ne murot tänä aamuna maistuivat?
Nämä "sivistymättömät" kehitysmaalaiset voisivat opettaa sinullekin miten puhutaan ihmisiksi ja muiden mielipiteitä kunnioittaen vaikka itse olisikin hieman eri mieltä. Suosittelen sinulle ja monelle muullekin parin vuoden opintomatkaa halveksimiisi "kehitysmaihin".
Mitä siellä Kolumpiassa oppisi? Huumekauppaa? Ihmiskauppaa? Aika alhainen tilastojen varassa se sivistystaso siellä, jos koulutus on tärkeä osa sivistystä. Aikamoinen kauppakoulu. Ehkä voivat sydämen sivistystä opettaa Eurooppalaisille.
Eikö tänne muut tee aloituksia, kuin tuo Palsta trolli nyt naisen muodossa. Paloma01.
Sinähän oot nuori mies......... Palsta hirmu. Kuinka lie paljo noita satuhahmoja?
Jos lienen juoruiluun taipuvainen, mutta en niin pitkälle ole vielä mennyt, että avoimella yleisellä keskustelupalstalla juoruilisin, mistä suljetussa faceryhmässä keskustellaan (missä aihetta koskien itse on vain kärpäsenä katossa) ja mitä mieltä siellä ollaan.
Jos ryhmä on suljettu, niin eikö sen ryhmän jostain aiheesta keskustelu pitäisi tapahtua siellä vain ryhmän keskeisesti.
Tuskin tavismummojen tarvii etsiä "sanontoja" Kolumbiasta, kun niille kotimainenkin versio löytyy.
Koska nyt olet kuitenkin kirjattuna liikkeellä vastaan vaikka tiedänkin että se ei ole aivan viisasta.
Kysymys on Helsingin Sanomissa ilmestyneestä tunnetun kriitikon kirjoittamasta kirja-arvostelusta joka koskee erittäin ajankohtaista Finlandia-ehdokasta. Aihe on yleinen ja jos olen viitannut johonkin ryhmässä kirjoitettuun mielipiteeseen niin en ole koskaan siteerannut sananmukaisesti enkä julkaissut mitään joka viittaisi ryhmän henkilöiden identiteettiin.
Suljettu ryhmä ei ole mikään salaseura ja että olisin siellä vain kärpäsenä katossa on omia kuvittelujasi. Osallistun ajoittain keskusteluihin jos aiheet kiinnostavat. Tässä keskustelussa en ollut mukana, mutta se herätti mielenkiintoni .
Mikä kohta siinä oli mielestäsi sopimatonta juoruilua?
Vai oliko vain mukavaa päästä kritikoimaan minua?
Kirjattunahan minä niin kuin yleensäkin.
En ole niitä kaislikossa rypijöitä ollut ennenkään kuten eräs vaikka hänellä on parikin rekattua nimimerkkiä.
On siinä taas pyöritystä:
""" Osallistun ajoittain keskusteluihin jos aiheet kiinnostavat. Tässä keskustelussa en ollut mukana, mutta se herätti mielenkiintoni ."""
Koska herätti siellä mielenkiintosi (=samaa kuin kiinnosti), niin miksi et siellä keskustellut aiheesta, vaan hinasit sen tänne useankin kerran tässä ketjussa vedoten siihen, että siitä siellä suljetussa keskustellaan ja minkä tyylisiä kirjoittajia siellä on ja minkälaisia mielipiteitä siellä on esitetty. Minusta tuo on juoruilua.
Jos halusit pelkästään vain keskustelua Hesarin artikkelista, niin miksi vetää siihen mukaan joku suljettu ryhmä ja sen keskustelut ja mielipiteet ilman omia mielipiteitään aihetta koskien.
Ploma "Kolumbialainen tokaisist tuohon että "coja oficio" elikkä keksi nyt jotain tekemistä"
Al no saber de C. eikö coger olekaan Kolumbiassa taboo-verbi?
Ploman parhaat ominaisuudet mm. latinojen tuntemus eivät pääse esille tällaisella palstalla
Hänen perheensä on erikoinen puolisuomalaiset lapset joita ei Suomi kiinnosta
Hänellä on ihanat poskipäät kuvissa
Nämä eivät pääse riittävästi esille
Ploma onko Aku Ankan henkilöiden nimet Kolumbiassa eri kuin Meksikossa jossa ne ovat eri kuin Espanjassa?
Nyt paloma suuttuu, kun hänen poskistaan puhutaan. Hän kielsi puhumasta mitään hänestä. Vain hän itse saa puhua itsestään.
Pato Donald, mutta en muista enää niitä veljenpoikia minkä nimisiä. Kolumbiassa
"Coger" ei ole taboo-verbi Kolumbiassa, vaan sitä käytetään aivan normaalimerkityksessään. (Ottaa kiinni, hankkia)
Kyllä lapsiani Suomi kiinnostaa, mutta se ei ole suuri osa heidän kulttuuri-identiteettiään.
Aku Ankan veljenpoikien nimi Kolumbiassa:
-Tubaco
-Hubaco
-Lubaco
Elikkä Hugo, Paco ja Luis
Eikö+heissä+olekkaan+50%+suomalaista+verta?+Minusta+puolet+on+kyllä+aika+iso+osa+identiteettiä.
???
Miten niin "elikkä"?
Kirjoitin Tubaco, Hubaco ja Lubaco!
Etkö sinä osaa lukea?
Veri ei ole identiteetti.
Kieli, kulttuuri, syntymämaa...
Katselin eilen telkusta ohjelmaa Chilestä adoptoidusta naisesta joka etsi biologista äitiään. Nainen oli kasvanut pohjoisruotsalaisessa perheessä Luulajassa ja hänen kultturi-identiteettinsä oli täysin ruotsalainen, kehon kieli, tapa reagoida asioihin jne. Äiti löytyi, pikkuruinen Mapuche-intiaani ja DNA-kokeet vahvistivat sukulaisuuden ja sitten naisen nuorempi sisar matkusti Ruotsiin tapaamaan sisartaan ja vaikka he fyysisesti muistuttivat toisiaan, niin kulttuurierot olivat todella suuret.
