Olen titteliltäni tohtori, mutten tuo sitä koskaan esille, vasta lähes seurusteluvaiheessa. Pelkään että pelotan miehet pois ja toisaalta, jos alan kertoa mitä teen ammatikseni, niin sitten saan kuulla miehiltä muka-humoristisia kommentteja "oletko joku naispuolinen Indiana Jones vai (hekoheko)"?! Mitä jos minä alkaisin vitsailla miehen ammatilla jos en siitä ymmärtäisi mitään??
En myöskään etsi akateemisia kun heitä näen tarpeeksi töissäni. Tunnustan että itseäni nuoremmat miesystäväni ovat olleet tavallisia duunareita, enintään opiskelijoita....
En myöskään etsi akateemisia kun heitä näen tarpeeksi töissäni. Tunnustan että itseäni nuoremmat miesystäväni ovat olleet tavallisia duunareita, enintään opiskelijoita....
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nuoret akateemiset naiset tuntuvat etsivän (yleisesti) akateemista miesystävää. Mutta kiva kuulla, ettei sinunkaan mielestä niitä titteleitä tarvita parisuhteessa. Minäkin tunnen muutaman tohtorisihmisen.. Lepposia, välillä hiukan hajamielisiä kavereita.. :)
Minäkin olen tohtori, mutta sosiaalinen piirini on niin pieni ja muodostuu lähinnä oman alani edustajista. Koulutukseni ja työni ovat siksi olleet jo valmiiksi kaikkien seurustelukumppaneiden tiedossa. Myönnän, että tämä ei ole mikään ideaalitilanne vaan olisi parempi löytää seuraa töiden ulkopuolelta. Tahtoo vain olla niin, että työ vie leijonanosan ajasta ja vapaa-aikaakin tulee vietettyä joko samoissa porukoissa tai yksinäisissa harrastuksissa. Tarttis tehdä jotain, mutta en ole vielä keksinyt mitä se olisi.
Oli minulla jossain vaiheessa kuvallinen ilmoitus tuolla deittien puolella, mutta se ei näyttänyt herättävän kenessäkään kiinostusta. Liekö kyse siitä, että miesten ilmoitukset saavat yleensä hyvin vähän vastauksia, vai oliko ulkonäköni tai profiilitekstini niin luotaantyöntävä.
Eräs naispuolinen ystäväni (tohtori hänkin) kehotti minua poistamaan profiilistani maininnan tohtorin tutkinnosta, koska arveli sen pelottavan naisia pois. Valitettavasti tilanne ei tästä korjaantunut.
Ei se titteli tai arvo kyllä se asia ole, mikä ihmisen "pelottaa pois". Kyllä tämä pitäisi ymmärtää (:
Pitää varmaan paikkansa. Minussa on kyllä kosolti muitakin piirteitä jotka pitävät naimaikäiset naiset loitolla. Tulipahan nyt kuitenkin kokeiltua.
Mielestäni fiksut ja lukeneet miehet ovat seksikkäitä ja kiinnostavia. Hyvä käytös myös isona plussana yleensä heillä. Se sytyttää ainakin tämän naisen.olen vakuuttunut että Sinussa on takuulla "kosolti muitakin kiinnostavia piirteitä" jotka paljastuvat kun tutustuu Sinuun paremmin. Toivottavasti joskus törmätään!Mahtavaa kesää Sinulle!
Fiksut ja lukeneet miehet voivat myös olla ujoja ja masentuneita. Hyvä käytöskin voi olla rasite, jos kontakti naisiin jää ottamatta sen vuoksi että pelkää olevansa ahdisteleva. On minussa silti hyvätkin puoleni ja joskus muistan ne itsekin. Kiitos kun rohkaisit! Ehkä tästä kesästä tulee aikaisempia parempi.
tosin vasta opiskelijana, mutta tunnen monta mukavaa ja kaunista tohtoria. Ei mua ainaskaan tohtorius haittais. Voithan kokeilla esim. kahta eri ilmoitusta.
