Isän ikävä tarina lapsista, perheestä, rakkaudesta ja epäonnistumisesta
Meidän perheessä on tapahtunut sellainen asia joka laittoi minun, lapsien ja lapsien äidin elämän aivan sekaisin. sen piti alunperin olla vuosisadan rakkaustarina..
Aloin joskus puhua rakkaalleni, että tehtäisiin lapsi. Ajateltuaan asiaa puolitoista kuukautta hän sanoi että tehdään. Ensimmäinen yritys kalpeni rakkaani pelkoon äitiydestä ja hän sai aivan vapaasti itse valita. Valinta oli abortti. Sen päätöksen olen aina hyväksynyt. Parin kuukauden jälkeen hän tuli kuitenkin katumapäälle ja oli varma itsestään. Nyt sitten homma onnistui loppuun asti. vatsassa kehittyi yllätykseksi kahden pienen ihmisen alut. Noin puolessavälissä raskautta saimme yhteisen asunnon. vaihdoin ilta/yötyön päivähommiin kaikki oli hyvin ja hienosti. Yhdeksän kuukauden jälkeen olin ylpeä kaksosten isä. Viikko tämän jälkeen sain ilmoituksen työpaikaltani, että ulosotosta on tullut kirje joka koskee minun palkan maksua. Hommassa kävi niin että aloin painamaan töitä kahtakauheammin mielessäni hyvä tulevaisuus ilman velkoja. viideltä aamulla töihin ja yöllä kymmenen yhdentoista aikaan kotiin. viikonloppuna myös painettiin täyttä häkää. päivät jäivät 12-14 tunnin kieppeille. näin jäin hieman ikkasta aikaa rakkaalleni ja yhdelle vaipanvaihdolle tai muuten lapsien normaaleille tarpeille. tätä kesti pari kuukautta ja olin jo aivan poikki mutta laitoin silti itseni peliin. juuri ennen yhtä viikon loppua tuli painettua yli 32h tuntia putkeen töitä. Tiedän, se on laitonta mutta rahaa tarvittiin ja sitä jäi kaikesta huolimatta juuri ja juuri vuokran verran käteen ulosoton jälkeen. Taas kerran viikonloppu painettiin läpi töiden merkeissä (olikohan kahteen puoleen kuukauteen ehkä kaksi kokonaista viikonloppua ilman työtä ja pari muuta sunnuntai päivää.) ja maanantaina taas normaaliin vuoroon. Tästä seuraavana keskiviikkona kaveri sanoi 8h jälkeen, että nyt kyllä lopetetaan tältä päivältä. idea oli hyvä ja lähdimme molemma lepäämään.
pääsin kotiin, lapset nukkuivat ja samoin lasten äiti. Vaivuin väsyneenä rakkaani viereen nukkumaan. aika samassa nousinkin ylös ja menin hakemaan korviketta toiselle lapsista. annoksen jälkeen rauha palasi taloon ja eikun takaisin pehkuihin. No, sama juttu. olisi pitänyt syöttää molemmat samalla kertaa. Eipä tullut väsyneeseen mieleeni. taas tyhjeni pullo. mutta eipä tullut rauhaa. kävin hakemassa lisää korviketta mutta se ei kelvannutkaan. Keinuimme sitterissä, kävelimme yhdessä edestakaisin, vaihdoimme kakkavaipan, yritimme jutella. mikään ei vaikuttanut kiinnostavalta. Noin puolentunnin huutamisen tapahtui. pieni lapsi oli minun sylissä ja kuin salama kirkkaalta taivaalta tein käsilläni 4-5 edestakaista ravistus liikettä käsilläni. ÄLKÄÄ KYSYKÖ MIKSI! en itsekään tiedä miksi niin tein. En ole millään muotoa väkivältäinen ihminen. Se vain tuli jostain ja kun hetkessä tajusin itse väsymykseltä mitä tapahtui lopetin. Hätäännyin itse todella paljon. laitoin lapsen pois sylistäni. otin kymmenen sekunnin breikin maailmasta ja mietin. lapsi huusi edelleen mutta silti oli pakko tarkistaa onko se vielä hengissä. Kävin herättämässä äidin mutta en pystynyt kertomaan mitä oli tapahtunut. en sitten millään vaikka kuinka halusin. olin aivan kauhuissani. osasin kertoa vain että lapsi oli aivan jäykkä jä vain huusi. kymmenessä minuutissa olimme autossa. Minä ja lapsi. äiti jäi kotiin toisen kanssa. ajoimme sairaalaan enkä sielläkään saanut sanaa suustani. osasin kertoa vain mikä on vialla mutta en sitä että miksi. lopulta yöllä tuli päätös, että lapsi jää sairaalaan tutkimuksiin aamulla kävin hakemassa äidin ja toisen lapsen sairaalaan. seuraamaan mitä tapahtuu ja olemaan yhdessä. illalla ajoimme kotiin ilman toista lasta. perjantaina sain lopulta kerrottua yhdelle lapsemme hoitajista mitä oli tapahtunut.itkin ja kerroin ja itkin. muuhun en juuri kyennytkään. Poika sai lopulta tarvittavan hoidon ja on tätänykyä täysin kunnossa! Siitä olen hyvin iloinen että poika parani.