Ei taida olla puolet suomalaista verta, kun äitinsä on noin venäläisen maatuskan näköinen. Ettei vain olisi sukua Putinille jostain kautta.
Kysäisin kolumbialaiselta sukulaisnaiselta mesessä. Sattui olemaan linjalla. Vastaus tuli empimättä: Hugo, Paco ja Luis. :)
Meillähän tehdäänkin virhe kun otetaan shariaperheitä humanitaarisesti ja säilyttävät barbaarikulttuurit ja lopulta vaihtavat kansan ja koko shariahomma tuhoaa kaiken kuin Ruotsissa
Teidänkin kannattaa muuttaa Chicagoon takaisin
Suu niin pieni ettei mansikka halkasematta sovi. Tiukka ilme.
Jokainen luo itse itsestään oman identiteettinsä.
Niin ajatteleva persut.
Ihan itse julkisella palstalla sinäkin itsestäsi kuvan annat niinkuin jokainen muukin.
Sen kuvan saa minkä ihminen itse antaa. Ihan itse kommentoija
saattaa itsensä hyvään tai huonoon valoon.
Osaamme kaikki lukea ja ymmärrämme asioita,
kenenkään Tellukan ei tarvitse tulkita meille niitä.
Pitää päästä pätemään....
Edelleenkin, en ole vastuussa siitä miten sinä tulkitset lukemaasi. Sinulla ei ole riittävästi tietoa minusta voidakseen tehdä mitään yleistysta minusta. 🕊️
Eli se on menneen ajan lesbokirja miesnaisen ja seksipommin suhteesta?
Finlandiapalkinto-ehdokas, Ritva Hellstenin kirja "Raija"
sai myönteiset arvostelut,
ja se on paitsi romaani hänen kirjailijasisarensa Raija Siekkisen
traagisesta elämästä, myös hänestä itsestään. Jäi kiinnostamaan.
Kirjat on vain sepustuksia paperilla. Oikea elämä on erikseen.
Ei kirjoittamista saa ottaa tosissaan. Höpöä se vaan on.
Kirjojen kirjoittajat ovat höpöttäviä hölöttäjiä. Joutavanpäiväisiä.
Inflandia palkinto tähtää kustantajien joulumyyntii
Kirjaijoiden määrä on räjähtänyt ja tulot romahtaneet jos niitä koskaan on ollutkaan
Samoin taulujen hinnat ovat romahtaneet
Omituisin hyysättävä porukka on elokuvalaiset, joiden tekeleitä tuetaan verorahoilla kaurimäkiläisesti ja näyttelijät saavat sossua
Hollywoodissa filmit tuottavat miljardin ja näyttelijät elävät Beverly Hillsissä elleivät lomaile Cala de Mar ixtapassa
Joutavanpäiväiseksi voi sanoa sinunkin kirjoittamaasi tekstiä ano 13:54.
"Höpöä vaan",
Sitähän mä juuri edellä sanoin. Ei kirjoittamista saa ottaa tosissaan. Höpöä se vaan on.
Sen mielestä höpöä, joka ei siitä saa mitään irti.
Ketä erikoisesti haluat mitätöidä.....?
Omalta+osaltani+en+oikeastaan+voisi+keskusteluun+edes+osallistua,+koska+en+ole+lukenut+ainuttakaan+näistä+ehdokkaina+olevista.+En+pidä+äänikirjoista,+joten+jonotan+kenties+pitkäänkin+kirjaston+jonossa.+Eniten+aiheen+puolesta+ja+ensimmäisen++Kultarinta-romaanin+peruteella+kiinnostaa+Anni+Kytömäen+Margarita,+ja+sitä+jonotan.+Joululahjavihjeeksi+annoin+Tommi+Kinnusen+uuden+kirjan,+koska+häneltä+on+jo+vankka+näyttö+ja+haluan+lukea+lisää+hänen+tekstiään,+kierrätyspolkukin+on+jo+valmis.
Kun alituiseen ollaan "syvän liikutuksen vallassa" se kuulostaa pateettiselta.
Nytpä minua hymyillyttää kun Ramoona kirjoitti tuosta kirjasta ja arvostelusta juuri niin kuin olisin itsekin kirjoittanut..))
Toistan nyt kuitenkin: en ole lukenut yhtään kirjaa noista ehdolla olevista, eikä "Mustaa jäätä" kirja kiinnosta samoista syistä: liikaa tavaraa ja epäilys siitä, että joutuu menemään mukaan sentimentaaliseen tunnevyöryyn.
Jos kirjan välityksellä syntyy lukijalle runsaasti tunnekuormaa, voi ajatella, että kirjailija on jotenkin keskellä omaa prosessiaan, haluaa ehkä alitajuisesti keventää tilannettaan, heittää vähän omaa kuormaansa lukijallekin. Ei kai se, että kirjoittaa itsestään itselleen tarvitse huono motiivi olla, kirjoittihan Sinuhenkin kertojaminä "itsensä vuoksi" ja silti siitä syntyi suurta maailmankirjallisuutta.
Kirjan valinnut raati tietysti perusteli valintansa hyvin: ajankohtaisia kestoaiheita ja tunteisiin vetoavuus taitaa olla myös hyvä myyntivaltti ajassa, jossa peräänkuulutetaan empatiaa ja välittämistä, suopeaa suhtautumista erilaisuuteen.
Ei tietysti pitäisi teilata kirjaa sitä lukematta, nämä ajatukset vain tulivat mieleen tuota kritiikkiä lukiessa. Ei se mielestäni mitenkään tyly ollut. Kriitikon tehtävä on kritisoida, ei kannustaa eikä kaunistella. Se taitaa jäädä lukijan tehtäväksi ja jos lukijat ovat kirjasta pitäneet sillä on iso merkitys. Ainakin se puolustaa paikkaansa kirjana, Finlandia-palkinnon jaossa kannattaisi ehkä sittenkin noudattaa erilaista valintaperustetta kuten luultavasti tehdäänkin.
