Ajattelin kirjoittaa eturauhasen höyläysoperaatiosta (TURP) ja siitä toipumisesta. Toivottavasti tästä on hyötyä niille, jotka haluavat siitä tietoa. Tämä toki on vain minun kokemukseni. Toipuminen ja mahdolliset seuraamukset varmaan vaihtelee, kuten täältäkin on saatu lukea.
Hieman taustaa. Olen vuosimallia -62, urhelua ja kuntoilua olen koko ikäni harrastanut ja olen edelleenkin erinomaisessa kunnossa. Eturauhasen hyvälaatuinen liikakasvu alkoi ilmaantua siinä neljänkympin jälkeen. Ainakin joskus piti öisin käydä vessassa ja hiljalleen suihkun voimakkuus heikkeni, aloittaminen oli vaikeaa, pätkimistä jne...kyllä te tiedätte, jotka tästä kärsitte.
Viitisen vuotta sitten sain ensimmäisen virtsaummen, yhteensä näitä tuli neljä kertaa, viimeisin keväällä. Aiemmat aukesivat itsekseen noin 6 tunnin tuskallisen yrittämisen jälkeen, mutta viime keväänä piti mennä päivystykseen katetroitavaksi. Jälkikäteen, kun syytä virtsaummille mietin, oli joka kerta syy tämä; seksi ja sen päälle oluen ottaminen. Ilmeisesti siemensyöksy sai jonkinlaisen turvotuksen eturauhaseen/virtsaputkeen joka sitten alkoholin myötä aiheutti ummen. Muuten tätä ongelmaa ei ollut, ainoastaan kerran pari yössä piti käydä vessassa. Xatral auttoi jonkin verran. Tätä olin ottanut viimeiset neljä vuotta.
Luin täältä muiden kokemuksista höyläyksestä, ja kaikilla ei ollut mennyt ihan putkeen, joten kyllä operaatioon meno arvelutti. Lokakuun alussa tämä tehtiin julkisella puolella.
Menin aamulla leikkaushoitokeskukseen, jossa operoiva lääkäri teki lyhyen haastattelun. Sitten potilastamineet päälle ja odottamaan operaatiota. Leikkaussalissa sain selkäydinpuudutuksen ja melko pian tunto jaloista alkoi häipyä. Vieressä oli hoitaja, joka sanoi että operaation aikana saatat tuntea, että jotain tehdään. Leikkaava lääkäri saapui paikalle ja operaatio alkoi. Ei ollut kipua, mutta tosiaan pieniä "tuntemuksia". Operaatio kesti tasan tunnin. Kirurgi totesi eturauhaseni olevan "urheilijan aika runsaasti vertavuotava eturauhanen". Sitten minut roudattiin heräämöön. Olin saanut huuhtelukatetrin. Heräämössä alkoi jonkin ajan kuluttua tuntua pientä kipua ja hoitaja pisti jotain vahvaa kipulääkettä suoneen. Hän sanoi että kipua ei tarvitse kärsiä. Ehkä noin puolentoista tunnin kuluttua minut siirrettiin osastolle.
Päivä ja alkuilta sujui ihan ok, mutta nukkumaan mennessä alkoi olla sellainen tunne, että on kova hätä ja rakko on täynnä. Kutsuin hoitajan paikalla ja hän ultrasi rakkoni, eikä siellä ollut mitään, kertoi että katetri saattaa painaa ja aiheuttaa tuon kaltaisen tuntemuksen. Yö sujui joten kuten, välillä piti pyytää kipulääkettä, joka auttoi ihan mukavasti.
Aamulla leikannut lääkäri kävi kierroksella ja sanoi, että nyt oireet varmaan helpottuu, kirjoitti sairauslomaa 6 viikkoa. Tämän jälkeen huuhtelukatetri poistettiin, pikku kirpaisu ja vertakin tuli vähän. Sitten hoitaja toi vesikannun ja piti alkaa juomaan ihan urakalla. Taisi mennä lähemmäs pari litraa. Rakko oli tyhjä, joten hätää piti odotella parisen tuntia. Lopulta virtsa alkoi kulkea, tosin ihan veristähän se oli. Hoitaja ultrasi rakon ja sinne jäi vielä vähän jäännösvirtsaa. Piti käydä uudestaan ja lopulta jäännöstä ei enää ollut yli sallitun rajan. Iltapäivällä pääsin kotiin.
Pelkäsin, että tulee jotain virtsanpidätysvaikeuksia, tai ainakin jälkitiputtelua, mutta mitään tällaista ei ollut.
Kotona ensimmäinen yö oli hankala. Oli taas sellainen tunne, että rakko on täynnä heti kun menin makuulle, kun nousin ylös tuntemus katosi. Piti ottaa särkylääke, niin pystyi joten kuten nukkumaan. Runsaasta veden juonnista johtuen, vessassa piti käydä pari kolme kertaa yössä. Kirvelyä oli jonkin verran.
Aamuvirtsa oli aika tummaa, sellaista kotikaljan väristä, mutta kun vedenjuonti aamulla alkoi väri muuttui ehkä rosee-viinin väriseksi. Vettä join melkein kuukauden parisen litraa päivässä, lähes litran aamutuimaan. Aluksi pissahätä tuli ihan yhtäkkiä ja vessan piti päästä heti. Suihku oli todella hyvä. Mittailin määriä ja tarkkailin väriä. Rakko tyhjeni puolessa minuutissa, tosin juomisesta johtuen kymmenen minuutin kuluttua piti käydää uudestaan virtsaamaassa toiset 3 desiä. Alussa tuli hyytymiä ja kerran meni putki hetkeksi tukkoon. Kesken toimituksen virtsa lakkasi tulemasta. Pelästyin jo, että pitääkö lähteä päivystykseen, parin minuutin jalkeilla olon jälkeen knööli irtosi.
Runsaan viikon kuluttua sain virtsarakon tai putken tulehduksen Työterveys määräsi sulfa-kuurin ja se hoitui sillä. Toipumisohjeet kehottivat kevyeeseen liikuntaan heti kun mahdollista. Ensimmäisen kerran tein kilometrin kävelylenkin lähes kolme viikon jälkeen, ei vaan tuntunut kävely hyvältä, vaikka yleisvointi oli ihan jees. Jossain vaiheessa alkoi tulla rupia, mutta niitä tuli vain ajoittain. Saattoi mennä viikkokin, ettei tullut yhtään.