Muutimme rakkaani kanssa erillemme mutta seurustelu jatkui silti. lapsien äiti kävi kovan jakson läpi tuon huostaanotto jakson aikana. tapahtumasta on nyt puolitoista vuotta, rakkaani lopetti seurustelun 2kk sitten ja tapaan lapsia pari kolme kertaa viikossa. Rakastan edelleen paljon näitä kolmea ihmistä ja teen kaikkeni heidän eteen. En ikinä pysty korvaamaan tekoani mutta haluaisin olla enemmän lasten kanssa ja myös heidän äitinsä kanssa. mitään moitetta ei ole minusta tuon tapahtuman jälkeen eikä sitä ennenkään.
nyt lapset viihtyy hyvin minun seurassa, mutta äitinsä vain silloin kun tuon hänelle rahaa ruokaa tai jotain hyvää. helpommin sen sanoo että kun hän hyötyy siitä taloudellisesti niin minua kohdellaan kuin ihmistä. silloin halaamme ja suukotamme ja hellimme. mutta muuten minua kohdellaan kuin ei toivottua eläintä. vein eilen päivällä elatus rahat ja oli hymyä ja kaikkea. sitten ne rahat katosivat ravintolaan. illan jälkeen sain soiton ja sovittiin että haen hänet ravintolasta. matka muuttui painajaiseksi ja tappeluksi. Syy tähän oli exäni mustasukkaisuus minusta. Haluaisin niin paljon perheeni takaisin. haluaisin olla hyvä isä. Haluaisin antaa lapsille kaikesta huolimatta hienon ja onnellisen lapsuuden ja olla siinä täysillä mukana. samaa ajattelen exästäni. Tunnen vain etten halua mitään muuta enkä todellakaan kiinnostakaan mikään muu. ei uutta naista, ei mitään.
Olen tosiaan itkenyt lapseni kohtaloa joutua tuollaiseen tilanteeseen. olen itkenyt omaa ikävää ja koko maailmaa monet kerrat.
Tuntuu siltä etten oikeasti enään jaksa...
Moni ajattelee ihan varmasti kirjoitampa tuolla takaisin että "tapa ittes" tai "s***anan kipee! sut pitäs sulkee koppiin." tuo on ihan turhaa lietsomista. toivonkin tämän herättävän rakentavaa keskustelua. Ja tässä on myös samalla varoittava esimerkki kuinka pienestä elämä voi pirstaloitua niin pahasti että olet valmis tappamaan itsesi. Mulla on paha olla, mua kaduttaa ja haluaisin niin kääntää kelloa taaksepäin mutta ei onnistu. se on vaan tapahtunut ja siitä olen vihainen itselleni!
Meidän perheessä on tapahtunut sellainen asia joka laittoi minun, lapsien ja lapsien äidin elämän aivan sekaisin. sen piti alunperin olla vuosisadan rakkaustarina..