Mainitsemassani FB-ryhmässä on kaikkea mahdollista, ammattikirjailijoista harrastelijoihin, paljon uusia, nuoria kirjailijaksi haaveilevia, pöytälaatikkokirjailijoita ja koko joukko julkaistuja, jotka ovat jo saaneet nimeäkin. Toinen kirjallisuusklubi jota olen jo suositellut on juuri tuo goodreads, josta löytyy lukija-arvosteluja sekä Kylmästä jäästä että Margaritasta. kun laittaa sanat hakuun.
En usko että haluaisin edes elää maailmassa jossa kirjoja ja kirjallisuutta ei arvosteta. En kuitenkaan ole niinkään kiinnostunut kaunokirjallisuudessa kriitikkojen arvostamista parametreistä, mitä tulee tyyliin, rakenteeseen jne. Minulle ainoastaan elävä, kiehtova, mukaansavievä kieli ja hyvä tarina ovat kaksi keskeistä kriteeriä.
Samat kriteerit taitavat olla minullakin, Paloma. Helppolukuisuus, pitävä rakenne ilman kikkailuja, sopii minullekin. Sain muuten loppuun Ferranten "Tyttären varjo". Totta kai vakaata kerrontaa ja hyvin pysyi hyppysissä, mutta aihepiiri oli minulle outo monessa mielessä. Ensinnäkin siinä, että minulla ei ole tyttäriä ja toisekseen akateeminen maailma on minulle vieras. Myös Ferranten aikaisemminkin käsitettelemä teema: omien lasten hylkääminen ja sellainen tunne-elämän prosessi, joka siihen johti, en päässyt mukaan...
Vielä on yksi Ferrantelta käännetty teos, jota en ole lukenut. Nimeäkään en nyt muista..))
"Tyttären varjo" jäi minulta kesken, en jaksanut loppuun saakka. "Amalian rakkaus" oli jotenkin rankka ja synkkä ja "Hylkäämisen päivät" oli myös raskas. Raastavaa pohdiskelua ja tarina jäi minulle etäiseksi.
Napoli-sarjan myötä minulle jäi kiinnostus italialaisiin sarjoihin ja filmeihin; nyt HBO.ssa menevä "Romulus" on taitavasti tehty ja kuvattu.
Hyvä kuulla, etteivät kaikki Ferranten kirjat kolahda muillekaan. Noiden kirjojen naisten tunne-elämään en osaa samaistua, vaikka Ferrante yleensä on taitava sen kuvaajana.
Punnitsen ehkä näitä kirjoja rakenteen kestävyydellä, tarinan taidokkaalla etenemisellä, riittävällä jännitteellä lukemisen jatkamiseen...
Onneksi meillä on kirjoja mistä valita. Kun vain ehtisi kaiken lukea..))
Joku mainitsi Kirjailijanloput-Facebookryhmän. Siinä on tuhansia apujäseniä, jotka värvätään kehumaan kirjaa sitten kun oikea kirjailija sen julkaisee.
Onko sinua sinne yritetty värvätä apujäseneksi?
Vai onko hakemuksesi ryhmään hylätty?
***
Suurin osa viesteistä ryhmässä kertovat kirjoittajien ilosta kun saavat julkaisusopimuksen, hakevat tukea ja neuvoa kun kässäri ei tahdo onnistua , kun tulee hylsyjä, vinkkejä ja neuvoja miten toimia kun kirjoittaminen on jumissa jne. Menestyksestä iloitseminen ei ole kiellettyä, samppanjapullojen poksahteluista ja julkkareista iloitsevat kaikki ja että kukaan kehuisi toisiensa kirjoja on aika harvinaista. Erinomainen, solidaarinen tukiryhmä kirjoittavalle kansalle.
"Oliko tarpeellista vastata noin terävästi, suorastaan aggressiivisesti? "
"Vai onko hakemuksesi ryhmään hylätty?"
Ploma: "Aion ottaa listalleni seuraavaksi Ann.Luise Bertellin kirjan "Heiman" joka suomennetaan myös. Kirjasta ennustetaan suomenruotsalaisten vastinetta "Täällä Pohjantähden alla"-teikselle. Vahva, kattava sukuromaani."
Ai jaa? Rkp-läiset eli surut olivat sodan jälkeen rauhanoppositio- liikkeessä nuolemassa kom kanssa Stalinia ja yrittivät jakaa Suomesta erillisen Svenskfinland- osan itselleen johon olisi perustettu Ööriken kaltainen suomalaisvastainen ra sistinen hallinto tuhoamaan suomen kielen
Stalin haistoi tämän ongelmallisuuden - hänellä oli iso rokonarpinen nenä - eikä ollenkaan kuunnellut surujen vallankaappaushanketta
Tästä on hyvin vaikea surujen kirjoittaa historiaa rehellisesti
Kerron lisää kunhan olen hankkinut kirjan. Se käsittelee tietääkseni ruotsinsuomalaisen miehen kokemuksia sodasta, paluusta kotitantereelle ja kotitilan asuttamisesta. Sukupolviromaani, juuri sellaisista pidän.
Ei käsittääkseni koske Stalinin rokonarpista nenää.
No joko taas pyörii.
"""Kirjasta ennustetaan suomenruotsalaisten vastinetta "Täällä Pohjantähden alla"-teikselle."""
"""Se käsittelee tietääkseni ruotsinsuomalaisen miehen kokemuksia sodasta,"""
Päätä nyt kummasta on kysymys, suomenruotsalaisesta vai ruotsinsuomalaisesta.
Suomenruotsalaisen.
Haluatko alkaa oikolukijaksi kirjalleni? Sinulla on tarkat silmät ja palava mielenkiinto virheideni paljastamiseen.
Ettäkö kokonaisen kirjan tuollaista pyörimistä ja huperehtimista ...
Biden valisi kuubalaisen sisäministerin tähtää Floridaan
Saa nähdä miten valitsijamiehet loppujen lopuksi äänestävät, kun katsovat tuon Obaman entisen varapresidentin touhuja.
Yksi möläys hänellä on ollut, että hän tulee rajoittamaan sananvapautta.
Siis toisin sanoen hänen hallitustaan ei sitten arvostella tai se katsotaan vihapuheeksi ja on rangaistava teko.
Turun hävisi, hallelujaa!!
Trump
Joko hän luovutti?
Eikös se salainen äänestys valitsijamiehillä ole vasta joulukuussa joskus.