(jatkuu)
Eturauhasen höyläys ja toipuminen
23
12311
Vastaukset
- Anonyymi
(Jatkoa)
Ensimmäinen kuukausi piti sisällään vain parin kolmen kilometrin rauhallisia kävelylenkkejä, sitten otin mukaan sauvat ja lisäsin tempoa ja lenkkien pituuksia 5-6 km:iin. Kokeilin ottaa muutaman juoksuaskeleen, mutta tärähdys tuntui epämukavalta. ja fillarin selkään istuin vasta kuuden viikon kuluttua, ja nekin vaan muutaman kilometrin pituisia lenkkejä.
Sitten oli seksin vuoro rouvan kanssa. Tämä vähän jännitti, koska siemensyöksy menee sitten rakkoon ja näin kävikin. Orgasmin tunne oli jotain 30 % entisestä. Se vei kyllä vähän haluja. Runsaan viikon kuluttua harrastettiin seksiä uudelleen, ja nyt tuntemus oli samanlainen kuin aiemmin! Tämä oli helpotus.
Tällaiset kokemukset oli minulla ja kaikki meni kohdaltani hyvin. Noin kuukauden kuluttua tuli tulokset "lastuista", ja oli onni kun ei ollut mitään syöpään viittaavaa. - Anonyymi
" Kokenut kaiken tietää " . Kiitos erittäin selkeästi kuvatusta kokemuksestasi ! Se oli mielenkiintoinen , asiallisen selkeä ja siitä sai tietoa niistä toimenpiteistä ja tapahtumista , jotka ovat höyläykseen mahdollisesti menossa . ( veikkan että ammattisi on sellainen , jossa joudut paljon käyttämään noita kirjallisia taitoja )
Hyvää Joulua toivottaen Pohjois-Karjalan mies ! Toivottavasti röörit pysyvät auki !- Anonyymi
Kiitos samoin. Kirjoitin tämän siksi, että höyläystä harkitseva saisi jostain kokemuspohjaista tietoa. Omalla kohdalla kaikki sujui hyvin, kuten suurimmalla osalla. Toki ihan riskitön operaatio ei ole.
Unohdin mainita, että kotiutumisen jälkeen ei ollut minkäänlaista kipua eikä särkyä. Virtsarakon tulehduksen takia jouduin jokusen pillerin ottamaan. Myöskin kirvelyä oli hieman.
- Anonyymi
tosi mukava juttu kun olet saanut avun, itellä to tulee olemaan edessä. on sen verran juoksutusmaha tunnin välein pisulle
- Anonyymi
(aloittaja). Tsemppiä operaatioon. Nyt operaatiosta on yli puoli vuotta ja kaikki toimii entistäkin paremmin. Ei tarvitse herätä yöllä ja päivisinkin 5...7 vessakäyntiä riittää; parempi kuin pariin kymmeneen vuoteen. Laita vaikka palautetta tähän ketjuun, että miten meni...
- Anonyymi
Hienoa, että jollakin höyläys on onnistunut. Täytyy sanoa, että olen suorastaan kateellinen. Toivoin, että omalla kohdallanikin olisi käynyt yhtä hyvin. Ilmeisesti höyläysten onnistuminen ei kuitenkaan ole kovin yleistä ja itse kuulun joukkoon, jonka kohdalla kaikki meni pieleen. Toimenpiteet tehtiin Tampereella Taysissä.
Kun minulle 58-vuotiaana ehdotettiin höyläystä ensimmäisen kerran, sanottiin että siemensyöksy menee, mutta se on täysin harmitonta. Olin aika huolestunut tilanteesta, koska halunnut menettää sitä. Muuten sairaasta ei osattu sanoa yhtään mitään siitä, kuinka toimenpiteet olivat onnistuneet – niistä ei ollut mitään seurantaa, eikä siten tietoakaan! Hämmästyttävää, kun nykyisin kaikissa pienissäkin yrityksissä laatujärjestelmä.
Keski- ja Etelä-Euroopassa tehdään höyläyksiä paljon menetelmällä, joka säästää siemensyöksyn. Sain sovittua ajan urologian johtajan, professori Teuvo Tammelan kanssa ja kerroin hänelle asiasta. Erikoista kyllä, hän ei tuntenut lainkaan kyseisiä tutkimuksia, vaikka esim. European Association of Urology (urologien Euroopan kattojärjestö) oli palkinnut saksalaisen Alloussin tutkimuksen jo vuonna 2010. Sama menetelmä palkittiin Saksassa seuraavana vuonna. Sovittiin, että höyläykseni tehdään tuolla menetelmällä, jonka piti olla helppo toteuttaa. Samalla Tammela kertoi, että höyläys on hyvin hallinnassa oleva, ongelmaton rutiinitoimenpide. Orgasmi ja seksuaaliset toiminnot säilyvät täysin entisellään, hän kertoi tietävänsä sen varmasti. Näillä puheilla uskaltauduin leikkausjonoon. Myöhemmin selvisi, että minulle ei ole koskaan valehdeltu näin pahasti.
Leikkauksen tekijäksi valittiin urologi Mika Ala-Lipasti. Ennen toimenpidettä pyysin häntä kuudesti (sähköpostit ovat tallella) varmistumaan, että hän varmasti ymmärtää kuinka toimenpide tehdään. Tarjouduin jopa kustantamaan perehtymismatkan Saksaan. Se ei saanut kannatusta, kaikki oli kuulemma aivan selvää.
Leikkauspäivänä pelotti aivan helvetisti, kuinka tässä käy, mutta luotin naiivisti siihen, ettei lääkäri tekisi leikkausta, ellei tiedä tarkalleen mitä tekee. Kun makasin leikkauspöydällä, karisi toiminnan ammattimaisuus nopeasti siinä vaiheessa, kun leikkauksessa käytettävää laitteistoa ei osannut kukaan käynnistää. Tuntui jo, että toimenpide joudutaan perumaan, mutta jostain löytyi sitten henkilö, joka lopulta sai laitteen käyntiin.
