Olemme keski-ikäinen pari, seurustelleet muutaman vuoden, asumme eri paikkakunnilla. Pidän hänestä paljon, mutta en ole saanut selville hänen syvimpiä ajatuksiaan. Alkuun hän oli ihastunut minuun ja innokas tapailemaan. Kutsui minua rakkaakseen, mutta ei enää. Saattaa kehua muuten. Seksi on hänelle tärkeää, minulle ei.
Hän on kertonut minulle alunperin, että toivoisi suhdetta, jossa voisi asua yhdessä. Ei ole kuitenkaan ehdottanut sitä minulle. Otin asian esille vähän aikaa sitten, ja kyllä hän sitä toivoo edelleen. Koskaan hän ei ole kuitenkaan suoraan sanonut, että se olisin minä, jonka kanssa hän haluasi muuttaa yhteen. Sanoi, että ei ole ottanut asiaa esille, etten tuntisi ahdistusta asiasta, (koska käytännön syistä yhteenmuutto ei ole vielä mahdollinen lähinnä minun työn vuoksi). Hän on alunperin kertonut, että lapset (aikuisia jo, yksi vielä kotona asuva) ovat hänelle tärkeitä. Luulen, että joku suhde oli loppunut, koska perhe oli tärkeämpi kuin nainen. Minäkin koen, että lapset ja heidän tarpeensa ajavat ohi minun. Jotenkin koen, että minut ohitetaan muutenkin hänen isoissa valinnoissaan.
Kerran pari vuodessa hän kertoo olevansa huonovointinen, eikä voi tulla luokseni. Kuulen, että se on vain valkoinen valhe. Yleensä ihmeparantuminen tapahtuu seuraavana päivänä. Onko tämä normaalia miesten luolailua? Voisi sanoa rehellisesti, että nyt hän haluaisi vähän olla yksin tai tehdä omia töitään ja harrastuksiaan. Alkuun epäilin, että ehkä hänellä on toinen suhde, mutta koskaan hän ei ole jäänyt kiinni siitä ja nykyään jo uskon, että muita naisia ei ole kuvioissa.
Minulla on halua jatkaa seurustelua ja muuttaa yhteen lähivuosina, kun asiat muuten sen mahdollistavat. En ole tulisesti rakastunut häneen, mutta pidän paljon. En usko, että koskaan tapaisin toista niin kaikinpuolin hyvää miestä enää. Ero olisi minulle todella kova. Roikunko turhaan suhteessa, ja jossain vaiheessa hän jättää minut, kun elämän tilanne hänen osaltaan on siinä vaiheessa?
Hän on kertonut minulle alunperin, että toivoisi suhdetta, jossa voisi asua yhdessä. Ei ole kuitenkaan ehdottanut sitä minulle. Otin asian esille vähän aikaa sitten, ja kyllä hän sitä toivoo edelleen. Koskaan hän ei ole kuitenkaan suoraan sanonut, että se olisin minä, jonka kanssa hän haluasi muuttaa yhteen. Sanoi, että ei ole ottanut asiaa esille, etten tuntisi ahdistusta asiasta, (koska käytännön syistä yhteenmuutto ei ole vielä mahdollinen lähinnä minun työn vuoksi). Hän on alunperin kertonut, että lapset (aikuisia jo, yksi vielä kotona asuva) ovat hänelle tärkeitä. Luulen, että joku suhde oli loppunut, koska perhe oli tärkeämpi kuin nainen. Minäkin koen, että lapset ja heidän tarpeensa ajavat ohi minun. Jotenkin koen, että minut ohitetaan muutenkin hänen isoissa valinnoissaan.
Kerran pari vuodessa hän kertoo olevansa huonovointinen, eikä voi tulla luokseni. Kuulen, että se on vain valkoinen valhe. Yleensä ihmeparantuminen tapahtuu seuraavana päivänä. Onko tämä normaalia miesten luolailua? Voisi sanoa rehellisesti, että nyt hän haluaisi vähän olla yksin tai tehdä omia töitään ja harrastuksiaan. Alkuun epäilin, että ehkä hänellä on toinen suhde, mutta koskaan hän ei ole jäänyt kiinni siitä ja nykyään jo uskon, että muita naisia ei ole kuvioissa.
Minulla on halua jatkaa seurustelua ja muuttaa yhteen lähivuosina, kun asiat muuten sen mahdollistavat. En ole tulisesti rakastunut häneen, mutta pidän paljon. En usko, että koskaan tapaisin toista niin kaikinpuolin hyvää miestä enää. Ero olisi minulle todella kova. Roikunko turhaan suhteessa, ja jossain vaiheessa hän jättää minut, kun elämän tilanne hänen osaltaan on siinä vaiheessa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos sulle ei ole seksi tärkeää niin ei teidän suhde voi onnistua.
En jatkaisi seurustelua. Itse kokoisin tulevani vain hyväksikäytetyksi.
Tässä iässä on vaikeaa löytää edes noin hyvää suhdetta, joten itse katsoisin vielä..Ehkä voisit kuitenkin vahvistaa omaa elämääsi hänestä riippumatta, tiedät itsekin ettet ole tulisesti rakastunut, joten vahvista tosiaan muita elämänalueita, jos käykin niin että ero tulee.
Mikähän se "tämä ikä" on? Eiköhän melkein kaiken ikäiset löydä suhteen niin halutessaan. Minusta se kertoo miehestä jotain että laittaa lapsensa etusijalle, jo paljon. Arvot kohdillaan.
Mitä tulee seksuaaliseen kanssa käymiseen niin niin senkin voi sovittaa yhteen. Ellei nyt mene siihen että sinä totaali kieltäydyt kanssa käymisestä. Silloin tuskin jatko onnistuu - jos toiselle se on tärkeää.
Kultainen keskitie on hyvä - asiassa kuin asiassa.
Ei ole valkoisia valheita, on vain valheita.
Hyvä mies sulla vaikuttaa olevan. Kyllä minä jatkaisin suhdetta. Jotkut miehet ovat sellaisia jörriköitä, etteivät paljon puhu tunteistaan tai tulevaisuudesta. Muista että ne teot ratkaisevat, eivät puheet!