Trump möläyttää joka kerran kun suunsa avaa.
En ole ehtinyt perehtyä kirjallisuuteen sitten kevään Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa jälkeen.
Hellsteen on kasvanut alkoholistiperheessä ja kokemuksiinsa nojaten kirjoitti tuon kirjan sisäisistä möröistämme.
Aila Meriluodon tuotantoa on kehuttu ja siteerattu.
En ole lukenut yhtään kirjailijattaren kirjoittamaa kirjaa tai runoa, joten googlasin minkälaisesta kirjailijasta oli kysymys.
Alkoholisti, skitsofreeni, taiteilija Lauri Viidan vaimo. Neljä lasta. Pitääpä lukea joku Meriluodon runo, jos vaikka valaistuisi.
Aila Meriluoto on hyvä kirjoittaja. Runot luettavia myös. Kun lukee, saa itselleen sielunravintoa ja ajattelemista, syvällistäkin.
Häntä ei tee yhtään huonompiarvoiseksi avioliitto Lauri Viidan kanssa aikanaan. Taisit vähän siihen suuntaan viitata tuossa , kun luettelit Lauri Viidan sairauksia.
Muuten Lauri Viidan runouteen sinun kannattaisi myös vähän paneutua. Hänellä on paljon todella hyviä runoja, erittäin tunnettuja.
Kannattaa joskus tutustua näihin meidän kirjailijoihimme, saa vähän sielunsivistystäkin.
Näemmä et paljon lue kirjallisuutta. "Lukeminen kannattaa aina" , sanoi se eräskin edesmennyt mieshenkilö ja se pitää paikkansa.
Ei pidä paikkaansa, esim tämän listan lukeminen on pelkkä aikavaras sitäpaitsi donner oli yläluokan laiskamato joka tosin puuhasteli kaikenlaista mutta mitään asiaa hän ajanut no vastusti guggenheimia pyrki opetusministeriksi huh huh
Itsekään et ole lukemisesta oppinut että eroottinen meriluoto lopuksi nai rahaa, muistat vain viidan
Panu Rajala on kirjoittanut kirjan "Lasin kirkas" , siinä on kerrottu Aila Meriluodosta ja hänen elämästään esim. Lauri Viidan kanssa.
Purre
Tuota, Pirre (?) Panu Rajalan kirjoitt
aman elämäkerran nimi taisi olla: "Hullunrohkea, lasinkirkas" Ei muuten, mutta tuo sanapari kuvaa mielestäni hyvin Meriluodon persoonaa ja hänen elämänvalintojaan.
Poikkeava psyykenrakenne taitaa olla kaiken merkittävän taiteen edellytys ja monet taiteilijat voidaan lääketieteen kriteerein määritellä "sairaiksi", kuka skitsofreenikoksi, kuka bipoksi (kaksisuuntainen mielialahäiriö), muitakin diagnooseja taitaa olla tarjolla..))
Ja kuten toinen kirjoittaja totesi, diagnoosit eivät tee taiteilijaa/ihmistä huonommaksi, ehkä kertovat vain siitä, että he ovat tietyn rajan ylittäneinä löytäneet enemmän, ammentavat syvemmistä lähteistä. Sillä matkalla on tietysti vaarana että palikat menevät sekaisin ja paluu normitodellisuuteen on hankalaa, on tästäkin esimerkkejä ja kuvauksia, vaikkapa Juha Hurmeen kirja "Hullu"...
Taisi nyt mennä kauas aloituksen aiheesta, mutta palatahan aina voi..))
Niinpä olikin, muistin kirjan nimen väärin, vaikka se on omassa kaapissakin.
Kiitos demeter.
Pirre
"Demeter1"
Kaitpa minäkin saan sitten oikeuden eksyä.
"Minä muistin miten ylös nousin...
en kuitenkaan yhtään siitä kun putosin."
Onneksi on kuulokkeita joilla kuulee pienimmänkin rapinan.
Niin sisällä, ulkona, keittiössä, vessassa...
https://www.koss.com/headphones/wireless-headphones/porta-pro-wireless
"Ole varovainen ihminen, sinä kuulet paljon."
H.
Olen lukenut paljon. En kuitenkaan ole ns. kirjojen suurkuluttaja. Olen enempi käsillä tekevä kuin lukeva.
Kun tentin aikuiskasvatuksen approa reipas parikymmentä vuotta sitten jouduin lukemaan kirjatenttiin vaikea selkoista sivistävää tekstiä sivistyssanoineen, jotka suomensin, että ymmärrtäisin lukemaani ja jatkoin pänttäystä kuukausi tolkulla. Joten kun tentti meni hyvin arvosanoin läpi olin valmis siirtymään viihdyttävien kirjojen pariin ja valitsin Arto Paasilinnan, jonka tuotanto on tullut hyvin tutuksi.
Sinä et sitten hellitä, hunksi. Saatko jotakin provikkaa noista kuulokkeista..))
Mitähän nyt pitäisi varoa ? Kuulemista ei, luulemista kyllä...
"demeter1"
Ei tule rahaa, ei.
Kuulokkeethan olivat aikoinaan tapeetilla.
Vastasin ihan asiallisesti että tässä minun ehdotukseni.
Koska minulla on jo vuosia ollut moiset.
Asiaa on myös viestissäni täällä.
Taidan ostaa nuo langattomat.
Joten kommenttini oli vain vinkki sinulle.
yst.
H.
Jos ei tunne Donnerin elämää eikä ole kulttuuri-ihminen
eikä pidä kulttuurin alalla työtä tekevää yhtään minään,
kommentoi kuten ano 5:46.
Donner oli erittäin työteliäs kulttuurinsaralla ja elätti itsensä työllään.
Hän ei kaikissa elämänsä vaiheissaan ollut mitenkään niin varakas,
että olisi voinut vain "harrastella ajankulukseen"
eikä missään nimessä ollut "yläluokan laiskamato" niinkuin ano 5.46 kommentoi
Hän teki töitä joka päivä. Kirjoittaminenkin oli hänen työtään,
muun lisäksi hän kirjoitti joka päivä.