Yö meni sairaalassa ja seuraavana päivänä poistettiin 3-tiekatetri. Virtsa kulki tosi huonosti, paljon huonommin kuin ennen leikkausta. Parin päivän päästä se lakkasi kokonaan ja kivut olivat helvetilliset. Kuukauden päästä suoritettiin tähystys ja sain siitä videon itselleni. Siitä näki, että Ala-Lipasti oli muninut toimenpiteen oikein kunnolla ja tehnyt leikkauksen itse keksimällään menetelmällä ja aivan eri tavalla kuin mitä Alloussin tutkimuksessa kuvaillaan. Jouduin katetroimaan seuraavat 3 kuukautta monta kertaa päivässä.
Tarvittiin uusi leikkaus. Olin hölmö, kun uskaltauduin vielä toistamiseen Ala-Lipastin käsittelyyn. Höyläys tehtiin perjantaina viimeisenä toimenpiteenä ja useita tunteja aikataulusta myöhässä. Kiire oli kova. Seuraavana päivänä virtsaus toimi selvästi paremmin ja oli toiveikas, että asia on nyt kunnossa. 4 viikon selibaatin jälkeen kokeiltiin vaimon kanssa seksiä ja yllätys, tai pikemminkin järkytys, oli iso: siemensyöksy oli mennyt ja orgasmi hävinnyt käytännössä kokonaan. Siitä oli jäljellä ehkä 2…3% entisestä, se oli kuin kerran nielaisisi ilmaa ja siinä kaikki. Ala-Lipastin kommentti oli ”näitä sattuu, yritä pärjäillä”.
Asiaa tutkittiin Turussa Tyksissä. Selvisi, että se tunari oli vaurioittanut pahoin eturauhasen lähistön hermoja!
Jatkuu... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hienoa, että jollakin höyläys on onnistunut. Täytyy sanoa, että olen suorastaan kateellinen. Toivoin, että omalla kohdallanikin olisi käynyt yhtä hyvin. Ilmeisesti höyläysten onnistuminen ei kuitenkaan ole kovin yleistä ja itse kuulun joukkoon, jonka kohdalla kaikki meni pieleen. Toimenpiteet tehtiin Tampereella Taysissä.
Kun minulle 58-vuotiaana ehdotettiin höyläystä ensimmäisen kerran, sanottiin että siemensyöksy menee, mutta se on täysin harmitonta. Olin aika huolestunut tilanteesta, koska halunnut menettää sitä. Muuten sairaasta ei osattu sanoa yhtään mitään siitä, kuinka toimenpiteet olivat onnistuneet – niistä ei ollut mitään seurantaa, eikä siten tietoakaan! Hämmästyttävää, kun nykyisin kaikissa pienissäkin yrityksissä laatujärjestelmä.
Keski- ja Etelä-Euroopassa tehdään höyläyksiä paljon menetelmällä, joka säästää siemensyöksyn. Sain sovittua ajan urologian johtajan, professori Teuvo Tammelan kanssa ja kerroin hänelle asiasta. Erikoista kyllä, hän ei tuntenut lainkaan kyseisiä tutkimuksia, vaikka esim. European Association of Urology (urologien Euroopan kattojärjestö) oli palkinnut saksalaisen Alloussin tutkimuksen jo vuonna 2010. Sama menetelmä palkittiin Saksassa seuraavana vuonna. Sovittiin, että höyläykseni tehdään tuolla menetelmällä, jonka piti olla helppo toteuttaa. Samalla Tammela kertoi, että höyläys on hyvin hallinnassa oleva, ongelmaton rutiinitoimenpide. Orgasmi ja seksuaaliset toiminnot säilyvät täysin entisellään, hän kertoi tietävänsä sen varmasti. Näillä puheilla uskaltauduin leikkausjonoon. Myöhemmin selvisi, että minulle ei ole koskaan valehdeltu näin pahasti.
Leikkauksen tekijäksi valittiin urologi Mika Ala-Lipasti. Ennen toimenpidettä pyysin häntä kuudesti (sähköpostit ovat tallella) varmistumaan, että hän varmasti ymmärtää kuinka toimenpide tehdään. Tarjouduin jopa kustantamaan perehtymismatkan Saksaan. Se ei saanut kannatusta, kaikki oli kuulemma aivan selvää.
Leikkauspäivänä pelotti aivan helvetisti, kuinka tässä käy, mutta luotin naiivisti siihen, ettei lääkäri tekisi leikkausta, ellei tiedä tarkalleen mitä tekee. Kun makasin leikkauspöydällä, karisi toiminnan ammattimaisuus nopeasti siinä vaiheessa, kun leikkauksessa käytettävää laitteistoa ei osannut kukaan käynnistää. Tuntui jo, että toimenpide joudutaan perumaan, mutta jostain löytyi sitten henkilö, joka lopulta sai laitteen käyntiin.
Yö meni sairaalassa ja seuraavana päivänä poistettiin 3-tiekatetri. Virtsa kulki tosi huonosti, paljon huonommin kuin ennen leikkausta. Parin päivän päästä se lakkasi kokonaan ja kivut olivat helvetilliset. Kuukauden päästä suoritettiin tähystys ja sain siitä videon itselleni. Siitä näki, että Ala-Lipasti oli muninut toimenpiteen oikein kunnolla ja tehnyt leikkauksen itse keksimällään menetelmällä ja aivan eri tavalla kuin mitä Alloussin tutkimuksessa kuvaillaan. Jouduin katetroimaan seuraavat 3 kuukautta monta kertaa päivässä.
Tarvittiin uusi leikkaus. Olin hölmö, kun uskaltauduin vielä toistamiseen Ala-Lipastin käsittelyyn. Höyläys tehtiin perjantaina viimeisenä toimenpiteenä ja useita tunteja aikataulusta myöhässä. Kiire oli kova. Seuraavana päivänä virtsaus toimi selvästi paremmin ja oli toiveikas, että asia on nyt kunnossa. 4 viikon selibaatin jälkeen kokeiltiin vaimon kanssa seksiä ja yllätys, tai pikemminkin järkytys, oli iso: siemensyöksy oli mennyt ja orgasmi hävinnyt käytännössä kokonaan. Siitä oli jäljellä ehkä 2…3% entisestä, se oli kuin kerran nielaisisi ilmaa ja siinä kaikki. Ala-Lipastin kommentti oli ”näitä sattuu, yritä pärjäillä”.
Asiaa tutkittiin Turussa Tyksissä. Selvisi, että se tunari oli vaurioittanut pahoin eturauhasen lähistön hermoja!
