Olen tällä hetkellä kaverina miehen kanssa, jonka kanssa meillä oli aiemmin puolen vuoden tapailusuhde. Se päättyi hänen tahdostaan ja vasta jälkeenpäin mulle selvisi että täysin valheellisin perustein. Hänellä oli uusi joko lähestulkoon heti minun jälkeeni tai se mitä enemmän epäilen, jo samaan aikaan minun kanssani.
Mies tiesi silloin, että mulla oli vahvoja tunteita häntä kohtaan. Hänen tunteistaan en enää tiedä, lieneekö ollutkaan. No kuitenkin, oli tai ei, mies halusi että jäädään kavereiksi. Olin tästä aivan rikki ja jouduin keräämään kaiken tahdonvoimani, että pystyin tähän kaveruuteen. Olinhan edelleen täysin rakastunut häneen. Koskaan ei lyhyttä keskustelua lukuunottamatta olla selvitetty tätä siirtymävaihetta, vaan lennosta vaihdettiin tästä tapailusuhteesta kaveruuteen.
Minua asia on vaivannut koko tämän kaveruuden ajan. En koe, että hän on ollut rehellinen minua kohtaan tunteissaan ja koen, että hän halusi jäädä kaveriksi vain ettei minulle tulisi paha mieli koska tiesi minun tunteistani. Koen myös, että hän halusi vain päästä minusta nätisti ja helposti eroon, jotta saa jatkaa tämän uuden kanssa. Sysäsi minut siis sivuun. Tätä uutta hän on pitänyt minulta salassa huolimatta siitä, että olemme kavereita. Se jo kertoo melko paljon.
Nyt kun aikaa on kulunut melkein vuosi, ja koen että asia vaivaa edelleen niin paljon, niin mun on pakko ottaa asia viimein puheeksi hänen kanssaan. En vain tiedä, miten aion sen tehdä. Jos alan puhua siitä miten meidän "suhteemme" päättyi, tiedän että se saa hänet lukkoon, koska hän välttelee puhumasta vaikeista asioista. Ja mahtaakohan suoraan edes kertoa, miten asiat oikeasti ovat, epäilen. Mitä jos vain näyttäisin hänelle tämän kirjoituksen? Välitän tästä miehestä edelleen paljon, mutta mietin kannattaako minun jatkaa kaveruutta, jos koen että välillämme on näin suuri epäluottamus?
Mies tiesi silloin, että mulla oli vahvoja tunteita häntä kohtaan. Hänen tunteistaan en enää tiedä, lieneekö ollutkaan. No kuitenkin, oli tai ei, mies halusi että jäädään kavereiksi. Olin tästä aivan rikki ja jouduin keräämään kaiken tahdonvoimani, että pystyin tähän kaveruuteen. Olinhan edelleen täysin rakastunut häneen. Koskaan ei lyhyttä keskustelua lukuunottamatta olla selvitetty tätä siirtymävaihetta, vaan lennosta vaihdettiin tästä tapailusuhteesta kaveruuteen.
Minua asia on vaivannut koko tämän kaveruuden ajan. En koe, että hän on ollut rehellinen minua kohtaan tunteissaan ja koen, että hän halusi jäädä kaveriksi vain ettei minulle tulisi paha mieli koska tiesi minun tunteistani. Koen myös, että hän halusi vain päästä minusta nätisti ja helposti eroon, jotta saa jatkaa tämän uuden kanssa. Sysäsi minut siis sivuun. Tätä uutta hän on pitänyt minulta salassa huolimatta siitä, että olemme kavereita. Se jo kertoo melko paljon.
Nyt kun aikaa on kulunut melkein vuosi, ja koen että asia vaivaa edelleen niin paljon, niin mun on pakko ottaa asia viimein puheeksi hänen kanssaan. En vain tiedä, miten aion sen tehdä. Jos alan puhua siitä miten meidän "suhteemme" päättyi, tiedän että se saa hänet lukkoon, koska hän välttelee puhumasta vaikeista asioista. Ja mahtaakohan suoraan edes kertoa, miten asiat oikeasti ovat, epäilen. Mitä jos vain näyttäisin hänelle tämän kirjoituksen? Välitän tästä miehestä edelleen paljon, mutta mietin kannattaako minun jatkaa kaveruutta, jos koen että välillämme on näin suuri epäluottamus?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei tietenkään kannata jatkaa, jos satuttaa enemmän kuin antaa.
Näinpä
Oletko itsellesi täysin rehellinen, eli elätteletkö ajatuksella, että päätyisitte uudelleen yhteen?
Itsesi vuoksi olisi terveellisempää jatkaa omaa elämää ja sanoutua kaveruudesta irti.
Päästä itsesi (ja toinen) piinasta ja lopeta kaveruus. Tuossa kuviossa mies näyttää roikkuvan epämääräisyydessä kuin pelaten. Riudut vain. Jos olisi olemassa jokin mahdollisuus vielä teille, se ei tule sen kautta että on tuo kaveruus tuossa vaan jos sellainen mahis olisi, niin sen kautta että laitat tilanteen kunnolla poikki eikä edes kaveruutta.
Päätin, että kaveruus loppuu nyt. Oma henkinen hyvinvointini on tärkeämpää. Riutuminen ei ole sitä mitä haluan ihmissuhteiltani. - aloittaja
Antaisitko nälkiintyneelle koiralle kumiluun..?