Hän oli uranuurtaja monessa kulttuuriasiassa. Jo nuorena perusti. mm. elokuva-arkiston. Hän toimi elokuvakriitikkona, tuotti ja ohjasi elokuvia, teki töitä myös Ruotsissa kulttuurin parissa, oli arvostettu sielläkin,
kirjoitti kuutisenkymmentä (!) kirjaa, mikä on jo elämäntyö, johon harva yltää.
Donner oli lisäksi USA:ssa Suomen konsulina, jonka työn toimettomuuteen kyllästyi ja toimi kansanedustajana.
En ulkomuistista muista tässä heti Donnerin kaikkia tekemisiään.
Hän on aina herättänyt kritiikkiä, koska hän on tehnyt asioita oman päänsä mukaan välittämättä muitten arvostelusta. Hänestä voi olla montaa mieltä, mutta "yläluokan laiskamato" hän ei ollut, niinkuin kulttuuria ymmärtämätön henkilö häntä voi arvioida.
Donnerin äskettäin ilmestynyt elämänkerta on valaiseva,
jos ei hänen työstään ole mitään käsitystä eikä ole hänen kirjojaan lukenut.
Huono ulkomuisti laiskottelijasta onneksi ei päässyt opetusministeriksi vetämään lonkkaa
Donner teki viimeiseen asti, ei jäänyt koskaan eläkkeelle, kulttuuri oli hänelle elämänmuoto, josta hän sai elantonsa. Lonkkaa hän ei vetänyt yhtenäkään päivänä.
Kulttuuri oli verissä hänellä. Hän kirjoitti, että ei voinut olla koskaan olla
"tekemättä mitään". Jos jossain työprojektissa oli tauko, hän kirjoitti, kirjoja ym.
Donner teki töitä viimeiseen asti. Nostan hattua !
Eikös se ole vähän siitä kiinni millaisin silmälasein Donneria - tai ketä tahansa - arvioi ?
En ole kovin paljon tutustunut Donnerin tuotantoon mutta kyllä hän minullekin näyttäytyy enempi kosmopoliittina kuin yläluokan laiskamatona...))
Ja minkä sillekään voi, jos syntyy kultalusikka suussa ? Kyllä siitä varmasti mainintoja tuli silloin kun liikkui vasemmistolaispiireissä, SKDL, SDP. Kelpasi silti sinnekin.
Tuottelias oli jos kuka, eikös se Mammuttikin ilmestynyt vasta muutama vuosi sitten ?
Tätä uutta elämäkertaa on taidettu kehuakin. En ole ole lukenut.
Lapsiakin teki tuotteliaasti vielä vanhoilla päivillään, mutta hylkäsi heidät, paitsi kaksi nuorintaan.
Aivan, yksi Donnerin lapsista taisi tehdä kirjankin isästään ? Ei kovin mairittevaa niistä otteista päätellen, mitkä siitä on julkaistu...
Mistä käsitys, että Donner syntyi kultalusikka suussa ?
Pojalla on ristiriita siitä, kun kaikki lapset eivät olleet isälleen läheisiä.
Yhden yön panon seurauksena on varmaan tuhansilla miehillä Suomesa lapsia,
jotka eivät tunnu läheisiltä, kun ei niitten äitikään.
Ikäviä, valitettavia, ajattelemattomia hetken juttuja.
Olisivatko ne lapset varmuudella niin kiinnostuneita isästään, jos se ei olisi Donner ?
Jaa. Minä olen ymmärtänyt että syntyi varakkaaseen sukuun." Laulu 20 perheestä" taisi olla 60-luvun renkutus ja Donnerin suku oli sillä listalla. Hämärästi muistelen....
Donnerit on saksalaista teollisuussukua kaukaisuudessa, äiti oli von Bonsdorff,
mutta Donnerhan oli välillä peeaakin ja kun oli naimisissa rikkaan Bonnierin-suvun
tyttären kanssa, jossain kohtaa tuli ohimennen ilmi,
että killinkiäkään ei siltä suvulta ottanut, niinkuin ei kukaan itseään kunnioittava tekisi,
jos kasvonsa haluaa säilyttää.
"Panu Rajala on "
Lukemalla ei opi vaan silmät auki pitämällä
Lapsikin näkee että jokaisessa KHelenan haastattelussa on etu- ja takakäteen sovittu, että tuostahörhöstä ei sitten keskustella haastattelussa
Timpasta puhutaan ja jos mistä henkimaailmasta ja kalakavereista muttei tuosta
Panu Rajala oli liian fiksu simppelille iskelmätähtöselle.
Kirjakin on kirjoitettu: Lavatähti ja kirjamies. Rajala ei kyllä mielestäni onnistu kovin hyvin näissä omissa muisteluissaan "Enkeli tulessa", ja "Lavatähti", vähän tylsää raportointia, ei syvyyttä henkilökuvissa...
Kirjailijoiden elämäkerrat ovat tietysti ihan eri luokkaa, ammattimies sillä saralla...
Katri-Helunasta ei v o i saada syvällistä kirjaa.
Panu jakaa naislukijoita, osa on ihastunu, toiset puolestaan inhoavat hänen makuukammari katsettaan.
Mikä lie syynä naisten voimakkaisiin tunteisiin Rajalaa kohtaan?
Ilmeisesti osalla johtuu Katri -Helenasta ja kirjasta.
Näin se on tainnut mennä, Ano 9.36. "Vilkkuvasilmäinen" Rajala oli kai hyvinkin tunnettu menestyksestään naismaailmassa. Kerrotaan, että hänen etunimensäkin oli jossakin sisäpiiriin julkaisussa kirjoitettu muotoon "Pano Rajala"..))
Eiköhän hänkin ole vanhemmiten rauhoittunut...
(Poistettiinkos edellinen kommenttini epämieluisa.)
En ole lukenut yhtään Panu Rajala kirjaa. Julkiset esiintymiset, seksistiset puheensa ovat luoneet minulle Rajalasta rasvaisen, nut jo elähtäneen elostelijan kuvan.
Kirjasivistys ei ole pystynyt poistamaan hänestä rietastelijan olemusta.
Tuo mielikuva pitää minut erossa hänen tuotoksistaan.
Tiedä häntä , millainen gentlemanni Panu on kammarin puolella.