Jatkuu...Jatkoa...
Mutta eivät ongelmat siihen jääneet. Pari kuukautta höyläyksen jälkeen huomasin erektiokipua. Se kuitattiin höyläyksen jälkivaivoiksi. Siitä muutama kuukausi eteenpäin ja huomasin peniksen varren ympäri ulottuvan ”renkaan”, joka oli ympäristöä kovempi. Pikkuhiljaa penis alkoi erektiossa käyristymään ja vasta lähes vuosi höyläyksen jälkeen minulla diagnosoitiin Peyronien tauti. Peyronien tauti syntyy, kun peniksen kudoksia vaurioitetaan mekaanisesti. Kaksi TURPia ja kovakourainen paikkojen rikkominen niissä kostautuivat. Toimenpiteen aikana tunsin, kuinka koko alaruumiini liikkui, kun urologi väänteli resektoskooppiaan eturauhasen sisällä. Tunsin liikkeet, vaikka jalat olivat sidottu telineisiin ja koko alapää puudutettu tunnottomaksi.
Peyronien taudissa vauriokohtaan muodostuu paksu ja jäykkä arpikudos. Itsellä se on aiheuttanut lähes 90° mutkan, tunnon menetyksen ja erektio-ongelman. Tällä siis viimeisteltiin lopullisesti kaikkien seksuaalitoimintojen tuho. Ja voin sanoa, että se on rankka paikka. On vaikea uskoa asiaa ennen kuin se osuu kohdalle, mutta itselläni se on tuhonnut elämäni koko lailla pahoin. Työnteosta ja keskittymisestä ei tahdo tulla mitään, nukkuminen on mahdotonta ilman unilääkkeitä, jopa itsemurha on ollut monesti mielessä. Miestä ei voi pahemmin ja tuhota. Höyläys on sadistinen toimenpide epäonnistuessaan. Ja ilmeisesti se epäonnistuu usein.
Hermovaurion korjaamiseksi Tays ei osannut tehdä mitään ja apua ei suostuttu kysymään muualta. Toiminta oli varsin ylimielistä ja annettiin ymmärtää, että vika oli minussa. ”Hoito” oli käytännössä jonossa olemista.
Peyronien tautiin on ehdotettu leikkausta, jonka onnistumiseen lääkäri ei itsekään uskonut. Myös tutkimusten mukaan ne epäonnistuvat lähes poikkeuksetta. Toinen vaihtoehto on penisproteesi! Proteesin asennuksessa kaikki oma kudos kaivetaan pois ja korvataan pumpattavalla ilmapallolla. Voi helvetti, en käsitä miten tuollaista edes kehdataan ehdottaa! Tautiin on muita, ei tuhoavia, hoitoja, mutta niihin sairaala ei suostu. Ei muka ole tarpeeksi näyttöä tai on liian kallista. Yksinkertaisesti vaikuttaa siltä, että Taysin urologeille on aivan sama mikä höyläyksen lopputulos on. Itse olen jo tähän mennessä käyttänyt viisinumeroisen summan rahaa, kun olen yrittänyt etsiä edes jonkinlaista korjausta tilanteeseen. Tapaus osoittaa konkreettisesti mitä lääkärien monesti mainostama vastuu on käytännössä. Ei sitä ole.
Ensimmäisestä höyläyksestä tulee pian kolme vuotta täyteen, eikä tilanne ole muuttunut oikein miksikään. Täytyy sanoa, että en kuvitellut loppuelämääni tällaiseksi. En uskonut, että yliopistollisessa keskussairaalassa pystytään munimaan näin yleinen toimenpide totaalisesti.
Tapahtuneen jälkeen löysin tutkimuksia, joiden mukaan höyläys tuhoaa orgasmin n.50%:ssa tapauksista ja että se altistaa 16 kertaisesti normaaliin nähden Peyronien taudille. Kahdella höyläyksellä riski on siis vähintään 32-kertainen. Normaali esiintyvyys on 3…10%. Kumpikin asia salattiin minulta ennen toimenpidettä. Vaikutti, että urologit eivät edes tunteneet ko. tutkimuksia.
Lopuksi muutamia mieleen jääneitä Taysin urologien kannustavia kommentteja:
- harmittava juttu, näitä sattuu, yritä pärjäillä
- miten voit olla fiksoitunut näin mitättömään asiaan ja tehdä siitä numeron
- olemme urologeja, ei meille kuulu seksuaaliset toiminnot
- totuttelet nyt vain pikkuhiljaa luovuttamaan elämästäsi
Onnea vaan niille, jotka ovat menossa ko. toimenpiteeseen. Omalla kohdallani se oli elämäni suurin virhe. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jatkoa...
Mutta eivät ongelmat siihen jääneet. Pari kuukautta höyläyksen jälkeen huomasin erektiokipua. Se kuitattiin höyläyksen jälkivaivoiksi. Siitä muutama kuukausi eteenpäin ja huomasin peniksen varren ympäri ulottuvan ”renkaan”, joka oli ympäristöä kovempi. Pikkuhiljaa penis alkoi erektiossa käyristymään ja vasta lähes vuosi höyläyksen jälkeen minulla diagnosoitiin Peyronien tauti. Peyronien tauti syntyy, kun peniksen kudoksia vaurioitetaan mekaanisesti. Kaksi TURPia ja kovakourainen paikkojen rikkominen niissä kostautuivat. Toimenpiteen aikana tunsin, kuinka koko alaruumiini liikkui, kun urologi väänteli resektoskooppiaan eturauhasen sisällä. Tunsin liikkeet, vaikka jalat olivat sidottu telineisiin ja koko alapää puudutettu tunnottomaksi.
Peyronien taudissa vauriokohtaan muodostuu paksu ja jäykkä arpikudos. Itsellä se on aiheuttanut lähes 90° mutkan, tunnon menetyksen ja erektio-ongelman. Tällä siis viimeisteltiin lopullisesti kaikkien seksuaalitoimintojen tuho. Ja voin sanoa, että se on rankka paikka. On vaikea uskoa asiaa ennen kuin se osuu kohdalle, mutta itselläni se on tuhonnut elämäni koko lailla pahoin. Työnteosta ja keskittymisestä ei tahdo tulla mitään, nukkuminen on mahdotonta ilman unilääkkeitä, jopa itsemurha on ollut monesti mielessä. Miestä ei voi pahemmin ja tuhota. Höyläys on sadistinen toimenpide epäonnistuessaan. Ja ilmeisesti se epäonnistuu usein.