Aloin joskus puhua rakkaalleni, että tehtäisiin lapsi. Ajateltuaan asiaa puolitoista kuukautta hän sanoi että tehdään. Ensimmäinen yritys kalpeni rakkaani pelkoon äitiydestä ja hän sai aivan vapaasti itse valita. Valinta oli abortti. Sen päätöksen olen aina hyväksynyt. Parin kuukauden jälkeen hän tuli kuitenkin katumapäälle ja oli varma itsestään. Nyt sitten homma onnistui loppuun asti. vatsassa kehittyi yllätykseksi kahden pienen ihmisen alut. Noin puolessavälissä raskautta saimme yhteisen asunnon. vaihdoin ilta/yötyön päivähommiin kaikki oli hyvin ja hienosti. Yhdeksän kuukauden jälkeen olin ylpeä kaksosten isä. Viikko tämän jälkeen sain ilmoituksen työpaikaltani, että ulosotosta on tullut kirje joka koskee minun palkan maksua. Hommassa kävi niin että aloin painamaan töitä kahtakauheammin mielessäni hyvä tulevaisuus ilman velkoja. viideltä aamulla töihin ja yöllä kymmenen yhdentoista aikaan kotiin. viikonloppuna myös painettiin täyttä häkää. päivät jäivät 12-14 tunnin kieppeille. näin jäin hieman ikkasta aikaa rakkaalleni ja yhdelle vaipanvaihdolle tai muuten lapsien normaaleille tarpeille. tätä kesti pari kuukautta ja olin jo aivan poikki mutta laitoin silti itseni peliin. juuri ennen yhtä viikon loppua tuli painettua yli 32h tuntia putkeen töitä. Tiedän, se on laitonta mutta rahaa tarvittiin ja sitä jäi kaikesta huolimatta juuri ja juuri vuokran verran käteen ulosoton jälkeen. Taas kerran viikonloppu painettiin läpi töiden merkeissä (olikohan kahteen puoleen kuukauteen ehkä kaksi kokonaista viikonloppua ilman työtä ja pari muuta sunnuntai päivää.) ja maanantaina taas normaaliin vuoroon. Tästä seuraavana keskiviikkona kaveri sanoi 8h jälkeen, että nyt kyllä lopetetaan tältä päivältä. idea oli hyvä ja lähdimme molemma lepäämään.
pääsin kotiin, lapset nukkuivat ja samoin lasten äiti. Vaivuin väsyneenä rakkaani viereen nukkumaan. aika samassa nousinkin ylös ja menin hakemaan korviketta toiselle lapsista. annoksen jälkeen rauha palasi taloon ja eikun takaisin pehkuihin. No, sama juttu. olisi pitänyt syöttää molemmat samalla kertaa. Eipä tullut väsyneeseen mieleeni. taas tyhjeni pullo. mutta eipä tullut rauhaa. kävin hakemassa lisää korviketta mutta se ei kelvannutkaan. Keinuimme sitterissä, kävelimme yhdessä edestakaisin, vaihdoimme kakkavaipan, yritimme jutella. mikään ei vaikuttanut kiinnostavalta. Noin puolentunnin huutamisen tapahtui. pieni lapsi oli minun sylissä ja kuin salama kirkkaalta taivaalta tein käsilläni 4-5 edestakaista ravistus liikettä käsilläni. ÄLKÄÄ KYSYKÖ MIKSI! en itsekään tiedä miksi niin tein. En ole millään muotoa väkivältäinen ihminen. Se vain tuli jostain ja kun hetkessä tajusin itse väsymykseltä mitä tapahtui lopetin. Hätäännyin itse todella paljon. laitoin lapsen pois sylistäni. otin kymmenen sekunnin breikin maailmasta ja mietin. lapsi huusi edelleen mutta silti oli pakko tarkistaa onko se vielä hengissä. Kävin herättämässä äidin mutta en pystynyt kertomaan mitä oli tapahtunut. en sitten millään vaikka kuinka halusin. olin aivan kauhuissani. osasin kertoa vain että lapsi oli aivan jäykkä jä vain huusi. kymmenessä minuutissa olimme autossa. Minä ja lapsi. äiti jäi kotiin toisen kanssa. ajoimme sairaalaan enkä sielläkään saanut sanaa suustani. osasin kertoa vain mikä on vialla mutta en sitä että miksi. lopulta yöllä tuli päätös, että lapsi jää sairaalaan tutkimuksiin aamulla kävin hakemassa äidin ja toisen lapsen sairaalaan. seuraamaan mitä tapahtuu ja olemaan yhdessä. illalla ajoimme kotiin ilman toista lasta. perjantaina sain lopulta kerrottua yhdelle lapsemme hoitajista mitä oli tapahtunut.itkin ja kerroin ja itkin. muuhun en juuri kyennytkään. Poika sai lopulta tarvittavan hoidon ja on tätänykyä täysin kunnossa! Siitä olen hyvin iloinen että poika parani.