Joku lähetysseuralainen voi kuoriutua viitastaan, ja muuttua pervoksi irstailijaksi.
Aina ei ole karvoihin katsominen!
Hui sentään! Voi se tietenkin olla noinkin.
Mielikuvani vain on "tuohon en koskisi tikullakaan".
Päällimmäisenä on kaiketi sliipatun oloinen lipevyys. Joillekin voi olla korrektisti pukeutuva sujuvasaisuus.
Omassa päässäsi taitaa olla lööppien antama kuva.
Lööpit on raakoja, ne eivät ihmistä säästä.
Niitten tarkoitus on myydä lehteä.
Mitä seksistisiä puheita Rajalalla on ollut ?
Kerro, kun tiedossasi niitä on !
En ole tiennyt, että Panu Rajala olisi erikoisemmin tunnettu menestyksestään naismaailmassa tai edes menestynyt naismaailmassa.
Lööpit ovat voineet antaa sellaisen kuvan.
Jos naisia olisi paljon ollut, tuskin hän olisi Katri-Helenaan sortunut, heheh....
Jos lööppeihin uskoo, niin voi erehtyä monen ihmisen suhteen.
Lööpit ovat raakoja, ne eivät kunnioita ihmistä, niitten tarkoitus on myydä lehteä.
Jos jollakin on "pilkettä silmäkulmassa", sekö on heti "rietastelija" ?
Kuitenkin hiljaisissa vesissä ne ....kalat kutee...miten se menikään....
Onkohan se enemmän joittenkin ihmisten yleistä halua kuvitella hänet tai yleensä
joku muu sellaiseksi kuin itse haluaa ?
Täällä on lisäksi tosi erikoisia käsityksiä,
että jos pitää jonkun kirjoista,
täytyy olla ihastunut häneen.
Niin lapsellisia juttuja ei viitsisi kommentoidakaan.
Tuskin kukaan, en ainakaan itse koskaan valitse kirjoja kirjoittajan habituksen mukaan.
Myöskin on (toisaalta) vaikea tajuta, että jos jonkun habitus ei jotakuta miellytä
niin ei voi lukea hänen kirjojaan, vaikka ne olisivat kuinka hyviä.
(mikä taas johtuu kommentoijan vähäisestä ÄO:sta, tuskin hän muutenkaan lukee paljon mitään)
Älytön syy kieltäytyä hyvästä kirjasta, lukuelämyksestä ja itsensä sivistämisestä.
"Osa ihastunut"
"Naisten voimakkaisiin tunteisiin Rajalaa kohtaan?"
Mistä nuo päätelmäsi tempaisit ?
Olet ilmeisesti mies, joka haluaisi kaikkien naisten ihailun,
mutta olet jäänyt ilman yhdenkään.
Ootko puutteessa vai miten miksi mielikuvituksesi lentää ?
Googletappa vaikka ihan itse.
Löytynee Ylen uutisarkistosta ym.
Opiskelijat syyttivät Rajalaa härinnästä.
Yksi tapaus oli jossa Rajala "veti turpiin" toimittajaa toistuvien lähentelyjen jälkeen.
Rintojen tuijottelua ja siinä ohessa jotain seksististä huomauttelua.
Mikä makuukammarikatse ? On sulla vilkas mielikuvitus.
Eliittiperheen venyvästä vetelästä oleilijasta ja perijästä Bisquitin mukaan, jos yhdistettäisiin Ässä-arpa ja Donner, saataisiin itse itseään raaputtava rahapeli
Oletpa kultivoitunut.....
Vanha vitsi ja Bisquitin kuului pakinoitsijana irvailla kaikkea ja kaikkia.
Telkkarissa menee juuri uusintana Donnerin 5-osainen dokumentti Mannerheimistä,
joka on hyvin tehty ja mielenkiintoinen.
Lahjakkuus voi herättää kateutta lahjattomissa.
Saattaa olla lahjakaskin. Mistäpä minä tiedän. En tunne miestä, enkä ole lukenut yhtään hänen kirjaansa.
Jotenkin vain ennakkoluulot (luultavasti sitten väärät) heräsivät, kun näin yhden ainoan haastattelun hänestä. Katsoinkohan loppuunkaan. Minusta hänen vetelä (plösö) olemuksensa ja puhetyylinsä olivat vastenmielisiä, sekä hänen ylimielisyytensä hänen vetelästi silmät lurpallaan sanoessaan: " minun älykkyyteni menee siellä hukkaan". En muista edes mistä oli kysymys. Ei kai kiinnostanut tarpeeksi.
Jotenkin sellainen tunne niinkuin olisi tehnyt mieli repäistä hänet siinä vetelänä istuessaan ylös tuolista ja potkia pikkusen persuuksille, että tuleeko tuohon vähänkään jotain elämää.
Minulla ei ole mitään kantaa Donnerin ulkoiseen olemukseen sen paremmin kuin toisenkaan erittäin haukutun ulkoiseen olemukseen eli Loirin,
arvioin Donnerin aikaansaannoksia. Kummankaan olemus ei silti ärsytä
minua yhtään eikä kenenkään muunkaan. Jokainen on oma persoonansa.
Donner tiesi ärsyttävänsä moniakin, mutta ei välittänyt rahtuakaan siitä,
hän teki mitä halusi. Ehkä jopa vähän provosoi lahjattomia, joita hän ärsytti.
Saattaa olla, että minulla olisi aivan eri käsitys hänestä, jos olisin (ainakin ensin) pelkästään lukenut hänen kirjojaan. Minulle jotenkin vain ensivaikutelma ihmisestä usein iskostuu takaraivoon. Enpä sille mitään voi vaikka se saattaa olla vääräkin ja monesti kai onkin.
Nyt jos alkaisin lukemaan hänen kirjojaan kuultuani hänen puhuvan, niin korvissani kuulisin jokaisen hänen kirjoittamansa sanan löpsötyksenä niinkuin lehmä lätäkköön sontisi.
Muuten ni, pidätkö sinä itseäsi sellaisena lahjakkaana?
Donnerin habitus ei ollut omiaan keräämään ihailijoita, mutta sen ei kannattanut antaa hämätä.