Hermovaurion korjaamiseksi Tays ei osannut tehdä mitään ja apua ei suostuttu kysymään muualta. Toiminta oli varsin ylimielistä ja annettiin ymmärtää, että vika oli minussa. ”Hoito” oli käytännössä jonossa olemista.
Peyronien tautiin on ehdotettu leikkausta, jonka onnistumiseen lääkäri ei itsekään uskonut. Myös tutkimusten mukaan ne epäonnistuvat lähes poikkeuksetta. Toinen vaihtoehto on penisproteesi! Proteesin asennuksessa kaikki oma kudos kaivetaan pois ja korvataan pumpattavalla ilmapallolla. Voi helvetti, en käsitä miten tuollaista edes kehdataan ehdottaa! Tautiin on muita, ei tuhoavia, hoitoja, mutta niihin sairaala ei suostu. Ei muka ole tarpeeksi näyttöä tai on liian kallista. Yksinkertaisesti vaikuttaa siltä, että Taysin urologeille on aivan sama mikä höyläyksen lopputulos on. Itse olen jo tähän mennessä käyttänyt viisinumeroisen summan rahaa, kun olen yrittänyt etsiä edes jonkinlaista korjausta tilanteeseen. Tapaus osoittaa konkreettisesti mitä lääkärien monesti mainostama vastuu on käytännössä. Ei sitä ole.
Ensimmäisestä höyläyksestä tulee pian kolme vuotta täyteen, eikä tilanne ole muuttunut oikein miksikään. Täytyy sanoa, että en kuvitellut loppuelämääni tällaiseksi. En uskonut, että yliopistollisessa keskussairaalassa pystytään munimaan näin yleinen toimenpide totaalisesti.
Tapahtuneen jälkeen löysin tutkimuksia, joiden mukaan höyläys tuhoaa orgasmin n.50%:ssa tapauksista ja että se altistaa 16 kertaisesti normaaliin nähden Peyronien taudille. Kahdella höyläyksellä riski on siis vähintään 32-kertainen. Normaali esiintyvyys on 3…10%. Kumpikin asia salattiin minulta ennen toimenpidettä. Vaikutti, että urologit eivät edes tunteneet ko. tutkimuksia.
Lopuksi muutamia mieleen jääneitä Taysin urologien kannustavia kommentteja:
- harmittava juttu, näitä sattuu, yritä pärjäillä
- miten voit olla fiksoitunut näin mitättömään asiaan ja tehdä siitä numeron
- olemme urologeja, ei meille kuulu seksuaaliset toiminnot
- totuttelet nyt vain pikkuhiljaa luovuttamaan elämästäsi
Onnea vaan niille, jotka ovat menossa ko. toimenpiteeseen. Omalla kohdallani se oli elämäni suurin virhe.Kaikki alkoi mennä pieleen siitä, että potilas sekaantui itse opastamaan kirurgia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jatkoa...
Mutta eivät ongelmat siihen jääneet. Pari kuukautta höyläyksen jälkeen huomasin erektiokipua. Se kuitattiin höyläyksen jälkivaivoiksi. Siitä muutama kuukausi eteenpäin ja huomasin peniksen varren ympäri ulottuvan ”renkaan”, joka oli ympäristöä kovempi. Pikkuhiljaa penis alkoi erektiossa käyristymään ja vasta lähes vuosi höyläyksen jälkeen minulla diagnosoitiin Peyronien tauti. Peyronien tauti syntyy, kun peniksen kudoksia vaurioitetaan mekaanisesti. Kaksi TURPia ja kovakourainen paikkojen rikkominen niissä kostautuivat. Toimenpiteen aikana tunsin, kuinka koko alaruumiini liikkui, kun urologi väänteli resektoskooppiaan eturauhasen sisällä. Tunsin liikkeet, vaikka jalat olivat sidottu telineisiin ja koko alapää puudutettu tunnottomaksi.
Peyronien taudissa vauriokohtaan muodostuu paksu ja jäykkä arpikudos. Itsellä se on aiheuttanut lähes 90° mutkan, tunnon menetyksen ja erektio-ongelman. Tällä siis viimeisteltiin lopullisesti kaikkien seksuaalitoimintojen tuho. Ja voin sanoa, että se on rankka paikka. On vaikea uskoa asiaa ennen kuin se osuu kohdalle, mutta itselläni se on tuhonnut elämäni koko lailla pahoin. Työnteosta ja keskittymisestä ei tahdo tulla mitään, nukkuminen on mahdotonta ilman unilääkkeitä, jopa itsemurha on ollut monesti mielessä. Miestä ei voi pahemmin ja tuhota. Höyläys on sadistinen toimenpide epäonnistuessaan. Ja ilmeisesti se epäonnistuu usein.
Hermovaurion korjaamiseksi Tays ei osannut tehdä mitään ja apua ei suostuttu kysymään muualta. Toiminta oli varsin ylimielistä ja annettiin ymmärtää, että vika oli minussa. ”Hoito” oli käytännössä jonossa olemista.
Peyronien tautiin on ehdotettu leikkausta, jonka onnistumiseen lääkäri ei itsekään uskonut. Myös tutkimusten mukaan ne epäonnistuvat lähes poikkeuksetta. Toinen vaihtoehto on penisproteesi! Proteesin asennuksessa kaikki oma kudos kaivetaan pois ja korvataan pumpattavalla ilmapallolla. Voi helvetti, en käsitä miten tuollaista edes kehdataan ehdottaa! Tautiin on muita, ei tuhoavia, hoitoja, mutta niihin sairaala ei suostu. Ei muka ole tarpeeksi näyttöä tai on liian kallista. Yksinkertaisesti vaikuttaa siltä, että Taysin urologeille on aivan sama mikä höyläyksen lopputulos on. Itse olen jo tähän mennessä käyttänyt viisinumeroisen summan rahaa, kun olen yrittänyt etsiä edes jonkinlaista korjausta tilanteeseen. Tapaus osoittaa konkreettisesti mitä lääkärien monesti mainostama vastuu on käytännössä. Ei sitä ole.
