Minulla on vähän ongelmia. Ensinnäkin haluaisin heiman laihduttaa. noin 3-5 kiloa. Nämä kilot ovat kertyneet vatsaan, ikäväksi lösöksi. Laihduttaminen ei tunnu onnistuvan millään. Tiedän, että pitäisi välttää sokereita ja rasvoja, mutta missähän ruoissa sellaisia on vähän, kun tuntuu, että niitä on kaikessa ja paljon?
Suurempi ongelma lienee kuitenkin jonkin asteinen syömishäiriö. Viikolla kun opiskelen syön ihan normaalisti, mutta viikonloppuisin kotona homma karkaa aina käsistä. Jos otan leivän, otan myös toisen, kolmanne ja neljännenkin. Hetken kuluttua koluan taas keittiössä hakemassa jotain syötävää. Syön siis periaatteessa koko ajan viikonloppuna :/. Ja se ei luonnollisesti edes auta laihtumista.
Tämähän muistuttaa uhkaavasti bulimiaa, oksentelu enää uupuu. Ja pakko myöntää, että se on käynyt yhä useammin mielessä, oksentaminen siis. Millä ihmeellä saan itseni pidettyä poissa keittiöstä viikonloppuisin? Kesäkin tulee kohta ja silloin olen jatkuvasti kotona, pelottaa vain mitä sitten tapahtuu, jos en saa hommaa hallintaan!
Kiitos kaikille, jotka vaivautuvat auttamaan.
Suurempi ongelma lienee kuitenkin jonkin asteinen syömishäiriö. Viikolla kun opiskelen syön ihan normaalisti, mutta viikonloppuisin kotona homma karkaa aina käsistä. Jos otan leivän, otan myös toisen, kolmanne ja neljännenkin. Hetken kuluttua koluan taas keittiössä hakemassa jotain syötävää. Syön siis periaatteessa koko ajan viikonloppuna :/. Ja se ei luonnollisesti edes auta laihtumista.
Tämähän muistuttaa uhkaavasti bulimiaa, oksentelu enää uupuu. Ja pakko myöntää, että se on käynyt yhä useammin mielessä, oksentaminen siis. Millä ihmeellä saan itseni pidettyä poissa keittiöstä viikonloppuisin? Kesäkin tulee kohta ja silloin olen jatkuvasti kotona, pelottaa vain mitä sitten tapahtuu, jos en saa hommaa hallintaan!
Kiitos kaikille, jotka vaivautuvat auttamaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
...ruokien kirjaaminen ylös? Eli eräänlainen ruokapäiväkirja, johon kirjaat kellonajan, joka ikisen syömäsi suupalan ja myös tunnetilan: mitä tunsit, miksi söit?
Itselläni tuo auttoi ahmimiseen, ja myös se, että suunnittelen päivän ateriat etukäteen (tyyliin tänään syön aamiaisen 9.00, lounaan 12.00, välipalan 14.30 jne).
Onko se se ylös kirjaaminen ja miettiminen asia joka auttaa vai pitäisikö sen listan kanssa sitten marssia, jonnekin asiantuntijan juttusille?
Kun sä näät syömisesi konkeettisesti, voi ruveta raksuttamaan omassakin vintissä.:)
Samoin sun tarvis hankkia jotain harrastusta viikonlopuiksi, kun tuo sun syömisesi vaikuttaa olevan sellaista, jota teet tekemisen puutteesta. Voisit aloittaa liikkumaan enemmän. Tuskin sulla on mitään bulimiaa on, vaan tylsät viikonloput!
Minulla on varsin energinen koiruus joten liikuttua tulee. Nyt se tosin on aloittelemassa mamma lomaa, eli juokseminen vaihtuu kävelyyn, mutta liikkumista sekin. Tosin reenit jää pois. Mutta pennut sitten taas työllistävätkin omalla temmollaan ja toivon niistä olevan apua tähän syömiseeni.
mieti missä tilanteessa syöt. oletko pitkästynyt vai tuntuuko koti tankkaus paikalta. minulla oli vastaava ongelma nuorena . söin kun jäin yksin tai ei ollut tekemistä.monesti me äidit ruokimme lapsia kun he tulevat kotiin olisi parempi halata. keksi jotain parempaa tekemistä
Täytyy koittaa miettiä tuota tunne puolta. Uskonkin sillä olevan vaikutusta ja olen antanut ajatusteni hipoa sitä, mutta en ole koskaan (uskaltanut?) miettinyt asiaa tosissani.
Sen pystyn sanomaan, että kun minulle erittäin tärkeä koira jäi pari vuotta sitten auton alle, liikkumiseni väheni, vaikka vanhempani hommasivat välittömästi minulle uuden koiran. Nyt olen alkanut saavuttaa liikkumis tason ennalleen.
Myös tämä syöminen tuli tuon tragedian jälkeen. Olin yli vuoden masentunut. Söin siis suruuni. Ja siitä mahdollisesti muodostui tapa, että kun on pahat fiilikset niin sitten syödään ja tulee parempi fiilis. Ja luulen, että tapa olisi nyt levinnyt myös noista huonoista fiiliksistä myös hyviin..