Näin minäkin täällä "reviirilläni" yhden tohtorishaun. tunnustan, etten siksi kehdannut hänelle kirjoittaa. Toinen syy oli, että en mahtunut mainittuihin kiloraameihin, olen hieman pyöreä. Jotenkin kai se "tohtori" sanana jäykistää, ei kehtaa pistää mitä sattuu... : )
Tohtori jos kuka on tittelinsä ansainnut, toivottavasti löydätte rakkauden.
Vanha kansa sanoo,että kyllä vakka kantensa löytää. Uskon,että saman sävelen löytäminen ei ole vain titteleistä kiinni. Mutta,vaikka olen eläessäni tavannut useita fiksuja ja filmaattisia sekä naisia että miehiä,niin karkeasti yleistäen sanoisin,että pitkässä juoksussa ihmisellä jolla on suurin piirtein sama koulutustaso kuin itsellä tuntuu enemmän houkuttavammalta. Tosin tämä on vain hyvin karkea yleistys.. Itselle on tärkeää,että tulevalla kumppanilla on jonkinlainen kiinnostus elävään elämään.- Mutta se ei katso koulutusta. Toisin sanoen en kstäisi ihmistä,jolla olisi jatkuvasti; "ei sillä nyt oo mitään väliä"
-asenne; ymmärtänette mitä tarkoitan.
Minä en ole profiilissani ilmoittanut akateemista koulutustani, koska se tieto pitää miehet loitolla, saati että uskaltaisin vaatia unelmamieheltäni korkeakoulututkintoa, mutta erittäin kiinnostunut olisin tutustumaan samaa koulutustasoa edustavaan mieheen (itse olen "valtio-oppinut"). Eriskummallisinta asiassa on se, että akateemiset miehet eivät etsi vastaavia naisia!
Olenkin miettinyt, pitäisikö tuo treffien kuvaus "ihannekumppanista" tulkita kirjaimellisesti vai pitäisikö siinä pikemminkin luetella ehdottomat vaatimukset? Miesten vain ei kannata olla kovin vaateliaita etsimäänsä kumppania kuvaillessaan, koska kiinnostuneita ei muutenkaan ole aivan tungokseksi asti. (Eiköhän joku kohta ilmoitta, että kyllä hänellä ainakin.)
Koulutustasoasi vastaavaa seuraa näyttäisi olevan ilahduttavan runsaasti tarjolla tuolla treffien puolella. Jopa alle kaksikymppisiä tohtoreita löytyy peräti valittavaksi asti... On siellä minunkin ilmoitukseni jossain muiden seassa. Saattaa se sieltä löytyäkin, jos koulutuksen lisäksi muutkin koordinaatit osuvat kutakuinkin kohdalleen.
Itse olen akateeminen ja ihanneprofiilissa etsin akateemista. Minulle kuitenkin kirjoittavat monenlaiset miehet, enkä pidä sitä huonona asiana.
Asia on vain niin, että pidän keskusteluista ja asioiden pohtimisesta. Pari kertaa olen kuullut alentavan kommentin vähemmän koulutetun miehen suusta: "ajatteletko sä useinkin tällaisia juttuja" tai "sä ajattelet liikaa". Toisaalta kerran kuulin myös vanhemman tohtorismiehen suusta kuulin "älä ajattele, olet liian nätti siihen".
Huhhuh, sitten vielä ihmetellään, miksi en ole laittanut profiiliini kuvaa.
Neiti HT:lla on ollut poikkeuksellisen huono tuuri. Varmasti monen muunkin kuin minun mielestä naisen tohtorius on pelkästään positiivinen asia.
Pahoin pelkään että yliopistojen kiihdytetyt maisteriputket eivät enää välttämättä takaa, että kaikki "akateemiset" olisivat oppineet ajattelemaan omilla aivoillaan. Olen tavannut muutaman hämmästyttävän pinnallisen maisterin, tohtorit ovat poikkeuksetta aina olleet miellyttäviä tuttavuuksia.
Tätä ei nyt pidä tulkita yleiseksi maistereiden mollaukseksi. Useimmat ovat oikein mukavia, eihän kaikkien tarvitse jatko-opiskella todellakaan.