No toivottavasti hänellä oli tarpeeksi ihailijoita ilman minuakin.
Ja minulla taas on kyllä riittänyt lukemista ilman Donnerin kirjoja.
En ole minäkään kenenkään "ihailija", tykkään vain joittenkin kirjoista.
Ei Donner mikään "nero" ollut eikä itsekään itseään nerona pitänyt, mutta
lahjoja hänellä oli moneen.
Donnerin kirjat eivät kaikkia tietenkään kiinnosta niinkuin ei kenenkään.
Ne ovat esseemäisiä, mm. yhteiskunnallisia huomioita tekeviä,
kulttuuria ynnä muuta analysoivia, jokainen kirja on niin erilainen,
ettei häntä voi niitten perusteella (eikä minkään muunkaan) perusteella määrittää. Suurin osa suomalaisista pitkästyy hänen kirjojensa parissa.
Jos pitää esim. Saarikosken kirjoista, voisi ehkä pitää Donnerin kirjoista.
Moni ei pidä Saarikoskestakaan. Eikä ole pakko. Älykkäitä heppuja silti ja
aika lailla boheemeja/oman tiensä kulkijoita.
Donnerin isä Kai Donner oli kielitieteilijä ja antropologi.
Jörn Donner oli filosofian maisteri, pääaineina yleinen valtio-oppi
ja pohjoismainen kielitiede, sivuaineina psykologia ja filosofia,
kaikki ne heijastuvat hänen kirjoissaan.
Hän itse ei määritellyt itseään suomenruotsalaiseksi vaan ruotsia puhuvaksi
suomalaiseksi.
Tulipa hyvin kirkastettua Jörn Donnerin henkilökuva ja -tuotanto, kiitos noista vastauksista. Kai se yleissivistykseen kuuluu tietää kuka hän oli, mitä teki. Nyt ei tarvikaan elämäkertaa lukea..))
Näin ihmiset voivat toisiaan palvella, esim Anon 21.36, kuvaus Donnerin tuotannosta vahvisti sen, mistä minulla oli vain aavistus..))
Ei sovi unohtaa, että Donner oli vahvasti elokuvamies. Hän toimi 1972 alkaen
Ruotsin elokuvainstituutin toimitusjohtajana ja tuottajana ja kirjoitti jo 1962 kirjan tunnetun ruotsalaisen ohjaajan Ingmar Bergmanin elokuvista. Hän ohjasi monta elokuvaa Ruotsissa. Myöhemmin Donner toimi Suomen elokuvasäätiön hallituksen puheenjohtajana sekä elokuvien tuottajana ja ohjaajana.
Siinä sivussa hän teki paljon muutakin ja kirjoitti 60 teosta.
Sekin vielä, Ano 13.05. Donnerin omat ohjaustyöt eivät mielestäni saaneet kovin kummoista vastaanottoa, ainakaan meillä. En muista niistä kuin elokuvan, jossa entinen vaimo, Harriet Andersson, oli pääosassa. Mutta edelleen: tuottelias mies ja merkittävä kulttuuripersoona...
Tuskin unohdamme häntä..))
Donnerin elokuvien taso ei tosiaankaan korkealle noussut, ei yli muitten sen aikaisten
lukuunottamatta "Käpy selän alla"-elokuvaa, jossa tuotantoryhmässä hän oli mukana.
Hän oli kirjoittajana huomattavasti parempi, vaikka kirjoissakin taso vaihtelee
ja ihmisten mielipiteet hänen kirjoista. Ekholm, expertti, joka kirjoitti Donnerin elämänkerran, piti muistaakseni Mammuttia epäonnistuneena ja turhana kirjan.
itse luin sitä mielelläni ja tykkäsin siitä.
Ilmeisesti minulla on huono maku :)))
M.
Donner tykkäsi myös näytellä filmeissään nuorten kauniitten naisuen kanssa, vaikka aika pökkelö hän oli näyttelijänä.
Sai myös aikaan vuosikausia kestäneen riidan Kristiina Halkolan kanssa.
Hupasena, pidin hänen Mammutti-kirjaansa liittämää kuvaansa ,lepotilassa olevasta siittimestä!
En muistanutkaan tuota, että Donnerilla on sormensa pelissä myös tuossa "Kävyssä". Ja miten monessa hankkeessa hän sitten olikaan takapiruna ? Mikko Niskanen ja senaikaiset näkyvät tähdet taisivat korjata potin "Kävystä"...Raikas, unohtumaton elokuvahan se oli.
Mammutista muistan lukeneeni samat arviot. Ehkä Donner kirjoitti sen "kun ei voinut olla kirjoittamatta"..)) Ilmeisesti kuitenkin tavoitti lukijoita, jos sinutkin. Voisikohan tässä jo siteerata Veikko Sinisaloa: "hänelle, jolla on sanottavaa, riittää yksikin kuulija/lukija"..))
Donnerin eduskunta-ajalta muistan hänen jossain haastattelussa todenneen, että ihminen ei pysty työskentelmään intensiivisesti kuin neljä tuntia kahdeksan tunnin työajasta. Muu aika menee erilaiseen hengailuun... Rehellistä puhetta kansanedustajalta..))
Hohhhoijjaa. Deme juuttunut Jörkkaan.
No, mielenkiintoinen persoona, Jörkka, Ano 17.40, kyllä hänestä juttua riittää.
Mutta oikein: nyt on valomerkin aika, minulle..))
Virhepäätelmä ! Ei se ole Demeter, joka Donnerista on kirjoitellut,
hän on vain kommentoinut kirjoittajaa.
Donner itse taisi tehdä noin 10 tuntisia päiviä
seitsemän päivää viikossa,
koska teki vain sitä mikä häntä kiinnosti.
Ehkä tuo kommentti koski kansanedustaja-aikaa ?
Olen ihmetellyt miten hän jaksoi sitä, mutta jos en väärin muista
se kävi niin, että tarvittiin ehdokkaita keräämään ääniä puolueelle
ja Donner lupautui vain sen takia ehdokkaaksi,
koska hänelle vakuutettiin,
ettei ole mitään mahdollisuutta mennä läpi,
mutta puolue saa enemmän ääniä.