Ensimmäisestä höyläyksestä tulee pian kolme vuotta täyteen, eikä tilanne ole muuttunut oikein miksikään. Täytyy sanoa, että en kuvitellut loppuelämääni tällaiseksi. En uskonut, että yliopistollisessa keskussairaalassa pystytään munimaan näin yleinen toimenpide totaalisesti.
Tapahtuneen jälkeen löysin tutkimuksia, joiden mukaan höyläys tuhoaa orgasmin n.50%:ssa tapauksista ja että se altistaa 16 kertaisesti normaaliin nähden Peyronien taudille. Kahdella höyläyksellä riski on siis vähintään 32-kertainen. Normaali esiintyvyys on 3…10%. Kumpikin asia salattiin minulta ennen toimenpidettä. Vaikutti, että urologit eivät edes tunteneet ko. tutkimuksia.
Lopuksi muutamia mieleen jääneitä Taysin urologien kannustavia kommentteja:
- harmittava juttu, näitä sattuu, yritä pärjäillä
- miten voit olla fiksoitunut näin mitättömään asiaan ja tehdä siitä numeron
- olemme urologeja, ei meille kuulu seksuaaliset toiminnot
- totuttelet nyt vain pikkuhiljaa luovuttamaan elämästäsi
Onnea vaan niille, jotka ovat menossa ko. toimenpiteeseen. Omalla kohdallani se oli elämäni suurin virhe.Kyllä tuollainen urologi pitäisi erottaa välittömästi ja tuomittava jättikorvauksiin. Oikein pistää vihaksi puolestasi. Minulla on tehty nyt kaksi TURP:ia 15 vuoden sisällä, Toipuminen on ollut suht hidasta.
- Anonyymi00021
Anonyymi kirjoitti:
Jatkoa...
Mutta eivät ongelmat siihen jääneet. Pari kuukautta höyläyksen jälkeen huomasin erektiokipua. Se kuitattiin höyläyksen jälkivaivoiksi. Siitä muutama kuukausi eteenpäin ja huomasin peniksen varren ympäri ulottuvan ”renkaan”, joka oli ympäristöä kovempi. Pikkuhiljaa penis alkoi erektiossa käyristymään ja vasta lähes vuosi höyläyksen jälkeen minulla diagnosoitiin Peyronien tauti. Peyronien tauti syntyy, kun peniksen kudoksia vaurioitetaan mekaanisesti. Kaksi TURPia ja kovakourainen paikkojen rikkominen niissä kostautuivat. Toimenpiteen aikana tunsin, kuinka koko alaruumiini liikkui, kun urologi väänteli resektoskooppiaan eturauhasen sisällä. Tunsin liikkeet, vaikka jalat olivat sidottu telineisiin ja koko alapää puudutettu tunnottomaksi.
Peyronien taudissa vauriokohtaan muodostuu paksu ja jäykkä arpikudos. Itsellä se on aiheuttanut lähes 90° mutkan, tunnon menetyksen ja erektio-ongelman. Tällä siis viimeisteltiin lopullisesti kaikkien seksuaalitoimintojen tuho. Ja voin sanoa, että se on rankka paikka. On vaikea uskoa asiaa ennen kuin se osuu kohdalle, mutta itselläni se on tuhonnut elämäni koko lailla pahoin. Työnteosta ja keskittymisestä ei tahdo tulla mitään, nukkuminen on mahdotonta ilman unilääkkeitä, jopa itsemurha on ollut monesti mielessä. Miestä ei voi pahemmin ja tuhota. Höyläys on sadistinen toimenpide epäonnistuessaan. Ja ilmeisesti se epäonnistuu usein.
Hermovaurion korjaamiseksi Tays ei osannut tehdä mitään ja apua ei suostuttu kysymään muualta. Toiminta oli varsin ylimielistä ja annettiin ymmärtää, että vika oli minussa. ”Hoito” oli käytännössä jonossa olemista.
Peyronien tautiin on ehdotettu leikkausta, jonka onnistumiseen lääkäri ei itsekään uskonut. Myös tutkimusten mukaan ne epäonnistuvat lähes poikkeuksetta. Toinen vaihtoehto on penisproteesi! Proteesin asennuksessa kaikki oma kudos kaivetaan pois ja korvataan pumpattavalla ilmapallolla. Voi helvetti, en käsitä miten tuollaista edes kehdataan ehdottaa! Tautiin on muita, ei tuhoavia, hoitoja, mutta niihin sairaala ei suostu. Ei muka ole tarpeeksi näyttöä tai on liian kallista. Yksinkertaisesti vaikuttaa siltä, että Taysin urologeille on aivan sama mikä höyläyksen lopputulos on. Itse olen jo tähän mennessä käyttänyt viisinumeroisen summan rahaa, kun olen yrittänyt etsiä edes jonkinlaista korjausta tilanteeseen. Tapaus osoittaa konkreettisesti mitä lääkärien monesti mainostama vastuu on käytännössä. Ei sitä ole.
Ensimmäisestä höyläyksestä tulee pian kolme vuotta täyteen, eikä tilanne ole muuttunut oikein miksikään. Täytyy sanoa, että en kuvitellut loppuelämääni tällaiseksi. En uskonut, että yliopistollisessa keskussairaalassa pystytään munimaan näin yleinen toimenpide totaalisesti.
Tapahtuneen jälkeen löysin tutkimuksia, joiden mukaan höyläys tuhoaa orgasmin n.50%:ssa tapauksista ja että se altistaa 16 kertaisesti normaaliin nähden Peyronien taudille. Kahdella höyläyksellä riski on siis vähintään 32-kertainen. Normaali esiintyvyys on 3…10%. Kumpikin asia salattiin minulta ennen toimenpidettä. Vaikutti, että urologit eivät edes tunteneet ko. tutkimuksia.
Lopuksi muutamia mieleen jääneitä Taysin urologien kannustavia kommentteja:
- harmittava juttu, näitä sattuu, yritä pärjäillä
- miten voit olla fiksoitunut näin mitättömään asiaan ja tehdä siitä numeron
- olemme urologeja, ei meille kuulu seksuaaliset toiminnot
- totuttelet nyt vain pikkuhiljaa luovuttamaan elämästäsi
Onnea vaan niille, jotka ovat menossa ko. toimenpiteeseen. Omalla kohdallani se oli elämäni suurin virhe.Luen kokemuksiasi nyt vuosia myöhemmin. Todella ikävää, että TAY:sissa seksuaaliterveytesi ja hyvinvointisi tuhottii.