Helpottaisi, jos voisi esim. äidille kertoa ja pyytää katsomaan minun syömisiäni, kun tuntuu ettei itsekontrollini riitä, mutta tämä vaihtoehto on kyllä poissuljettu..
Kiitos kuitenkin neuvosta!
Ja kun ilmeisesti olet äiti, niin toimi lastesi kanssa halaamalla, älä syöttämällä :)
HEI!
Tämä voi kuulostaa tylsältä,mutta liikunta auttaa ongelmaasi,et ehkä usko,mutta kokeilepa:)Syömisen sijasta lähde vaikka tunnin lenkille ja kun tulet takaisin,syöt varmasti kevyemmin:)Homma toimii,itse teen noin(mullakin vähän ahmimisongelmia,mutta en koskaan aio oksennella),mieli reipastuu,laihdut ja kroppa kiinteytyy!!Itse laihduin vuodessa kymmenen kiloa,kun aloin harrastaa liikuntaa 3-4 kertaa viikossa,suosittelen!
Toivottavasti reipastut ja saat iloisen kevätmielen liikunnasta tai jostain muusta,hyviä vointeja sinulle toivotellen Ninnis
Laita itsetehty hirviö keittiön oven eteen ja sit sul tulee pissat housuun ja sit sä juokset vessaan ja huomaat... OHO! tuli kuset housuu ja samal sä menetät sun poika frendin kun se näki et sul tuli kuset housuun! mut se on sun ongelmas!Sul tuskin mahtuu mitkään vaatteet päälle kun oot nii läs.. HÄHÄÄ
Olet siis testannut ja hyväksi todennut. Urpo!
Olen koittanut sitä, että siinä vaiheessa, kun rupeaa halajamaan kohti keittiötä niin lenkille. Tämä toimii, MUTTA kun palaa lenkiltä löydän itseni keittiöstä mussuttamasta jotain, eikä lenkki sinällään vaikuta mitään siihen mitä syön.
On varsin inhottavan tunne syödä vatsa aivan täyteen ja siltikin vain tekee mieli syödä :/.
sinun kannattaa keksiä kotona olon tilalle jokin harrastus. vaikka lenkkeily tms. :)
minulla on sama ongelma ja syöminen tulee yleensä
kun en keksi tekemistä ja olen hermostunut joten viikon lopuiksi vaan tekemistä ja mieluiten ulkona jotain liikunnallista. kaukana jääkaapista.. :)
ennen kuin muuttuu bulimiaksi tai lihot niin paljon, että laihduttamista onkin valtavat määrät.
Minulla on ollut paljon tuota ongelmaa, asun vielä kotona. Laihdutin ennen tuossa 10 kiloa todella nopeasti, sitten aloin ahmia ja lihoa.
Kaikki on ollut ihan helvetillistä viimeiset 2 vuotta. Nykyisin kaikki ovat vaan tyytyväisiä, kun en ole "niin nirso syömisten suhteen enää ja laihduta, liikunkin paljon ja syön terveellisesti".
Tietäisivät vain, kun olen syönyt, odottelen vähän aikaa ja katoan sitten vessaan oksentamaan.
Toistuu nykyään päivittäin ja masentaa sekä itkettää tämä tilanne.
Olisi paljon parempi vaan laihduttaa, mutta tämä tuntuu oikotieltä laihuuteen ja kauneuteen ja saan syödä niin paljon kuin haluan.
Näitä perusteluja siihen, miksi näin teen, löytyy vaikka loputtomiin.
Ikävintä asiassa on varmaan se, että ihan totta on, että näin olen saanutkin painoa tippumaan paljon helpommin kuin milloinkaan ennen.
Pelkään vain, etten enää kohta hallitse tilannettani:(
Pelkäänkin sitä, että menee bulimiaksi. En sellaista tahdo. Ja bulimian syythän ovat lähinnä psykologisia, eli minullakin kenties on jotain ongelmia joita sitten koitan syömisellä ratkoa.
Ihan todella en tahdo syödä, mutta kuitenkin syön kotona jatkuvasti. Ei ole edes nälkä tai mitään, mutta silti syön.
nyt sitten ihteä niskasta kiinni. tiedät itsekin ettet selviä tuosta ilman apua. Mene hae apua terv.keskukseen tai vastaavaan. ja sitten järjestele elämäsi uudelleen. ahdistaako kotona asuminen. Tiedätkö on tervettä irottautua vanhemmista ja alkaa elää omaa elämää. on vain uskallettava.kukaan muu ei auta jos ei itse .kaikkeen on ratkaisuja. ja se ylipaino lähtee kun ongelmat on hoidettu. paino on OIRe
lähteminen on tavoitteena. Toisaalta kyllä viihdyn kotona, mutta täällä en saa omaa rauhaa ja omaa vapautta jota kaipaan, joten kyllä; kotona olo ahdistaa omalla tapaa ja toisaalla taas rentouttaa.
Olen hakenut ensi vuodeksi opiskelemaan paikkaan jonne on kotoa matkaa reippaasti yli 300 kilometriä. Siellä on myös rakkain harrastukseni kiinni opinnoissa, joten toivo elää.