Muutimme rakkaani kanssa erillemme mutta seurustelu jatkui silti. lapsien äiti kävi kovan jakson läpi tuon huostaanotto jakson aikana. tapahtumasta on nyt puolitoista vuotta, rakkaani lopetti seurustelun 2kk sitten ja tapaan lapsia pari kolme kertaa viikossa. Rakastan edelleen paljon näitä kolmea ihmistä ja teen kaikkeni heidän eteen. En ikinä pysty korvaamaan tekoani mutta haluaisin olla enemmän lasten kanssa ja myös heidän äitinsä kanssa. mitään moitetta ei ole minusta tuon tapahtuman jälkeen eikä sitä ennenkään.
nyt lapset viihtyy hyvin minun seurassa, mutta äitinsä vain silloin kun tuon hänelle rahaa ruokaa tai jotain hyvää. helpommin sen sanoo että kun hän hyötyy siitä taloudellisesti niin minua kohdellaan kuin ihmistä. silloin halaamme ja suukotamme ja hellimme. mutta muuten minua kohdellaan kuin ei toivottua eläintä. vein eilen päivällä elatus rahat ja oli hymyä ja kaikkea. sitten ne rahat katosivat ravintolaan. illan jälkeen sain soiton ja sovittiin että haen hänet ravintolasta. matka muuttui painajaiseksi ja tappeluksi. Syy tähän oli exäni mustasukkaisuus minusta. Haluaisin niin paljon perheeni takaisin. haluaisin olla hyvä isä. Haluaisin antaa lapsille kaikesta huolimatta hienon ja onnellisen lapsuuden ja olla siinä täysillä mukana. samaa ajattelen exästäni. Tunnen vain etten halua mitään muuta enkä todellakaan kiinnostakaan mikään muu. ei uutta naista, ei mitään.
Olen tosiaan itkenyt lapseni kohtaloa joutua tuollaiseen tilanteeseen. olen itkenyt omaa ikävää ja koko maailmaa monet kerrat.
Tuntuu siltä etten oikeasti enään jaksa...
Moni ajattelee ihan varmasti kirjoitampa tuolla takaisin että "tapa ittes" tai "s***anan kipee! sut pitäs sulkee koppiin." tuo on ihan turhaa lietsomista. toivonkin tämän herättävän rakentavaa keskustelua. Ja tässä on myös samalla varoittava esimerkki kuinka pienestä elämä voi pirstaloitua niin pahasti että olet valmis tappamaan itsesi. Mulla on paha olla, mua kaduttaa ja haluaisin niin kääntää kelloa taaksepäin mutta ei onnistu. se on vaan tapahtunut ja siitä olen vihainen itselleni!
Vastaukset 12
Vanhimmat
kurja tilanne, mutta toivottavasti asiat muuttuvat vielä parempaan päin. ja mitä tuohon ravisteluun tulee, niin itselläni on myös pieni vauva ja tiedän kyllä miltä tuntuu kun päätä särkee ja väsyttää, vauva vaan huutaa ja huutaa vaan. kyllä siinä meinaa hermo pettää, mutta pitää vaan hengittää syvään ja yrittää kestää. no onneksi mitään pahempaa ei tapahtunut ja voit huokaista helpotuksesta. hyvää kevättä ja voimia!
Näin minäkin sitä toivon että se olisi mennyt. Onneksi tosiaan sain vietyä pienokaisen niin nopeasti sairaalaan ja ONNEKSI lopulta puhuin hoitajille ja lääkäreille! Nyt tosiaan kaikki on hyvin siltä kantilta että kukaan ei ole sairaalanna ja kaikki on ihan terveitä paitsi mitä nyt pientä lentsuu on ollu vähän jokaisella. ja mitään henkistä ei myöskään jäänyt paitsi meille aikuisille. kiitos että jaksoit lukea loppuun!
