Muijan veli tuli vaimonsa kanssa kyläilee ja tuli puheeks sit naimisiin menokin kun ei olla sinne vielä muijan kanssa päädytty. Yllätti että avioliittolakikin katsoo kaiken yhteiseksi. Vieläkö eletään jotakin vanhoillista 70, 80 tai ysäri lukuu. Meillä nyt ei ole kummoista omaisuutta kummallakaan jota suojelis mahdollisen avioeron tullessa paitsi kumpikin tulee saamaan perintöä jossakin vaihees.
Vähän yllätti
Anonyymi
2573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Lisäksi avioliittolaki kertoo, että joudut pitämään huolta vähävaraisemmasta puolisostasi jos sillä nyykkää eli kyykkää alhaalla.
Joa meet ensin, leski perii sun perinnöt.
Kuinkas perintö peritään?
Avioehto
Jos menette naimisiin yli 50-vuotiaina, oikeus lesken eläkkeeseen ei koske enää teitä.
Sitä+varten+on+olemassa+avioehto.
Sekin tulee sitten yllättämään, että vaimo on aina oikeassa.
Miksi mennä naimisiin ellei halua jakaa kumppaninsa kanssa kaikkea?
Avoliitossa tai eri asunnoissa asuva, seurusteleva pari voi ihan vapaasti olla jakamatta omaisuuttaan keskenään. Avioliitossa tarkoituksena on jakaa elämä kaikin puolin.
Kyllähän aviossa ollessa jaetaankin. Eron varalta on kuitenkin järkevää turvata se, mikä on syystä tai toisesta tärkeetä. Et voi olla varma, etteikö se toinen sittenkin mene vaikka pettämään sua tmv.
No tottakai avioehto kannattaa jokaisen avioon hyppäävän pariskunnan tehdä.
Mutta jos ei ole halua ostaa esim yhdessä sänkyä, ottaa yhdessä asuntolainaa, kustantaa yhdessä laskuja, ostaa yhteiset ruokia jne... Niin miksi mennä naimisiin ollenkaan? Pysyy molemmat vaan omissa asunnoissaan ja maksaa vain omat menonsa niin ei tarvitse huolia minkään jakamisesta.
Ai, toinen puoli autosta vaimon toinen puoli miehen, millä puolitetaan. Hullun hommaa periaate kaikki yhteistä.
Sänkyä ja asuntolainaa nyt täysin älytöntä verrata mutta periaate, se minkä vahemmiltani saan kuuluu mulle ja jälkikasvulle rintaperillisenä ei vaimolle.
Ja sitä varten on olemassa avioehto. Mikä tässä nyt on niin vaikea ymmärtää?
Jos ei halua jakaa kenenkään kanssa laskuja, ruokakuluja, kalusteostoksia, lapsia, lemmikkejä eikä mitään, niin ei vaan muuta kenenkään kanssa yhteen saati varsinkaan mene naimisiin.
Ei kannata sit mennä naimisiin jos auton jakamisen pohtiminenkin aiheuttaa noin suurta ahdistusta. Naimisissa ollessa kun monesti on tapana jakaa aika paljon muutakin kuin vain yhteisen kaaran ajovuorot.
Perimisoikeuteen se vaikuttaa ja jos kuolee niin eläkkeeseen. Köyhän ei kannata naida rikasta eikä rikkaan ottaa köyhää siivelle. Lisäksi 50v ikäkin vaikuttaa jotenkin
Ei kannata mennä naimisiin. Me asutaan samassa talossa (Minun) ja lapsiakin on kaksi. 20 vuotta jo mennyt. Tietysti isyys on vahvistettu molempiin. Aika monella ikäluokkani kaverilla on jo toinen tai kolmas avioliitto menossa. Tai sitten elävät yksin ja maksavat vaan elareita. Taitaa useimmilla olla taloushuoliakin.
Olen samaa mieltä, ei naimisiin ja kaikki helpompaa. Muijalla omat rahat mulla omat, tietyt asiat hoituuu molempien rahoista. Toinen maksaa vuokraa, toinen ruokaa ja muita menoja. Yksi lapsi ja what it. Jos joskus päätetään erota ei tarvii jakaa mitään, muutama huonekalu ja auto jää mulle.
Ehhei, kyllä me elämme ihan 2020-lukua ja omaisuutensa voi halutessaan suojata avioehdolla. Tosin paras suojaus on se, ettei mene naimisiin eikä ylipäätään edes avoliittoon, joutuuhan siinäkin kompromisseihin ja jakamaan asioita, niin maallista kuin henkistä sun muutakin.
Jotkut tosin menevät parisuhteeseen ja naimisiin sillä tarkoituksella, että kaikki tosiaan on yhteistä ja yhteisessä käytössä, jotkut sanovat sitä rakkaudeksi ja jotkut sitoutumiseksi tai miksi nyt kukakin.
Kaikki ei halua avioehtoa mutta naisisiin kovasti hinkutaan, avopuolisolla ollut se periaate koko ajan. Paras puolustus pysyä avoliitossa.
Onpa teidän elämä vaikeeta. Olette parisuhteessa vaikka ette pidä puolisostanne ja koette, että puolisonne on rahanahne ja potentiaalinen pettäjä.
Kannattaisi valita elämänkumppani paremmin, tai käyttäytyisitte itse puolisoanne kohtaan rakastavammin ettei hänen tarvitsisi pettää tai hakea eroa.
Köyhät keskenään ja rikkaat keskenään, kun meniskin niin. Sekoitus luo kaikkea kummaa.
Kukas sitä nyt rahojaan toiselle.
Hyvin yksinkertainen ratkaisu: Jos miehellä on pätäkkää, muttei taloudellisesti menestynyt (tasa-arvoinen) nainen nappaa: ottaa köyhän vaimon lastentekoon, palkkaa kodinhoitajan, koska mainittu vaimo on todennäköisesti ihan hiton tyhmä, ja lisäksi käyttää luotettavan maksullisen naisen palveluksia. Näin elämä hymyilee :)
Avioliitto ilman lapsia on ihmisille jotka haluavat tehdä kumppanille lähtemisen niin hankalaksi kuin mahdollista. Turhaa itket alle, en lue.
Täällähän ne kaiken tietävät ovat mielipiteineen. On avioehtoja ja niitä jotka ei tee sitä ja katuvat jälkeenpäin. Ihmisistä suuri osa on rahan perään ja rakkautta on helppo näytellä jos taloudellinen tilanne vaatii, on aika läheltä nähty. Puolisoni (nainen) tiesi kun yhteen mentiin että en ole rikas mutta rahaa oli säästössä ihan kivasti. Nainen ei ollut saanut vielä työtä opiskelun jälkeen ja minä sit elätin omalla palkalla molemmat eikä valittanut mitään. Toisin kävi kun minä jouduin turvautuu puolison tuloihin niin alkoi naisen suusta kuulua narinaa et miks joutuu elättää mua kun ei olla edes naimisissa. RAHA, välttämätön pahe joka ohjaa ihmisiä erilailla ja saa kielenkannat irtoamaan.