Yritin deittailumaailmassa pitkään huijata itseäni ja uskotella, että eihän sillä koulutuksella väliä, kunhan muuten synkkaa. Kaunis ajatus, mutta käytäntö on osoittanut että jos ylipäätään synkkaa, niin synkkaa toisen akateemisen kanssa.
Tämän voi tietysti tulkita ihan omaksi viakseni ja sosiaalisten taitojen puutteeksi mutta siitä huolimatta koulutusvaatimus on paremminkin nousussa kuin laskussa.
Mutta eihän se kyllä koulutuskaan mikään ihmelääke ole: pitkäaikainen kihlattuni (joka oli tohtori) on jo pitkään ollut ex-kihlattu...
Suosittelisin kuitenkin neiti HT:ta pistämään kaikki kortit pöytään jo eka treffeillä. Jos mies ei kestä tosiasioita ja pakenee paikalta, niin ole tyytyväinen. Todennäköisesti säästyit itsekin monelta harmilta myöhemmin.
...kokemusta akateemisista miehistä. Pystyisinkö luomaan heidän kanssa kestävämmän suhteen kuin mitä nämä muutamat tuttavuuteni ovat olleet (jokaisella ollut "vain" peruskoulu taustalla). Ovat valittaneet, että emme muka "puhu samaa kieltä". Akateemiset miehet eivät ole kiinnostuneita minun profiilistani, koska katsovat, että en ole tarpeeksi kunnianhimoinen. Minulla on "vain" pelkkä tutkinto, mutta ei uraputkea.
Uraputki? Argh. Tätä juuri tarkoitin maisteriputken pinnallisuudella.
Akateemisia ihmisiä (pitäisi) yhdistää kiinnostus todellisuuteen, halu ottaa selvää miten asiat ovat, ei kiinnostus hankkia mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman lyhyessä ajassa.
Jos on kiinnostunut uraputkesta ja rahasta ja vain rahasta niin yliopisto ei ole hyvä valinta, jatko-opiskelu erityisen huono.
Taas pitäisi katsoa peiliin koska aikanaan lähdin mielenkiintoiseen työhön sen sijaan, että olisin jäänyt yliopistolle etsimään niitä elämää suurempia totuuksia :-)
Mutta joo, luulen että nimimerkin kannattaisi tosiaan kokeilla suhdetta akateemiseen mieheen. Voi olla että meidän sosiaalisissa taidoissa on tilaa lisäkoulutukselle mutta opiskeluhan on hauskaa :)
Joo ihan järkeviä kommentteja kaikki. Tohtoreita alkaa tässä maassa olla aivan liikaa ja monet jatko-opiskelijat on vaikeuksissa jo alkuvaiheessa kun yliopistot kahmii liikaa koulutettavia.
Niin onhan se väitöskirja monesti aika kova puristus josta tulee kova henkinen juttu, riippuu kai alastakin. Laajaa tietopohjaista sivistystäkin on ehtinyt kerätä tähän mennessä. Mutta mielestäni tämä ei takaa sitä että ihminen on muuten fiksu, esim. sosiaalisesti sekä lämmin mieleltään.
Ehkä siksi hakeudun ei-akateemiseen seuraan koska en jaksa usein mitään liian syvällisiä keskusteluita tai väittelyitä, itse taidan olla melko analyyttinen mistä saan usein kuulla. Toisaalta ei kai sais yleistää. Olen huomannut parhaiten viihtyväni sellaisten miesten kans jotka eivät ole niin koulutettuja mut sitten heillä on joku mielenkiintoinen harrastus joka on vaatinut tietopohjan laajentamista. Pakko on myös tunnustaa, että jos henkilöltä puuttuu jonkinlaiset perustiedot, kun ei esim. tiedetä missä jokin tunnettu maa sijaitsee, niin se hätkähdyttää.
Niin, ja nuorten miesten kans on kiva brassailla tiedoillaan! Ei vaiskaan, kai oon ikuinen 30 joten siitä yleensä nuori seurani.
No, jospa sitä vaikka toisilla treffeillä kertois rehellisesti mikä tausta ja katsoo sit miten miehen ego sen kestää. Joskus se on ihan hauskaa kun tittelillä käytetään ilkikurisessakin merkityksessä ;o)
t. HT