. en vaan usko että tarina on totta, en tiedä miksi mutta en usko..
Tarinassa on joka sana totta. Kaksi asiaa miksi sen kirjoitin. Toivon, että mahdollisimman moni lukee sen ja tuo tarina voisi ehkäistä samantapaisia tapauksia. siis varoittava esimerkki. toinen on mun oma todella pahaolo kun tuon kirjoitin.
Joka kolmas vai oliko se joka neljäs ravisteltu lapsi kuolee vammoihinsa. Meillä oli tuuria. vammat olivat pienet verrattuna muihin tapauksiin. ei tullut kuin pientä aivoverenvuotoa. ja vaikka tuo olisi kuinka pientä tuo verenvuoto niin se on aina todella vaarallista! meillä lapsi oli vielä niin nuori että verenpurkauman aiheuttama paine pään sisällä purkautui kun pää pääsi kasvamaan. tämän mahdollisti vielä suurimmaksi osaksi vielä luutumatta olleet pään luut! kuitenkin lapsi makasi melkein kolme viikkoa teholla nukutuksessa.
myös helsingin sanomissa oli kerrottu tästä tuomion jälkeen. 2 vuotta ehdollista vankeutta. pääsin omasta mielestäni aivan liian vähällä.
Älä ihmeessä enään jatka noita itsesyytöksiäsi. Pienen lpsen herkkä anatomia kun on vierasta monelle äidillekin. Jokaiselle sattuu joskus vahinkoja!
Vaikutat todella lämminsydämmiseltä ihmiseltä ja sinussa olisi selkeästi aineksia useammallekin miehelle. Usko vain lujasti rakkautteesi, niin sinut palkitaan vastarakkaudella. Lapsesi tulevat vielä vanhempinakin arvostamaan noita lyhykäisiäkin hetkiä mitä heille suot nyt.
Voimia sinulle ja jaksa uskoa parempaan, vaikka se josku vaikealta tuntuisikin :)
Nuo sanat todella lämmitti. en oikeastaan osaa sanoa mitään kummallista takaisin.
Kiitos sinulle kannustuksesta. Lasten äitikin on sanunut tuota samaa että mun pitäs pikkuhiljaa siirtyä samalle aikajanalle missä kaikki muut menee, vaikka katkera tuosta asiasta minulle onkin. Tuo asia vaan kummittelee kovasti ja jotenkin olen jäänyt jumiin tuohon tapahtuma päivään. En ole elänyt yhtään päivää ajattelematta sitä asiaa. Onneksi todellakin selvisimme säikähdyksellä ja kaikki on nyt hyvin lapsilla.
kaikkeni teen ja yritän ja paljon enemmänkin. nyt sain jopa eilen pienen vastakaiun lasten äidiltä.
Taidan ottaa tuosta neuvosta vaarin!
Ikävä Perhettä
Luin kirjoituksesi ja minulle tuli hirveän paha olo, melkein alkoi itkettää. tiedän itse kuinka paljon lapset saattavat rasittaa, ku on univelkaa ja muutenkin aivan loppu ja haluaisi edes hetken hengähtää. On hirveää mitä kaikkea elämässä voi tapahtua niinkin pienelle ihmiselle, vaikkei hän tarkoitakkaan koetella vanhempien hermoja tahallaan niin hän voi joutua siitä kärsimään, jopa kuolemaan. tiedän, ettet ole paha ihminen ja kaikille sattuu virheitä. Yritit olla liiankin täydellinen isä kaikessa. mutta olet silti edelleen todella hyvä isä lapsillesi ja toivon sydämmestäni,että saatte suhteenne lapsien äidin kanssa kuntoon. Ei ole mitään tärkeämpää, kuin oma perhe. Teen itsekkin sen eteen kaikkeni. Vaikkakin lähiaikoina on ollut vain hurjaa alamäkeä niin nyt olemme molemmat ottaneet itseämme niskasta kiinni, koska perhe on meille molemmille elämän yksi tärkeimmistä asioista. Älä syytä itseäsi. Se yksi "tapaturma" ei tee sinusta sen huonompaa isää/puolisoa, olet edelleen se sama ihminen, ehkä vielä entistäkin parempana, koska olet joutunut tälläisen asian läpi käymään. Voimia sulle!!