Toisaalta voi olla, että muistan väärin
ja asia koskeekin Claes Anderssonia :)))
Jompsin kumpsin :)))
Vähän savolaisittain...
M.
"ano" 17:40. Harmittaako kun ei "juututa" sinuun ja Hellsteniin ?
Siihen toiseen kirjaan, jonka olet eläessäsi lukenut.
Minunko kommentiksi luulit, oletko luulotautinen😁
Kaikki sen tietää.
Sen kuvan takia hankit sitten kirjan.
Miten sitten tunnistit että sinusta on puhe ?
Enhän minä autisti ole 😁
Ootko varma...?
Kommari Halkolalla nousi päähän, tuli riita.
Etkö ymmärtänyt kuvan tarkoitusta ?
Olen kukenut autismista kolme kirjaa jos sinä olisit myös lukenut, tietäisit vastauksen et edes kysyisi.
Sinun oireet sopii moneen tautiin.
Donner on merkittävä kulttuurihenkilö
arvostettu ja palkittu myös Suomessa, tosin kaikki suomalaiset eivät arvosta
Donner on tehnyt 25 elokuvaa ja saanut kolme Jussia
ja vielä jussin elämäntyöstään
palkittu Venetsia n elokuvajuhlilla
saanut valtion palkinnon
käynyt pokkaamassa Oscarin Amerikan maalla, onko kukaan muu suomalainen
teki sen tuottajana ja ilman tuottajaa ei koko elokuvaa olisi tehty,
Aikamoinen on kirjallinen tuotanto vuodesta 1951 lähtien ja kuolemaansa saakka kirjoitti ja sien lisäksi elokuvat ja vielä poliittinen työsarka.
Donner olisi sopinut mainiosti kulttuuriministeriksi,
(sivuhuom. nykyisestä kulttuuriministeristä olen nähnyt yhden kuvan, jossa hän maalaa taloa, kerran kattelin elämäni aikana vaikuttaneita kulttuuriministereitä, siitä listasta löytyy monta kirjailijaa)
Donner on myös saanut Finlandiansa,
Jörn Donner on kerännyt vaimonsa kanssa upean modernin taiteen kokoelman.
Femmalta löytyy tvohjelma, joka kertoo kuinka ja millaisilla periaatteilla he vat kokoelman luoneet,. Merkittävä kulttuuriteko sekin.
Eräänä päivänä välttämätön tapahtui un dia ocurio y sucedio lo inevitable murio Diego Maradona sydänkohtaukseen
Kuulin juuri uutisissa. Maradona oli loistava jalkapallonpelaaja, mutta eli vähän liian lujaa.
Tee siitä oma aloitus.
Nyt meni ihan avuttomaksi. Viimeinen kortti on käytössä,
yritys päteä espanjaksi.
Saarikoski ei ole kirjailija vaan kääntäjä. Tosin hänen käännöksensä on joskus parempi kuin alkuperäinen
Saarikoski on kääntäjä isolla V:llä. Maradona kuoli tänään llora Argentina ja oli juhlija isolla V: llä. Viisi vuotta paranteli kokaiiniriippivuutta Kuubassa juhlien, EI lapsille https://www.nexofin.com/notas/775831-explosivas-fotos-de-la-vida-de-diego-maradona-en-cuba-n-/
Anni Kytömäen Margarita voitti tämän vuoden Finlandian! 🌹🇫🇮Onnea!
Näin äsken vilauksen em. kisan voittajasta. Nyt näin edellisestä viestistä hänen nimenkin; Anni Kytömäki. Onnea
Saarikoski on kirjoittanut monta kirjaa käännöstöittensä lisäksi,
Joopa joo. Kato siin on se taso
Mikä on Saarikosken ENSIMMÄINEN kustannettu ja painettu oma kirjoitus?
Minulla on se hyllyssä
Huono oli valinta.
Tämäkö on joku kirjallisuuskeskustelu ? Kehittymättömimmät purkavat katkeruuttaan ja pahansuopaisuuttaan.
Donneria ja Rajalaa kohtaan on pahansuopainen inho, vaikkei kukaan ole tainnut heitä edes tuntea.
Samanlainen huvittava kalabaliikki oli, kun kirja Loirista ilmestyi. Hänen jokainen
naamanäppynsäkin sai solvauksensa.
Miten itseään sivistyneenä ihmisenä pitävä voi vajota niin alas ?
Pano kirjoitti Khelenasta pilkkakirjan lavatähti vaikka tämä on tai tei lija
Pilkkakirjan ? Njet ! Ei ! Nou ! Olet luk enut sitä kuin piru raamattua,
sitäpaitsi Kutri-Heluna ei ole mikään taitelija,
piipittäjä vaan.
Netistä löytyy paljon kirjallisuusketjuja, joten sinne vaan. Jopa tälläkin foorumilla on omat kirjallisuusketjunsa eli turhaa tulla tänne narisee "kehittymättömistä".
Fiksut ja järkevät ihmiset eivät arvostele, vaan poistuvat paikalta, jos ei seura miellytä.
Eikö kirjoja ole tarkoitus arvostella/arvioida ?
Ei alkaa solvata kirjoittajien ulkonäköä.
Näinhän sen pitäisi olla.
Taidetaan vaan elää aikaa, joka on hyvin ulkonäkökeskeinen. (palstalla huomattua)
Nythän tämäkin K-H kirjoittaa omaelämänkerran.
Tulee jo tunne, että ei päivääkään mene, ettei joku ilmoita kirjoittavansa kirjaa omasta elämästä.
Tässä iässä olevilla ihmisillä olettaisi arvojen jo olevan kohdillaan.
Näin minäkin olen sen kuvitellut.
Mutta kun joskus näyttäisi siltä, että ne on jotenkin jääneet jumiin aivan vääriin kuvioihin. Ulkonäkö tärkeämpää kuin ansiot. Varakkuus tärkeämpää kuin sivistys. Pärjääminen tärkeämpää kuin yhteistyö.
Kehitys pysähtynyt, ei päivityksiä.
Onko pärjääminen sinun mielestä yhteistyön vastakohta? minä sanoisin, että yhteistyön vastakohta on itseriittoisuus. Yhteistyöllä pärjää yleensä paremmin.