Oma kokemukseni Lohjan sairaalasta on ollut samankaltainen, kuin aloittajalla. Tosin minun operaationi tehtiin vasta toissapäivänä, joten vielä kipulääkkeiden, veden juomista ja kusella laukkaamista riittää. Mihinkään asioille ei voi lähteä.
Varmaan muutama viikko menee toipuessa.
Minulla on ikää jo melkein 70-, joten valitsin höyläyksen siksi, että siitä saatava kudos lähtee patologille, joka tutkii, löytyykö kudoksesta syöpäsoluja. Nuorempana olisin ehkä valinnut toisenlainen menetelmän. Siemensyöksyn olisin halunnut säilyttää, mutta vaimo ei sitä kaipaa.
Muuten kaikki meni hienosti. Pakko kehua Lohjan sairaalan osasto 3:sta. Kaikki toimi hienosti, Läkärit ja hoitajat. Iltapäivällä toimenpide, seuraavana päivänä koekusentaa ja kun jäännösvirta oli riittävän alhainen, niin Kela-taksilla kotiin. - Anonyymi00022
Anonyymi kirjoitti:
Kaikki alkoi mennä pieleen siitä, että potilas sekaantui itse opastamaan kirurgia.
Kyllä siinä on kirurgi ryssinyt oikein kunnolla. Minusta potilaan olisi kannattanut mennä Saksaan leikattavaksi, mutta täällä netissä on tietysti helppoa viisastella toisen vahingolle.
- Anonyymi00023
Anonyymi00021 kirjoitti:
Luen kokemuksiasi nyt vuosia myöhemmin. Todella ikävää, että TAY:sissa seksuaaliterveytesi ja hyvinvointisi tuhottii.
Oma kokemukseni Lohjan sairaalasta on ollut samankaltainen, kuin aloittajalla. Tosin minun operaationi tehtiin vasta toissapäivänä, joten vielä kipulääkkeiden, veden juomista ja kusella laukkaamista riittää. Mihinkään asioille ei voi lähteä.
Varmaan muutama viikko menee toipuessa.
Minulla on ikää jo melkein 70-, joten valitsin höyläyksen siksi, että siitä saatava kudos lähtee patologille, joka tutkii, löytyykö kudoksesta syöpäsoluja. Nuorempana olisin ehkä valinnut toisenlainen menetelmän. Siemensyöksyn olisin halunnut säilyttää, mutta vaimo ei sitä kaipaa.
Muuten kaikki meni hienosti. Pakko kehua Lohjan sairaalan osasto 3:sta. Kaikki toimi hienosti, Läkärit ja hoitajat. Iltapäivällä toimenpide, seuraavana päivänä koekusentaa ja kun jäännösvirta oli riittävän alhainen, niin Kela-taksilla kotiin.Itseni juuri leikattiin kuukausi sit Lohjalla myös. Toipuminen ollut hidasta. Kuka sinut muuten leikkasi jos saan kysyä? T: 57v mies Lohjalta
- Anonyymi
Ruotsissa on kehitetty hyvälaatuiseen eturauhasen liikakasvuun lämpökäsittely, joka on tehokas ja jolla on huomattavasti vähemmän sivuvaikutuksia (seksi- ja virtsanpidätysongelmia ym) kuin TURP-höyläyksellä.
https://www.coretherm.com/?lang=fi
Suomen kieli tuossa on aika kökköä, kannattaa vaihtaa yläreunan valikosta englanti tai ruotsi jos kielitaito riittää.
Mikkelin keskussairaala noita hoitoja kai Suomessa tarjoaa.
Täällä tiedote tuoreesta väitöskirjasta (på svenska) joka perustuu tutkimukseen, jossa oli peräti 10 vuotta seurattu hoidon vaikutuksia
https://storage.mfn.se/0795a8ba-e85f-4276-888c-45dc292d810d/ny-doktorsavhandling-om-prostalunds-coretherm-r.pdf
Toisen pitkäaikaisseurannan mukaan riski saada myöhemmin eturauhassyöpä puolittuu verrattuna TURP-hoitoon, tämä siis tulee ”bonuksena”:
https://storage.mfn.se/fdb01d32-33be-48c1-9056-05a3e657583e/prostalunds-method-reduces-the-risk-of-developing-prostate-cancer.pdf
Itsellänikin on sen verran oireita liikakasvusta, että jollakin aikavälillä tulevat toimenpiteet ajankohtaisiksi, ja tämä on se vaihtoehto joka nyt eniten kiinnostaa.
Jos joku on Mikkelissä hoidon saanut, niin olisi mukava kuulla kokemuksia.- Anonyymi
Tällainenkin olisi saatavissa Eiran sairaalassa:
https://www.eiransairaala.fi/fi/Palvelut/Urologia-ja-urologiset-toimenpiteet/Rezum - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tällainenkin olisi saatavissa Eiran sairaalassa:
https://www.eiransairaala.fi/fi/Palvelut/Urologia-ja-urologiset-toimenpiteet/RezumAamulehdessä:
https://www.aamulehti.fi/lukijalta/art-2000008081786.html
- Anonyymi
(Aloittaja) No, niin. Nyt on runsas vuosi kulunut operaatiosta ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Ei enää yöllisiä vessassa juoksuja ja rakko tyhjenee kokonaan, ei pätkimisiä virtsaamisessa.
Olen kuullut, että joskus höyläys täytyy uusia. Onko täällä joku, joka tietäisi kertoa kuinka pitkäksi aikaa höyläys noin suurin piirtein auttaa?- Anonyymi
Minulle on tehty höyläys 2 kertaa, väliä oli 13 vuotta. Ensimmäisestä toipuminen oli hidasta, mutta lopulta toivuin. Toinen höyläys oli kuukausi sitten, mutta koska eturauhanen oli pieni, höylättiin sitä varovasti. Toipuminen on vielä kesken, virtsaamisen jälkeen joskus koskee, pientä särkyä on koko ajan. Virtsaaminen on kyllä parantunut.