yllättävän moni tuntuu täällä lämpimältä ja kannustavalta. noista teksteistä tulee oikeasti hyvää mieltä ja niitä voimia. Tänään on muutenkin hieno päivä. lapsien äitikin ihmetteli minua ja oli hymyilevä kokopäivän mun seurassa. pojat taas panivat kaikkensa peliin ja hauskaa oli. nyt jos tämä vaan jatkuisi näin! sain myös yllätys puhelun tänään jossa kerrottiin että saan ihan näinä päivinä oman asunnon ja eroon vanhemmistani. ensi viikon alussa pitäisi lähteä ostamaan lapsille sängyt ja vähän jotain leluja ja vaatteita! saimme sovituksi exäni kanssa että he viettävät pari päivää viikossa minun luonani kunhan siellä on kaikki tarpeellinen. sain myös hellän hymyn ja vastakaiun suhteen jatkamiselle! Lopulta kun lähdin hoitamaan pari työ neuvottelua niin sainpa vielä oikein lämpimän halin! Eikä se näemmä tarvinnut kuin hymyä, iloa, ja hyvää mieltä.. ja tietysti herkkuaterian valmistuksen =)
Yhden asian unohdin sanoa aikaisemmin. tuli mieleen tuosta yritit olla ehkä liiankin hyvä isä. Tuossa oli myös takana sellainen asia että vaikka mielessä kävi herättää äiti niin en sitä halunnut tehdä. ei sen takia ettenkö olisi ehkä tarvinnut hieman apua vaan sen takia että halusin että hän saisi levätä ihan rauhassa. hän kuitenkin oli 24h vuorokaudessa lasten kanssa! Se on oikeasti KOVAA työtä!!
en tiedä olenko nyt parempi vai huononpi. en ehkä kumpaakaan mutta maailma ja nämä kolme läheistä ihmistä näkyy nyt aivan erilaisena kuvana kuin ennen. suhtaudun myös asioihin eritavalla. olen tehnyt itselleni lupauksen etten enää ikinä tee mitään sellaista. En tiedä mutta ns. ärsyyntymis kynnys on korkeammalla. Naista en ole ikinä lyönyt . hermostunut kyllä olen ja korottanut ääntä ja ehkä hieman kironnut naiselle. en kuitenkaan mitenkään kummallisesti. nyt en oikein edes osaa korottaa ääntäni. en tiedä, mutta riidat ovat nykyään sellaisia, että minulle pauhataan ja minä sanon vain, että otetaan ihan rauhassa, nukutaan yön yli ja jutellaan huomenna. ennen kyllä olen aina yltynyt sanaharkkaan mukaan.
Teille kanssa jaksamista ja voimia. toivottavasti saatte perheen toimimaan ja pysytte onnellisena! jos vain molemmat hieman panostavat niin eiköhän siitä vielä nousta!!
Ikävä Perhettä, ja jo pikkaisen onnellisempi!
Millaista hoitoa sait? olen itse n. 10 krt läpsäissyt, 2 kertaa potkaissut ja 7 krt tukistanut tytärtäni. Kiroillutolen myös ja huutanut.
Joka kerran jälkeen päätän että tämä kerta on viimeinen. Joskus menee pitkiäkin aikoja, siis kuukausia ja luulen jo onnistuneeni päätöksessäni.
Mutta viimeksi eilen illalla kun tyttö riehui, tukistin häntä niin että hän alkoi itkeä. En osaa/ uskalla hakea apua koska pelkään että lapseni viedään pois. Toisaalta tiedän, että apua olisi saatava ja kierre katkaistua mahdollisimman pian. Mieheni on nähnyt nämä,muttei sano mitään.
Olen meidän perheestä ainut työssä käyvä ja usein työstä tosi stressaantunut. Kimmastumiseni liittyvät yleensä omaan väsymykseeni.Se ei silti ole puolustus. Haluaisin apua, haluaisin parantua. Rakastan lapsiani ja inhoan väkivaltaa.
Miksi sisällänii asuu hallitsematon peto?