En ole laisinkaan osannut ajatella, että tämä syöminen voisi johtua siitä, että kotona ahdistaa..
joo ja se ei tarkoita ettet viihtyisi välillä kotona etkä pitäisi vanhemmistasi. vaan ihmisen normaalista kaipuusta itsenäistyä. kun nyt alayt tajuta asian niin ehkä sinun on helpompi unohtaa napostelu ja mässäily. ja jos haluat syödä syö hedelmiä ja marjoja.
Jos olet jo vähänkin sitä mieltä. Mitä siinä häviäsit? Mitä pienempi ongelma sitä nopeammin siitä selviät. Jos jäät odottelemaan, että ongelmat ovat todella suuria ja vaikeita, niitä on myös hankalampi saada aisoihin.
Itse sain sellaisen kasvatuksen, että omillaan pitää pärjätä ja on häpeällistä hakea apua mielenterveyteensä. Siinä sitten kitkuttelin kunnes päätin, että joko teen helvetillisestä elämästäni (bulimia) lopun tai sitten vastoin oppimaani, haen apua asiantuntijoilta. Sain apua ja ainoa ajtukseni ensimmäisen käyntini jälkeen oli, että olin todella typerä, kun viivyttelin avun haussa niin kauan.
Tästä on jo n. 20 vuotta. Yhä muistelen tapahtumaa elämäni käännekohtana parempaan.
Moi!
Minulla on sama ongelma. Aluksi söin viikolla todella terveellisesti, söin liian vähän. Viikonloppusin söinkin sitten kun hevonen. Joskus mätin ruokaa niin paljon, että en pystynyt tekemään mitään. Olin niin täynnä.
Itselläni tämä muuttui kesällä v. 2004 pahemmaksi, kun ei ollut koulua. Jonain päivinä mättäsin ruokaa ja ruokaa. Pyhitin päiviä pelkälle syömisille. Seuraavat pari päivää olin taas syömättä mitään. Minulla tuli myös ulostuslääkket tutuksi, lihomisen pelossa. Olenkin lihonut n. 7 kiloa tämän "helvetin" aikana. Olen kuitenkin vielä normaalipainoinen (painoindeksi 23), mutta todella pyöreässä kunnossa verrattaessa entiseen kroppaani. Paino jojottelee paljon. Tämä on yhtä tuskaa.
EN osaa sinua auttaa, koska itse kärsin jonkinlaisesta syömishäiriöstä. En pystyisi itse oksentamaan. Ulostuslääkkeitäkin käytän harvoin, ne kuivattavan koko ihmisen ja niistä on suuri haitta siihen, ettei pystykään ulostamaan pian ilman lääkkeitä. Toivon, ettet turvaudu oksentamiseen tai ulostuslääkkeisiin.
Itse en tiedä mistä tämä ongelmani johtuu, koska olen onnellinen. Minua masentaa toki läskini, mutta muuten elämä hymyilee. Itse en ole edes hakenut "hoitoon". Suunnittelen sitä syvästi. Menen luultavasti juttelemaan terveydenhoitajan, ravitsemusterapeutin tai psykologin kanssa. Tai ehkäpä jonkinlainen hypnoosi auttaisi minua. Olen myös puhunut avoimesti ongelmastani ystävilleni ja perheelleni. Perheeni on ehdottanut, että menisin juttelemaan terveydenhoitajan kanssa. Minua vaan pelottaa ettei minua oteta tosissaan ja ongelmaani vähäteltäisiin.
Toivoisin, että osaisin taas nauttia ruoasta normaalin ihmisen tavalla. Ilmaan päiviä jolloin näännytän itseäni tai ilman päiviä jolloin ahmin ja ahmin.
Tsemppiä sinulle ja hyvää kevättä!
Minä en oikein voi mennä terveydenhoitajalle juttelemaan, koska pelkään, ettei hän todellakaan ottaisi minua tosissaan, sillä hän tuijottaa silmät kiiluen painoindeksi taulukkoja. Minun normaali painoni on _aina_ ollut joitakin kiloja normaalipainon alapuolella. eli minun normaali painoni on indeksi taulukon mukaan alipainoa.
Juuri oli sitten terveystarkastus ja terkkari vain motkotti, että olen normaalipainon alarajoilla. Ajatuksenani oli terveydenhoitajalle terveystarkastukseen mennessä puhua tästä syömisongelmasta, mutta ei siitä sitten tullut mitään, kun mokoma alkoi heti sättimään painosta :/.
Olen siis omaan normaalipainooni nähden ylipainoinen (ja vatsasta sen näkeekin), mutta yleiseen indeksitaulukkoon tuijotettaessa vain vaivoin normaalipainoinen. Minun on siis turha mennä selittämään, että minulla on syömisongelmia ja että olen hieman lihava, sillä minua ei uskottaisi :/.
Heips! Luin ton sun juttusi ja se oli aivan kun mun kirjoittama, en siis olekaan yksin ihmeellisen ongelmani kanssa :) jos haluat kirjoitella laita postia [email protected]