- Anonyymi
Mulle TURP tehtiin 2018 ja mielestäni viime hetkellä, kun piti rampata niin tiheään. Siemensyöksynhän se tuhosi. Tulos jäi huonoksi koska rakon kaula arpeutui. Melko hyvää pissaamista oli vain 3 vuotta. Sinnittelin sitten taas liian kauan. Nyt on tehty TUIP eli avattu se tukkeutunut kaula. Ja taas tuntuu että viime hetkellä tehtiin, sillä hoitajatkaan eivät saaneet katetria läpi. Ikävä ajatellakaan että loppuelämä on näitä operaatioita kolmen vuoden välein
- Anonyymi
(Aloittaja). Kiitos vastauksista, sattumalta huomasin uudet viestit, kun harvoin tulee näitä sivuja katseltua.
Syksyllä tulee höyläyksestä 5 vuotta ja vielä ei mitään ongelmaa. Ehkä suihku on ehkä hitusen heikompi, mutta mitään pätkimistä tai aloittamisen vaikeutta ei ole. Rakko myös tyhjenee hyvin. Minulla tehty myös 2 TURPia 2012 ja 2025. Toipuminen on ollut tästä viimeisestä hyvin hidasta, koska taustalla on ollut koko ajan krooninen eturauhastulehdus. Milloin lähes normaaliolo ja virtsa kulkee, milloin taas enimmäkseen koko ajan vähän särkee ja virtsaa joutuu ponnistelemaan, kunnes voimalla purskahtaa. On kyllä lopulta tähystetty, eikä siellä estettä enää ole. Alkaa uskoa loppua elämään. Ensi vuonna 70 täyteen. Kunpa vielä näkisi terveen päivän.
- Anonyymi00020
Höyläys on vanhanaikaista ja osin traumaattista ja jopa vammauttavaa!
Laser-käsittely tätä päivää, eikä traumoja seisokkiin!! - Anonyymi00024
Kaikki kasaantui. 2026 helmikuun alussa todettiin 82v ikäisen ukon eturauhasessa kaksi syöpäpesäkettä. Puoli vuotta aikaisemmin oli 5 vuotta nuorempi vaimoni -halvaantunut ja menettänyt puhekykynsä. Perinteinen penetratioseksi ei ollut mahdollista useampaan vuoteen mutta onhan vaihtoehtoja.
Pesäkkeiden toteamisen jälkeen aloitettiin leikkausta valmisteleva lääkitys.
Olin katkokusija ja syöpäohjelma aloitettiin eturauhasen höyläyksellä.
Höyläys 5.5. -24 eli 5 päivää sitten.
Sairaalassa juttu meni kai hyvin tavanomaisesti. Ensimmäisenä yönä oli nukkumiseni kehoa alavatsan kipuilun johdosta. En kuitenkaan ottanut särkylääkettä.
Ennen leikkausta olin katetroinut rakkoni muutaman kuukauden ajan kolmesti vuorokaudessa. Jäämävirtsaa 3,5dl > 5dl. Nyt jäännösvirtsaa 1,5dl > 2,5dl.
Ponnistelu? Kävin normaalista salilla 6krt/vko joista yksi oli maastavetopäivä korkeahkoilla polvikulmilla ja pienillä painoilla. Suuruusluokka hieman yli oma painoni eli 80kg. Nuorison mallin hitaita 10:n sarjoja. Kulmariipuntaleukoja, ylätaljaa, istumapunnerruksia ilman selkänoja ja vapain nilkoin, ranskista yms.
Nyt havahduin siihen, ettei mitään pysty tekemään vatsan jännittymättä.
Rauhoita omaatuntoani nousemalla palvelutalon 98 rappua leikkauksen jälkeen viimeiset 3 päivää 2 rappua kerrallaan vuorojaloin. Toistoja enemmän kuin normaaleissa koipitreeneissäni jotka statiinit tuhosivat jo 2 vuotta sitten.
En uskalla tehdä mitään kunnollista koska vatsa jännittyy aina. En viitsi tehdä tehottomia, velttoja lutkutuksia.
Ensi viikolla kokeilen istumahackia tavallisella tavalla. 5:n toiston sarkoja 4kpl suoritus ykkösinä eli jokaisen toiston välissä lihasten rentoutus.
Kokeilen myös reiden ojentajavekotinta.
Huomenna ajattelin kokeilla selkänojallisessa putkivempeleellä punnerruksia olemattomilla painoilla.
Saa nähdä alkaako virtsa verestymään enemmän.
Kaksi vuotta sitten leikattu lonkkani varmistelee rajoituksia omalta osaltaan.
Syöpäpattien säteilytys alkaa joskus loppukesästä. Toivottavasti.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persut eivät ole kertoneet euronkaan edestä säästökohteita
Mutta änkyttävät kysellä niistä muilta jatkuvasti. Vaikuttaa ettei persuilla ole kykyä omaan ajatteluun ja päätöksenteko1532561Marinin hallituskaudella Suomen BKT sentään kasvoi
Tämä ns. kauhukabinetti ei ole saanut aikaan kuin vahinkoa. Otti ennätysvelat rikkaiden veroalennuksiin ja sai työttömyy232240Huulitäytteet ja tekotisssit
Kylillä kulkiissa olen huomannut että tässäkin tuppukylässä on hameväki alkanut muokkaamaan ulkonäköään huulitäytteillä1962122Nuorille miehille ei kelpaa enää paljon käytetty nainen
"En ikinä huolisi mitään kyläpyörää", Tomi täräyttää TikTokissa https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/27182b8f-7759-49d0-82551618Drone-epäily Uudellamaalla
Ihmisiä kehotetaan siirtymään sisätiloihin. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000012008358.html1381337Sait mut mies heikoksi
Yllätti tämä asia nyt kyllä. Olet ollut mielessä koko ajan. Ei riitä pelkkä kevät nyt syyksi. Veit jalat alta. Pannaan m861194Stefan Therman. Vakava syyte ja vankila uhkaa.
Nyt ei taida mies selvitä enää selityksillä.1021148Loppuiko MTV3 näkymästä? Vinkki, miten näet mm. Salatut elämät jatkossa
MTV:n maksuttomien tv-kanavien (MTV3, MTV Sub, MTV Ava) näkyvyys Elisan palveluissa päättyi 12.5.2026. Tämä aiheutti har17962- 84937
Oho! Martina Aitolehti teki radikaalin hiusmuutoksen - Uskaltaisitko itse?
Martina Aitolehti on menestyvä yrittäjä. Nyt hän on mukana Erikoisjoukot-realityssä. Erikoisjoukoissa Aitolehti nähdään45920