Itse en hakenut virallista apua. Lähinnä juttelin vanhan työkaverini kanssa asiasta. hän on myös minulle tosi ystävä. myös omat vanhempani tukivat asiassa. Harkitsin kyllä hetken terapiaa tai miksi sitä sanoisi. lopulta tulin tulokseen, että ei ole mitään järkeä. tarvitsen tukijaa ja kuuntelijaa silloin kun tarvitsen. en voi itse päättää milloin tuo asia laittaa itkemään ja tuo todella pahan olon.
Puhuminen on paljon ja virheensä myötäminen. En todellakaan tuomitse sinua eikä minulla itselläni edes olisi varaa siihen. En tiedä minkälainen päivärytmi teillä on mutta esim kun lapsi on käynyt nukkumaan niin ota itse puheeksi asia miehesi kanssa. miehesi varmasti kannustaa sinua ennemmin kuin moittii. vaikka kyllä varmasti saat siitä kritiikkiä myös. se on jo paljon että itse myöntää ja tajuaa asian. siitä pääsee varmasti eteenpäin.
Kokeile joskus pysäntyä hetkeksi ja miettiä mitä sanot ja torua lasta sen jälkeen. Asian voi sanoa napakasti mutta en ole koskaan pitänyt huutamista tarpeellisena. Tänään viimeksi toruin toista lapsistani ja kun hän oli siirtänyt tuolin keittiön tason viereen ja nousi hakemaan kissan kuivamuonat leikkikaluiksi. Kemensin selvällä äänellä käskien, nostin pojan alas ja yhdessä siirsimme tuolin takaisin paikalleen. pieni itku siitä tuli mutta loppujen lopuksi oli hyvämieli ja sitten leikimme yhdessä. pienellekin lapselle on hyvä selittää miksi ei saa. näin toimitaan meillä.
eli yksinkertaisesti ennenkuin torut ota pieni hetki itsellesi ja mieti miten sen teet. Päätä sillä hetkellä ettet kiroile etkä läpsäse etkä huuda. Otat homman rauhallisesti. ja sitten puhu miehesi kanssa. nämä ovat olleet minun hoitojani.
Jos tästä syystä menet puhumaan ammatti ihmiselle niin ei lastasi viedä pois. Kaikki mitä terapiassa käysään läpi tulee myös jäämään sinne samojen seinien sisään. heillä ei tietääkseni ole velvollisuutta eikä oikeuksia kertoa mitään asioita eteenpäin. jos haluat ammatti auttajan niin ota yhteyttä nimettömänä puhelimella ja kerro asiasta ja kysy kuinka he toimivat tässä tilanteessa. he eivät saa valehdella sinulle. en tiedä minkä ikäinen lapsesi on mutta puhuit että saattaa mennä kuukausia välissä että mitään tapahtuu. jos lapsesi on niin vanha että hän ymmärtää puhetta ja tajuaa myös jo paremmin mitä se tarkoittaa niin myöhemmin varmaan pääsette yhdessä selvittämään asioita.
Mutta myös perheen sisällä asiasta puhuminen on jo paljon.
en ehkä ole paras ihminen neuvomaan mutta näin minä ehkä toimisin.
"Tyypillistä on raju ravistelu vauvan hiljentämiseksi, mikä on hengenvaarallista ja aiheuttaa usein vakavia vammoja."
On onni, että selvisit pelkällä säikähdyksellä.
Totuus on kuitenkin, että tekosi on anteeksiantamaton. Ala siis järjestää omaa elämääsi -mitä sitten tulevaisuudelta toivotkaan. Yritä pysyä väleissä entiseen perheeseesi kuitenkin.(Miten tapaamisoikeus onnistuu tapahtuneen vuoksi?)
On hyvä, että kadut ja käsittelet asiaa, sillä se ja asian hyväksyminen tapahtuneena auttaa omassa selviytymisessäsi. Elämä on ikävä kyllä sellaista, että virheistä pitää maksaa, vaikka samalla hetkellä tajuaisikin tehneensä väärin.Pahimmassa tapauksessa istuisit nyt taposta. Mitään menetettyä et saa takaisin -se kannattaa muistaa.Lapsen äiti ei myöskään tekoasi ikinä unohda. Lapseen voit saat varmasti aikaiseksi toimivan isä-lapsi suhteen. Tulevaisuudessa lapsesikin haluaa selityksen ja kokee ahdistusta tapahtuneesta.
Apuakin selviytymiseen on tarjolla...